Spain is different

Espanjan ensimmäisiä matkailusloganeita oli aikoinaan: Spain is ”different” eli Espanja on erilainen. Ja tuo erilainen ”different” vielä lainausmerkeissä. Ei siis parempi, ei ainutlaatuinen, vaan yksinkertaisesti erilainen. Toki tuohon aikaan, 50-60-luvuilla, Espanja oli varmasti monille erilainen ja myös erikoinen.

Mutta onko Espanja erilainen vielä tänä päivänä? Monihan kokee maan sellaisena perustylsänä rantalomapakettimatkakohteena, jonne matkustetaan kun halutaan päästä nopeasti rannalle auringon alle.

Tosiasia taitaa olla että Espanja ei ole ollenkaan erilainen jos viettää lomansa massaturismikohteessa ja niiden valtavissa all inclusive-hotellikomplekseissa. Jos niissä lomailee niin välttämättä edes huomaa olevansa Espanjassa.

Mutta kuten olen monesti sanonut niin Espanja alkaa vasta noiden perus lomakohteiden ulkopuolelta. Ja siellä voi kyllä sanoa että Espanja on erilainen.

Espanja on aina ollut maa, jolla on vahva oma kansallinen identiteetti ja kulttuuri. Eikä se ole koskaan häpeillyt tuoda sitä esille – päinvastoin. Espanja on täynnä perinteitä, juhlia ja tapoja jotka elävät vielä tänäkin päivänä hyvin voimakkaina. Tavallaan on tavallaan ainutlaatuista – Espanjan ei tarvitse kopioida muita vaan se voi olla juuri sellainen kun se on.

Espanjalaiset ovat aina olleet ylpeitä omasta maastaan, sen historiasta, kulttuurista, perinteistä, ruokakulttuurista, tavoista. Kaikesta.

Espanjalaiselle on aika turhaa selittää miten asiat tehdään jossain muualla – vastaus on aina sama: tämä on Espanja ja täällä asiat tehdään näin. Espanjalaiselle on suuri loukkaus jos joku arvostelee tätä maata tai sen tapoja. Espanjalaiset rakastavat Espanjaa ja ovat siitä ylpeitä. Ja miksi eivät olisi.

Tuo rakkaus omaa aluetta kohtaan näkyy vahvasti myös alueellisessa identiteetissä.

Vaikka Espanjasta ja espanjalaisuudesta ollaan ylpeitä niin kotiseuturakkaus on vielä suurempaa. Espanja on kaupungistunut voimakkaasti viime vuosikymmenien aikana, maaseutu on monin paikoin autioitunut kun nuoremmat sukupolvet ovat lähteneet töiden perässä suurempiin kaupunkeihin. Mutta siitä huolimatta valtaosalle oma kotiseutu on se parhain paikka maailmassa. Tämä näkyy mm. siinä että espanjalaiset suuntaavat pitkinä viikonloppuina ja lomillaan mielellään takaisin kotiseudulle, sinne omaan puebloon eli kylään. Kesällä nuo muuten varsin autiot kylät täyttyvätkin ihmisistä kun suvut jälkipolvineen kokoontuvat paikalle loman viettoon.

Espanja on iso maa ja se koostuu maantieteellisesti, historiallisesti ja ilmastollisesti hyvinkin erilaisista alueista joilla on oma identiteettinsä, perinteensä, kulttuurinsa ja jopa oma kielensä. Tästä syystä kansallinen identiteetti on ehkä aiheena hieman hankala koska Espanjassa on myös alueita, joissa haluttaisiin olla enemmän muita kuin espanjalaisia. Toisaalta taas maa on niin iso ja alueelliset erot suuria että esim. pohjoisen galicialaisille Andalucian kulttuuri ja tavat ovat melkeinpä yhtä eksoottisia kuin mitä ne ovat monille ulkomaalaisille. Mutta eroista huolimatta paikallisia perinteitä kunnioitetaan aina.

Monille ulkomaalaisille Andalucia on tyypillisintä Espanjaa ja onhan siellä toki paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat osa kansallista kulttuuriperintöä. Mutta itse sanoisin että Espanja on espanjalaisinta ehdottomasti sisämaan alueilla. Mitä kauemmas mennään Madridista niin sitä voimakkaammin alueelliset erot ja erikoisuudet tulevat esille.

Pohjoinen, etelä ja Välimeren rannikko ovat kaikki hyvinkin erilaisia alueita – niin maisemat, luonto, historia, kulttuuri, ihmiset kuin tavat. On siis vähän hankalaa tehdä yleistyksiä siitä että mitä Espanja on koska Espanja on niin erilainen eri puolilla maata. Mutta fakta on se että jokainen näistä kolkista on taatusti erilainen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen.

Espanja on tavallaan erilaisista paloista koostuva tilkkutäkki, jonka palat saattavat äkkiseltään katsottuna näyttää samanlaisilta mutta kun niitä tarkastelee paremmin, huomaakin niiden erilaisuuden ja jopa sen että osa paloista ei ehkä sovi joukkoon ollenkaan. Siitä huolimatta ne on ommeltu yhteen ja kokonaisuus on omalla tavallaan toimiva, erilainen.

Espanjahan koostuu 17 autonomisesta itsehallintoalueesta ja kahdesta autonomisesta kaupungista, Ceuta ja Melilla, Afrikan mantereen puolella. Kaikilla alueilla on oma hallintonsa ja varsin laajat itsehallinto-oikeudet. Alueet voivat päättää itse monista asioista kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja kulttuuripolitiikasta. Monilla alueilla on myös täysin omat perinteensä ja juhlansa. On turha olettaa näkevänsä flamencoa Galiciassa tai näkevänsä härkätaisteluita Kanarialla.

Jokainen kolkka tarjoaa täysin erilaisia elämyksiä.

Monillehan Espanja tarkoittaa vain pelkkää aurinkoa ja hiekkarantoja mutta tosiasiassa ne nuo edustavat vain pientä osaa Espanjasta. Pohjois-Espanjan alueet ovat niin ilmaston, luonnon kuin maisemien puolesta aivan erilaisia kuin Välimeren rannikko, sisämaa tai eteläinen Espanja. Monipuolisuus onkin yksi Espanjan suurista rikkauksista. Espanjassa pitäisi viettää todella paljon aikaa ja matkustaa eri puolille maata jotta voisi sanoa nähneensä ja kokeneensa Espanjan. Espanja ei ole vain paikka vaan kokonaisvaltainen elämys.

Espanjalaisten elämäntapa ja -asenne ovat tavallaan ainutlaatuisia – tämä on maa jossa ihmiset osaavat nauttia elämästä. Siesta ja fiesta – mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee 🙂

Sosiaalinen elämä on Espanjassa viety aivan toiselle tasolle. Lounaan jälkeen saatetaan istua pöydässä tuntikausia rupattelemassa, etenkin viikonloppuisin. Toki myös työpäivinä, onhan monilla työpaikoilla jopa 3 tuntia kestävä ruokatauko keskellä päivää ja silloin moni suuntaa työporukalla lähiravintolaan pitkälle lounaalle. Harva syö yksikseen eväitä työpaikan ruokalan nurkkapöydässä. Vaikka espanjalaisten työpäivät ovat pitkiä niin siitä huolimatta aikaa pitää löytyä myös ystäville ja perheelle, eikä heitä välttämättä tavata kotosalla vaan esim. ravintolassa ruokailun merkeissä. Sosiaalinen elämä tapahtuu pääosin kotiseinien ulkopuolella.

Ruoalla on merkittävä osa espanjalaista elämässä. Espanjalainen ei syö elääkseen vaan elää syödäkseen. Merkittävä osa arkea ja koko elämää pyörii ruoan ja syömisen ympärillä. Työpaikoilta lähdetään aamupäivällä lähikuppilaan yhteiselle tauolle, lounas syödään pitkän kaavan mukaan ja monesti jossain työpaikan läheisessä ravintolassa, illalla kokoonnutaan koko perheen kera syömään illallista. Täällä ei tulisi mieleenkäään että perheestä jokainen söisi illallisen erikseen silloin kuin huvittaa ja puhelinta tai läppäriä tuijottaen. Illalliselle istutaan yhdessä koko perheen kera.

Myös perheen merkitys on myös tavallaan hieman erilainen kuin monissa maissa. Täällä perhe ei todellakaan ole vain se ydinperhe vaan perheellä tarkoitetaan koko lähisukua eli siihen kuuluvat isovanhemmat molemmista suvuista, sisarukset perheineen ja monesti myös serkut, heidän perheensä ja jopa pikkuserkut perheineen. Perhe on täällä edelleen tiivis yksikkö, yksi elämän peruspilareista, jonka puoleen käännytään kun tulee elämässä vaikeuksia tai haasteita ja perheen tehtävä on auttaa. Täällähän ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin esim. Suomessa jonka puoleen voi kääntyä jos tulee elämässä ongelmia vaan täällä se sosiaaliturva on perhe. Lapset myös asuvat melko pitkään kotona ja muuttavat omaan kotiin yleensä keskimäärin 30-vuoden iässä. Tiivis perheyhteys tosin jatkuu usein vielä omaan kotiin muuton jälkeenkin.

Espanjalainen aikakäsitys on myös tavallaan aika ainutlaatuinen. Eihän tätä turhaan sanota mañana-maaksi. Eikä mañana todellakaan tarkoita kirjaimellisesti huomistapäivää vaan lähitulevaisuutta.

Ikinä ei ole niin kiire etteikö ehtisi muutaman sanan vaihtaa naapurin, kaupankassan tai postinjakajan kanssa. Tervehtimättä jättäminen koetaan epäkohteliaaksi. Hyvät tavat ovat muutenkin asia, joista täällä pidetään kiinni ja ne koskevat kaikenikäisiä.

Espanjalaisessa arjessa on paljon sellaisia tekijöitä jotka nykypäivänä ovat jo katoavaa kansanperinnettä monissa paikoissa ja näiden ansiosta Espanja on Espanja.

Kesälomareissu vol. 1

Kesä 2025 startattiin käyntiin kesälomareissulla, joka suuntautui Kanarialle eli vanhoihin ja tuttuihin kotimaisemiin. Ensin viikko Fuerteventuralla ja sen jälkeen vielä 3 päivää Gran Canarialla.

Etenkin tyttärelle loma oli tärkeä. Kouluvuosi saatiin päätökseen loistavasti ja tytär osoitti etenkin keväällä huikeaa kypsyyttä opintojen suhteen. Töitä tehtiin paljon, tulokset sen mukaisia ja loma oli nyt palkkio ahkerasta ja hyvin tehdystä työstä.

Loma oli tärkeä myös siitä syystä että Fuerteventura on hänen syntymäpaikkansa ja vaikka hän ei ehtinyt asua siellä kuin kaksi ensimmäistä vuotta niin se on aina ollut ja tulee olemaan rakas paikka. Uskoisin että omien juurien tunteminen on äärimmäisen tärkeää nykypäivän maailmassa ja tästä syystä yritämme käydä säännöllisesti vanhoilla kotiseuduilla.

Tällä kertaa reissun kruunasi vielä se että mukaan lähti tyttären kolme parasta koulukaveria täältä Madridista!

Emme ole aikaisemmin ottaneet kavereita mukaan lomareissuille koska tykkäämme reissata oman perheen kesken mutta tällä kertaa halusimme tarjota tyttärelle aivan uusia muistoja. Ja tytöillä oli kyllä huikea & ikimuistoinen reissu – voiko parempaa olla kuin reissata parhaiden ystävien kanssa. Mukaan lähti matkalaukullinen muistoja jotka säilyvät varmasti läpi elämän.

Tämä ystäväporukka on ollut tosi tiivis siitä lähtien kun he 6.luokalla löysivät toisensa. Kuluneiden kolmen vuoden aikana heistä on muodostunut tiivis porukka. Kaikki ovat tosi samanlaisia ja aivan huikean hyviä tyyppejä. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen että tyttärellä on tuollaisia ystäviä.

Reissu neljän teinin kanssa saattaa kuulostaa hieman stressaavalta mutta täytyy sanoa että näiden tyttöjen kanssa se ei ollut sitä ollenkaan. Ei yhtään ongelmaa tai sanomista tullut koko viikon aikana. Ei yhtään valitusta siitä että joku aktiviteetti ei kiinnostaisi / huvittaisi vaan kaikkeen lähdettiin mukaan innnolla, jokainen siivosi jälkensä, kaikki kiittivät ja kehuivat ruokia, puhelimilla tai tableteilla ei roikuttu oikeastaan koko loman aikana ja muutamina rauhallisina hetkinä he kerääntyivät sohvalle katsomaan elokuvia. Porukalla leipoivat myös brownien yhtenä päivänä iltapäivän välipalaksi (ja siivosivat myös keittiön sen jälkeen).

Edes tyttöjen välille ei tullut mitään konflikteja viikon aikana. Päinvastoin, tuntui että heistä kasvoi vieläkin tiiviimpi porukka.

Iltaisin kaikki olivat päivän aktiviteeteista niin väsyneitä että edes yövalvomiset eivät houkutelleet ja koko jengi oli jo puolenyön aikaan untenmailla. Reissu meni siis kaikin puolin loistavasti. Eikä se kulunut vain altaalla tai rannalla maaten vaan joka päivä tehtiin myös jotain aktiviteettia. Lennätettiin leijoja, harjoiteltiin surffausta, kiipeiltiin dyyneillä, käytiin saarikierroksella tutustumassa Fuerteventuran maisemiin, historiaan ja kulttuuriin, patikoitiin entiselle tulivuorelle jne. Ja toki välillä myös pulikoitiin huvilan uima-altaalla tai maattiin rannnalla.

Saarikierroksellakin tytöt kuuntelivat muuten mielenkiinnolla tarinoitani saaresta ja sen menneisyydestä, myös kyselivät tosi paljon kaikenlaista. Parasta oli kuulemma vuohitila ja sen kaikki eläimet – vuohet, aasit, kamelit ja hevoset.

Oli muuten aika hauska sattuma kun bongasimme paikallisella vuohitilalla meidän ikivanhan Renault Clion, josta luovuimme 2011. Silloin luulimme että se oli jo elämänsä loppupäässä ja jäljellä olisi korkeintaan vuosi tai pari mutta siellä se vaan edelleen oli. Hieman elämää nähneenä mutta katsastettuna ja toimintakykyisenä.

Me ostimme aikoinaan tuon auton jo käytettynä 1000 eurolla ja taisimme olla kolmas tai neljäs omistaja eli autolla oli jo siinä vaiheessa takana vähintään 10 käyttövuotta, jos ei enemmän 🙂

Majoituspaikkana meillä yksityinen huvila, jossa oli kolme makuuhuonetta (jokainen omalla kylpyhuoneella), oma uima-allas ja pieni poreallas. Paikka oli loistovalinta sillä tilaa oli riittävästi ja paikka oli aivan ihanan rauhallinen.

Nykyään pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan kaikenlaisia huoneistohotelleja koska niissä on monesti jos jonkinlaista lomailijaa enkä todellakaan tykkään kuunnella naapurihuoneen lomailijoiden örinää läpi yön. Täällä kun seinät ovat aina ihan paperia.

Tämä ainakin silloin jos olen paria yötä pidemmällä lomalla. Hyvät yöunet ovat asia josta ei tässä iässä enää halua tinkiä.

Koska olimme liikkeellä isommalla porukalla niin söimme yleensä aamupalan sekä päivän toisen aterian, joko lounaan tai illallisen, huvilalla. Näin saimme hyvin säästettyä vähän kuluissa. Ravintoloissa meillä meni n. 20-25 € / hlö, vähän paikasta riippuen.

Parhaimmaksi ateriaksi osoittautui kaikkien mielestä pienessä kalastajakylässä syöty tyypillinen kanarialainen setti mereneläviä, ryppyperunoita ja juustoja.

Kovasti oli muuten ravintoloiden hinnat nousseet myös Kanarialla vuoden aikana. Ja erityisen isosti ärsytti se miten juomilla rahastetaan nykypäivänä. Kun 200ml minipullo virvoitusjuomaa maksaa 3.50 € niin silloin mennään mielestäni kipurajan yli. Onneksi tytöt joivat kyllä mieluiten vettä. Ja sitä tulikin kannettua aika monta litraa viikon aikana. Olin jo kokonaan unohtanut että miten ärsyttävää on se että hanavettä ei voi juoda.

Loma oli varmasti hieman erilainen kuin mitä se olisi varmasti ollut pelkästään oman perheen kera mutta toisaalta ehdimme kyllä tekemään paljon kaikenlaista ja aikaa jäi myös omille jutuille.

Pääsin kahdesti myös leijasurffaamaan, puoliso kolme kertaa eli senkin puolesta loma oli täysosuma. Keliä olisi kyllä ollut melkeinpä joka päivä mutta kun tarkoituksena oli tehdä muutakin kuin olla rannalla niin olen noista kahdesta kerrastakin todella kiitollinen. Etenkin perjantaiaamun sessio yksin rannalla oli aivan unelmien täyttymys… Ne on niitä hetkiä joita tulee muisteltua vielä monet kerrat.

Oli myös mukavaa että samaan aikaan saarella oli lomalla myös puolison entisiä työkavereita Gran Canarialta eli hän pääsi viettämään aikaa myös heidän kanssaan. Yhden kerran kävimme myös syömässä koko porukalla ja vaikka illallinen venyi aika myöhään niin edes silloin neidit eivät kaivaneet puhelimia esille vaan juttelivat pöydän päässä omia juttujaan. Fiksuja tyyppejä 😉

Viikko meni aivan liian nopeasti. Puoliso ja tyttären ystävät palasivat takaisin Madridiin ja me jatkoimme tyttären kanssa vielä Gran Canarialle.

Viime käynnistä oli jo ehtinyt vierähtää aikaa ja tytär kaipasi Gran Canarian aikaisia ystäviään joten hyödynsimme sen että olimme jo Kanarialla ja jatkoimme lomailua naapurisaarella. Näin vältyimme turhilta edestakaisin lennoilta.

Reissun ainoana tavoitteena oli käydä tapaamassa tyttären vanhaa lempiponia Mafaldaa sekä viettää aikaa ystävien kanssa. Molemmat tuli hoidettua. Lomaseuraksi liittyi tyttären paras Kanarian kaveri ja yhdessä tytöt tapasivat myös myös muita vanhoja kouluystäviä. Yhden päivän he viettivät vesipuistossa, yhden päivän rannalla sekä kävivät myös keskenään illallisella.

Loman loppuhuipennus oli viimeisenä lomapäivänä vietetty San Juan eli paikallinen juhannus, jota juhlistetaan rannalla. Väki kerääntyy auringonlaskusta lähtien rannalle, omat juomat ja eväät mukana. Puolen yön aikaan kaikki kirmaavat mereen uimaan ja koko homman kruunaa hieno kunnan järjestemä ilotulitus. Ei huonompi tapa juhlistaa juhannusta ja oli hienoa nähdä että ainakaan 00:30 aikaan ei vielä paikalla ollut yhtäkään selvästi humalaista.

Tytöt viettivät illan keskenään rannall, itse kävin samaan aikaan illallisella muutaman tuttavan kanssa.

Nyt ollaan jo takaisin Madridissa ja yritellään totutella taas tähän Madridin kesään, sen kuumuuteen ja kuivuuteen. Lämpötilat kohoavat tällä viikolla lähelle 40 astetta, kosteusprosentti on 10 luokkaa ja tätä on nyt sitten luvassa ainakin syyskuun alkuun asti.

No, onneksi parin viikon päästä pääsemme Suomen viileään kesään 😉

Synttärit pitkän kaavan mukaan

Tytär täytti maanantaina 14-vuotta ja synttäreitä on nyt juhlittu koko viikon mitalla, peräti neljään otteeseen. Myös neljä kakkua tuli tehtyä viikon aikana 🙂 Minähän olen siitä poikkeava ”espanjalais”äiti että teen kakut aina itse. Täällä kaikki ostaa kakut ja muut leivonnaiset aina valmiina.

Tänä vuonna itse synttäripäivä osui maanantaille eli silloin emme juhlineet mitenkään ihmeellisesti, ihan vain oman perheen kera kotosalla koulupäivän ja tallilla käynnin jälkeen.

Lahjaksi tytär sai meiltä aurinkolasit sekä vaatteita – molemmat tulivat tarpeeseen. Aurinkolasit olivat jo kolmen vuoden takaa ja jääneet auttamattomasti pieneksi. Myös monet viime kesänä vielä käytössä olleet vaatteet olivat jo aivan liian pieniä. Parissa vuodessa tyttärestä on kasvanut nuori nainen joten onhan se selvää että vartalo, tyyli ja vaatteet ovat myös vähän toisenlaisia.

Etenkin viimeiset pari vuotta ovat menneet todella vauhdilla ja tuossa ajassa tyttärestä on kasvanut upea nuori neiti. Hienosti käyttäytyvä, fiksu, muut huomioon ottava, järkevä sekä omat ajatukset ja arvot omaava. Hänestä huokuu myös sellaista tietynlaista sisäistä rauhaa huolimatta siitä että eletään teini-iän vuosia. Mutta hän osaa kyllä sanoittaa tunteensa loistavasti joten suuremmilta tunnekuohuilta on selvitty tähän asti.

Iso kiitos tästä kuuluu tyttären huikealle ystäväpiirille, jotka ovat kaikki yhtälailla hyviä ja rauhallisia tyyppejä. Yhtään ns. toksista henkilöä ei kuulu tyttären ystäväpiiriin.

Yhdet synttärit vietettiin tietysti tämän ystäväporukan kesken. Kävivät ensin sushi-lounaalla ja sitten viettivät iltapäivän, illan ja yön meillä. Yön nukkuivat trampoliinilla – oli kuulemma mahtavaa.

Kolmannet synttärit vietettiin sitten lähisuvun kera eli tyttären setä (puolison veli) tuli Malagasta, serkkupoika Sevillasta ja myös abuela (isoäiti) tulivat juhlistamaan tytärtä. Ohjelmassa oli grillausta ja rentoa yhdessäoloa.

Viimeiset ”synttärit” vietettiin sitten vähän pienimuotoisemmin eli tyttären tallikaveri tuli vielä sunnuntaina meille. Tytöt söivät lounasta yhdessä ja viettivät sitten iltapäivän yhdessä puuhaillen. Ystävä täytti eilen myös 14-vuotta joten tämä oli tavallaan yhteinen synttäripäivä heille – antoivat siis toinen toisilleen lahjat.

Saimme juuri sopivasti tälle viikolle myös uudet terassin kalusteet joten nyt meillä on kaksi viihtyisää paikkaa jossa voi nauttia ulkoelämästä. Terassi on lasitettu joten sillä voi olla läpi vuoden koska ilmalämpöpumppu pitää tilan viileänä kesällä ja talvella lämpimänä vaikka ulkona olisi kylmää.

Pihanurkkauksesta taas nautimme lämpimistä kesäilloista ja öistä.

Tilojen toimivuus tuli testattua tällä viikolla ja oli kyllä hyvä valinta että rakensimme tuonne pihalle tuon nurkkauksen. Siitä on tullut yksi lempipaikoistani. Talvella on toki kiva istuskella lämpimällä terassilla mutta kesäiltoina tuo pihanurkkaus on kyllä aivan mahtava.

Kaiken lisäksi kalusteet ovat samaa mallia, vain eriväriset, eli pystymme tarvittaessa yhdistämään ne todella isoksi ruokailutilaksi jos on enemmän väkeä tulossa syömään.

Nyt voikin sitten vähän hengähtää. Tytär lähtee huomenna koulun kanssa leireilemään kolmeksi päiväksi ja sitten onkin enää kaksi hengailupäivää koulussa jäljellä ennen kuin saadaan kouluvuosi virallisesti päätökseen. Viikon päästä olemmekin sitten jo lomalla ja reissussa!

”Rippijuhlat” espanjalaisittain eli La Primera Comunión

Täällä Espanjassa rippijuhla, espanjalaisittain La Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen on aika erilainen tapahtuma kuin ripillepäääsy Suomessa. Johtuen ennen kaikkea siitä että ollaan katolisessa maassa eli uskonto & perinteet tuovat juhlaan omat juttunsa.

Isoin ero on ensinnäkin se, että La Primera Comunión-juhlaa vietetään siinä vaiheessa kun lapset ovat n. 9-10 vuotiaita. Eikä rippikoulua voi kuitata millään 10 päivän leirillä kuten Suomessa sillä rippikouluprosessi on pitkä prosessi, joka aloitetaan jo yleensä 6-7 vuoden iässä.

Katekeesikoulun kesto vaihtelee hieman eri alueilla mutta yleensä se vie 2-3 vuotta. Näiden vuosien aikana vanhemmille on omat tuntinsa, lapsille omansa ja sitten on vielä tapaamisia, joihin pitää vanhempien osallistua lapsen kanssa. Lisäksi on suotavaa että rippikouluaikana käydään myös säännöllisesti perhemessuissa.

Kun katekeesikoulu on saatu päätökseen, on vuorossa kohokohta eli La Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen, joka on yleensä lauantai- tai sunnuntaimessun yhteydessä. Suosituin ajankohta on yleensä toukokuu.

Kirkon jälkeen tietysti juhlitaan ja kun Espanjassa ollaan niin juhlat otetaan ”tosissaan” eli kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni kahvittelu kotona lähisuvun kanssa vaan juhliin satsastaan todella paljon rahaa. Paikkana on usein ravintola tai joku muu juhlatila sillä vieraita voi olla jopa satoja-riippuen sukujen koosta ja ystävien määrästä. Rippijuhlissa ei kitsastella – ruoka on vakava asia espanjalaisille.

Primera Comunión-juhlaan tytöt pukeutuvat valkoisiin, morsiusmekkoja muistuttaviin pukuihin ja pojat usein joko pukuun tai sinivalkoiseen merimies-asuun.

Espanjassa juhlien tärkein ohjelma on aina syöminen eli ruokatarjoiluun panostetaan valtavasti. Silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Yleensä juhla aloitetaan erilaisilla alkupaloilla – tarjolla on esim. laadukasta ilmakuivattua jamon-kinkkua, erilaisia juustoja, empanada-suolaisia pikkupiirakoita ja muuta pientä purtavaa.

Ja sen jälkeen on sitten monesti tarjolla vielä ihan kolmen ruokalajin ateria pöytiin tarjoiltuna. Ja tietysti vapaa baari.

Lapsille on yleensä erilaista ohjelmaa, esim. pomppulinna ja kasvomaalausta, lapsia leikittämään hankitaan animaattoreita jotta vanhemmat saavat syödä ja seurustella rauhassa. Paikalla saattaa olla myös elävää musiikkia.        

Jokainen perhe tietysti järjestää juhlat omien resurssiensa mukaan mutta yleistä kyllä on että niihin panostetaan paljon, jopa useita tuhansia euroja. Voisi sanoa että juhlat ovat kuin häät mutta vain aavistuksen pienemmässä mittakaavassa.          

Meidän perheessä ei ole vietetty La Primera Comuniónia koska tytär ei käynyt rippikoulua eikä häntä ole myöskään kastettu. Olemme siis ei-niin-tyypillinen espanjalainen perhe. Katolisen kirkon perinteet eivät näy mitenkään meidän perheen elämässä. Puoliso on myös kasvanut ei-niin-tyypillisessä espanjalaisessa perheessä, jossa uskonto ei ole ollut mitenkään osa elämää eli meidän perheen valinta oli myös lähisuvulle täysin normaali.

Toki monissa La Primera Comunión-juhlissa on tullut vuosien aikana käytyä eli tytär on kyllä päässyt näkemään ja kokemaan niitä monen monta kertaa. Mutta koskaan hän ei ole kysellyt että miksi hän ei niitä juhlinut. Ei edes silloin kun monet ikätoverit juhlivat omia juhliaan.

Itse asiassa tytär on harkinnut rippikoulun käymistä Suomessa. En tiedä että mistä idea on lähtenyt mutta veikkaisin että ajatuksena on muihin oman ikäisiiin tutustuminen Suomessa. Hän ei siis edes halua minnekään ulkosuomalaisten rippileirille vaan ihan normaalille rippileirille meidän ”kaupungissa” eli Porissa.

Mitään päätöstä hän ei ole vielä tehnyt mutta asia on ilmeisesti ihan vakavassa harkinnassa. Kesän Suomi-reissulla pitänee käydä vähän haastattelemassa että mitä olisi tarjolla kesälle 2026 ja ennen kaikkea kiinnostaa että minkälaisia oppeja ja arvoja luterilainen kirkko opettaa näin eriskummallisina aikoina. Omasta rippikoulukesästä kun on ehtinyt vierähtää jo melkoinen tovi…

ratsastusrippileiri vuosimallia 1991