Arkipuheessa tuo kysymys ei tarkoita kirjaimellisesti sitä että oletko kotoisin Madridista vaan sitä, kannatatko Real Madridia. Ja monille madridilaiselle se merkitsee vielä enemmän. Kyse ei ole vain siitä että on Real Madridin kannattaja vaan sitä että tuo seura on todennäköisesti ollut osa elämää jo ennen syntymää.
Oma joukkue ei täällä ole vain jalkapalloseura, jota kannatetaan vaan se on identitetti ja perintö. Se on osa sitä, kuka olen, ylpeyden lähde. Monille kannatus ei ole edes tietoinen valinta vaan perintö, joka kulkee vanhemmilta lapsille ja sukupolvelta toiselle.
Real Madrid merkitsee madridilaisille jatkuvuutta. Se on asia, joka pysyy, vaikka pelaajat, valmentajat ja presidentit vaihtuvat. Vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa, aina on olemassa toinen perhe, Real Madrid, joka iloa, turhautumista ja loputtoman määrän mielipiteitä. Ja ehkä juuri siksi madridilaiset suhtautuvat seuraansa niin vakavasti. Koska jos Real Madrid olisi vain jalkapalloa, se ei olisi Real Madrid.
Myös ne, jotka väittävät etteivät välitä jalkapallosta, tietävät tarkalleen, milloin Madrid hävisi ja ketä siitä syytetään. Aiheeseen on melkeinpä mahdotonta olla törmäämättä sillä siitä puhutaan kaikkialla ja kaiken aikaa. Real Madrid on aina yksi Espanjan tärkeimmistä puheenaiheista.
Real Madrid symboloi menestystä, vaatimustasoa ja ajatusta siitä, että voittaminen ei ole tavoite – se on oletus. Ja tämä ajattelutapa heijastuu kaikkeen: politiikkaan, työelämään ja siihen, miten omaa joukkuetta kohdellaan. Otteluita ei mennä katsomaan toiveikkaana vaan vaativana.
Bernabéulle mennään arvioimaan, ei vain kannustamaan. Jos pelit eivät ole sujuneet niin kuuluu ja näkyy. Vihellyksiltä, huudoilta ja arvostelulta välty kukaan, eivät edes maailman parhaimmat pelaajat. Madridilaiset rakastavat pelaajiaan – mutta ehdollisesti. Jos pelaaja ei juokse tarpeeksi, näyttää välinpitämättömältä tai hymyilee tappiopelin jälkeen, alkaa vihellyskonsertti ja arvostelu välittömästi.
Kyse ei ole kuitenkaan vihasta vaan vaatimuksesta. Madridilainen ajattelee, että jos pelaaja pukee paidan ylleen, hänen on annettava kaikkensa joka hetki.
Real Madridin pyhättö, yli 80 000 katsojaa vetävä Santiago Bernabéu -stadion, on paikka jossa sukupolvet kohtaavat ja jossa opitaan jo nuorena, milloin vihelletään tuomarille ja milloin omalle pelaajalle. Hiljaisuus katsomossa ei tarkoita tyytyväisyyttä vaan usein huolta. Jos Bernabéu on hiljaa, joukkueella on ongelma. Ja kun koko tuo 80 000 katsojaa kannustaa tai viheltää niin kokemus on vaikuttava.
Jokainen ottelu on täyteen buukattu tapahtuma, vaikka vastassa olisi keskikastin joukkue tiistai-iltana klo 21.
Real Madrid on jäsentensä omistama seura, ja sillä on kaksi keskeistä ryhmää: socios ja abonados. Socios ovat seuran jäseniä ja omistajia. He maksavat jäsenmaksua ja saavat äänestää seuran presidentistä, mutta eivät automaattisesti omista kausikorttia. Socioita on kymmeniä tuhansia, ja jäseneksi pääsy voi viedä vuosia.
Abonados taas ovat kausikorttilaisia. Heillä on oma nimetty paikkansa stadionilla, usein sama vuosikymmeniä. Monille paikka ei ole vain istuin vaan osa perheen historiaa. Vaikka abonado ei enää kävisi jokaisessa ottelussa, paikkaa ei luovuteta. Kun suurin osa stadionista on varattu abonadoille ja socios-jäsenille, yleiseen myyntiin jää hyvin rajallinen määrä lippuja. Siksi lippujen saaminen otteluihin on vaikeaa ja verrattavissa pieneen lottovoittoon.
Meidän perheessä voidaan siis sanoa: Soy de Madrid. Puoliso on ollut abonado-socio jo pitkän aikaa, tytärkin sai oman socio-korttinsa jo melko nuorena. Puolison suvussa on Real Madridin värejä liputettu jo useamman sukupolven ajan ja suvulle oli suuri ylpeydenaihe kun puolison vanhempi veli pelasi aikoinaan myös joukkueen väreissä.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 