Una hora menos

Espanjan kellonaika herättää joskus hämmennystä sillä koko maassa ei ole sama kellonaika vaan Kanariansaarilla kello on aina tunnin vähemmän kuin Manner-Espanjassa. Espanjassa eletään siis kahdessa ajassa, aina ”una hora menos en Canarias”.

Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta sekä maantieteellisistä että historiallisista syistä, ja päätös on vaikuttanut espanjalaisten arkeen jo vuosikymmenten ajan

Maantieteellisesti Espanja sijoittuu samaan aikavyöhykkeeseen kuin esimerkiksi United Kingdom ja Portugal, eli niin sanottuun UTC+0-aikaan. Kanariansaaret noudattavatkin tätä luonnollista aikavyöhykettä, minkä vuoksi niiden kellonaika vastaa paremmin auringon liikettä. Sen sijaan suurin osa Espanjasta, käyttää Keski-Euroopan aikaa eli UTC+1:tä, mikä siirtää kellon tunnilla eteenpäin suhteessa maantieteelliseen sijaintiin.

Kanarialla eletään siis varsinaisesti ”oikeassa” ajassa ja täällä manner-Espanjassa taas vähän väärässä ajassa.

Tämä poikkeama juontaa juurensa toiseen maailmansotaan. Vuonna 1940 Espanjan diktaattori Francisco Franco päätti siirtää maan kellon samaan aikaan kuin Saksa. Kyseessä oli poliittinen ele, jolla haluttiin symbolisesti osoittaa myötämielisyyttä Saksaa kohtaan. Sodan päätyttyä Espanja ei kuitenkaan koskaan palannut alkuperäiseen aikaan vaan suurin osa maata jäi pysyvästi “väärälle” aikavyöhykkeelle.

Tällä päätöksellä on ollut yllättävän laajoja vaikutuksia espanjalaisten arkeen. Koska kellonaika on siirretty mantereella eteenpäin, aurinko nousee ja laskee myöhemmin kellon mukaan. Tämä vaikuttaa suoraan ihmisten päivittäiseen rytmiin. Aamut tuntuvat usein pimeämmiltä, kun taas illat venyvät pitkiksi ja valoisiksi, erityisesti kesäisin. Tämä näkyy selvästi siinä, miten päivä rakentuu.

Espanjassa on tavallista syödä illallista vasta myöhään illalla, usein kello yhdeksän ja yhdentoista välillä. Sosiaalinen elämä alkaa monesti vasta silloin, kun muualla Euroopassa päivä on jo päättymässä. Ravintolat täyttyvät myöhään, ja myös lapset valvovat pidempään kuin monissa muissa maissa. Tämä ei johdu pelkästään kulttuurista, vaan osittain siitä, että valoisa aika jatkuu pitkälle iltaan.

Myös työ- ja koulupäivien rakenne on muotoutunut tämän rytmin mukaan. Työt ja koulut alkavat yleensä aamulla yhdeksän aikaan, mutta päivään kuuluu usein pidempi tauko keskellä päivää. Vaikka perinteinen siesta ei ole enää kaikkialla käytössä, työpäivä voi silti jatkua iltaan asti. Tämä johtaa siihen, että vapaa-aika siirtyy myöhemmäksi ja nukkumaanmeno venyy.

Esimerkiksi Madridissa aurinko voi laskea kesällä vasta kello 21–22, jolloin illallinen syödään vasta pitkän päivän päätteeksi. Aikaisemmin on yksinkertaisesti liian kuuma ja liikaa valoa.

Yksi merkittävimmistä seurauksista liittyykin uneen. Koska ihmiset menevät nukkumaan myöhään mutta heräävät silti suhteellisen aikaisin, unta kertyy usein vähemmän kuin olisi ihanteellista. Tätä ilmiötä on kuvattu käsitteellä sosiaalinen jetlag, jossa kehon sisäinen kello ja yhteiskunnan aikataulut eivät ole täysin synkronissa keskenään. Se voi aiheuttaa väsymystä ja vaikuttaa hyvinvointiin pitkällä aikavälillä.

Kanariansaaret muodostavat tässä kokonaisuudessa mielenkiintoisen poikkeuksen. Ne ovat säilyttäneet luonnollisemman aikavyöhykkeen, joka vastaa paremmin auringon rytmiä. Siksi siellä elämä voi tuntua hieman aikaisemmalta ja ehkä jopa tasapainoisemmalta kellon ja luonnon näkökulmasta. Myös illallinen syödään aiemmin ja ilta ei veny yhtä myöhäiseksi kuin mantereella.

Ajan palauttamista alkuperäiseen aikavyöhykkeeseen on ajoittain ehdotettu, mutta muutosta pidetään käytännössä vaikeana. Espanjassa on myös käyty keskustelua kesä- ja talviajan poistamisesta, mutta toistaiseksi kelloja siirretään edelleen keväisin ja syksyisin.

Espanjan aikavyöhyke osoittaa, miten pieni poliittinen päätös voi muokata kokonaisen maan arkea vuosikymmeniksi eteenpäin. Tunnin siirto ei kuulosta suurelta muutokselta, mutta sen vaikutukset näkyvät yhä päivittäisessä elämässä, unirytmissä ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Ja ehkä myös siinä, miksi “mennään nukkumaan aikaisin” tarkoittaa Espanjassa usein jotain aivan muuta kuin muualla Euroopassa.