Kaikki tiet vievät Madridiin

Espanjassa ajaessa saattaa nopeasti huomata, että minne ikinä lähtee ajamaan, tie tuntuu lopulta johtavan Madridiin. Eikä tämä ole pelkkä tunne, vaan lähes kirjaimellinen totuus: Madridin keskustassa, Puerta del Solin aukiolla, sijaitsee nimittäin Espanjan päätieverkoston lähtöpiste, kilometri 0, jota pidetään maan maantieteellisenä sydämenä.

Espanjassa kaikki tiet eivät vie Roomaan vaan ne vievät varsin suurella todennäköisyydellä Madridiin. Ainakin päätiet.

Espanjan päätieverkosto koostuu kuudesta päämoottoritiestä, jotka vievät Madridista Espanjan eri kolkkiin, käytännössä eri ilmansuuntiin. Tieverkosto perustuu radiaali-malliin ja Madrid on kaiken keskus.

A-1 kulkee Madridista Burgosin kautta Ranskan rajalle Irúniin. A-2 yhdistää Madridin Zaragozan kautta Barcelonaan. A-3 vie Madridista Valenciaan. A-4 kulkee Madridista Córdoban ja Sevillan kautta Cádiziin. A-5 yhdistää Madridin Extremaduran kautta Portugaliin Badajozin kohdalta. A-6 kulkee Madridista Galician alueelle, muun muassa A Coruñaan ja Lugoon.

Espanjan moottoritieverkosto on Euroopan suurimpia – se kattaa yli 17 000 km.

Päätieverkoston ydin muodostuu kahdesta päätyypistä: autopistas ja autovías. Autopistas ovat perinteisesti maksullisia moottoriteitä, jotka on usein rakennettu yksityisten yhtiöiden toimesta tiukkojen suunnittelustandardien mukaisesti. Autovías puolestaan ovat pääosin valtion rahoittamia ja maksuttomia, ja ne toimivat pitkälti samalla tavoin, vaikka liittymiä voi olla enemmän.

Autopistas-nimikkeellä kulkevat moottoritiet ovat perinteisesti maksullisia. Maksullisuus perustuu siihen, että tiet rakennetaan ja ylläpidetään yksityisten yhtiöiden toimesta, jotka saavat tiemaksuja korvauksena investoinneistaan ja palvelustaan. Tällaisia osuuksiia on Espanjassa useita ja ne sijaitsevat usein tärkeimpiä kaupunkeja yhdistävillä vilkkailla väylillä. Toki niitä on myös suurimmissa kaupungeissa, kuten täällä Madridissa.

Itse käytän päivittäin tällaista tietä ja maksu on käytännössä jokaiselta ajokerralta 0.60 €. Päivittäin ajan sen läpi kaksi kertaa eli maksamme joka päivä näitä tiemaksuja 2.40 €. Mutta maksamalla säästämme paljon aikaa sillä maksuton tie on yleensä ruuhkainen ja lisäisi ajomatkaa ajallisesti.

Maksut väylillä vaihtelevat matkan pituuden sekä kulkuneuvon mukaan ja ne voivat olla kalleimmillaan jopa 0.50 € / kilometri. Lyhyet tunneliosuudet ovat usein kalleimpia per km mutta pitkät reitit taas kalleimpia kokonaisuuten. Tällä hetkellä korkein tiemaksu on Bilbao–Zaragoza osuudella, 38 euroa.

Autovías-väylät sen sijaan rakennetaan ja ylläpidetään valtion tai vastaavan julkisen tahon rahoituksella ja ne ovat maksuttomia ajoneuvoille. Tästä syystä ne muodostavat suuremman osan Espanjan tiestöstä ja mahdollistavat pitkälti ilmaisen nopean liikkumisen valtaväylillä. 

Espanjan tieverkoston kehitys on historiallisesti ollut pitkä prosessi. Vaikka maassa oli teitä jo ennen autoilun yleistymistä, nykyaikaiset moottoritiet alkoivat syntyä vasta 1960-luvulla yksityisten urakoitsijoiden ja concession-mallin pohjalta. Tuolloin ensimmäiset maksulliset moottoritiet rakennettiin kattamaan nopean liikenteen kasvua tärkeillä yhteyskäytävillä kuten Madrid–Valencia sekä Madrid–Irún. 

Tämän jälkeen verkosto kasvoi merkittävästi esimerkiksi 1980-luvulta eteenpäin, kun valtion rahoitus sekä EU-tukipaketit vauhdittivat väylien rakentamista. Vuosien 1990–2012 aikana Espanjassa toteutettiin yksi Euroopan nopeimmista moottoritieverkoston laajentamisvaiheista, jolloin moottoriteiden pituus kasvoi tuhansilla kilometreillä. 

Myös Espanjan junaverkosto kulkee pääkaupungin kautta eli Madrid toimii myös rautatieverkoston solmukohtana.

Kuten tieverkosto niin myös rautatieverkosto on Espanjassa moderni ja kattava, yksi Euroopan moderneimmista. Merkittävä käänne tapahtui 1990-luvulla, kun Espanja käynnisti laajan suurnopeusjunahankkeen. Ensimmäinen AVE-linja avattiin jo vuonna 1992 Madridin ja Sevilla välille ja siitä alkoi nopea sekä hyvin määrätietoinen verkoston laajentaminen. Nykyisin AVE- ja muut suurnopeusjunat yhdistävät Madridin lähes kaikkiin Espanjan suurimpiin kaupunkeihin.

Espanjan tie- ja rautatieverkosto on siis teknisesti moderni ja hyvin kattava, mutta ei kuitenkaan täysin ongelmaton.

Espanjaan on viime vuosikymmenten aikana rakennettu poikkeuksellisen laaja tie- ja rautatieinfrastruktuuri, osin EU-rahoituksen ja vahvan investointipolitiikan ansiosta. Nyt järjestelmä on siirtynyt vaiheeseen, jossa suurin haaste ei ole enää uuden rakentaminen, vaan olemassa olevan verkoston kunnossapito. Laaja verkko tarkoittaa korkeita ja jatkuvia ylläpitokustannuksia, ja juuri näihin rahoitus on monin paikoin riittämätöntä.

Monet tieosuudet ovat toki edelleen varsin hyvässä kunnossa mutta tieverkoston kunto heikkenee jatkuvasti. Tämä näkyy erityisesti päällysteiden kulumisena, korjausten viivästymisenä ja kunnossapidon epätasaisuutena eri alueiden välillä.

Myös raideliikennejärjestelmässä on useita rakenteellisia ongelmia. Suurin niistä liittyy voimakkaaseen panostukseen AVE-suurnopeusjunaliikenteeseen, mikä on jättänyt perinteiset alueelliset ja paikalliset radat vähemmälle huomiolle. Monilla pääratojen ulkopuolisilla alueilla junayhteydet ovat hitaita, harvavälisiä tai kärsivät vanhentuneesta infrastruktuurista. Toki plussana täytyy sanoa se, että hyvin moniin pienempiinkin kyliin pääsee kuitenkin junalla.

Tulevaisuudessa keskeinen haaste onkin se, miten olemassa oleva laaja tie-ja rautatieinfrastruktuuri pystytään pitämään turvallisena ja toimivana ilman, että käyttäjien kustannuksia tai liikenteen sujuvuutta heikennetään merkittävästi. Korjata ja uudistaa pitäisi mutta rahat ovat täälläkin kortilla.

Lopulta kysymys ei ole siitä, kuinka paljon infrastruktuuria rakennetaan, vaan siitä, kuinka kauan se pystytään pitämään kunnossa.