Mikä maksaa -elämisen kustannukset

Aikaisemmin kirjoittelin siitä että mitä maksaa asuminen Madridissa ja paljonko meillä menee kuukausittain asumiskustannuksiin. Nyt on sitten jatkoa siihen elämiskustannusten osalta. Paljonko rahaa kuluu elämiseen?

Tähän ei olekaan ihan yksinkertainen juttu koska jokaisessa taloudessa rahaa kulutetaan hyvinkin erilaisin tavoin ja määrin – riippuen talouden tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta, kulutustottumuksista jne. Jokainen elää tulojensa mukaan eli on mahdotonta löytää mitään keskimääräistä summaa elämiskustannuksista. Kulut saattavat vaihdella myös kuukausittain koska välilä tulee yllätyksiä jos vaikka pesukone hajoaa, auto tarvitsee remonttia tmv.

Tässä olen kuitenkin avannut meidän perheen säännöllisiä ja vähemmän säännöllisiä elämisen menoja. Sekä hintoja erilaisista asioista & palveluista, joihin rahaa saattaa kulua.

Kuten aikaisemmin kirjoitin niin asumiskustannukset ovat yleensä kotitalouksien kulueristä suurin mutta meillä ei ole näin. Meidän taloudessa suurin yksittäinen kuukausittain menoerä on nimittäin tyttären koulu.

Tytär käy yksityistä kansainvälistä koulua, on käynyt sellaista koko koulu-uransa ajan. Tällä hetkellä on menossa 4-vuotisen yläasteen 2. vuosi. Secundarian eli yläasteen älkeen olisi sitten vielä 2-vuotinen lukio sekä yliopisto. Eli maksamista riittää tässä vielä useamman vuoden… Mitä tuo koulu sitten maksaa?

Koulumaksuihin menee 1080 euroa kuukaudessa, syyskuusta kesäkuuhun. Koulu on kallis, paljon enemmän kuin mitä maksoimme Kanarialla, mutta ei missään nimessä mikään elitistinen koulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita on täällä Madridissa valtavat määrät. Myös koulumaksu on aika normaali – ei halvin mutta ei kalleinkaan. Tuo summa pitää sisällään myös kouluruokailun (250 €/kk).

Kuukausimaksun lisäksi maksettavaksi tulee kaikenlaisia sekalaisia kuluja pitkin vuotta (koulukirjat, kouluvakuutus, koulun vuosittain tekemä laskettelureissu, leirikoulu) ja niihin menee 1500-2000 € vuodessa.

Tulevaisuudessa koulu tulee maksamaan vielä enemmän sillä yläasteen kaksi viimeistä vuotta kuukausimaksut ovat hieman korkeampia ja lukiossa vielä reilusti enemmän (1200-1400 € / kk).

Toki olisi edullisempaa pitää tytär julkisessa koulussa tai valtion tukemassa concertado-koulussa, joissa maksut ovat muutamia satasia kuukaudessa. Näin saisimme joka vuosi ihan kivan summan muuhun käyttöön tai säästöön. Mutta meille tyttären koulutus on tärkeä asia ja olemme siihen valmiita panostamaan.

Toiseksi suurin menoerä meidän taloudessa on ruoka & ravintolat, joihin menee nykyisellään ihan liian paljon rahaa eli n. 1000 € kuukaudessa. Tämä summa sisältää tietysti myös kaikki hygieniajutut (wc-paperit, siivoustuotteet, shampoot ja muut vastaavat, pyykkihuollon, tyttären kasvonhoitotuotteet). Ruokakauppjen hintoja en tässä lähde nyt avaamaan koska siitä on tulossa juttua lähiaikoina.

Pyrimme syömään laadukasta proteiinipitoista ruokaa, hedelmät & vihannekset pyrin ostamaan pääasiassa luomuna tai vähintään kotimaisena. Ja sehän maksaa. Mutta terveys on meille tärkeä asia ja siihen olemme valmiita panostamaan. Kaupasta ostamme kunnon ruokaa, emme herkkuja.

Ravintoloissa syömiseen menee myös joka kuukausi rahaa koska sosiaalinen elämä tapahtuu kotien ulkopuolella, yleensä syömisen / juomisen kera. Täällä ei siis kutsuta ystäviä kotiin vaan heitä tavataa ravintoloissa/kahviloissa/baareissa.

Ulkona syöminen ei täällä Madridissa ole mitään halpaa lystiä, toki halvempaa kuin esim. Suomessa. Esim. helmikuussa kävimme ystävien kanssa lounaalla ja meidän 11 hengen seurueen lounas maksoi yhteensä 870 € eli noin 80 € henkilöä kohden. Eikä kyseessä ollut edes mikään Michelin-ravintola. Toki tuo summa kirpaisi kyllä jo melkoisesti.

Toki päivän menun saa syötyä edullisemmin, n. 13-20 eurolla, sisältäen myös ruokajuoman (myös viini/olut). Mutta päivän menu on tarjolla vain arkipäivisin ja lounasaikaan. Yleensä meillä menee 30-50 € henkilöä kohden kun käymme iltaisin syömässä.

Etenkin puoliso käy säännöllisesti ravintoloissa syömässä ystäviensä kanssa mutta toki myös perheenä käymme syömässä ravintolassa ainakin pari kertaa kuukaudessa, joskus useamminkin. Ravintoloissa syöminen on puolisolle niitä elämän suuria iloja eikä hänellä ole muita paheita, joten tuo hänelle sallittakoon 🙂

Asumisen, tyttären koulun ja ruoan lisäksi meille tulee joka kuukausi säännöllisiä kuluja liikkumisesta. Meillä on taloudessa kaksi autoa koska asumme alueella jossa ei ole toimivaa julkista liikennettä eli auto on välttämättömyys ja meidän taloudessa niitä tarvitaan kaksi.

Autot eivät ole mitään merkkiautoja vaan ihan perusautoja, toinen on 13 vuotta meillä ollut bensa-auto ja toinen vuosi sitten ostettu sähköauto. Autot ovat siis omia eli emme maksa mitään leasing-maksuja eikä autoista ole myöskään lainoja.

Autoveroa maksamme bensa-autosta n.100 euroa vuodessa (sähköautosta ei tarvitse maksaa) ja vakuutuksiin menee vuodessa n. 400 euroa/auto. Maksullisen moottorientien peaje-maksuja maksamme n. 40-50 euroa kuukaudessa koska niitä tulee käytettyä päivittäin useamman kerran.

Bensiini maksaa tällä hetkellä n. 1.6 – 1.7 € /l ja meillä menee bensiiniin n. 100 euroa kuukaudessa. Sähköautoa käytämme aina mahdollisimman paljon koska valtaosa ajosta on lyhyitä 20-30 min ajomatkoja. Sähköautoa lataamme puolison työpaikalla maksutta ja lisäksi kotona päiväsaikaan aurinkopaneelien avulla tai edullisemmalla sähköllä yöaikaan. Sun kulutus on siis laskettu jo meidän sähkölaskuihin eli asumiskuluihin.

Vanhempi auto tarvitsee huoltoa aina aika ajoin ja esim. öljynvaihto (sis.filtterin) maksaa meidän vakiokorjaamolla 60 €. Viime vuonna korjaamolle taisi kyllä mennä n. 1000 euroa kun vaihdettiin monta isompaa juttua. Mutta ne olivatkin ensimmäiset korjaukset mitä autoon on tehty kaikkien näiden vuosien aikana.

Jos asuisi keskustassa ja käyttäisi vain julkisia niin pääsisi tietysti halvemmalla. Madridin julkisen liikenteen kattava kuukausikortti on todella edullinen, 21.80 € – 32.80 € / kuukaudessa. Hinta on tällä hetkellä 60 % normaalia alhaisempi ja nuo alennetut hinnat ovat voimassa ainakin vielä kesäkuuhun asti. Mutta meille ei kulje metrot eikä bussitkaan kovin hyvin joten meille ei noista ole iloa.

Kaupunkialueella taksilla ajo myös varsin kohtuuhintaista, esim. Gran Vialta matka Santiago de Bernabeun-stadionille maksaa n.15- 20 € (matka on n. 5 km ja siihen menee liikenteestä riippuen 15-25min). Lyhyemmät ja nopeammat matkat ovat tietysti edullisempia.

Me kuljemme kuitenkin keskustaan lähes aina omalla autolla koska sähköautolla voi ajaa vapaasti keskustassa ja kaiken lisäksi katupysäköinti on sähköautolla maksutonta ja aikarajatonta.

Muita välttämättömiä kuluja tulee viestinnästä eli puhelinliittymät (3kpl), netti ja tv-kanavat. Niihin meillä menee yhteensä n. 200 euroa kuukaudessa. Hinta on korkea siitä syystä että meillä on maksullinen Movistar-kanavapaketti, joka mahdollistaa jalkapallon katselun. Netflixistä maksamme lisäksi n. 20 euroa kuukaudessa.

Halvemmalla pääsisi jos jättäisi jalkapallot katselematta sillä pelkkä puhelinliittymä, netti + netflix maksaisi kuukaudessa n. 30-50 €.

Meillä on myös yksityinen sairaskuluvakuutus, josta maksamme reilut 900 € vuodessa / henkilö eli kuukautta kohden kuluja tulee meiltä kolmelta yhteensä 225 €. Vakuutus on hintava mutta se on käytännössä kattavin mahdollinen eli pitää sisällään kaiken aina silmälaseista, fysioterapiasta ja hammaslääkäreistä aina vaativaan erikoisairaanhoitoon melkeinpä missä tahansa lääkärissä tai yksityissairaalassa.

Pelkästään viime kuussa puolison lääkärikulut ovat olleet jo hänen vuosimaksunsa verran (5x yksityislääkärin vastaanotto & magneettikuvaus). Julkisella puolella pelkästään kiireetöntä kuvausaikaa saisi varmasti odotella vuoden, jos saisi edes lähetettä. Tyttären oikomishoito tuli maksamaan n. 4000 € ja vakuutus korvasi kaiken.

Madridissahan on erittäin hulppea verkosto laadukkaita yksityissairaaloita ja niissä on tarjolla käytännössä aivan kaikki mahdolliset erikoissairaanhoidot ja leikkaukset. Yksityisvakuutus on satsaus mutta hintansa arvoinen ja n. 25 % espanjalaisista onkin sellainen. Siitäkin huolimatta että julkinen terveyden- ja sairaanhoito on täällä täysin maksutonta sosiaaliturvaan kuuluville.

Lisäksi on sitten kaikenlaisia ”toisarvoisia” kuluja, joihin menee joka kuukausi rahaa mutta ne eivät ole missään nimessä pakollisia. Tällaisia ovat mm. harrastusmaksut.

Tytär harrastaa ratsastusta ja siihen menee joka kuukausi paljon rahaa. Ponin ylläpito ja tyttären valmennustunnit 3 x viikossa maksavat yhteensä n.500 euroa kuukaudessa. Päälle sitten päälle vielä mahdolliset eläinlääkärikustannukset (esim. rokotus 20-25 € / kerta), kengitykset/kavioiden vuolu, madotukset, mahdolliset kilpailut ja muut vaihtelevat kustannukset.

Jos ratsastaisi ilman omaa ponia/hevosta niin tuntien hinnat talleilla vaihtelevat 20-40 euron välillä.

Ratsastus lienee yksi kalleimmista harrastuksista.

Toki halvempiakin harrastuksia olisi tarjolla. Esim. meidän kunta tarjoaa kaikenlaisia harrastuksia (jalkapallo,lentopallo, koripallo, judo, karate, juoksu, tennis, padel, voimistelu, zumba, seinäkiipeily) ja niiden hinta on kuukaudessa n. 30-50 €. Myös aikuisille on tarjolla hyvä valikoima erilaisia harrastuksia samoilla hinnoilla.

Meidän vanhempien harrastukset ovat kuitenkin maksuttomia koska meillä on autotallissa oma kuntosali missä treenaamme. Taloyhtiöllä on myös parit tennis/padel-kentät joita voi käyttää maksutta.

Jos kävisimme jossain salilla niin esim. meidän kylän Crossfit-salilla kuukausimaksu on tällä hetkellä 85 € / kk, sisältäen rajattomat treenit. Kuntosalille pääsee 35 euron kuukausimaksulla.

Kaikenlaiset palveluthan täällä ovat varsin kohtuuhintaisia, esim. hiusten leikkaus+värjäys+raidat maksavat puolipitkiin hiuksiin n. 80 €. Miesten hiusten leikkaus (perus) maksaa muutaman kympin ja naisten pesu, leikkaus & kuivaus 20- 30 euroa.

Puoliso käy parturissa kerran kuukaudessa, tytär ja minä muutaman kerran vuodessa eli mitään valtavia summia niihin ei meillä kulu.

Myös erilaiset kauneushoidot ovat edullisia jos sellaisia sattuisi käyttämään: manikyyri maksaa yleensä 10-20 €, pedikyyri 20-40 €, ihokarvojen vahaus 10-20 € /alue.

Päivittäiset random-jutut, kahvittelut ja pikkuostokset, ovat sellaisia joista on usein vaikeampaa pysyä selvillä koska rahaa menee helposti kaikenlaisiin pikkujuttuihin. Mutta loppujen lopuksi niistäkin voi kerääntyä iso summa. Meillä ei rahaa kulu esim. tupakkaan tai karkkeihin mutta jos kuluisi niin tupakka-aski taitaa tällä hetkellä maksaa joku 6 €. Karkit täällä on niin huonoja ettei niitä huvita ostaa – edes tytär ei syö karkkia. Jos karkkia söisi niin tuollaiset peruspussit maksavat kaupassa 2-3 €.

Itse en juurikaan käy esim. kahvittelemassa mutta jos kävisin niin kahviloissa niin maitokahvi eli perus cafe con leche maksaa yleensä 2.50-3.50 €. Leivonnaisia, pullia tmv. saa yleensä samalla hinnalla. Suurin piirtein samalla rahalla saa myös pienen oluen tai lasin viiniä baarissa.

Vaatteisiin rahaa menee hyvin satunnaisesti – silloinkin lähinnä tyttären vaatteisiin. Puoliso ei juurikaan osta vaatteita, ehkä pari edullista t-paitaa vuodessa, uudet farkut/housut kerran parissa vuodessa, alusvaatteita/sukkia tarvittaessa. Itsekin ostan hyvin maltillisesti ja viime aikoina lähinnä käytettynä Vinted-sovelluksen kautta. Viimeksi ostin Pepe Jeansin lähes uudet farkut ja puseron, hinta yhteensä alle 10 €. Kirppareitahan täällä ei harrasteta.

Vaatteita toki saa ketjuliikkeistä melko kohtuuhintaan ja täällä on Zarat, Mangot ja muut vastaavat joka ikisessä ostoskeskuksessa. Niistä saa paitoja 10-30 eurolla, farkut maksavat yleensä 25-40 €.

Lääkkeet täällä Espanjassa ovat varsin kohtuuhintaisia ja meillä vakuutus kattaisi myös kaikki lääkärien määrämäät lääkkeet mutta meillä ei ole mitään lääkkeitä käytössä. Myös julkisella puolella lukuisat lääkärien määräämät lääkkeet kuuluvat sosiaaliturvan piiriin eli maksavat käyttäjille hyvin vähän, yleensä vain muutamia euroja.

Julkisen puolen lääkäri- ja sairaanhoitokulut kuuluvat myös sosiaaliturvan piiriin eli ovat maksuttomia. Täällä ei siis maksa mitään kun käy julkisen puolena lääkärissä tai joutuu sairaalaan. Yksityisellä puolella lääkärikäynti maksaa ilman vakuutusta 50-80 €.

En tiedä voiko matkustamista laskea elämisen kustannuksiksi? Tavallaanhan ne ovat extraa vaikka meillä ulkosuomalaisilla tavallaan tietynlainen ”pakko” – tai ainakin itse haluan käydä Suomessa vähintään pari kertaa vuodessa. Jos rahaa olisi käytössä rajattomasti niin siellä tulisi käytyä varmasti vielä enemmän.

Emme ole mitään hulvattomia reissaajia mutta toki kun vuodessa tekee parit reissut omalla autolla jonnekin päin Espanjaa, parit sukulointireissut Suomeen, yhden laskettelureissun (yleensä omalla autolla), yhden reissun Kanarialle ja sitten vielä yhden ns. ulkomaille niin kyllähän niihin saa melkoisen määrän vuodessa kulutettua. Näitä kuluja en ole koskaan laskenut mutta ehkäpä tänä vuonna kirjaan neki ylös ihan mielenkiinnosta.

Tällä hetkellä nautimme kuitenkin siitä että saamme vielä reissata tyttären kanssa, muutaman vuoden päästä hän ei välttämättä enää halua lähteä mukaamme. Eli nautitaan nyt näistä vuosista ja reissataan mahdollisimman paljon yhdessä.

Pyrimme kuitenkin suunnittelemaan reissut aina hyvissä ajoin jotta löydämme mahdollisimman edulliset lennot ja majoituspaikat.

Omien menojen lisäksi meillä menee erilaisiin avustuksiin ja hyväntekeväisyyteen kuukausittain n.400 euroa. Osa menee läheisten auttamiseen, osa kansainväliseen avustukseen, mm. Unisef, Lääkärit ilman rajoja sekä pieni paikallinen avustusprojekti Nigaracuassa paikallisten lasten tukemiseksi.

Kaikkea rahankäyttöä seuraamme melko tarkasti kuukausittain. Yritämme elää järkevästi turhia tuhlaamatta mutta kuitenkin elämästä nauttien koska elämä on tässä ja nyt.

Jos jossain vaiheessa tulisi tarvetta kiristää kukkaron nyörejä niin tiedämme myös että on asioita mistä voimme säästää. Rahaa pitäisi jäädä kaikkien kulujen jälkeen joka kuukausi myös säästötilille, pahan päivän varalle. Tällä hetkellä sitä menee aikaisempaa vähemmän koska kaikki kustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana mutta sukanvarressa pitää olla vähän ylimääräistä jos elämässä tulee yllätyksiä. Toisaalta mahdollisiin ikäviin yllätyksiin olemme varautuneet myös puolison työpaikan ylimääräisellä vakuutuksella, joka takaa tulotason ylläpidon esim. pitkittyneen sairasloman kohdatessa.

Espanjalaisethan eivät yleisesti ole mitään kauhean säästeliäitä vaan täällä eletään tätä hetkeä. Tämä tuntuu korostuneen etenkin koronavuosien jälkeen – ihmisillä on tarve elää tätä hetkeä eikä miettiä tulevaisuutta.

Tämä näkyy siinä että rahaa kulutetaan tällä hetkellä ihan huoletta eikä täällä ainakaan toistaiseksi näy minkäänlaista taantumaa kuten esim. Suomessa. Töitä riittää ja ihmiset kuluttavat: käydään ravintoloissa, ostetaan vaatteita, matkustetaan jne. Myös asuntokauppa käy edelleen vilkkaana – siitäkin huolimatta että hinnat jatkavat edelleen nousuaan.