Joulu on monille vuoden tärkein juhla, mutta se voi myös tuottaa harmaita hiuksia.
Jo ihan tavallisissa suomalaisperheissä on usein paljon pohdittavaa: missä joulu vietetään, kenen luona syödään, kuinka monta sukulaista ehditään tavata ja miten kaikkien toiveet sovitetaan yhteen. Joulua voi viettää omassa kodissa, omien tai puolison sukulaisten luona, molempien sukujen kesken – tai lopulta autossa sukulaiselta toiselle siirtyen. Tai sitten voi paeta koko touhua jonnekin kauas. Vaihtoehtoja riittää, ja tilanteet voivat olla kuormittavia.
Kun joulua suunnittelee monikulttuurinen perhe, paletti monimutkaistuu entisestään. Sukua saattaa olla kahdessa tai jopa useammassa maassa, perinteet eroavat toisistaan ja käsitykset joulunvietosta voivat olla hyvinkin erilaisia. Vietetänkö joulua siellä, täällä vai tuolla. Mitä jos kutsutaan molemmat suvut omaan kotiin –siitäkin huolimatta että kielet eivät ehkä kohtaaa ja joulunviettotavat menevät täysin ristiin? Vai jätetäänkö koko joulunvietto väliin, koska mikään ratkaisu ei tunnu toimivalta?
Monikulttuurista joulua elävissä perheissä nämä pohdinnat ovat tuttuja. Ainakin siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä ja luonnollisesti isovanhemmat molemmin puolin toivovat joulunviettoa lastenlasten kanssa. Onhan jouluissa aivan omaa tunnelmaa juuri silloin kun lapset ovat pieniä.
Lopulta varmasti moni päätyy vuorojouluihin tai joustaviin kompromisseihin. Tai siihen oivallukseen että joulun voi muokata juuri omalle perheelle sopivaksi kokonaisuudeksi.
Espanjalainen ja suomalainen joulunvietto ovat aika erilaisia. Espanjassa jouluaatto ei ole ollenkaan yhtä tärkeä juhlapäivä kuin Suomessa. Se on monille tavallinen työpäivä minkä toki päivän kruunaa juhlallinen aattoillallinen, mikä nautitaan espanjalaisittain myöhään, usein lähempänä puoltayötä. Päälle vedetään juhlavaatteet ja pöydän ääressä istutaan jopa aamutunneille asti. Tunnelma on katossa, ilo ylimmillään.
Suomalaiselle tämä tuntuu monesti vieraalta – onhan suomalainen joulu paljon rauhallisempi, paljon hartaampi ja ennen kaikkea paljon hiljaisempi.
Mutta miten suomalaiset ja espanjalaiset joulunviettoperinteet sitten istuvat yhteen?
Meidän espanjalais-suomalaisessa perheessämme joulunvietto on muotoutunut vuosien varrella omannäköiseksi. Sanoisin että se on hyvänlainen yhdistelmä molempien maiden perinteitä.
Kun tytär oli pieni, yritimme vaalia suomalaisia perinteitä mahdollisimman paljon koska Espanjan suvulla ei sellaisia juurikaan ollut. Vietimme siis hyvin suomalaistyylisiä jouluja, milloin Suomessa, milloin Espanjassa – eri kokoonpanoilla ja eri tavoilla. Usein mukana myös meidän Espanjan perhettä.
Nykyään, kun tytär on jo vanhempi eikä joulussa välttämättä ole enää samaa lapsuudenajan taikaa, niin joulunviettokin on hieman erilaista. Toki joulua vietämme ja juhlistamme aina – tavalla tai toisella. Joulukalenteri kuuluu edelleen joulunodotukseen, piparien leivonta ja koristelu ovat myös perinteitä joista ei ole vieläkään luovuttu. Ja tietysti koti on koristeltu jouluun jo hyvissä ajoin – meiltä löytyvät sekä joulukuusi että belen-jouluasetelma.
Suomalainen jouluruoka kuuluu meillä myös aina aaton ohjelmaan. Vain yhden kerran olemme jättäneet perinteisen joulun väliin – vuonna 2020 ensimmäisenä covid-jouluna, jonka vietimme kotona ihan oman perheen kesken. Söimme sushia. Ja ei joulu kyllä silloin tuntunut joululta – kaikesta yrityksestä huolimatta.
Yllättävää kyllä, espanjalainen suku on myös tykästynyt suomalaisiin jouluruokiin, niitä pyydetään aina kun vietämme yhdessä joulua. Erityisesti maistuvat porkkana- ja bataattilaatikko, rosolli sekä erilaiset kalaruoat kuten savustettu lohi ja silli.
Silloin kun vietämme joulua täällä Espanjassa niin jouluaaton ruokailu meillä tapahtuu espanjalaisittain eli illallinen syödään myöhään. Aaton lounas syödään usein ravintolassa, joka tuo jouluun sellaisen sopivan rennon tunnelman.
Espanjalaisen joululounaan jälkeen väki hiljenee siestalle, jotta illalla jaksetaan kokkailla, sitten syödä ja vielä juhlia aamutunneille asti.
Joulupukki ei Espanjassa ole se joulun tärkein hahmo: pääosa lahjoista kun jaetaan vasta loppiaisena Itämaantietäjien toimesta. Jos lahjoja annetaan jo jouluna, ne odottavat vasta joulupäivän aamuna. Meillä tosin feikki-pukki on usein osa aaton ohjelmaa – siitäkin huolimatta että suvussa ei ole enää pikkulapsia. Hauska ”ohjelmanumero” ja lahjat jaetaan & avataan yksi kerrallaan – näin kaikki pääsevät näkemän mitä paketeista avautuu.
Meidän perheessä lahjat jaetaan suomalaiseen tapaan jouluaattona, toki muutamat paketit jätetään myös loppiaiseksi, jotta molempien maiden perinteet saavat tilaa. Tyttären ollessa pienempi, hän kirjoitti lahjalistat sekä joulupukille että Itämaan tietäjille. Mutta joulupukki on kuitenkin ollut aina se ”ykkönen”.
Puolison perheessä ei lapsuudessa vietetty lainkaan jouluaaton juhlallisuuksia, illallista lukuunottamatta, eikä lahjojen jako jouluna kuulunut heidän tapoihinsa. Heidän lapsuudenkotinsa ainoa joulukoriste oli belen-jouluasetelma. Mutta nykyään heidänkin joulunsa on siis hieman erilainen ja kaikki tuntuvat nauttivan tästä uudesta versiosta.
Monikulttuurinen joulu ei siis ole vain eri perinteiden sekoittamista. Se on ennen kaikkea kykyä löytää tasapaino ja luoda perheelle omannäköinen juhla. Se voi olla sekoitus suomalaisia ja espanjalaisia tapoja, uusia yhteisiä traditioita ja vanhojen perinteiden muokkaamista.
Tärkeintä ei lopulta ole se mitä syödään, missä ollaan tai mihin aikaan lahjat jaetaan, vaan se, että joulua vietetään rakkaiden ihmisten kanssa – tavalla, joka tuntuu omalta. Muut yksityiskohdat ovat enemmän mausteita.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 