Enää vajaa viikko ja päästään viettämään joulua. Ainakin Suomessa monet ovat jo aloittaneet valmistelut, laatikoita on ehkä tehty pakkaseen tai ainakin on vähän jo mietitty että mitä syödään, mitä pitää kaupasta ostaa jne. Täällä Espanjassa valmistelut jäävät yleensä viime hetkeen koska ruoat ovat sellaisia ettei niitä voi etukäteen valmistella. Mutta mitä täällä sitten joulunaikaan oikein syödään?
Siinä missä suomalaisessa joulussa ruokalajit ovat melko vakiintuneita, niin Espanjassa tilanne on aika lailla päinvastainen. Täällä jouluruokaperinteet ovat paljon monimuotoisemmat ja vaihtelevat myös merkittävästi alueittain ja perheittäin eli täällä ei ole samanlaisia perinteitä kuin Suomessa. Suomalainen jouluruokaperinnehän on tavallaan hyvin ainutlaatuinen monien perinteisten elementtien ansiosta. Monille juurikin nuo tutut jouluruoat ovat asia, jotka tuovat joulun – syödäänhän niitä yleensä vain joulunaikaan.
Se mitä pöydästä löytyy, on siis hyvin vaihtelevaa – melkeinpä jokaisella perheellä on omat traditionsa. Mutta aika usein ateria kuitenkin koostuu alkupaloista, ehkä keitosta, sen jälkeen pääruoasta ja lopulta mahat tungetaan täyteen vielä kaikkea makeaa ja huuhdellaan alas cava-kuohuviinillä. Ja toki muillakin viineillä.
Ruokailu aloitetaan myöhään sillä jouluaaton juhla-ateria on ehdottomasti illallinen, jota aloitellaan yleensä vasta klo 21 aikoihin. Pöydän ääressä istutaan tuntikausia, usein aamutunneille asti.
Aluksi pöytään katetaan usein kaikenlaisia leikkeleitä: jamon iberico-kinkkua, chorizo-makkaraa, manchego-juustoa jne. Joissakin perheissä on tapana syödä keittoa – joka voi olla esim. ns. consomé de Navidad eli joululiemi tai joku merenelävistä tehty keitto. Mutta joskus myös erilaisia paikallisia erikoisuuksia kuten sopa de galets-keitto Kataloniassa. Se on kirkas, pitkään haudutettu lihaliemeen tehty keitto jossa on suuria simpukankuoren muotoisia galets-pastoja.
Pääruokana voikin sitten olla melkeinpä mitä tahansa – riippuen alueesta, perheestä sekä lompakon paksuudesta. Monissa perheissä nimittäin suositaan jouluna merellistä kattausta ja niiden hinnat nousevat yleensä pilviin ennen joulua. Pöydässä saattaa olla erilaisia äyriäisiä, simpukoita, kampasimpukoita, katkarapuja, rapuja sekä tietysti kalaa eri tavoin valmistettuna. Myös hummeria tai muuta vähän parempaa meriruokaa löytyy joulupöydistä.
Toisaalta sisämaassa nähdä ehkä joulupöydässä enemmän lihaa kuten paahdettua pikkuporsasta (“cochinillo”) tai lammasta.
Jälkiruokina ovat klassiset espanjalaiset ylimakeat joulumakeiset kuten turrón, polvorones, mantecados ja mazapán-marsipaani. Näitä jotkut rakastavat yli kaiken mutta monet myös inhoavat ja siitä huolimatta niitä pitää kuitenkin aina löytyä joulupöydästä.
Turrón valmistetaan perinteisesti mantelista, sokerista, hunajasta sekä munan- valkuaisesta. Sitä myydään yleensä suorakulmaisina levyinä ja vaihtoehtoja on montaa lajia, tunnetuimpina kova (turrón duro) ja pehmeä (turrón blando) versio. Nykyään löytyy myös suklaaversioita, jotka ovatkin monien mieleen enemmän kuin nuo perinteiset maut.
Polvorones ja mantecados ovat hienon hienoa keksimassaa, joka on painettu tiiviiksi ja kiinteäksi ”keksiksi” mutta ne murenevat hetkessä. Perinteinen maku on manteli, jossa on mukana myös kanelia mutta nykyään löytyy myös muita makuversioita.
Espanjassa joulupäivä, Navidad, on myös tärkeä juhlapäivä, oikeastaan tärkeämpi kuin jouluaatto. Ja silloin perheet kokoontuvat yleensä pitkälle lounaalle – lounas on tällä kertaa päivän tärkein ateria. Toisin kuin jouluaaton myöhäinen illallinen, joulupäivän tunnelma on rennompi. Mutta yhteistä on se että myös tämä päiväsaikaan nautittu ateria kestää taatusti useita tunteja, yleensä jopa iltaan asti.
Tarjottavat vaihtelevat taas alueittain ja perheittäin, mutta usein pöytään katetaan jotain hieman kevyempää kuin aattona: alkupalaksi esimerkiksi erilaisia salaatteja, juustoja, kinkkua tai äyriäisiä, pääruoaksi paistettua lammasta tai kana, uunissa valmistettua kalaa sekä joissakin perheissä myös täytettyä kalkkunaa (pavo relleno). Lisäksi tarjolla on usein runsaita uunivihanneksia sekä paikallisia lisukkeita.Säiden suosiessa monet perheet kokoontuvat myös grillamaan.
Ja jälkiruoaksi syödään edelleen samoja joulun makeisia – turrónia, polvoroneseja ja mantecadoja – tai alueen omia jälkiruokia.
Espanjalaiset jouluruokaperinteet kuvastavat siis hyvin maan kulttuurin alueellista rikkautta ja historiallisia vaikutteita: rannikkoseuduilla korostuvat merenelävät, sisämaassa liha ja uuniruoat, ja eri yhteisöillä on omia paikallisia erikoisuuksia. Vaikka perinteet muuttuvat (esim. hintojen nousun myötä merenelävät voivat olla joissain perheissä harvinaisempia), joulun ajan ateriat pysyvät monille erityisinä – hetkinä, jolloin perhe kokoontuu jakamaan juhlaa hyvän ruoan äärellä. Tärkeintä lieneekin seura, ei se ruoka.
Minkälaiset ovat sitten meidän espanjalais-suomalaisen perheen jouluruokaperinteet? No, tietysti yhdistelmä parhaimpia juttuja molemmista kulttuureista.
Espanjalaiset sukulaiset tykkäävät erityisesti bataatti- ja porkkanalaatikoista, myös rosolli on aina ollut kaikkien mieleen. Sekä tietysti suomalaisen pöydän erilaiset kalaherkut, kuten kylmä- ja lämminsavulohi sekä erilaiset sillit. Näitä siis löytyy aina meidän joulupöydästä vaikka olisinkin ainoa suomalainen joulupöydässä.
Espanjalaiset puolestaan kattavat pöytään erilaisia leikkeleitä & juustoja sekä kaikenlaisia mereneläviä kuten grillattuja/paistettuja jättikatkarapuja. Myös usein jotain simpukoita löytyy usein joulupöydästä. Jako menee yleensä näppärästi niin että espanjalaiset juustot ja leikkeeleet sekä merenelävät ja salaatit syödään alkupaloina ja sitten pääruokana suomalaisia laatikoita, savukalaa ja yleensä myös joku lihavaihtoehto, usein lammasta.
Ja jälkiruokana on aina sekä espanjan perinteisiä herkkuja mutta aina myös suomalaisia joulukonvehteja, jotka maistuvat ainakin meidän sukulaisille paremmin kuin espanjalaiset joulumakeat 🙂
Meidän joulupöydästämme on siis vuosien varrella muodostunut oma pieni perinteinen kokonaisuutensa, jossa espanjalainen ilmakuivattu kinkku korvaa suomalaisen versionsa mutta muuten tilaa riittää molempien maiden tärkeimmille herkuille.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 