Mitä kuuluu meidän hevoselle?

Tällä viikolla tulee kuluneeksi 3 kk siitä kun meistä tuli hevosen omistajia. Lokakuun 18.päivä perheeseemme saapui 10-vuotias tamma Lucera. Kutsumme häntä usein lempinimillä Lucy tai typy 🙂

Lupasin jossain vaiheessa laittaa kuulumisia siitä miten kotiutuminen ja sopeutuminen on sujunut ja nyt on ehkä sopiva hetki koota näiden kuukausien kuulumiset. Tässä vaiheessa olemme jo ehtineet tutustua puolin ja toisin.

Lucera on siis virallisesti poni mutta jos olisi sentinkin korkeampi niin hän olisi hevonen, säkäkorkeus on virallisesti mitattuna kengät jalassa 149 cm. Rodultaan hän on Deutsches Reitpony eli saksalainen ratsuponi. Rodun jalostuksessa on käytetty mm. Welsh-ponia, arabia, täysveristä sekä pieniä ratsuhevosia – tavoitteena on ollut yhdistää ponin koko ja hevosen urheiluominaisuudet.

Rodun hevoset ovat omalla tavallaan vaativia – monet yksilöt ovat hyvin herkkiä ja reaktiivisia Eivät siis välttämättä mikään hyvä valinta esim. aloittelevalle ratsastajalle mutta kokeneemmissa käsissä kulkevat kyllä hienosti sillä monet rodun edustajat vaativat tasapainoisen ja johdonmukaisen ratsastajan sekä selkän käsittelyn.

Luonnollisesti ominaisuudet vaihtelevat paljon linjojen ja kasvattajien välillä eli osa on erittäin luotettavia lasten poneja kun taas osa selvästi ”kuumempia” urheilutyyppejä. Meidän typy kuuluu tähän jälkimmäiseen kastiin 😉

Toki tiesimme etukäteen mitä olemme ostamassa emmekä halunneetkaan mitään lastenponia vaan hevosen, joka tarjoasi sopivasti haastetta meille molemmille.

Näiden kuluneiden kuukausien aikana olemme vähitelleen päässeet tutustumaan toisiimme perusteellisemmin ja töitä on tehty jo paljon. Käytännössä häntä liikutetaan kuusi kertaa viikossa koska tyypillisenä rodun edustajan hän tarvitsee säännöllistä ja tavoitteellista liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä. Energiaa hänellä riittää eikä esim. kannuksia tai raippaa todellakaan tarvitse vaan häneltä löytyy ihan oma moottori. Toisaalta hän on myös herkkä eli vaikka vaihtia riittää välillä niin hänet saa kyllä helposti pysäytettyä. Energia on siis sellaista positiivista, eteenpäin vievää energiaa.

Tällä hetkellä meidän viikko jakautuu niin että tytär ratsastaa yleensä 2-3 kertaa (pääasiassa valmentajan pitämällä tunnilla), itse ratsastan 1-2 kertaa (yleensä kerran tunnilla, kerran itsekseni), meidän valmentaja ratsastaa ponin kerran viikossa ja sitten tarvittaessa kerran viikossa juoksutetaan. Yhden päivän olemme jättäneet vapaapäiväksi.

Energisyydestä huolimatta hän on kuitenkin hyvin kiltti ja yhteistyöhaluinen, ei siis tee mitään typeryyksiä eli on varsin luotettava ratsastaa. Toki valppaana pitää olla, kuten aina hevosten kanssa, sillä hän on kyllä herkkä seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu.

Saksalaiselle ratsuponeille on melko tyypillistä tällainen herkkyys ympäristön tapahtumille ja muiden hevosten reaktioiden seuraaminen. Rotu on jalostettu urheilulliseksi ja nopeasti reagoivaksi, minkä vuoksi ne havainnoivat tarkasti ympäristöään ja voivat reagoida herkästi ääniin, liikkeeseen tai lauman käyttäytymiseen. Tämä piirre liittyy erityisesti arabin ja täysiverisen vaikutukseen jalostuksessa.

Ratsastaessa herkkyyys näkyy myös siinä että poni reagoi nopeasti ratsastajan apuihin – hyvässä ja pahassa. Eli hän vaatii ratsastajalta tasapainoisuutta, johdonmukaisuutta ja hyvää kehonhallintaa. Lisäksi ratsastajan on kyettävä pysymään rauhallisena myös silloin, kun poni jännittyy, sillä pienikin epävarmuus tai jännitys välittyy ponille nopeasti. Avut on annettava selkeästi mutta hienovaraisesti, ilman jatkuvaa korjaamista tai painetta. Eli melkoista hienosäätöä aina välillä. Myös kärsivällisyyttä tarvitaan.

Olemmekin lähteneet rakentamaan koko hommaa ihan alusta eli mitään vaikeampaa emme ole lähteneet häneltä vielä edes vaatimaan. Nyt rakennamme sitä molemminpuolista luottamusta.

Uskoisin että hän tulee olemaan todella hyvä opettaja tyttärelle koska juuri tällaisten hevosten kanssa oppii ratsastamaan. Hyvä opettaja ja erittäin palkitseva ratsastettava – oman työn ja asenteen tulos näkyy välittömästi ratsastuksessa.

Hän ei siis ole mikään autopilotti-poni vaan vaatii kuljettajan joka osaa viedä tuota energiaa oikeaan suuntaan.

Tämä meidän poni on edellisen omistajansa kanssa kilpaillut pääasiassa kenttää eli on hyvin monipuolinen tyyppi – toimii hyvin niin tasaisella, hypätessä kuin maastossa. Tällä hetkellä tosin yritämme kuoria hänestä enemmän kouluhevosta koska se kiinnostaa tytärtä ja minua tällä hetkellä eniten. Toki meillä molemmilla on hyppytaustaa eli siksi on kiva että hevonen osaa myös hypätä – saa vähän vaihtelua elämään. Ja maastossa tykkäämme myös käydä – onhan meillä upeat pellot ja maastot täällä ympärillä. Sinne emme ole kuitenkaan vielä lähteneet koska kelit eivät ole oikein suosineet ja maastossa on todella märkää ja reitit huonossa kunnossa, myös metsästyskausi on vielä käynnissä eli maastoon ei ole oikein mitään asiaa noina päivinä. Mutta kesällä nautimme varmasti maastolenkeistä hiekkakentällä hikoilun sijaan.

Hyppäämään olisi tarkoitus päästä myös tässä lähiviikkoina. Meidän tallihan on käytännössä puhtaasti kouluratsastukseen keskittynyt mutta nyt on ollut puhetta että kerran viikossa tulisi myös estevalmentaja paikalle tuntia pitäämään eli ehkäpä pääsemme sitäkin tässä taas treenamaan. Tai ainakin kokeilemaan.

Sopeutuminen on siis hyvällä mallilla vaikka se on vienyt toki aikaa. Hän nimittäin asui aikaisemmassa tallissa ja käytännössä 24/7 karsinassa eikä päässyt laitumelle tai tarhaan, ainoat ulkoilut olivat ratsastukset. Nyt hän elää 24/7 ulkotarhassa. Muutos oli siis melkoinen ja vei jonkin aikaa että hän tottui ulkoelämän ääniin ja uusiin naapureihin. Mutta nyt näyttää siltä että hän olisi kotiutunut jo ihan täydellisesti. Ja nauttii tästä uudesta, vapaammasta elämästä.

Meidän tallilla, kuten aika usein täällä Espanjassa, hevoset asuvat koko ajan ulkosalla. Valtavat männyt antavat kuitenkin tärkeää suojaa – talvella suojaavat kylmältä ja sateelta, kesällä taas liialta kuumuudelta. Ja parasta on tietysti se että hevoset saavat liikkua vapaasti – erittäin tärkeää tällaiselle energiselle tyypille.

Jos nimittäin aika käy tylsäksi niin hän osaa kyllä järjestää itselleen puuhaa – joulukuun saldona oli yksi täysin tuhottu loimi sekä paloiksi laitettu heinälaari.

Muitakin pikkujuttuja on ollut kuten se, että ensimmäisellä kävelytyskonekerralla hän onnistui saamaan melkoisen härdellin aikaiseksi – siinä sitten irtosi takakengät ja pieni haavakin tuli jalkaan. Tarhassa hän on puolestaan onnistunut irroittamaan yhden etukengän. Mutta onneksi ei sen vakavampaa.

Luonnetta hänellä siis riittää. Lisäksi hän on tyypillinen tamma – ilmeikäs, älykäs, reaktiivinen ja vahvasti läsnä ympäristössään. Ja kaikki tallin miespuoliset hevoset hän on jo hurmannut.

Toki myös meidät. On ihanaa nähdä miten nopeasti hän on ottanut meidät myös omakseen. Ihana, rakastettava typy.