Kuukausi: huhtikuu 2025

Jälleen kerran sitä on tullut koettua jotain ”historiallista” kun eilen 28.4. koko Espanjassa katkesivat sähköt käytännössä yhdellä kertaa, noin klo 12:30. Vain Kanarialla ei ollut ongelmia koska siellä on oma itsenäinen sähköverkko.

Tarkkaa syytä ei vielä tiedetä tai sitä ei ole ainakaan kansalle kerrottu. Kaikenlaisia teorioita on toki pyörinyt – ensin puhuttiin mahdollisesta kyberhyökkäyksestä, myöhemmin verkon ylikuormitus-teoria on saanut kannatusta. Kaikki teoriat ovat tällä hetkellä avoimia eli mitään ei ole vielä suljettu pois. Mutta itse veikkaisin syyn olevan ihan maan sisällä ja mahdollisesti liittyvän juuri tuohon verkon hetkelliseen ylikuormitukseen – syystä tai toisesta.

Juurihan pari päivää sitten juhlallisesti mainostettiin sitä että ensimmäistä kertaa historiassa Espanjan sähköverkko toimi kokonaan uusiutuvalla energialla. Eilinen superaurinkoinen päivä mahdollisti huikean määrän aurinkoenergiaa, johon ehkä sähköverkko ei ollut valmistautunut, ja sen seurauksena ehkä koko homma kaatui. Ehkä syy oli muualla, sitä emme tiedä. Mutta ilmeisesti jo useampana päivänä on ollut tilanne päällä eli verkossa on ollut ylituotantoa ja eilen sitten tapahtui se mitä monikaan ei uskonut mahdolliseksi. Koko sähköverkko kaatui kertalaakista ensimmäsitä kertaa historiassa.

Syytä ei siis tiedetä mutta se tiedetään että miten riippuvaisia olemme nykypäivänä sähköstä. Ilman sitä juurikaan mikään ei toimi.

Toki kriittiset toiminnot saatiin turvattua perinteisesten diesel-generaattoreiden avulla. Näin esim. sairaalat ja lennonjohto pystyivät jatkamaan toimintojaan – toki tilanteeseen mukautuen. Esim. lähteviä ja saapuvia lentoja jouduttiin vähentämään koska joillakin kentillä oli ongelmia. Ja lentoja luonnollisesti jouduttiin myös perumaan. Mutta missään vaiheessa esim. lentoliikenne ei ollut vaarassa. Sairaaloissa pystyttiin myös pitämään tarpeelliset laittaa toiminnassa ja suorittamaan loppuun meneillään olleet leikkaukset ja operaatiot. Mutta melkeinpä kaikki muu sammui kuin napista painaen.

Kun ei ole sähköä niin mikään ei toimi sillä nykypäivänä lähes kaikki on riippuvaista sähköstä. Korteilla ei pysty maksamaan, pankkiautomaatilta ei saa käteistä. Ja kun puhelimet eivät toimi niin niilläkään ei pysty tekemään rahansiirtoja.

Bensaa ei saa huoltoasemilta koska pumput eivät toimi. Iso osa kaupoista joutui sulkemaan ovensa koska kassat eivät toimineet. Monet muutkin työpaikat sulkivat ovensa koska ilman sähköä on aika vaikea tehdä töitä.

Puhelimet toimivat alussa vielä jotenkin, ainakin SMS-viestit menivät hetken aikaa läpi mutta aika pian puhelimetkin lakkasivat toimimasta. Mitään yhteyttä ulkomaailmaan ei saanut – ei ollut puhelinta, ei nettiä.

Metrot ja junat jäivät raiteilleen. Monet joutuivat odottamaan junissa, ilman ilmastointia, tuntikausia. Mutta suurin osa saatiin kuitenkin evakoitua iltapäivän / illan aikana. Myös tiet olivat täysin tukossa koska kaikki lähtivät töistä takaisin kotiin ja noutamaan lapsia kouluista samaan aikaa. Liikenne kaupungissa oli normaalia hitaampaa koska liikennevalot eivät myöskään toimineet. Madridin kaltaisessa miljoonakaupungissa jo pelkästään tuollaisella saadaan isot ruuhkat aikaiseksi. Ja koska metrot eivät toimineet niin ihmiset olivat aika pulassa – bussit sentään kulkivat vaikkakin ruuhkista johtuen tietysti normaalia hitaammin.

Ihmisiä jäi jumiin hisseihin ja joiden pelastaminen kesti useita tunteja. Olo voi käydä nopeasti huonoksi pienessä hississä ilman puhelinta, valoa ja puhdasta ilmaa. Ilmeisesti mitään vakavampia onnettomuuksia ei tiettävästi kuitenkaan sattunut. Pelastuslaitoksella oli eilen kiireinen päivä.

Ne kaupat, jotka pitivät ovensa auki, myytiin käytännössä tyhjiksi. Kaupaksi meni vessapaperit, säilykkeet, leipä- ja muut vastaavat tuotteet, hedelmät sekä vesi. Monin paikoin oli ongelmia myös veden kanssa eli hanoista ei tullut vettä koska ei ollut painetta.

Erityisesti monet matkailijat olivat ongelmissa koska puhelimet eivät toimineet joten kartta-sovelluksia ei pystynyt käyttämään. Monia lentoja ja junia peruttiin eikä uusia pystynyt varaamaan koska ei ollut nettiä, eivätkä kortit toimineet.

Vähitellen iltapäivän ja illan aikana tilanne alkoi normalisoitumaan. Ensin palasivat sähköt pohjois-Espanjan monille alueille, sitten vähitellen myös muualle maahan. Meillä kotona sähköt palasivat klo 00:30 eli kotimme oli käytännössä 12 h ilman sähköä.

Kaiken kaikkiaan erikoinen päivä josta onneksi selvittiin koko Espanjassa varsin kunnialla ja sähköt saatiin toimimaan normaalisti yön aikana. Tänään on jo ns. melko normaali päivä, toki junaliikenne on edelleen sekaisin. Myös joitakin sähkökatkoksen mahdollisesti aiheuttamia kuolemia selvitellään.

Itselleni on ollut selvää jo pidemmän aikaan että tällaista tullaan jossain vaiheessa näkemään & kokemaan ja tästä syystä kotona oli aika hyvät valmiudet vaikka pidempään katkoon. Toki nyt huomasin että puutteitakin löytyy joten olipa hyvä harjoitus – nyt tietää että mitä on syytä kotona olla vastaavien tilanteiden varalle.

Tilanne yllätti minut kun olin laskettelemassa eilen Madridin vuorilla. Yhtäkkiä tuli ilmoitus että koko laskettelukeskus suljetaan ja evakuoidaan turvallisuuden takia. Kerrottiin toki että kaikki johtuu sähköjen katkeamisesta koko maassa ja siitä että puhelinlinjat eivät toimi kunnolla. Eli jos rinteissä sattuisi joku onnettomuus niin apua ei olisi välttämättä saatavilla. Päättivät siis sulkea koko paikan. Sähköä heillä kuitenkin oli koko ajan eli keskuksella on omat generaattorit – kukaan ei siis jäänyt hiihtohissiin jumiin. Kompensaationa saimme uudet liput, jotka ovat voimassa vuoden verran.

Tuossa vaiheessa puhelimet toimivat vielä jotenkin ja saimme tyttäreltä SMS-viestin että pitäisi tulla hakemaan koulusta. WhatsApp-ei enää toiminut. Lähdimme siis kohti Madridia ja tunnin ajomatkan sijasta matkaan meni kaksi tuntia. Mutta eihän lapsilla koulussa ollut mitään hätää – siellä oli hommat järjestetty tosi hienosti. He olivat syöneet lounaankin ihan normaalisti- tosin se oli syöty muoviaterimilla paperilautasilta. Mutta koska tilanne oli sen verran epävarma niin koulupäivä päätettiin keskeyttää.

Tänään koulut ovat jo avoinna eli lapset sai viedä kouluun jos piti vanhempien piti mennä töihin mutta varsinaista opetusta ei tänään järjestetä eli kenenkään ei ollut pakkoa lähteä liikenteeseen. Fiksu päätös. Kukaan ei kuitenkaan eilen osannut sanoa että milloin sähköt palaavat ja tuleeko vielä uusia katkoksia.

Tänään on siis oltu ihan vain kotosalla ja ainoa ongelma on se että puhelimen 5G ei toimi edelleenkään. Sillä ei siis pääse nettiin mutta onneksi kodin wifi toimii tänään jo ilman ongelmia.

Mutta oli kyllä mielenkiintoinen 12 tuntia kestänyt testi mikä opetti mm. sen että jos jos autotallin ovet toimivat sähköllä, et saa niitä auki. Tai saat auki mutta et enää kiinni – näin kävi naapureille. Jätimme auton suosilla parkkiin ulos. Hyvä opetus on myös se että kun on kaksi autoa niin toinen pysyy suosiolla ulkona parkissa- ihan vain varmuuden vuoksi. Ja bensa-autossa on syytä olla tankki aina vähintään puolillaan – jos tulee tarvetta lähteä jonnekin. Sähköauto on hyvä olla tallissa koska se toimii näppärästi vara-akkuna eli sillä voi ladata puhelimet.

Kotona on myös ihan oikeasti hyvä olla sellainen survival- kit vaikka niille olisi aikaisemmin naureskellut. Pattereita iso kasa ja pattereilla toimiva radio, ihan must. Meiltä ei löytynyt kuin ladattava mutta onneksi vara-akuissa oli virtaa. Vara-akkuja on hyvä olla useampia ja pitää ne ladattuina.

Meillä on myös useita pattereilla toimivia lamppuja sekä taskulamppuja, myös kynttilät toimivat.

Ruokaa kannattaa pitää varastossa – siis sellaista mikä ei mene pilalle nopeasti ja mikä ei vaadi lämmitystä. Jamon serrano ja kypsät juustot säilyvät aika hyvin ilman kylmää. Pitkään säilyviä leipätuotteita (tortillat, näkkileivät ja muut vastaavat, voileipäkeksit, korput), säilykkeitä, pähkinöitä, marmeladia/nutellaa/hilloa, muroja, mysli- ja proteiinipatukoita jne. Mitä kaikkea nyt sattuu keksimään. Tällä kertaa varastoihin ei tarvinut tukeutua mutta kyllä tuollainen perussetti on hyvä aina olla olemassa.

Ja tietysti vettä. Meillä on varastossa useita isoja 8-litran vesikanistereita, varmuuden vuoksi. Monissa talouksissa oli ollut veden kanssa ongelmia mutta meillä tuli vettä koko ajan normaalisti. Meidän kylässä on myös kaksi lähdevesikaivoa mistä voisi käydä hakemassa kanisterit täyteet vettä, jos tarvetta tulisi.

Sekä tietysti tietyt perusjutut ovat varmaan ihan hyödyllisiä – kertakäyttöastioita, wc-paperia, kosteuspyyhkeitä, sytkäreitä ja ehkä joku kaasulla toimiva retkikeitinkin voi olla ihan hyvä lisä. Ainakin jos pidempi sähkökatko tmv. yllättää. Kylmä kahvi ei ole mitään kauhean herkullista juotavaa…

Myös jotain ajanvietettä on hyvä olla. Päivällä ei tietenkään ole mitään ongelmaa kun voi olla ulkosalla mutta illalla pimeässä ei kotona kauheasti puuhailla. Kirjat, pelit ja ehkäpä tablettissa kannattaa jokunen elokuvakin pitää ladattuina.

Ja pitäkää kotona aina käteistä ja mielellään niin että on pieniä seteleitä ja jopa kolikkoja. Kun kortit eivät toimi niin käteinen on ainoa toimiva maksutapa.

On oikeasti aika pelottavaa miten riippuvaiseksi olemme tulleet sähköstä ja kaikesta digitaalisesta. Ja tällaiset ovat kyllä hyviä herättäjiä.

Mutta toisaalta yllätyin myös positiivisesti siitä miten nopeasti sähköt saatiin takaisin siitäkin huolimatta että tällaisesta valtakunnan laajuisesta sähkökatkosta ei ollut kenelläkään täällä aikaisempaa kokemusta. Eli vaikka Espanjaa monesti parjataan mañana-maaksi niin kyllä täällä tarvittaessa saada hommat hoidettua.

Takana on Semana Santa eli pääsiäisviikko ja sehän on täällä Espanjassa yksi vuoden tärkeimmistä ajankohdista ja myös yksi suosituimmista lomaviikoista. Lapsillakin on koulusta pitkä loma, yleensä jopa 9-11 päivää. Monet siis suuntaavat lomalle jonnekin, pääasiassa kuitenkin Espanjan omiin kohteisiin koska monet haluavat viettää pääsiäistä perheen ja suvun kanssa, ainakin osan ajasta. Pääsisäisaika ja sen katoliset perinteet ovat tärkeitä monille perheille.

Täältä Madridista väki pakenee eri puolille Espanjaa, erityisesti rannikkoseuduille. Perinteisesti Valencian ja Alicanten rannikkoalueet ovat olleet madridilaisten suosimaa aluetta mutta nykyään mikä tahansa rannikkoalue sopii tarkoituksen. Muualta Espanjasta taas suunnataan esim. tänne Madridiin ihmettelemään pääkaupungin menoa. Kotimaanmatkailu kukoistaa pääsiäisen aikaan.

Yksi kuumimpia puheenaiheita ennen pääsiäistä on tietysti sääennuste. Ja jostain ihmeen syystä matalapaineet ja sateet tuntuvat lähes aina osuvan juuri tuohon ajankohtaan. Näin oli viime vuonna jolloin lukuisia pääsiäiskulkueita esim. Sevillassa ja Malagassa jouduttiin perumaan huonon sään takia. Ja samanlaista säätä luvattiin myös tälle vuodelle. Pääsiäisviikon aikana maan halki kulki parikin eri matalapainetta sateineen mutta toki mukaan mahtui muutamia poutaisiakin hetkiä – onneksi. Pääasiassa sää oli kuitenkin melkoisen epävakaista ja paikoitellen jopa kylmää. Itse asiassa useampana päivänä jopa Suomessa oli huomattavasti lämpimämpää kuin esim. täällä Madridissa.

Madridissa +10 astetta, samaan aikaan Suomessa +21 astetta.

Me vietimme pääsiäisloman alkuosan kotosalla koska puolisolla ei ollut lomaa. Mutta ihan kotoiluksi ei sentään homma mennyt sillä saimme heti loman alkuun seuraksi tyttären serkkupojan Sevillasta. Tämä oli todella mieluinen visiitti.

Osan lomasta toki otimme myös ihan iisisti kotosalla, kävimme ratsastamassa, tyttären kanssa vähän shoppailemassa hänelle kesävaatteita, teatterissa jne. Eli kaikkia kivoja juttuja.

Perjantaina teimme lopulta ex-tempore päätöksen lähteä loppulomaksi Valenciaan sillä sääennusteiden mukaan se oli melkeinpä ainoa kolkka koko maassa jonne luvattiin suhteellisen kivaa säätä. Ja johonkin halusimme lähteä edes pariksi päiväksi.

Meillä on kaupungissa ystäviä ja yövyimme heidän luonaan. Näin säästyi mukavat 400 euroa – hotellithan ovat näin pääsiäisen aikaan aivan ylihinnoiteltuja (ainakin jos on liikkeellä aivan viime hetkellä…). Meidän ystäväperhe oli oikeastaan se tärkein syy minkä takia Valencian kaupunkiin suuntasimme eli halusimme viettää pitkästä aikaa laatuaikaa heidän kanssaan. Olemme tunteneet toisemme jo kohta 20 vuotta ja lapset ovat tunteneet toisensa aivan pienestä pitäen. Aikoinaan asuimme Fuerteventuralla josta myöhemmin muutimme samoihin aikoihin Gran Canarialle ja sieltä tämä ystäväperhe puolestaan muutti Valenciaan, josta he alunperin ovat kotoisin. Saimme siis heistä todella hyvät paikallisoppaat ja näimme Valenciaa muutenkin kuin vain turistien silmin.

Valencia on aivan huikea kaupunki ja yllätti positiivisesti jopa puolison. Viime vierailusta ehti vierähtää jo melkeinpä 10 vuotta ja tuossa ajassa kaupunki on kokenut huikean muutoksen. Todella upea kaupunki ja ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistani koko Espanjassa.

Pari päivää meni nopeasti mutta ehdimme kuitenkin tekemään kaikenlaista. Ja mikä parasta niin tuo pari päivää tuntui paljon pidemmältä eli pääsimme hyvin irroittautumaan arjesta. Reissu oli siis juuri sitä mitä tarvitsimme!

Etukäteen olimme tosi epäileväisiä että kannattaako edes muutaman päivän takia lähteä ajamaan 3.5 tuntia suuntaansa. Vähän oli sellainen olo että huvittaisi vaan jäädä laiskottelemaan kotiin. Mutta onneksi lähdimme. Välillä pitää vaan irrottautua arjesta ja rutiineista ja tällainen ex-tempore reissu on siihen juuri parasta. Ei turhia suunnitelmia, turhia paineita eikä valmisteluita.

Ja olihan se kivaa päästä pitkästä aikaa myös rannalle. Sehän on oikeastaan ainoa asia joka meiltä täällä Madridissa puuttuu.

Valenciaan pitää ehdottomasti palata kohta uudelleen ja ajan kanssa sillä siitä taisi tulla uusi suosikkikohteemme täällä mantereella.

Kun edessä on muutto uuteen kaupunkiin niin asuinpaikan valinta on yksi tärkeimmistä asioista joita pitää päättää sillä oikean asuinalueen valinta vaikuttaa hyvinkin moneen asiaan. Tärkeimpänä tietysti oma viihtyvyys ja arjen toimivuus.

Mutta miten löytää se ”oikea” koti ja asuinpaikka – etenkin jos kaupunki on ennestään tuntematon? Miten valita itselle sopiva asuinalue suurkaupungissa jossa asukkaita on miljoonia, etäisyydet eri alueiden välillä pitkä ja siirtymiset paikoittain aikaavieviä. Alueet voivat myös olla hyvinkin erilaisia esim. turvallisuuden ja hintojen suhteen vaikka ne olisivatkin maantieteellisesti melko lähellä toisiaan. Toki netistä löytyy tietoa mutta jokainen tietysti näkee ja kokee asiat omien kokemuksiensa vuoksi eli se mikä toimii yhdelle niin ei välttämättä toimi toiselle ollenkaan.

Esim. meidän päätöstä muuttaa kaupunkialueen ulkopuolelle ihmeteltiin kovasti ystäväpiirissä mutta tiesimme että meille se on oikea ratkaisu. Mutta toki kaupunki oli meille entuudestaan tuttu ja se helpotti päätöstä – ilman omaa tuntemusta olisimme todennäköisesti päätyneet asumaan jonnekin aivan muualle ja tämä olisi varmasti vaikuttanut negatiivisesti niin elämänlaatuun ja viihtyvyyteen.

On yllättävän yleistä että muuton jälkeen oma asuinpaikka ei ehkä tunnukaan täysin omalta & kotoisalta ja muuton jälkeiset haasteet & sopeutumisongelmat voivat olla ylitsepääsemättömiä ja aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Etenkin isoon kaupunkiin muuttaminen voi olla joillekin todella iso pala purtavaksi eikä sopeutuminen välttämättä sujukaan yhtä hienosti kuin mitä oli etukäteen ehkä ajatellut.

Madridista moni palaakin nopeasti maitojunalla takaisin kotiseudulleen koska miljoonakaupungin elämäntapa, ihmispaljous ja ruuhkat eivät sovi kaikille.

Asuntojen etsiminen ja vertailu voi myös olla haastavaa isoissa kaupungeissa joissa tarjontaa on todella paljon. Mistä lähteä etsimään jos ei ole mitään selkeää ideaa että missä sitä haluaisi ehkä asua.

Täällä asuinpaikan valinnassa ehkä tärkein tekijä on oma budjetti. Valitettava fakta on se että monet alueet ovat monien ulottumattomissa koska hinnat ovat liian korkeita. Asuntojen hinnat ovat olleet noususuunnassa jo vuosikausia eikä tähän trendiin ainakaan toistaiseksi näy muutosta. Hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan ja edes vähänkään järkevänhintaiset menevät samantien. Tämän totesimme kun kolme vuotta sitten olimme etsimässä täältä Madridista asuntoa – aamulla julkaistu asunto oli jo pari tuntia myöhemmin varattu eli olisi pitänyt ostaa ns. sika säkissä.

Budjetin jälkeen seuraavaksi kannattaa miettiä sitten sijaintia eli missä sijaitsee työpaikka/opiskelupaikka. Kulkuyhteydet ovat ehdottomasti asia mitä pitää tarkkaan miettiä isossa kaupungissa siirtymiset ovat hitaita ja ruuhkat ovat melkeinpä jokapäiväisiä. Tästä syystä moni käyttää työ/opiskelupaikkaa lähtökohtana ja vetää sitten tietyn ”aikarajan” eli miten paljon on valmis käyttämään aikaa siirtymisiin eli miten kaukana koti voi sijaita työ/opiskelupaikasta. Tämä helpottaa jo hieman suunnistamista.

Moni ystävä piti meitä hulluina kun halusimme muuttaa Kanarialta Madridiin ja lähes kaikki pelottelivat liikenteellä ja jatkuvilla ruuhkilla. Mutta oikean asuinpaikan valinnalla olemme välttäneet nuo jatkuvat ruuhkat eli meitä ei Madridin liikenneruuhkat haittaa ollenkaan. Asuinpaikalla on iso merkitys elämänlaatuun.

Kolmas tekijä on sitten ehkä elämäntyyli eli mitä kodilta ja asuinympäristöltä haluaa.

Madrid on myös varsin monimuotoinen kaupunki jossa melkeinpä jokaisella alueella on täysin oma luonteensa ja omat erityispiirteensä – asioita, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Mutta hyvä puoli on se että varmasti löytyy asuinpaikka jokaiseen makuun – halusi sitten asua keskustan vilinässä tai enemmän maaseudulla, luonnon ympäröimänä.

Keskusta-elämää kaipaaville M30-ympyrätie on sellainen hyvä lähtökohta eli jos asunto jää tuon ympyrän sisäpuolelle niin voi sanoa asuvansa Madridin keskustassa. Tämä aluee koostuu useista ns. arvo-alueista, joissa asuntojen neliöhinnat ovat yli 7000 €, paikoitellen jopa yli 10 000 €. Mutta toki tuon M30- alueen sisältä löytyy muutamia edullisempiakin asuinalueita, joissa asuntojen hinnat ovat keskimäärin 5000€/m2.

Kalleimpia alueita keskustassa ovat Salamanca, Retiro ja Chamberí. Näillä alueilla saa melko varmasti varautua maksamaan yli 8000 € / m2 kohden.

Me emme näitä alueita edes harkinneet koska meillä ei ole mitään tarvetta asua keskustassa. Meille oli tärkeämpää se että asuinalue on rauhallinen, ympärillä on luontoa & puhdasta ilmaa ja että vältymme Madridin ruuhkilta. Eikä tuolta alueelta kyllä olisi löytynytkään sellaista asuntoa mitä olimme etsimässä – ainakaan meidän budjetilla. Itse asiasssa olisi pitänyt olla valmis maksamaan vähintään vielä toiset 530 000 € että olisi saanut M30-tien sisäpuolelta sitä mitä olimme hakemassa.

Ja onneksi kaikki eivät edes halua asua keskustassa koska sille ei ole välttämättä tarvetta. Etätyöt ovat mahdollistaneet sen että monet tekevät töitä kotona ja näin ollen ei ole tarvetta asua aivan ydinkeskustassa. Toisaalta moni haluaa myös enemmän tilaa eli vastinetta rahalle ja suuntaa tästä syystä keskustan ulkopuolelle.

Madridissa on toimiva metroverkosto ja monet haluavatkin asua sellaisen metrolinjan varrella joka yhdistää kodin ja työ/opiskelupaikan. Tai ainakin niin että kovin montaa vaihtoa ei tarvitsisi tehdä matkan aikana. Näin voi suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle vähän edullisemmille asuinalueille mutta kuitenkin niin että julkinen liikenne on toimivaa.

Metro mahdollistaa liikkumiseen keskustaan hyvinkin monelta suunnalta eli ensimmäisenä pitää miettiä missäpäin kaupunkia haluaa asua, esim. Madridin pohjois- ja etelänpuoleiset alueet ovat hyvinkin erilaisia. Yleisesti pohjoispuolta pidetään parempana asuinalueena kuin Madridin etelänpuoleisia alueita mutta kaikki tietysti riippuu siitä mitä haluaa ja arvostaa.

Sijainnin ja hinnan lisäksi pitääkin miettiä että minkälaista asuinympäristöä haluaa ja minkälainen asuntotyyppi kiinnostaa. Tietyillä alueilla asuntokanta koostuu lähes täysin kerrostaloasunnoista eli jos haluaa esim. oman pihan niin silloin pitää olla valmis muuttamaan kauemmaksi – jos budjetti ei jousta miljonaaluokan asuntoihin. Uudet kerrostaloalueet taas ovat varmimmin sellaisia joissa asukaskunta on keskimäärin nuorempaa – nuoria pariskuntia ja nuoria perheitä. Kaupungin laitamille onkin noussut viimeisten 10 vuoden aikana uusia, valtavia kerrostaloalueita ja useimmilla alueilla uusia taloja rakennetaan jatkuvasti lisää.

Myös turvallisuus on asia johon pitää aina suurkaupungeissa kiinnittää huomiota siitäkin huolimatta että Madridin turvallisuustilanne on parantunut viime aikoina. On tiettyjä alueita, joita on perinteisesti pidetty keskimääräistä turvattomampina mutta mitään täysin turvattomia alueita ei täältä edes löydy. Tosin on tiettyjä alueita joissa en kyllä liikkuisi yksi pimeän aikaan…

Palveluiden suhteen asuinalueita ei tarvitse laittaa mitenkään eriarvoiseen asemaan koska melkeinpä mistä tahansa pikkukylästäkin täällä löytyy kaikki peruspalvelut eli vaikka asuisi ns. maaseudulla niin arki on toimivaa. Eli jos haluaa asua rauhallisessa paikassa ja luonnon ympäröimänä niin sekin onnistuu Madridissa ilman että pitää tinkiä esim. peruspalveluista. Toki silloin tarvitaan ehdottamasti omaa autoa koska julkinen liikenne ei näillä alueilla ole välttämättä kovinkaan toimivaa. Mutta toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä että nämä alueet ovat yleensä monin tavoin turvallisempia ja rauhallisempia.

Tästä hyvänä esimerkkinä on meidän ”pikkukylä”, joka sijaitsee ns. maaseudulla luonnon ja peltojen keskellä, n. 30 min ajomatkan päässä Madridin keskustasta. Asukkaita on n. 7000 mutta periaatteessa kylästä löytyy kaikki palvelut joita arjessa tarvitsee: ruokakauppoja on 5 kpl, apteekkeja kaksi, pankkeja useita, posti, terveyskeskus, yksityinen lääkäriasema, huoltoasema, pikkukauppoja (luontaistuotekauppa, lihakauppa, hedelmä- ja vihanneskauppa, leipomo, valokuvaamo, ravintoloita ainakin 6 kpl, pari kahvilaa, kuntosali, kunnallinen liikuntakeskus jossa myös maauimala, kirjasto, ala- ja yläkoulu, valtion tukema yksityiskoulu jossa myös lukio, autokoulu, eläinlääkäriasema, fysioterapiakeskus, hostelli, partureita, vanhainkoti jne. Ja 20 min päässä on lukuisia isoja ostoskeskuksia, lentokenttä ja käytännössä melkeinpä kaikki palvelut mitä nyt sattuisi tarvitsemaan. Mutta täällä asuminen kuitenkin edellyttää omaa autoa.

Voi siis sanoa että Madridista ja sen ympäristökunnista löytyy varmasti jokaiselle se ”oikea” asuinpaikka. Riippuu siitä mitä haluaa ja paljonko on valmis käyttämään rahaa.

Jokainen asunnonhakijahan on erilainen ja etsii omanlaistaan asuntoa – yksi haluaa asua keskellä kaupunkia asunnon koosta, kunnosta tai hinnasta riippumatta, toinen taas haluaa löytää juuri täydellisen asunnon ja on ehkä valmis joustamaan alueen suhteen kun taas kolmas ehkä haluaa löytää itselle parhaiten sopivan asuinalueen ja on valmis ehkä tinkimään muista seikoista.

Eli sen oikean asuinpaikan löytäminen on prosessi johon vaikuttavat monet tekijät ja joskus pitää olla myös hyvää tuuria mukana.

Valtaosa ulkomaalaisista ei ole välttämättä kuullutkaan alueesta nimeltä Soria sillä tämä alue on niitä seutuja, jonne matkailijat harvoin eksyvät Espanjassa. Eivät edes espanjalaiset matkailijat.

Paikka, joka on kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.

Soria sijaitsee keskisessä Espanjassa, Kastilia ja Leónin itsehallintoalueen itäosassa. Maakunnan pinta-ala on reilut 10 000 km2 mutta asukkaita on alle 90 000 eli väestöntiheys on koko Espanjan alhaisin, vain 8.6 asukasta/km2.

Maakunnan alueella on yhteensä 183 kuntaa (kaupunkia/kylää), joista n. puolet on alle 100 asukkaan kyliä. Maakunnan pääkaupungissa Soriassa, asuu n. 40 % koko maakunnan väestössä, muualla väkeä on siis todella harvakseltaan.

Soria on lähes täydellinen vastakohta suurkaupunki Madridille, jonka väestöntiheys on yli yli 800 asukasta / km2. Eli jos suurkaupungin kiire, ruuhkat ja ihmispaljous ahdistaa niin silloin Soria on loistava paikka asua. Tai vierailla. Tämä on Espanjaa alkuperäisimmillään – puro y duro.

Sorian historia on varsin mielenkiintoinen sillä alueen hallinnasta on historian aikana taisteltu useaan otteeseen ja jälkensä ovat jättäneet niin roomalaiset kuin arabit. Alue tunnetaankin erityisesti vanhoista linnoista, vartiotorneista, kirkoista ja luostareista. Iso osa niistä on jo raunioina mutta osassa on säilynyt paremmin ja jotkut kunnostettu jopa matkailukäyttöön.

Meille Soria on kuitenkin tärkeä vähän eri syistä. Siellä on meidän ”pueblo” eli kylä.

Espanjassahan monet vanhemmat sukupolvet ovat kotoisin jostain pienestä kylästä, pueblosta. Joko he tai ainakin heidän vanhempansa, isovanhempansa ja isoisovanhempana. Kaupungistumisesta huolimatta monilla on edelleen tiiviit suhteet noihin vanhoihin kotiseutuihin ja jopa nuoremmat ihmiset suuntaavat lomillaan takaisin puebloon. Se on ikäänkuin turvapaikka- paikka, jossa on todennäköisesti vietetty lapsuuden kesät & lomat ja jonne edelleen palataan aina kun on mahdollisuus.

Ja meillä puolison isänpuoleinen suku lähtöisin Soriasta. Juuret johtavat pienen pieneen kylään joka on ihan kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Lähimpään kauppaan ajaa n. 40 minuuttia, maakunnan pääkaupunkiin tunnin verran, Madridiin matkaa on reilut pari tuntia.

Kyseessä on hyvin tyypillinen Sorian maaseudun kylä. Samanlaisia on alueella kymmeniä, jos ei jopa satoja. Ja kaikilla samanlainen historia eli asukkaat ovat vuosikymmenien aikana vähitellen muuttaneet isompiin kyliin tai kaupunkeihin. Jäljelle jääneet ovat jo hyvin iäkkäitä. Näillä seuduilla voi todellakin tuntea ajan pysähtyneen.

Kylä on yksi koko Espanjan ”vanhimpia”, jos asukkaiden keski-ikä huomioidaan. Viimeisimpien tilastojen mukaan asukkaita kylässä on nykyään enää 8 ja heidän keski-ikänsä lähempänä 80 vuotta. Viimeinen ”lapsi” tähän kylään syntyi n.50 vuotta sitten.

Parhaimpina päivinä 1920-luvulla asukkaita on ollut lähes 400 mutta siitä vähitellen määrä on sitten pienentynyt. Ja veikkaisin, että muutaman vuoden päästä vakituisia asukkaita ei ole enää ollenkaan.

Kesällä meno on kuitenkin aavistuksen vilkkaampaa sillä monet talot ovat pysyneet sukujen hallussa ja kesällä nuoremmat sukupolvet suuntaavat lomanviettoon ”puebloon” eli kylään, maaseudun rauhaan. Etenkin jokaisen kylän suojelupyhimyksen päivät ovat sellaisia, jotka saavat eloa näihin pienimpiinkin kyliin. Tässä meidän kylässä niitä vietetään elokuun puolessa välissä.

Tavallaan kylät ovat yksinkertaisuudessaan todella viehättäviä – melkeinpä kaikki talot on rakennettu samasta materiaalista, lähiseudun kivistä. Ei ole kerrostaloja, ei teollisuuhalleja eikä katuvarsien mainoskylttejä. Ei meteliä eikä liikennettä. Vain tuulen humina ja satunnaiset eläinten äänet rikkovat hiljaisuuden.

Perinteiseen tapaan meilläkin kylässä oma talo. Ja ihan komea talo onkin. Perinteinen ulkoapäin mutta sisältä kuitenkin ihan moderni. Alakerrassa pari makuuhuonetta, keittiö, olohuone sekä kylpyhuone ja yläkerrässä iso avonainen tila jossa voi myös yöpyä. Tilaa siis isommallekin seurueelle, myös pihapiiriä riittää.

Talon rakensi aikoinaan puolison isä perintömailleen ja nykyään se on siis puolison ja hänen veljiensä omistama.

Emme ole kauhean ahkearasti ehtineet tuolla kuitenkaan lomailla koska on niin monta muutakin paikkaa missä pitäisi lomilla käydä. Mutta nyt yritämme parantaa tavat ja käydä siellä edes silloin tällöin.

Onhan se hyvä välillä ottaa etäisyyttä kaikkeen, ladata akkuja ja elää vähän yksinkertaisemmin. Digipaastokin on tavallaan pakollinen koska kylässä ei toimi edes 4G kunnolla. Puhumaan ehkä pystyy, viestejäkin voi satunnaisesti lähettää mutta netissä ei kyllä pysty pyörimään.

Itse toki tykkään kovasti näistä pienistä kylistä ja maaseutuelämästä ja voisin hyvinkin viihtyä kylässä pidempiäkin aikoja. Etenkin jos pihassa olisi vaikka hevosia ja muita eläimiä, jotka pitäisivät arjessa kiinni. Kesällä ehkä uima-allas olisi kyllä pakollinen lisä ja talvella sauna.

Mutta voisiko tällaisessa paikassa sitten asua pidemmän päälle? Sitä on vaikea sanoa. Jos pitäisi valita että asuako täällä vai jossain kerrostaloasunnossa Madridin lähiössä niin ehkäpä valitsisin kuitenkin tämän vaihtoehton.

Suomessa on totuttu maksuttomaan julkiseen koulutukseen eivätkä kaikki ole edes välttämättä tietoisia siitä että Suomessakin on yli 80 yksityiskoulua ja näissä perusopetusta antavissa yksityskouluissa on oppilaita yli 20 000. Toki yksityskoulua käyvien määrä on prosentuaalisesti äärimmäisen pieni – ainakin jos sitä vertaa moniin muihin Euroopan maihin. Esim. Belgiassa yli puolet oppilaista käy yksityiskoulua, Espanjassakin yli 30 %. Myös monissa muissa maissa, esim. Unkari, Ranska, Tanska, Portugali, päästään yli 15 prosenttiin.

Mutta erona Suomeen on se että suosiostaan huolimatta yksityiskoulut eivät yleensä ole maksuttomia.

Täällä Espanjassa yksityiskouluilla on pitkät perinteet ja ne ovat äärimmäisen suosittuja, yli 30 % oppivelvollisuusikäisistä käy jonkinlaista yksityiskoulua.

Espanjassahan on olemassa kolmenlaisia kouluja – julkisia kouluja, valtion tukemia yksityiskouluja (colegio concertado) sekä yksityiskouluja (colegio privado). Eikä tämä koske pelkkää perusopetusta ja lukiota eli täältä löytyy tietysti myös yksityisiä yliopistoja. Käytännössä täällä on siis mahdollisuus vetää koko koulu-ura läpi yksityisen järjestelmän kautta astumatta julkisen koulun puolelle. Eikä tämä ei ole edes mitenkään harvinaista vaan täysin normaalia siitäkin huolimatta että koulu”urasta” pitää maksaa pitkä penni.

Mitä yksityiskoulut sitten tarkalleen maksavat?

Yksityiskouluissa opiskelu on täällä Espanjassa aina maksullista mutta toki maksut vaihtelevat paljon riippuen siitä onko koulu täysin yksityinen vai valtion tukema yksityiskoulu. Myös koulun sijaitsee vaikuttaa hintaan, koulun ”suosio” sekä se että minkälaista opetusta koulu tarjoaa.

Valtion tukemissa yksityiskouluissa kk-maksut ovat yleensä n. 50-250 €, koska ne saavat päärahoituksen toimintaansa Espanjan valtiolta eivätkä voi virallisesti periä kuukausimaksuja. Siitä huolimatta monissa kouluissa on käytössä ”vapaaehtoinen” kuukausimaksu, joka on kuitenkin käytännössä pakollinen. Edullisimpia ovat usein uskonnollisten järjestöjen ylläpitämät koulut mutta toisaalta kalleimmat voivat olla lähes samaa hintaluokkaa täysin yksityisten koulujen kanssa eli kuukausimaksut saattavat olla jopa 500 €.

Nämä valtion tukemat yksityiskoulut ovat tavallaan osa kunnallisten koulujen järjestelmää vaikka ovatkin yksityisiä, esim. erilaisten yhdistysten, yritysten tai uskonnollisten järjestöjen omistamia. Niihin haetaan myös saman hakujärjestelmän kautta jossa erilaiset tekijät vaikuttavat kokonaispisteisiin joiden mukaan paikat jaetaan.

Nämä valtion tukemat concertado-yksityiskoulut ovat peruja babyboom-ajalta, jolloin Espanjaan syntyi lyhyessä ajassa ennätysmäärät lapsia ja heidän saavuttaessaan kouluiän tarvittiin nopeasti paljon uusia kouluja. Ja koska valtio ei pystynyt niitä järjestämään niin kehitettiin systeemi jossa valtio alkoi maksamaan opetuksesta yksityisille tahoille. Tuo järjestelmä on sitten jäänyt elämään vaikka syntyvyys on laskenut noista vuosista.

Valtion tukemat concertado-yksityiskoulut ovat kuitenkin edelleenkin hyvin suosittuja koska monet kokevat ne julkisia kouluja paremmiksi vaihtoehdoiksi. Näiden koulujen aikataulut ovat yleensä myös parempia työssäkäyville vanhemmille koska koulupäivät ovat monissa kouluissa pidempiä kuin julkisissa kouluissa. Täällähän alakouluikäiset eivät voi lähteä koulusta kotiin ilman että joku aikuinen on heitä hakemassa.

Myös kk-maksujensa puolesta nämä valtion tukemat yksityiskoulut ovat suurimman osan saavutettavissa eli ne eivät ole vielä niin kalliita kuin varsinaiset yksityiskoulut. Kuukausimaksut ovat siis sellaisia joihin monilla on vielä mahdollisuus ja moni on valmis tuon satsauksen tekemään.

Yksityiskouluissa, jotka ovat täysin yksityisiä eivätkä kuulu concertado-järjestelmän piiriin eivätkä näin ollen saa minkäänlaisia tukia valtiolta, opetus maksetaan täysin vanhempien lompakosta ja tämä näkyy sitten kuukausimaksuissa. Näissä kouluissa kuukausimaksut ovat espanjalaisittain korkeita, yleensä jotain 500-1500 euron välillä. Hinnat toki vaihtelevat alueittain, kouluittain ja iän mukaan. Kalleimmissa kouluissa kuukausimaksut nousevat jopa 2500 euroon.

Edullisinta koulunkäynti on esikouluiässä (3-6v.), kalleinta taas lukiossa. Madridin ja Barcelonan koulut ovat keskimäärin kalliimpia kuin yksityiskoulut muualla Espanjassa. Jopa kaupunkien sisällä on isoja eroja.

Mitään yhtä ainoaa esimerkkiä maksuista on siis mahdotonta antaa.

Omat kokemukset yksityiskouluista ja niiden maksuista

Meillä on kokemusta kolmesta eri yksityiskoulusta, kaikki täysin yksityisiä. Tytär kävi 3-vuotisen Montessori-esikoulun Las Palmasissa ja se maksoi n. 400 euroa kuukaudessa, ruokailusta maksettiin erikseen jos siihen halusi osallistua. Koulussa ei ollut koulupukua emmekä myöskään maksaneet erikseen materiaaleista.

Koulu oli hyvä, pieni ja hyvin perhekeskeinen. Parempaa esikoulua en voisi lapselle toivoa. Olimme kaikin puolin tyytyväisiä niin kouluun kuin ”opetukseen”. Täällähän esikoululaiset opettelevat jo lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan – asioita, joita lasten pitäisi ainakin alustavasti hallita kun virallinen koulu alkaa 6-vuotiaana.

Primariaan eli ala-asteelle tytär siirtyi sitten isoon, kansainväliseen kaksikieliseen yksityiskouluun. Siellä kk-maksu oli n. 450-480 euroa ja lisäksi maksoimme erikseen ruokailuista (pakollinen), kirjoista, koulumateriaaleista, vakuutuksesta, kouluvaatteista sekä erilaisista retkistä.

Kun muutimme tänne Madridiin niin tytär aloitti täällä kansainvälisessä yksityiskoulussa ja maksamme siitä nyt n. 850 euroa kuukaudessa (yläaste). Lukiossa kk-maksu nousee n. 1000 euroon tai jos haluaa käydä kansainvälisen IB-lukion niin silloin kuukausimaksu on n. 1300 euroa.

Lisäksi maksamme ruokailusta 240 € / kk. Jos käyttäisi koulukuljetusta niin sen hinta olisi 145 € kuukaudessa. Myös kaikki kirjat pitää maksaa erikseen ja niihin menee useita satoja euroja joka vuosi. Kouluvaatteita ei sen sijaan käytetä tässä koulussa. Oppilailla pitää olla oma ipad, joka pitää itse hankkia. Vuosittainen kouluvakuutus maksaa 100 € ja se on myös pakollinen.

Kouluvuoden aikana tehtävät isommat ”retket” maksetaan myös erikseen. Aina tammikuussa koululaiset suuntaavat viikoksi Andorraan laskettelemaan, hinta n. 1000 €. Vuosittain he tekevät myös yhden leirikoulun, joka maksaa n. 200-250 €. Retket maksetaan ihan suoraan myös vanhempien omasta lompakosta eli niihin ei kerätä rahaa myyjäisillä tmv. Kouluvuoden aikana tehtävistä päiväretkistä ei sen sijaan tarvitse maksaa erikseen.

Maksamme tällä hetkellä siis vähintään sellaiset 11 000 euroa vuodessa erilaisia kouluun liittyviä maksuja. Eikä kyseessä ole mikään megarikkaiden elitistinen yksityiskoulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita täällä Madridissa on melkeinpä joka nurkalla. Ja monia paljon kalliimpiakin on tarjolla. Itse asiassa tyttären koulu on kyseisen alueen edullisimpia.

Kannattaako moinen satsaus?

No, monien mielestä kyllä sillä Espanjassa n. 30 % koululaisista / opiskelijoista käy yksityiskoulua (peruskoulu). Espanjassa on yli 9000 yksityiskoulua ja niitä löytyy nykyään melkeinpä joka kolkasta. On myös alueita, joissa lähes puolet kaikista oppilaista käy yksityiskoulua (Pais Vasco, Madrid).

Monet Espanjalaiset ovat siis sitä mieltä että lasten koulun käynnistä kannattaa maksaa.

Myös me olemme sitä mieltä että kannattaa. Siitäkin huolimatta että tuolle rahalle olisi varmasti muutakin käyttöä. Siinä vaiheessa kun tytär pääsee lukiosta olemme käyttäneet rahaa pitkälti yli 100 000 euroa. Todennäköisesti yli 120 000 -tarkkaa summaa en halua edes laskea. Tuollainen summa olisi toki ihan kiva pahanpäivänvara tai sillä saisi jonkun sijoitusasunnon vaikkapa Suomesta. Mutta kaikkea ei voi aina mitata rahassa.

Emme ole oikeastaan koskaan edes harkinneet julkisen puolen koulua vaikka sellainen olisi tuossa kivenheiton päässä kotoa. Ja tästä omasta kylästä löytyisi myös sellainen edullisempi, valtion tukema yksityiskoulu jossa kk-maksut ovat 250 €. Eli vaihtoehtoja kyllä olisi. Toki siinä vaiheessa kun teimme muuttoa tänne Madridiin niin emme vielä tienneet että missä tulisimme asumaan joten emme olisi edes voineet hakea paikkaa noihin kouluihin koska meillä ei ollut täällä asuntoa. Eli siinä vaiheessa ainoa mahdollinen vaihtoehto oli yksityiskoulu.

Ja koska tytär kotiutui hyvin uuteen kouluun, sai siellä heti paljon hyviä ystäviä ja olimme kouluun kaikin puolin tyytyväisiä, niin emme sitten myöhemmin enää edes miettineet koulun vaihtamista.

Olemme puolison kanssa vahvasti sitä mieltä että koulutus on asia johon kannattaa panostaa, myös rahallisesti. Etenkin täällä Espanjassa kilpailu on kovaa lähes tulkoon kaikilla aloilla ja mitä paremmin koulu valmistaa oppilaita työelämään ja sen haasteisiin, niin sitä paremmat mahdollisuudet on pärjätä elämässä.

Yksityiskouluissa opetusmetodit ovat usein nykyaikaisempia ja pyritään siihen että tiedot & taidot ovat mahdollisimman laaja-alaiset. Oppilaita haastetaan monella tapaa eikä vain mennä sieltä mistä aita on matalin. Tyttären koulussa esim. noudatetaan kansainvälistä IB-ohjelmaa missä vaaditaan kriittisempää ajattelua kuin perinteistä opetusmenetelmää noudattavissa kouluissa. Kokeista ja kursseista ei siis pääse läpi vain sillä että ”sylkee” paperille kaiken ulkoa opetellun materiaalin vaan tietoa pitää osata käyttää ja analysoida.

Myös kielten opetus on aivan eri tasolla kuin julkisissa kouluissa – pelkästään englantia opiskellaan viikossa 8 tuntia ja lisäksi toisena vieraana kielenä saksaa, jota on 3 tuntia viikossa ja sitäkin on opiskeltu jo ala-asteen 3.luokalta lähtien.

Ja koska yksityiskoulut joutuvat kilpailemaan oppilaistaan niin kouluille on tärkeää että tulokset ovat hyviä. Kun vanhemmat maksavat suuria summia niin sijoitetuille rahoille odotetaan myös vastinetta. Tästä syystä koulut kiinnittävät paljon huomiota oppilaiden menestykseen ja myös mahdollisiin ongelmiin puututaan hyvissä ajoin.

Yksityiskoulut pystyvät myös itse valitsemaan oppilaansa ja tämä takaa tietynlaisen oppimisilmapiirin sekä yleensäkin sen että koulussa ja luokissa ei ole yleensä suurempia ongelmia koska niihin yleensä puututaan välittömästi. Tosiasiahan on myös se että monet vanhemmat valitsevat yksityiskoulun siitä syystä että se takaa tietynlaisen sosiaalisen piirin lapselle ja täällä Espanjassa monille perheille on yllättävän tärkeää se että luokkakaverit ja lapsen ystävät tulevat samasta sosioekonomisesta ryhmästä.

Toisaalta taas monet perheet valitsevat valtion tukeman uskonnollisen yksityiskoulun arvosyistä. Katolisuus on tärkeä asia edelleen monissa perheissä joten heille on luonnollista valita sellainen koulu jossa näitä arvoja painotetaan.

Saako rahalla sitten onnea ja menestystä?

Fakta lienee se että kalleinkaan yksityiskoulu ei takaa automaattisesti parempaa tulevaisuutta ellei sitten satu olemaan syntynyt kultalusikka suussa. Ja fakta on myös se että julkisista kouluistakin on täysin mahdollista päästä opiskelemaan mitä tahansa ja minne tahansa. Mutta toki se sehkä vaatii keskimääräistä enemmän lahjakkuutta ja päättäväisyyttä itse oppilaalta. Ongelmana on nimittäin usein se että erittäin lahjakkaita oppilaita ei välttämättä pystytä kannustamaan riittävästi koska luokkien pitää edetä heikoimpien tahdilla, toisaalta taas erityistä tukea tarvitsevat jäävät usein myös apua vaille. Yksityiskouluissa tällaisiin ”ongelmiin” pystytään tarjoamaan paremmin apua ja tukea.

Meille kaikista tärkeintä yksityiskoulun valinnassa oli se fakta että koulu pystyy tarjoamaan hyvälaatuista opetusta. Tämä tarkoittaa myös sitä että koulu opettaa oppilaat vaatimaan itseltään vähän enemmän, asettamaan tavoitteita ja työskentelemään omien päämääriensä saavuttamiseksi. Elämä kun ei ole aina kivaa, mukavaa ja helppoa ja monesti asioiden eteen pitää tehdä paljon töitä. Ja tässä vaiheessa elämää se on jo hyvä oppia.

Toki tärkeää oli myös se että koulu takaa rauhallisen oppimisympäristön koska koulun pitää olla paikka missä on hyvä olla. Ja tytär on todellakin tyytyväinen kouluunsa vaikka vaatimustaso on korkea ja töitä on tehtävä. Opettajat ovat oikeasti kiinnostuneita oppilaistaan, koulussa on hyvä ilmapiiri ja tyttärellä on koulussa aivan huikeita ystäviä – huipputyyppejä, joilla on arvot kohdillaan. Nämä ovat ystäviä jotka tulevat todennäköisesti kulkemaan mukana läpi elämän.

Eli me olemme tyytyväisiä vaikka summa onkin huikea ja sillä rahalla voisi olla muutakin käyttöä. Meillä on kuitenkin vain yksi ainoa lapsi ja pystymme tämän hänelle tarjoamaan. Joten miksi emme sitä tekisi.