Kuukausi: marraskuu 2025

Suomessa työpäivän jälkeen kiiruhdetaan nopeasti kotiin tai kuntosalille, kaiken pitää olla suunniteltua, aikataulutettua ja tehokasta. Arki-iltana baareissa notkuvat lähinnä “ammattilaiset” tai opiskelijat. Ja samaan aikaan täällä Espanjassa baarit täyttyvät työssäkäyvistä, keski-ikäisistä perheenisistä ja -äideistä — eikä siinä ole mitään outoa.

Tämä on varmasti yksi niitä asioita joista moni ulkopuolinen hämmentyy täällä Espanjassa – miten aikuiset, työssäkävijät, perheelliset, nelikymppiset tai kuusikymppiset – istuvat baareissa ja juhlivat lähes samaan tapaan kuin suomalaiset opiskelijat vapun alla – toki eri energialla ja tarkoituksella.

Ja se on paikallista kulttuuria.

Espanjalainen sosiaalinen elämä on rakennettu julkisille tiloille. Terassit, cerveceria-olutbaarit, pienet kulmakuppilat ja modernit drinkkibaarit ovat paikkoja, joissa elämä tapahtuu. Ulos mennään elämään – tapaamaan työkavereita, ystäviä, perheenjäseniä, jakamaan juoruja, purkamaan arkea, vaihtamaan mielipiteitä politiikasta tai jalkapallosta. Baari on espanjalaisen olohuone. Kun suomalainen kutsuu ystävät kotiin kylään, espanjalainen lähtee heidän kanssaan baariin. Koti on espanjalaiselle pelkästään lepäämistä varten.

On myös hauskaa miten sukupolvet sekoittuvat toisiinsa. Samalla terassilla saattaa istua nuorten opiskelijoiden joukko, useiden lapsiperheiden seurue, nuorten aikuisten työporukka, seurue viisikymppisiä pariskuntia ja eläkeläispari- kaikki levollisesti osa samaa maisemaa. Espanjassa juhliminen ei ole nuorten yksinoikeus, vaan elämän jatkumo – tapa olla osa kaupunkia, joka ei koskaan hiljene.

Eikä kyse ole siitä että espanjalaiset juhlisivat enemmän, vaan siitä, että he juhlistavat arkea eri tavalla. Iloa ei säästellä kesään tai lomakauteen, vaan sitä annostellaan pieninä annoksina pitkin arkea läpi vuoden.

Eivätkä aikusiet juhli siksi, että he yrittäisivät olla nuoria vaan siksi, että elämä on rakennettu yhdessäololle, ja tuo yhdessäolo sattuu usein tapahtumaan terasseilla ja baareissa, kaupungin sykkeessä.

Ja mikä parasta, kukaan ei tunnu potevan siitä huonoa omaatuntoa. On kuin täällä olisi kollektiivisesti päätetty, ettei jokaisen minuutin tarvitse olla tuottava – riittää, että se on miellyttävä. Elämä saa olla nautinto, ei suoritus.

Tätä kaikkea kuvaa yksi sana, el tardeo. Sosiaalinen ilmiö joka tarkoittaa iltapäivällä tapahtuvaa ulkonäkäymistä ja ajanviettoa. Koko jutun ydin on se, että ihmiset lähtevät ulos iltapäivällä (tarde) tapaamaan ystäviä, ehkä syömään tapaksia, juomaan viiniä tai olutta ja nauttimaan kaupunkielämästä & hyvästä seurasta. Tardeo arkisin voi tarkoittaa työpäivän jälkeen muutamia lasillisia työkavereiden tai ystävien kanssa, mutta lauantaisin se on etenkin keski-ikäisten suosimaa, rentoa & sosiaalista hengailua – ennen kuin nuoret valloittavat baarit. Se ei ole kännäämistä tai riehumista vaan sosiaalista liukumista pitkän lounaan, juomien, ystävien ja keskustelujen lomassa. Tapa venyttää päivän parasta aikaa: valoisaa, vilkasta ja energista hetkeä, jolloin kaikilla (meillä keski-ikäisillä) on vielä virtaa.

Tardeo tekee sosiaalisesta elämästä kevyempää ja myös terveellisempää kuin yön läpi jatkuneet juhlat, ja siinä piilee sen hyvinvointivaikutus: se antaa mahdollisuuden purkaa viikon paineet ajoissa, olla yhteydessä toisiin ja silti mennä kotiin järkevään aikaan. Tardeo on käytännössä espanjalainen resepti tasapainoon – juhlimista ilman krapulaa ja sosiaalisuutta ilman väsymystä.

Kuukausi jouluun ja odotus voi alkaa. Se tarkoittaa ainakin meillä sitä että koti on koristeltu jo jouluun ja ensimmäiset glögit on nautittu.

Jos joku kysyy minulta, mikä joulussa on parasta, vastaan aina saman: juuri tämä aika – aika ennen joulua. Jouluun valmistautuminen, hiljalleen kasvava odotus ja kauniiksi muotoutuva tunnelma. Hetki kun koti pukeutuu jouluun.

Monille meistä joulun odotus alkaa hetkestä, jolloin kaivamme esiin jouluvalot, tähdet, kynttilät ja koristeet. Tunnelma muuttuu. Pehmeä valo, pieni kimallus ja lämpimät sävyt tekevät arjesta hitusen taianomaisemman. Ja tuota valoa & taikaa varmasti tarvitaan näin loppusyksy ja alkutalven pimeydessä.

Koristelun ei tarvitse olla suurta tai täydellistä. Riittää, että kotona on jotakin, mikä muistuttaa siitä, että juhla on tulossa – ehkä joulukuusi, ikkunassa loistava tähti tai sohvalla uusi punainen tyyny. Jokainen perhe rakentaa oman jouluilmeensä, juuri sellaisen, joka tuo iloa.

Jo pienetkin jutut tuovat ainakin itselle paljon iloa – kuten kuppi kahvia jouluisesta mukista.

Meillä on joka vuosi aika lailla samat koristelut – kuusi tuonne, tuo asetelma tuohon pöydälle, nuo koristeet tuomaan jouluiloa tyttären huoneeseen ja jouluverhot keittiön ikkunaan ja jouluvaloja sinne, tänne ja tuonne. Kun kaikki on saatu paikoilleen, voi joulunodotus alkaa.

Meillä glögi kuuluu erottamattomasti myös joulun odotukseen. Ensimmäinen höyryävä mukillinen avaa joulukauden virallisesti. Glögissä on tavallaan jotakin lohdullista: se tekee kylmästä päivästä lämpimän, ja hetkestä kodikkaan. Tuoksu tuo heti mieleen joulun.

Meillä glögi maistuu koko perheelle vaikka se onkin espanjalaisille melkeinpä täysin tuntematon joulujuoma. Mutta melkeinpä kaikki sitä maistaneet ovat siihen myös ihastuneet.

Joulun odotuksessa on usein siis kyse pienistä asioista: ensimmäiset piparkakut, joulumusiikki, jouluiset tuoksut, valot ikkunoissa, jouluelokuvat, lämmin glögi jne. Nuo pienet rituaalit rakentavat juhlan tunnelmaa pala palalta. Siksi juuri valmistautuminen on usein jopa joulua itsessään tärkeämpää – se on täynnä kauneutta, yhteisiä hetkiä ja rauhallista juhlan herkistelyä.

Meillä tyttären joulunodotukseen on aina kuulunut myös joulukalenteri. Pienempänä hankin usein jonkun Playmobil tai Lego-kalenterin, myöhemmin kuvioon tulivat itsetehdyt kalenterit joissa oli joka päivälle jotain pientä, hyödyllistä ja iloa tuovaa. Joskus joku herkku, joskus jouluiset sukat, joulukorvikset, hiuslenkkejä tai muuta vastaavaa. Tänä vuonna mennään taas vähän perinteisemmällä versiolla, suomalaisella twistillä, eli nyt jouluun johdattaa Suomesta lahjaksi saatu salmiakki-kalenteri.

Joulun odotus on alkanut virallisesti myös täällä Madridissa sillä kaupungin jouluvalot sytettiin viime lauantaina. Emme ole siis ainoita, jotka ovat aloittaneet jo joulufiilistelyn.

Joulu tulee ajallaan – mutta odotus tekee siitä erityisen.

Vuonna 2024 Espanjassa syntyi vain 318 000 lasta, historian vähiten tilastoinnin alusta, vuodesta 1941 lähtien. Samalla väestö vanhenee nopeasti, ja kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän. Luonnollinen väestönmuutos oli vuonna 2024 yli –116 000, mikä kuvastaa syntyneiden ja kuolleiden välistä ennätyksellistä eroa

Maassa eletään demografista kriisiä: syntyvyys on romahtanut, nuoret lykkäävät perheen perustamista yhä myöhäisemmäksi ja monilla alueilla väestö vähenee silminnähden.

1970-luvulla Espanjassa syntyi yli 650 000 lasta vuosittain (tuolloin espanjalaisia oli n. 38 miljoonaa), elettiin ns. babyboomin aikaa. Vielä 2000-luvun puolivälissäkin syntyneitä oli selvästi yli 400 000 vuodessa (espanjalaisia oli tuolloin n. 44 miljoonaa). Mutta nyt maassa on asukkaita lähes 50 miljoonaa mutta lapsia syntyy entistä vähemmän. Miten tähän on tultu, mitä tämä muutos tarkoittaa ja mitä seurauksia on tällä kaikella.

Taustalla on tietysti lukuisia tekijöitä mutta yksi merkittävimmistä lienee taloudellinen epävarmuus ja nuorten heikko työllisyystilanne. Nuorisotyöttömyys on pitkään ollut yksi Espanjan isoista ongelmista (yli 30 % vuonna 2024 nuorilla 16–24 v.) ja siihen kun lisätään vielä epävakaat työsuhteet (määräaikaiset sopimukset ja matalat palkat) niin on selvää että olosuhteet eivät juurikaan kannusta nuoria perheen perustamiseen. Pitkät työpäivät, joustamattomat työolot ja kalliit asunnot tekevät myös perheen perustamisesta haastavaa.

Ja varmasti syytä on myös arvojen ja elämäntapojen muutoksessa. Ihmiset priorisoivat yhä enemmän vapautta, matkustamista, uraa ja rahaa. Perhe ei valitettavasti ole enää asia, jota halutaan välttämättä tavoitella. Ja sillä on seurauksensa.

Espanjan tilastokeskuksen mukaan maan kokonaishedelmällisyysluku on nykyään 1,19 lasta per nainen, yksi koko maailman matalimmista. Espanjalaiset naiset hankkivat lapsia entistä myöhemmin -ensisynnyttäjien keski-ikä lähestyy jo 33 vuotta. Tämä taas omalta osaltaan kasvattaa lapsettomuuden todennäköisyyttä ja luonnollisesti myös alentaa toista lasta koskevaa todennäköisyyttä. Perhekoot pienenevät auttamattomasti.

Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa? Ensinnäkin pieni syntyvyys merkitsee pienempiä tulevia ikäluokkia jotka eivät todennäköisesti riitä rahoittamaan eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmää nykyisellä laajuudella. Tästä on valitettavasti merkkejä jo tällä hetkellä. Toiseksi, koska luonnollinen väestönkasvu on negatiivista, väestön lisäys perustuu maahanmuutolle niin tämä muuttaa pitkällä aikavälillä väestön etnistä, kulttuurista ja sosioekonomista rakennetta. Perinteinen espanjalainen perhe on ison muutoksen edessä.

Espanjalaiset, siis syntyperäisesti espanjalaiset, ovat tasaiseen tahtiin vähenemässä. Samaan aikaan maan väkiluku kuitenkin nousee tasaisesti – vuodesta 2000 on väkiluku noussut n. 8.5 miljoonalla. Jo nyt tilastoissa näkyy selkeä jakolinja syntyperäisten ja ulkomaalaistaustaisten välillä: noin joka kolmas Espanjassa syntynyt vauva on ulkomaalaistaustaisen äidin lapsi. Ja samaan aikaan ns. kantaväestön syntyvyys on laskenut yli 25 % viimeisen vuosikymmenen aikana.

Myös meidän perhe on tyypillinen esimerkki tästä muutoksesta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi syntyi kun 35-vuotiaalle, ulkomaalaiselle äidille.

Toki täytyy myöntää että omassa lähipiirissä olemme onneksi vielä harvinaisuus ja suurimmalla osaalla tuttavaperheistä on useampia lapsia. Myös tyttären lähes kaikilla ystävillä on sisaruksia, monilla useampia.

Mutta fakta taitaa olla se, että Espanja ja espanjalainen perhe tulee muuttumaan. Tuota muutosta on enää vaikea ehkäistä vaikka haluttaisiin. Syntyvyyden nostaminen on äärimmäisen hidasta ja nykyisillä olosuhteilla lähes mahdotonta sillä se vaatisi vuosikymmenten johdonmukaista politiikkaa. Ja sitä ei täällä valitettavasti ole tarjolla. Ilman huomattavia investointeja perhepolitiikkaan, syntyvyys ei ikinä käänny nousuun.

Tällä kehityksellä on myös syvällisiä kulttuurisia seurauksia. Espanjassa perinteisesti perhe on ollut kaiken ydin, tuki ja turva. Kun lapsia syntyy vähemmän, perheissä on vähemmän jälkeläisiä huolehtimassa vanhemmista ja perinteiset sukupolvien väliset tukiverkostot heikkenevät. Kun perheen rooli sosiaalisena turvaverkkona pienenee niin yhä useammat joutuvat turvautumaan julkisiin palveluihin. Ja mitä todennäköisimmin Espanjan talous ei pysty kattamaan lisääntyvää kysyntää sillä infrastuktuuri on tehty aivan toisenlaiselle pohjalle.

Demografinen laskusuhdanne ei siis ole pelkästään tulevaisuuden uhkakuva – se on jo täyttä todellisuutta. Espanjan lapset ovat harvemmassa kuin koskaan, ja tämä muuttaa paitsi perheitä myös koko yhteiskunnan rakennetta ja arkea.

Madridin syksy alkaa virallisesti aina syyskuun puolen välin jälkeen, tänä vuonna 22.syyskuuta ja syksy kestää joulukuun puoleen väliin asti, jolloin alkaa virallisesti talvi.

Syksyn aikana kaupunki siirtyy kesän tukahduttavasta kuumuudesta leudompaan ja vaihtelevampaan säähän. Muutos on yleensä selkeä – samalla kun koulut alkavat syyskuun alussa niin lämpötilat putoavat ja usein syyskuu tuo myös mukanaan ensimmäiset sateet kuivan kesän jälkeen. Aivan kuin merkkinä siitä että nyt on hyvä hetki sanoa hyvästit kesälle ja siirtyä eteenpäin.

Kaikesta huolimatta syksy on kuitenkin yleensä varsin mukavaa aikaa ja paikoitellen voi olla vielä jopa todella lämmintä, etenkin vielä syyskuussa ja lokakuun alussa. Kaikki toki riippuu aina vuodesta, jokainen vuosi ja syksy tuntuu olevan hieman erilainen. Mutta yleisesti päivälämpötilat pysyvät aivan marraskuulle asti n. 15-22 asteessa ja aurinkoisina hetkinä on täysin t-paitakelit. Toki väliin voi sattua niitä sateisempia ja vähän viileämpiäkin päiviä. Mutta käytännössä kelit ovat mitä parhaimmat niin kaupungista nauttimiseen kuin ulkoiluun ja muihin aktiviteetteihin.

Merkittävin muutos tapahtuu yleensä aina samoihin aikoihin kun kellot siirretään talviaikaa – sen myötä hypätään iso askel kohti talvea. Pimeä tulee aikaisemmin ja iltaisin lämpötila laskee nopeasti sen jälkeen kun aurinko on laskenut.

Yölämpötilat voivat syksyllä olla varsin viileitä, esim. tänä vuonna jo lokakuussa yölämpötilat putosivat ajoittain jopa alle 5 asteen ja nyt marraskuussa on käyty jo nollassa. Ensimmäiset yöpakkaset on luvassa tälle viikonlopulle.

Säiden ja ateiden puolesta jokainen syksy tuntuu olevan täällä aika erilainen. Meidän ensimmäisenä Madridin vuonna syksy oli todella lämmin ja vähäsateinen, seuraavana vuonna saatiin jos syyskuussa vettä ihan tulviksi asti, viime syksynä taas oli kuivaa ja sateet tulivat vasta keväällä ja silloin satoikin melkein 1.5 kk putkeen, tänä vuonna taas syys-lokakuussa ei satanut yhtään mutta marraskuu muutti tilanteen ja nyt on sitten satanut ja lämpötilatkin tippuneet normaalia alhaisempiin lukemiin. Talvi kolkuttelee jo ovella vaikka sen alkamiseen pitäisi olla vielä kuukausi.

Madridin syyssateet ovat kuitenkin yleensä aika hetkittäisiä. Vettä voi tulla runsaasti mutta sitä ei yleensä sada viikkokaupalla eli sadepäivien lomaan mahtuu yleensä myös niitä kauniita ja aurinkoisia päiviä. Ja parasta noissa syyssateissa on tietenkin se että luonto herää kuivaa kesän jälkeen todella nopeasti ja pellot alkavat vihertää. Eli vaikka talvi tekee tuloaan niin se tarkoittaa samalla myös sitä että kaikki alkaa vihertää ja kasvaa.

Toisaalta samaan aikaan puut aloittavat oman väri-iloittelunsa. Vaikka Madrid ei tietenkään kuulu Euroopan näyttävimpiin ruskakaupunkeihin eikä vedä esim. Suomelle niin siitä huolimatta luonto tarjoaa selkeitä syksyn tunnusmerkkejä. Kaikki puut ja pensaat eivät kuitenkaan pudota lehtiään talveksi eli täällä on myös paljon ikivihreitä puita ja pensaita tuomassa vehreyttä.

Syksy on monille madrilaisille suosikkivuodenaika. Se ei tarkoita missää nimessä sitä että pitäisi sulkeutua kotioloihin – päinvastoin. Terassit pysyvät käytössä lähes koko syksyn, otetaan vain käyttöön lämpölamput ja kevyet viltit. Puistot täyttyvät juoksijoista ja ulkoilijoista, viikonloppuisin väki suuntaa puolestaan patikoimaan Madridin ulkopuolelle. Kesällä kun on liian kuuma monille ulkoilmapuuhille niin syksyn myötä niistä nautitaan suurella ilolla.

Syksyn myötä Madridissa käynnistyy myös täysi kulttuurikalenteri ja tarjonta on syksyllä aina monipuolisempaa ja tiheämpää kuin keväällä ja kesällä. Syksy tarkoittaa myös jalkapallokauden alkua eli liiga käynnistyy elokuun lopussa ja pelit jatkuvat toukokuuhun asti. Eli kaupunki herää henkiin kesän hiljaisuuden jälkeen.

Ja oman lisänsä Madridin syksyyn tuovat tietysti jouluvalot, jotka sytytetään kaupungin katuja koristamaan aina marraskuun loppupuolella ja sen myötä koko kaupunki siirtyy joulutunnelmaan.

Syksy on siis sateista, viilenevistä keleistä ja lisääntyvästä pimeydestä huolimatta varsin mukavaa aikaa täällä Madridissa. Ja jos ei kelit suosi tai ei jaksa lähteä ulkoilemaan tai kaupungille niin kotona on myös mukavaa kotoilla näin syksyllä.

Madridissahan on kodeissa lämmitys eli täällä ei tarvitse kärsiä vilusta ja kosteudesta kuten eteläisemmässä Espanjassa jossa taloja ja asuntoja ei ole välttämättä varustettu lämmityslaitteilla.

Toki yhden ikävän jutun löydän kyllä syksystä. Kun aurinko laskee jo ennen klo 18 ja pimeys tulee aikaisin niin tyttären iltaan osuvat ratsastushetket ovat aina vähän epämukavia, on kylmää ja pimeää. Mukavampaa olisi ratsastaa päivänvalossa mutta koulupäivinä se ei onnistu kun koulu loppuu vasta klo 17.

Mutta minkäs teet. No, hyvää on tuossa ainakin se että resilienssi vähän kehittyy kun joutuu vähän noita epämukaviakin olosuhteita sietämään. Toki olisihan se itselle mukavampaa istua odottamassa jossain lämpimässä mutta onneksi aina voi vetää hevosen toppaloimen peitoksi jos katsomossa vilu yllättää 🙂

Espanja on siitä huikea maa, että se tarjoaa todella todella monenlaisia matkustuselämyksiä. Täällä on jopa mahdollisuus viettää melko autenttista suomi-lomaa – siis ihan Espanjan rajojen sisäpuolella.

Täällä sijaitsee nimittäin yksi maailman suurimmista suomalaisten ulkomaanyhteisöistä. Tarkemmin sanottuna se sijaitsee Costa del Solilla, Fuengirolassa. Ja se on paikka, jossa voi viettää suomi-lomaa matkustamatta Suomeen. Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin.

Fuengirola, tai Fuge kuten suomalaiset sitä kutsuvat, on paikka, jossa suomalainen arki ja espanjalainen elämäntapa sekoittuvat omaksi ilmiökseen. Vaikka kysessä on täysin espanjalainen kaupunki niin siellä voi käytännössä viettää melkeinpä täysin suomalaista elämää – lähes kaikki mahdolliset palvelut on tarjolla suomeksi: kaupat, ravintolat, lääkärit, kauneushoitolat, parturit, kiinteistövälittäjät, liikunta- ja hyvinvointipalvelut, lakiasiat, apteekit, optikot jne. Sen lisäksi alueen suomalaisia palvelevat mm. suomalainen koulu (peruskoulu + lukio), suomalainen seurakunta ja Suomi-kerho. On suomalaisten artistien konsertteja, suomalaisia sanomalehtiä, radio-ohjelmia ja melkeinpä mitä tahansa. Käytännössä voi siis elää täysin suomalaista elämää – tai viettää suomi-lomaa, jos niin haluaa.

Erona Suomeen on vain se, että kelit ovat melkoisen paljon paremmat (about 300 aurinkoista päivää vuodessa).

Tosin ei se aurinko ihan aina paista edes tuolla Aurinkorannikolla. Vietin nimittäin siellä pitkän ja mukavan mutta erittäin sateisen viikonlopun. Toki suomi-fiilis oli entistäkin aidompi – tarjolla oli sellaista tyypillistä suomalaista kesäkeliä 😉

Mutta onneksi tarkoituksena ei ollutkaan viettää mitään rantalomaa vaan suuntaisin sinne tapaamaan Suomesta saapunutta parasta ystävääni. Ja sehän on paras mahdollinen syy ajaa 580 km suuntaansa. Madridissa asumisessa on kyllä parasta juuri tämä että voi ex-tempore hypätä autonrattiin ja ajella minnepäin tahansa, tällä kertaa siis 5.5 tuntia Malagan suuntaan.

Sateenvarjoille oli siis käyttöä sillä tähän viikonloppuun osui juuri Atlantilta saapunut Claudia-myräkkä, joka toi paikoitellen todella reilusti vettä, ihan koko maahan. Tietysti harmi kaikkien lomailijoiden puolesta mutta toki vedelle on tarvetta ja jokainen pisara on hyvä saada talteen ettei ensi kesänä tarvitsisi säännöstellä vettä. Ja hyvältä näyttävätkin vesivarannot sillä nyt eletään vasta loppusyksyä (talven & kevään sateet vielä edessä) ja jopa Andaluciassa vesivarannot ovat jo yli 40% tasolla. Eli vaikka sade ei matkailun kannalta olekaan niin kiva ilmiö niin se on kuitenkin tarpeellista.

Itselle tuo Costa del Solin seutu on varsin tuttua aluetta sillä vietin siellä aikoinani yhden kesän töissä eli Fuengirolassakin tuli paljon pyörittyä. Ja tuolla rannikolla käymme oikeastaan vähintään kerran vuodessa. Ei toki aivan Fuengirolassa vaan enemmän Malagan puolella koska puolison veli asuu siellä. Mutta tuo Fuengirolassa käynti on aina tietynlainen ”elämys”. Pieni pyrähdys Suomi-kuplaan.

On todella hämmentävää että joka puolella tulee vastaan suomalaisia ja kuulee suomea, joka puolella on kylttejä suomeksi ja tarjolla on kaikki mahdolliset suomipalvelut.

Viikonlopun aikana tuli siis syötyä suomi-ravintoloissa, nautittua suomi-herkkuja, ostettua suomi-juttuja kotiinvietäväksi, katsottua suomalaista jääkiekkoa telkkarista, saunottua ja juotua glönkeroa eli glögi-lonkeroa, tämän sesongin uutuusjuomaa.

Suomi-kauppojen, niitähän on useampia, tarjonta oli kyllä aika mahtavaa. Mukaan lähti kaikenlaista herkkua. Meillähän ei Madridissa ole mitään tällaista tarjolla.

Kaikki nuo muuten maistuvat myös tyttärelle – niin glögi, ruisleipä, salmiakki kuin monet muutkin perinteiset suomi-jutut. Harmi että hän ei päässyt tälle reissulle mukaan sillä tarjolla olisi ollut omanikäistä suomi-seuraa mutta koulujutut eivät sitä tällä kertaa mahdollistaneet. Harmitus oli kyllä suuri.

Mutta onneksi reilun kuukauden päästä olemme jo oikeasti Suomessa!

Yksi sellainen asia, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota siinä vaiheessa, kun asuntoa hankkii, on naapurit. Mutta asiaan kannattaisi kyllä kiinnittää huomiota – mikään ei nimittäin voi pilata asumista tehokkaammin kuin ikävät naapurit. Kodin sisustusta voi aina muuttaa, keittiön kaapit voi vaihtaa tai seinät maalata mutta naapureista ei niin vain pääse eroon. Paitsi muuttamalla.

Täällä Espanjassa naapureiden elämästä pääsee usein osalliseksi ihan tahtomattaan. Talojen rakenteet ja seinät ovat sen verran heikkolaatuisia, että elämän äänet kuuluvat läpi – ja tämä pätee ihan uusiinkin asuntoihin. Espanjassa elämän ääniin on yksinkertaisesti totuttava, sillä niitä ei pääse pakoon. Enkä nyt tarkoita satunnaisia vessakäyntejä yöaikaan tai pesukoneen hurinaa aamulla, vaan ihan oikeasti meteliä.

Espanjalainen elämä on äänekästä – eläväistä, vilkasta ja toisinaan suorastaan korvia huumaavaa.

Kun kenkiä käytetään sisällä, korkokengät kopisevat kivasti laattalattioilla. Kun naapurit joka ikinen aamu hoputtavat lapsiaan huutamalla, se kuuluu naapuriin. Kun iäkkäät naapurit katsovat iltaisin televisiota, sekin kuuluu. Kun on vieraita, se vasta kuuluukin. Ja kun naapurit tappelevat, se – kyllä vain – kuuluu myös naapuriin. Ja koirista puhumattakaan. Yökaudet haukkuvat pihavahtikoirat pitävät huolen siitä, ettei elämä käy liian hiljaiseksi. Siitäkin huolimatta että niitä ei saisi edes yöaikaan pitää ulkona vapaana.

Jos odotat että meteli loppuu klo 22, kuten esim. Suomessa on tapana, joudut pettymään. Täällä ilta on silloin vasta alkamassa!

Ja ne Suomesta kuuluisat heippa-laput, eivät todellakaan kuulu täällä naapurustoelämään. Eikä täällä muutenkaan ole tapana puuttua naapureiden elämään vaikka se olisikin äänekästä.

Se mitä me suomalaiset pidämme metelinä, ei espanjalaisille ole yleensä ongelma ollenkaan. He eivät koe ääniä häiritsevinä, vaan osana arkea – elämän ääninä. Täällä kun elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi hiljaa omien seinien sisällä, vaan yhdessä muiden kanssa – äänen, naurun ja elämän rytmin keskellä.

Meille pohjoismaalaisille, jotka olemme tottuneet hiljaisiin rappukäytäviin ja naapureihin, jotka korkeintaan nyökkäävät kohteliaasti, espanjalainen äänekkyys voi tuntua kaoottiselta. Mutta kaikkeen tottuu. Kun on asunut Espanjassa yli 20 vuotta ja näiden aikana 13 eri asunnossa niin voi sanoa nähneensä kaikenlaista naapurustoa ja naapuria. Ja niiden mukana kaikenlaista elämää ja myös niitä elämänääniä. Osa kokemuksista tuskin tulee ikinä unohtumaan…

Ja kun on osallistunut espanjalaisen taloyhtiön yhtiökokoukseen niin silloin voi sanoa että tietää millaista on elää espanjalaisessa naapurustossa 🙂

Ensinnäkin kokous alkaa aina myöhässä, vähintään puoli tuntia, koska kukaan ei kuitenkaan tule ajoissa. Kun kaikki vihdoin ovat paikalla, ensimmäinen tunti kuluu siihen, että kaikki puhuvat yhtä aikaa. Puheenjohtaja yrittää epätoivoisesti saada järjestystä, mutta tuloksetta: joku huutaa ilmastoinnista, toinen valittaa naapurin koirasta ja kolmas kertoo, että portin maalaus maksoi viime vuonna liikaa. Kun kokous viimein päättyy, kukaan ei ole ihan varma, mitä päätettiin. Mutta kaikki halaavat, puhuvat päälle ja tapahtuman päätteeksi otetaan parit lasit viiniä.

Meidän nykyisestä naapurustosta tai naapureistamme en halua valittaa koska nämä ova sieltä parhaasta päästä. Asuinalue on rauhallinen ja meidän seinänaapurimme ovat oikein mukavia. Siitäkin huolimatta että naapureiden keskustelu seinäntakana kuuluu niin selvästi että heidän elämänsä käänteistä pysyy hyvin perillä. Siitäkin huolimatta että koira ulvoo välillä yksinäisyyttään ja että rouva huutaa joka ikinen päivä lapsilleen, usein montakin kertaa päivässä. Ja sen jälkeen lapset huutavat omaa konserttiaan. Eivätkä nämä ole mitään satunnaisia ääniä vaan ihan jokapäiväisiä. Naapurien kengän kopinat tuntuvat jo tutulta ja rauhoittavalta taustahälyltä.

Nykyään jos naapurissa on aivan hiljaista, ja rouva ei kilju lapsilleen, niin huomaan miettiväni, että missäköhän mahtavat olla. Onko kaikki kunnossa? Pitäisikö laittaa viestiä?

Juuri tässä piilee espanjalaisen elämän viehätys: elämä on ääntä, tunnetta ja yhteisöllisyyttä. Siinä missä suomalainen tottuu hiljaisiin rappukäytäviin ja yksityisyyteen, Espanjassa naapurit eivät ole vain seinän takana asuvia ihmisiä – he ovat osa arkea ja usein myös tukiverkosto.

Jos joku sairastuu tai tarvitsee apua, naapurit ovat paikalla auttamassa. Oven taakse saattaa ilmestyä kotiruokaa, tarjouksia lastenhoitoavusta tai vaikkapa apua kodin askareisiin. Espanjalainen solidaarisuus perustuu ajatukseen, että kukaan ei ole yksin – yhteisö kantaa, kun elämä yllättää.

Hyvä naapurisuhde tarkottaa myös sitä, että otan joskus vastaan paketteja jotka on tarkoitettu naapureille ja he eivät ole juuri nyt kotona. Myös he ottavat usein vastaan meille saapuvia paketteja. Tai kun olemme tilaamassa lämmityspuita niin kysymme myös naapureilta että onko heillä tarvetta että haluavatko tilata samalla myös heille. Pieniä arjen apuja.

Vaikka emme ole naapureiden kanssa aktiivisesti tekemisissä, tiedän, että voin soittaa ovikelloa ja pyytää apua, jos oma auto ei starttaa ja lapsi pitäisi viedä kouluun. Ja apua kyllä saa. Naapurit tuovat myös välillä tuoreita tomaatteja tai sieniä, joita ovat käyneet keräämässä. Silloin tällöin pullon hyvää viiniä, kerran tuli jopa valtava 1.5 kg kyljys. Ehkäpä on heidän tapansa pyytää anteeksi niitä elämän ääniä.

Täällä elämä kulkee täällä aivan omassa rytmissä & omissa desebeliluvuissa ja ehkä juuri siinä piilee sen kauneus: elämä kuuluu – ja se tekee siitä elävän.

Aikaisemmin kirjoittelin siitä mitä täällä Madridissa tyypillisesti syödään, minkälainen on madridilainen keittiö. Mutta mitä on Espanja lautasella?

Moni yhdistää Espanjan ruokakulttuurin paellaan tai tapaksiin mutta itse asiassa nuo ovat vain pieni osa paikallista ruokakulttuuria. Espanja on nimittäin siitä mahtava maa että täällä ei ole pelkästään yhtä ruokakulttuuria vaan espanjalainen keittiö on kuin suuri juhlapöytä, jossa jokaisella alueella on omat erikoisuutensa ja annoksensa.

Espanjan ruokakulttuuri on uskomattoman monimuotoinen ja se heijastaa maan historiaa, maantiedettä sekä erilaisia kulttuurisia vaikutteita. Eri alueilla syödään hyvin eri tavoin ja tämä johtuu niin ilmastosta, maaperästä kuin paikallisista perinteistä, historiasta ja kulttuurista. Eli kun matkustaa Espanjaa pohjoisesta etelään tai idästä länteen, niin aina lautaselta löytyy jotain uutta ja ehkä yllättävää.

Pohjois-Espanja

Pohjoisessa, Atlantin rannikon ja vihreiden vuorten syleilyssä, ruoka on usein joko mereneläviä taikka sitten täyteläistä, lusikoitavaa lohturuokaa. Näillä seuduilla lämpötilat pysyvät muuta maata viileämpinä ympäri vuoden ja sateiset kelit & kylmä talvi vaativat täyteläistä ja lämmintä syötävää. Toisaalta Atlantti tarjoaa täällä laadukasta syötävää ympäri vuoden.

Tältä seudulta saattavat tulla Espanjan laadukkaimmat ruokatarvikkeet – niin merenelävät, maan parhain naudanliha, laaduikkaimmat maitotuotteet ja monet vihanneket & kasvikset. Sää on kasvulle suotuisa ja maaperä laadukasta.

Galiciassa syödään erityisesti kaikenlaisia mereneläviä. Maakunta on tunnettu erityisesti ”pulpo a la Gallega” -annoksesta, jossa mustekala tarjoillaan yksinkertaisesti ihan vain oliiviöljyn, suolan ja maustepaprikan kanssa. Mitään muuta ei tarvita kun raaka-aine on laadukas ja se valmistetaan hyvin.

Toisaalta maan parhain naudanliha, ”ternera Gallega” tulee myös näiltä seuduilta. Täällä lehmät elävät hyvää ja laadukasta elämää ulkosalla ympäri vuoden, nauttien vihreiden laitumien antimista. Tuo laadukas ravinto ja elinolot näkyvät myös pohjoisessa tuotetuissa maitotuotteissa.

Ruoat huuhdellaan alas tietysti Galician laadukkailla albariño-valkoviineillä ja jälkiruokana nautitaan manteleista tehtyä tarta de Santiago-kakkua.

Asturias taas on tunnettu ”fabada Asturiana” papupadasta, joka sisältää suuria valkoisia faba-papuja, jotka on haudutettu pitkään yhdessä eri lihojen kanssa. Usein mukaan laitetaan esim. chorizo-makkaraa, morcilla-verimakkaraa, pancetta-siankylkeä ja muita rasvaisia lihoja antamaan makua. Toinen pavuista kypsennetty ruoka on ”fabes con almejas” eli samaan tapaan haudutettu pata, jossa lihan sijasta on mukana simpukoita. Nämä ruokaisat pataruoat ovat kylmillä säillä parasta mahdollista lohturuokaa.

Vahvojen juustojen ystävät rakastavat puolestaan alueen omaa ”cabrales” sinihomejuustoa. Ja ruoat huuhdellaan alas tietysti alueen omalla ”sidra de Asturias” siiderillä, joka on julistettu jopa Unescon kulttuuriperinnöksi – niin tärkeä merkitys sillä on Asturian identiteetille ja perinteille.

Baskimaa on puolestaan Espanjan kulinaristinen ylpeys, jossa sijaitsee valtava määrä Michelin-tähdillä palkittuja ravintoloita. Turskasta valmistettu ”Bacalao al pil pil” on yksi alueen perinteisistä annoksista, jossa turska on kypsennetty oliviiöljyssä ja kastike emulgoituu turskan kollageenista ja öljystä paksuksi ja kermaiseksi. Mausteiksi riittävät valkosipuli, suola ja chili.

Maan paras juustokakku on San Sebastianista lähtöisin olevan ”tarta de queso la Viña”, baskilainen juustokakku, jonka erikoisuus on pohjattomuus eli siinä ei ole ollenkaan pohjaa ja sen pinta on paahdettu tummaksi, joka tuo kakkuun oman karamellisoituneen vivahteensa.

Maan keskiosa:

Espanja keskiosan ruokaperinteet ovat taas syntyneet aivan erilaisista lähtökohdista. Sisämaan karuilla seuduilla ruoat ovat usein yksinkertaisia mutta toisaalta maukkaita ja hitaasti kypsytettyjä, usein lihaa eri muodoissa. Erilaiset makkarat, kuten Chorizo ja verimakkara ”morcilla” ovat lähtöisin täältä syvältä Espanjan maaseudulta.

Tunnetut Guijuelon ilmakuivatut porsaat ”jamon serrano de Guijuelo” tulevat myös täältä sisämaan seuduilta. Tällä alueella talvet ovat pitkiä, kuivia ja kylmiä minkä takia kuivauksen aikana kinkut imevät itseensä vähemmän suolaa mutta toisaalta lämpimät kesät taas takaavat sen, että liha on hyvin rasvaista ja mehukasta.

Segovian alueen kuuluisuus on puolestaan toinen porsasruoka eli pitkään paistettu, rapeakuorinen pikkuporsas ”cochinillo asado”.

Pohjoisosan sisämaat tarjoavat myös otolliset olosuhteet viininviljelylle ja täältä ovat lähtöisin monet Espanjan laadukkaista viineistä. Riojan ja Ribera de Dueron viinit ovat maailmankuuluja.

Madridin keittiön erikoisuuksista kirjoitinkin jo aikaisemmin erikseen mutta sen tunnetuin annos, ”cocido Madrileño” kuvastaa myös maan sydämen maaseutua, jossa ruoka on ollut sekä ravitsevaa että hyvin perinteistä.

Eteläisempi sisäosa, Castilla la Mancha, on puolestaan erikoistunut lampaisiin ja erilaiset lammasruoat ovat täällä tunnetuimpia. Kaikista tunnetuin on tietysti ”queso Manchego” -juusto, joka valmistetaan lampaan maidosta.

Alueen perinteisiin ja vanhimpiin ruokiin kuuluu puolestaan yksinkertainen ja ”migas Manchegas”, joka on käytännössä kuivasta leivästä valmistettu ruokalaji. Tämä ruoka on syntynyt tarpeesta hyödyntää vanha, kuivunut leipä, joka saa uuden elämän kun se paistetaan valkosipulin, oliivilöljyn ja lihan rasvan kera. Tämä ruoka kuvastaa hyvin Espanjan maaseudun periaatetta eli mitään ei heitetä pois ja yksinkertaisista aineksista syntyy suuria makuja.

Maan itäosa:

Espanjan itäosa eli Välimeren rannikko on pitkä rantakaistale, jonka ruokakulttuurissa maistuu meri ja aurinko. Täällä kasvatetaan maan mehukkaimmat appelsiinit, sitrukset ja monet muut hedelmät.

Valencia on tietysti maailmanlaajuisesti tunnettu paellasta, jonka pohja on sahramilla maustettu riisi. Eikä siihen käy mikä tahansa riisi vaan sen pitää olla alueen omaa Bomba-riisiä. Sen lisäksi paellaan laitetaan vähän perinteistä ja resepteistä riippuen erilaisia kasviksia ja lihoja mutta se oikea ja alkuperäinen sisältää ehdottomasti kanaa, kania (vain paloja, joissa on luut mukana) sekä vihreitä & valkopapuja ja tietysti tomaattia. Toki nykypäivänä reseptejä on yhtä monia kuin kokkeja eli jokaisella on omat salaisuutensa.

Katalonian alueella puolestaan yhdistyvät meri ja maa, mar y montaña, eli ruokaperinteet vaihtelevat sen mukaan ollaanko rannikolla vai sisämaan vuorilla. Yksi ruoka on kuitenkin yhteinen eli jälkiruoka ”crema Catalana”, jota voi verrata ranskalaiseen paahtovanukkaaseen. Ja luonnollisesti maan kuuluisat cava-kuohuviinit ovat kotoisin näitä seuduilta.

Baleaarien saarilla on taas oma herkkunsa kuten spiraalin muotoinen ”ensaimada de Mallorca” -leivonnainen. Myös leivän päälle levitettävä ”sobrasada”, pehmeä ja voimakkaasti maustettu sianlihamakkara, on saarten omia erikoisuuksia.

Maan eteläosa:

Etelässä, Andaluciassa, aurinko ja historia maustavat ruoat. Malagan tunnetuin ruoka on ”espeto de sardinas” eli grillatut sardiinit vartaissa.

Andalucian kuuluisa kylmä tomaattipohjainen ”gazpacho”keitto viilentää kesähelteillä ja sen paksumpi serkku ”salmorejo” on erityisesti Cordoban alueen ylpeys. Näiden pääainekset, pitkään auringon alla kypsyneet tomaatit sekä laadukas oliiviöljy, ovat luonnollisesti alueen omaa, laadukasta tuotantoa.

Etelästä, Jerezin alueelta, tulevat myös maan parhaat ja kuuluisimmat sherry-viinit.

Espanjan eteläosasta, Extremaduran alueelta, tulevat puolestaan maan tunnetuimmat ilmakuivatut bellota-kinkut, jotka on valmistettu vapaana laiduntaneista, tammenterhoilla ruokituista Iberian-rotuisista sioista. Tämän erikoiskunkun tunnistaa sen pähkinäisestä mausta ja pehmeän rasvaisesta koostumuksesta.

Kanarian saaret:

Kanarian saarten ruokakulttuuri poikkeaa manner-Espanjasta. Trooppinen ilmasto mahdollistaa esim. banaanien viljelyn ja Kanarian omat ”platano”banaanit, nuo pienet ja makeat pikkubanaanit, ovat melkeimpä kaikkien espanjalaisten suosikkeja – voittavat etelä-Amerikkalaiset serkkunsa mennen tullen.

Saarten kuuluisimpiin annoksiin kuuluu ryppyperunat el ”papas arrugadas”, vahvassa suolavedessä ryppyisiksi keitetyt pikkuperunat jotka tarjoillaan mojo-kastikkeen kera. Myös Fuerteventuran saaren vuohenjuustot ovat maailmalla menestystä saavuttaneita.

Espanjan ruokakulttuuri on niin monipuolinen ja vaihteleva että sitä ei voi selittää lyhyesti tai yksinkertaisesti. Ja syitä tähän on monia – maantieteellisesti Espanja on iso maa, jossa ilmasto-olosuhteet ja maaperä vaihtelevat hyvin voimakkasti eri alueilla. Myös historia on vaikuttanut voimakkaasti tuoden omia erikoisuuksia eri alueille: roomalaiset toivat viininviljelyn, arabit mausteet ja kastelujärjestelmät ja jokainen kansa jätti jälkensä maan keittiöön. Ja tuohon kun vielä lisätään se fakta, että jokaisella Espanjan alueella on vahva, paikallinen oma identiteetti ja luonnollisesti ruoka on yksi sen tärkeimmistä ilmentymistä.

Ja mikä tärkeintä, ruoalla on iso asia espanjalaisten elämässä. Itse asiassa se on yksi elämän tärkeimmistä asioista 🙂

Aina säännöllisin ajoin tykkään tehdä ostoskori-vertailuita koska näin itsellekin jää tietoa siitä mitä eri tuotteet ovat maksaneet milloinkin. Viimeksi keväällä vertailin hintoja täällä Madridissa sekä Suomessa ja silloin muuten ostoskori osoittautui edullisemmaksi Suomessa. Paremmin tuosta vertailusta voi lukea täältä: https://madridinmiia.com/2025/03/10/mika-maksaa-kauppakassin-hinta/

Nyt vertailussa oli taas samat tuotteet mutta tällä kertaa ihan vain täällä Madridissa. Eli hinnat maaliskuussa 2025 sekä nyt marraskuussa 2025. Tuotteista olen ottanut vertailuun aina halvimman mahdollisen vaihtoehdon eli monissa tapauksissa ketjun oma halpismerkki. Molemmat vertailuhinnat on tehty saman kaupan eli BM-ketjun kaupasta, joka vastaa suomalaista perus S-markettia. Eli hinnat ovat täysin vertailukelpoiset.

Kevät 2025 Syksy 2025

Hedelmät ja vihannekset

banaani 1.99 € / kg 1.69 € / kg

mandariinit 2.99 € / kg 2.49 € / kg

irtoperuna 1.49 € / kg 2.19 € / kg

tomaatti 1.99 € / kg 2.49 € / kg

porkkana 1.09 € / kg 1.19 € / kg

salaattipussi- mix 1.25 € 1.25 €

proteiinit (liha,kana,juusto,kala)

sika-nautajauheliha 12.90/kg 11.90 € / kg

naudan jauheliha 15.95€/kg 16.49 € / kg

kananmunat 12 kpl (M) 2.60 € 3.10 €

luomukananmunat 6 kpl 2.60 € 2.99 €

kanan rintaleike, kokonainen 11.90€/kg 8.25 € / kg

emmental-juusto viipaleina 12.45 €/kg 12.25 €/ kg

lohi, ruodoton viipale 27.68€/kg 21.95 € / kg

maitotuotteet

maito 0.83€/l 0.84 € / l

voi 14.60€/kg 15.56 €

perusjogurtti purkeissa, maustettu 1.50 €/kg 1.52 € / kg

valio proteiinivanukas 1.79€/kpl 1.75 € / kpl

juomat

appelsiinimehu 1.52€/litra 1.15 € /litra

Iso oluttölkki 0.47 € 0.50 €

Pieni oluttölkki 0.35 € 0.35 €

Coca-cola tölkki 0.92€ 0.95 €

Coca-cola pullo, iso 1.06€/litra 1.05 €/ litra

Coca-cola zero tölkki 0.92€ 0.95 €

Coca-cola zero pullo, iso 1.05€/litra 1.05 € / litra

jauhettu suodatinkahvi 10.20€/kg 7.80 € / kg

leivät, pasta, jauhot

paahtoleipä, vaalea (iso pakkaus) 1.45€/kg 2.15 € / kg

paahtoleipä, seka 1.43€/kg 2.07 € / kg

spaghetti 1.60€/kg 1.60 € / kg

vehnäjauho 0.72€/kg 0.72 e / kg

hygieniatuotteet

pyykinpesuainetabletti 4.25 € / 20 kpl 4.25 €

wc-paperi, 2-kerroksinen 0.21€/rulla 0.22 €

Tämän perusteella hinnat ovat siis hieman laskeneet viime keväästä. Silloin ostokorille tuli hintaa 141,75 € kun nyt hinta oli 132,71 €.