Matkustamisen vapaus tarkoittaa myös vastuuta

Viime aikoina uutisiin on ilmestynyt yhä useammin samanlainen tarina: matkailija tai perhe on jäänyt jumiin ulkomaille kriisin, lentojen peruutusten, poliittisen tilanteen tai luonnonkatastrofin vuoksi. Pian seuraa julkinen vetoomus – miksi kukaan ei tule pelastamaan? Miksi valtio ei järjestä lentoa? Miksi suurlähetystö ei hoida asiaa?

Kysymys kertoo asenteesta, joka on monien mielestä voimistunut: oletuksesta, että jossain on aina taho, jonka velvollisuus on ratkaista ongelmamme. Eikä tämä koske pelkästään matkailua vaan ihan elämää yleensä. Minne on kadonnut ihmisten vastuu itsestään?

Matkustaminen on nykyään helpompaa kuin koskaan. Halpalennot, digitaaliset varaukset ja globaalit matkailumarkkinat ovat tehneet kaukaisistakin kohteista arkipäiväisiä. Samalla on kuitenkin unohtunut yksi matkustamisen perusperiaate: kun lähdet maailmalle, otat myös tietyn riskin.

Maailma ei ole täysin ennustettava, kuten ei ole elämäkään, eli kaikkea voi sattua ja tapahtua. Lennot peruuntuvat, poliittiset tilanteet muuttuvat, rajat sulkeutuvat ja luonnonilmiöt voivat pysäyttää liikenteen hetkessä. Nämä eivät ole uusia ilmiöitä – ne ovat aina olleet osa kansainvälistä liikkumista.

Silti monet näyttävät olettavan, että jos jotain tapahtuu, on jonkun tehtävä tulla automaattisesti paikalle järjestämään ratkaisu.

Yksi yleinen väärinkäsitys koskee suurlähetystöjen roolia. Diplomaatit voivat auttaa tietyissä hätätilanteissa: esimerkiksi kadonneen passin kanssa, vakavissa kriiseissä tai jos kansalainen joutuu oikeudellisiin ongelmiin. Mutta suurlähetystö ei ole matkatoimisto, eikä se ole yksityinen pelastuspalvelu. Normaalit matkustamiseen liittyvät ongelmat – perutut lennot, hotelliongelmat, viivästykset tai jopa vaikea paluumatka – kuuluvat lähtökohtaisesti matkailijan omalle vastuulle.

Kriisitilanteissa valtio voi järjestää evakuointeja, mutta ne ovat poikkeuksellisia operaatioita. Ja ensisijaisesti niiden tarkoitus on auttaa ihmisiä, jotka ovat todellisessa vaarassa.

Toinen usein unohdettu asia on varautuminen. Matkustaminen maksaa rahaa, mutta myös yllätykset maksavat rahaa. Jos on varaa matkustaa toiselle puolelle maailmaa, pitäisi olla myös jonkinlainen taloudellinen puskuri. Se voi tarkoittaa matkavakuutusta, säästöjä odottamattomia kuluja varten tai yksinkertaisesti kykyä odottaa pidempään, jos paluumatka viivästyy. Tai mielellään kaikkien näiden yhdistelmää.

Matkavakuutus on juuri tätä varten. Se ei ole pelkkä lisäkulu, vaan turvaverkko tilanteisiin, joissa asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Myös lentoyhtiöt korvaavat kuluja mutta sieltäkin rahojen takaisin saanti voi viedä hetken aikaa. Eli reissatessa voi tulla eteen yllättäviä kuluja ja silloin siellä lompakossa on hyvä olla ylimääräistä.

Kaikista uskomattominta ovat matkailijat, jotka jättävät vakuutuksen ottamatta ja kriisin tullessa olettavat, että valtio tai veronmaksajat hoitavat asian.

Yksi asia, joka usein unohtuu näissä keskusteluissa, on iso ero pakettimatkailun ja omatoimimatkailun välillä. Pakettimatkat ovat olemassa juuri siksi, että matkustajien ei tarvitse huolehtia kaikesta itse. Matkanjärjestäjä vastaa kokonaisuudesta: lennoista, majoituksesta ja usein myös ongelmatilanteiden hoitamisesta. Jos jotain menee pieleen, matkailijalla on selkeä taho, johon ottaa yhteyttä.

Omatoimimatkailu on eri asia. Kun varaat lennot yhdeltä sivustolta, hotellin toiselta ja mahdollisesti vielä erillisiä kuljetuksia tai aktiviteetteja kolmannesta paikasta, otat samalla myös vastuun kokonaisuudesta.

Se on osa matkustamisen vapautta – mutta samalla se tarkoittaa myös sitä, että ongelmatilanteissa täytyy osata toimia itse.

Jos lennot peruuntuvat, sinun täytyy etsiä uusi reitti. Jos hotellivaraus menee pieleen, sinun täytyy ratkaista majoitus itse. Jos poliittinen tilanne muuttuu tai liikenne pysähtyy, sinun täytyy miettiä vaihtoehtoja.

Pakettimatkailu ostaa mukavuutta ja turvaa. Omatoimimatkailu taas ostaa vapautta – mutta samalla myös vastuuta.

Laajempi kysymys liittyy siihen, miten suhtaudumme vastuuseen ylipäätään. Aiemmin matkustaminen nähtiin usein seikkailuna, jossa yllätykset kuuluivat asiaan. Nykyään taas moni näyttää odottavan, että kaikki toimii täydellisesti – ja jos ei toimi, joku muu korjaa tilanteen.

Tämä ei koske vain matkailua. Sama ajattelutapa näkyy monissa elämän tilanteissa: ongelmien ratkaiseminen ulkoistetaan helposti viranomaisille, järjestelmille tai yhteiskunnalle. Jollekin muulle paitsi itselle.

Matkustamisen vapaus on yksi modernin maailman hienoista mahdollisuuksista. Voimme liikkua maasta toiseen, nähdä uusia paikkoja ja kokea erilaisia kulttuureja. Vapaus kuitenkin kulkee aina käsi kädessä vastuun kanssa. Kun lähdet matkalle, vastaat myös siitä, miten palaat. Se tarkoittaa varautumista, suunnittelua ja joskus myös kärsivällisyyttä, jos asiat eivät suju suunnitellusti. Maailma ei ole concierge-palvelu – eikä valtion tehtävä ole pelastaa ihmisiä jokaisesta huonosta päätöksestä.

Joskus paras turva ei olekaan se, että joku muu tulee apuun. Se on se, että olemme itse valmistautuneet siihen, että elämä – ja matkustaminen – voi yllättää.