Kuukausi: maaliskuu 2025

Vihdoin ja viimein näyttää siltä että kevät tekee tuloaan myös täällä Espanjassa. Euroopan matala- ja korkeapaineet ovat asettumassa ”omille” paikoilleen ja se tarkoittaa sitä sääolosuhteet palautuvat ikäänkuin normaaleiksi. Juuri sopivasti kun kevät on virallisesti alkanut.

Meillä on yleensä jo tässä vaiheessa vuotta selvillä ja varattuina vuoden reissut koska olemme huomanneet että mitä aikaisemmin lentoja ja hotelleja varailee niin sitä paremmin niitä on tarjolla ja hinnatkin ovat edullisemmat. Mutta tänä vuonna suunnitelmien teko takkuilee. Ei ole oikein selvää että milloin mennään ja minne mennään mutta ehkäpä nuo suunnitelmat tästä vähitellen selkiytyy.

Ensimmäinen loma-ajankohta olisi jo muutaman viikon päästä sillä edessä on pääsiäinen ja sehän tarkoittaa koulusta 10 päivän lomaa. Loistava tilaisuus siis lähteä jonnekin mutta… Puolisolla ei ole tietenkään lomaa eli perheenä emme voi lähteä minnekään kauemmas. Korkeintaan voimme tehdä viikonloppureissun jonnekin lähelle.

Toki olen tyttären kanssa reissanut paljon kahdestaankin ja voisimme tuolloin esim. lentää Kanarialle jotta tytär pääsisi katsomaan ystäviään (viime kerrasta on jo kohta vuosi). Mutta lentojen hinnat pääsiäisen aikaan ovat aivan järkyttäviä – ei oikein huvittaisi maksaa 500 € / hlö jostain Kanarian lennoista.

Myös Suomeen olisi kivaa mennä, etenkin kun siellä on ollut varsin kaunis kevät. Mutta kun lentohinnat ovat yli 700 €/hlö niin sekään ei oikein houkuttele.

Jäljelle jää siis reissaaminen täällä Espanjassa koska omalla autolla on helppoa ja edullista ajella minne tahansa ja ilman suurempia etukäteissunnitelmia.

Ja jos emme keksi mitään mielenkiintoista tai säät eivät suosi (viime vuonna satoi koko pääsiäisloman) niin sitten ehkä pysyttelemme kotosalla ja keksimme täällä jotain puuhaa. Eihän aina ole pakko lähteä jonnekin reissuun kun on lomaa.

Tämä jahkaaminen ja päättämättömyys johtuu ennen kaikkea siitä että tänä vuonna puolison lomat eivät osu kovin hyviin ajankohtiin ja se vaikeuttaa suunnitelmien tekoa.

Puolison ensimmäinen kesälomapätkä (10 päivää) alkaa tänä vuonna jo 14.kesäkuuta mutta tyttären koulu loppuu virallisesti vasta 20.päivä. Mutta. On kuitenkin mahdollista että tytär voisi jäädä lomalle jo 13.kesäkuuta mutta vain siinä tapauksessa että mitään kokeita ei jää uusittavaksi. Eli se viimeinen kouluviikko on varattu pelkästään uusintakokeille. Mutta se että jääkö kokeita uusittavaksi, selviää tietenkin vasta aivan viime hetkellä eli 13.6 annetaan vuoden viimeiset arvostelut.

Toki olemme melko varmoja että tytär selvittää kaikki ja loma alkaa tuolloin 13.6. mutta täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole. Aina voi käydä huono tuuri. Tyttären kaverille kävi juuri näin sillä hän oli ollut sairaana silloin kun yhden kriteerin koe pidettiin ja niinpä seurauksena oli se että hänen piti uusia koe.

Tyttären koulussa noudatetaan IB middle years- ohjelmaa, jossa kaikkia aineita arvioidaan eri kriteereiden (4kpl) mukaan ja jos yksikin näistä kriteereistä ei täytä vaatimuksia niin silloin koe pitää uusia. Vaikka muuten olisikin saanut hyväksyttävän tai jopa hyvän arvosanan. Esim. vaikka saisi eri kriteereistä keskiarvosanaksi 7 mutta yhden osa-alueen arvostelu on jäänyt alle hyväksytyn niin silloin sen osa-alueen koe pitää uusia. Vaikka arvosana aineesta olisi ollut ok.

Ärsyttävää mutta asia mille ei voi mitään. Eli pitää vain odotella viime hetkeen ja tehdä sitten ex-tempore päätös lomasuunnitelmista.

Selvää on kuitenkin se että Suomeen ei kannata tuossa vaiheessa enää lähteä vaikka mieli tekisi. Liput ovat todennäköisesti jo paljon arvokkaampia, mitään mökkiä on melkeinpä mahdotonta vuokrata noin lähellä ajankohtaa (koska juhannus) ja myös autonvuokraus on aina kalliimpaa kun viime hetkellä lähtee vuokrailemaan. Myös ajan puolesta reissu jäisi turhan lyhyeksi koska 5.heinäkuuta meidän on oltava Madridissa. Parasta siis jättää Suomi-reissu parempaan ajankohtaan.

Kesän aloitusreissu tulee siis olemaan myös jonkinlainen ex-tempore reissu. Jos löydämme järkevän hintaiset lennot Kanarialle niin ehkä suuntaamme sinne. Jos ei löydy niin sitten sitten lähdemme reissuun omalla autolla – todennäköisesti jonnekin päin Espanjaa tai ehkä Portugalin puolelle.

Tämä on kyllä yksi Madridin parhaista jutuista – sijainti keskellä maata tarjoaa monia mahdollisuuksia ja pystyyhän täältä ajelemaan vaikka kauemmaksin, jos vain haluaa.

Toki tänä kesänä pitää Suomeen päästä, se on must. Puoliso ei tänä vuonna pääse mukaan reissuun mutta tyttären kanssa suuntamme sinne sitten heinäkuussa. Lentoja pitäisi ehkä alkaa katselemaan ja varailemaan ennenkuin hinnat nousevat.

Mutta reissuun lähdetään vasta heinäkuun 5.päivän jälkeen koska meillä on liput Rio Babel-festareilla täällä Madridissa. Sinne on päästävä sillä puolison veljellä on bändinsä kanssa siellä keikka. Ihan mahtavaa!

Suomen reissulle meillä ei ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia. Ehkä joku mökki pitää vuokrata jossain vaiheessa, edes muutamaksi päiväksi, koska mökkielämä on parasta Suomessa. Mutta heinäkuu on onneksi täynnä kaikenlaisia tapahtumia joten eiköhän sitä tekemistä löydy ilman suurempia suunnitelmiakin. Ja tärkeintä on kuitenkin ajan viettäminen perheen, ystävien ja läheisten kanssa.

Kesään kuuluu aina myös ”pakollinen” reissu Pohjois-Espanjan Galiciaan niin sinne todennäköisesti suuntaamme joskus elokuussa. Mutta sitäkään ei tarvitse etukäteen suunnitella koska menemme omalla autolla ja majoitumme puolison perheen kesäasunnolla. Eli matkaan voi lähteä silloin kun sääennuste näyttää hyvää keliä.

Galiciahan on vähän kuin Suomi – hyvällä tuurilla on kaunista ja lämmintä, huonolla tuurilla kylmää ja sateista. Eikä sinne tietenkään kannata suunnata jos ennusteet lupaavat pelkkää sadetta.

Kesän (ja koko vuoden) pääreissu meillä ajoittuu aina kesän loppuun eli elo-syyskuun vaihteeseen jolloin puolisolla on kesän toinen lomapätkä. Meistä on mukavaa tehdä vuoden pääreissu aina tässä vaiheessa, juuri ennen kuin koulut alkavat ja on aika palata takaisin arkeen. Viime kesänä olimme New Yorkissa, sitä edellisenä Kreikassa. Tänä kesänä suuntaamme todennäköisesti Italiaan. Ensin muutama päivä Roomassa ja sitten loppulomaksi Sardiniaan.

Roomassa olemme käyneet aikaisemminkin tyttären kanssa mutta hän oli viime reissun aikaan 6-vuotias eli muistikuvat ovat jo vähän haalentuneet ja siksi hän haluaisi palata kaupunkiin nyt uudelleen. Siitä koko idea tähän reissuun itse asiassa lähti.

Ja sehän sopii myös meille – Italia on upea ja monipuolinen lomamaa ja sinne pääsee täältä Espanjasta nopeasti. Ja kaiken lisäksi myös varsin edullisesti: Madrid-Rooma, Rooma-Sardinia, Sardinia-Madrid lennot yhteensä vain 270€ /hlö.

Alunperin suunnitelmissa oli tehdä pieni kiertomatka Italiassa autoillen mutta loppujen lopuksi Sardinia houkutteli enemmän. Auto on toki tarkoitus vuokrata sielläkin.

Sardinian rantoja on kehuttu kovasti, myös saaren alkuperäisyyttä. Ja tykkään myös siitä ettei siellä ole mitään isoja lomakohteita vaan enemmän paikallisuutta, pieniä kyliä & kaupunkeja. Ja kun ensin käymme Roomassa viettämässä enemmän kulttuurilomaa niin sen jälkeen on kiva lomailla paikassa missä ei välttämättä ole mitään erikoista näkemistä.

Keväästä ja kesästä on siis tulossa kaikin puolin varsin tapahtumarikas koska noiden pidempien reissujen lisäksi kalenterissa on jo kaikenlaista muutakin ohjelmaa sekä lyhyempiä reissuja lähialueille.

Parin viikon pääästä lähdemme käymään Sorian maaseudulla, jossa puolison perheellä on talo. Talo, jonka puolison isä on itse rakentanut ja se oli hänelle todella tärkeä mutta sille ei ole ollut oikein mitään käyttöä. Me olemme käyneet siellä viimeksi huhtikuussa 2017, puolison veljet muutaman kerran näiden vuosien aikana.

Ny pitäisi sitten päättää että mitä talolle tehdään ennen kuin se alkaa vaatimaan isompia remontteja sillä faktahan on se että tyhjillään seisova talo alkaa nopeasti rapistumaan.

Tavallaan paikka on aivan ihana sillä se sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Soria on harvaan asuttua seutua, asukkaita vain 9 / km2, ja tuossa kylässä heitä on vielä vähemmän – viime vuonna vain 8 asukasta. Lähimpään isompaan kylään (jossa esim. ruokakauppa) on 40 minuutin ajomatka.

Tuolla saa siis olla aivan omassa rauhassa. Edes matkapuhelimet eivät toimi siellä.

Talo itsessään on kyllä ihan viihtyisä ja asuttavassa kunnossa. Pihaa on vaikka muille jakaa ja lisäksi kiinteistöön kuuluvia peltoja on lähistöllä missä voisi jopa viljellä jotain. Mutta eihän tuollaiselle talolle kauheasti ole käyttöä – ei vaikka sinne ajaisi täältä parissa tunnissa.

Taisin joskus aikaisemmin mainita että olisi kivaa tänä vuonna tehdä joku ex-tempore reissu ja vaikuttaa siltä että niitä on sitten tänä vuonna luvassa 🙂

Espanjassa on käytössä vivienda protegida-järjestelmä, jonka puitteissa rakennetaan hintasäädeltyjä asuntoja niille joilla ei ole varaa ostaa asuntoa vapailta markkinoilta.

Erityisen paljon näitä hintasäädeltyjä asuntoja rakennettiin 1950-luvulta lähtien ja pelkästään vuosien 1960-1979 välillä niitä valmistui 3.4 miljoonaa. Rakentaminen vähentyi 90-luvun jälkeen merkittävästi ja ollut todella vähäistä 2000-luvun alusta lähtien vaikka asuntojen tarve on kasvanut koko ajan.

Asunto-ongelmahan on yksi isoimmista ongelmista tällä hetkellä Espanjassa, etenkin isommissa kaupungeissa sekä rannikoiden matkailualueilla, joissa hinnat ovat nousseet niin omistus- kuin vuokra-asunnoissa paikoitellen niin korkeiksi että jopa työssäkäyvillä ihmisillä on vaikeuksia löytää ns. järkevän hintaista asuntoa. Espanjan väkiluku jatkaa tasaista nousuaan mutta asuntoja ei ole kuitenkaan rakennettu viime riittävästi ja hinnat vapailla markkinoilla ovat nousseet valtavasti viime vuosien aikana.

Ei siis pidä ihmetellä sitä että miksi espanjalais”nuoret” asuvat todella pitkään vanhempiensa luona, keskimäärin n. 30-vuotiaiksi. Omaan asuntoon ei aikaisemmin monella ole mahdollisuutta.

Toki viime vuosina on tätäkin tilannetta yritetty parantaa esim. Bono alquiler joven -tuella, joka on alle 35-vuotiaille tarkoitettu 250 € kuukausituki vuokraan. Mutta tämä on tarkoitettu vain työssäkäyville nuorille (palkka max. 3.5 x IPREM) ja lisäksi siihen on lukuisia muitakin vaatimuksia ja sitä maksetaan enintään 2 vuoden ajan.

Tuo IPREM -tuloraja on täällä yleisesti käytössä oleva tulonlaskentamuoto jonka avulla lasketaan oikeuksia juuri erilaisiin avustuksiin. IPREM-kuukausitulo on keskimäärin 600€ ja monissa tuissa rajana on 3 / 3.5xIPREM.

Toisaalta kotona asuminen antaa mahdollisuuden säästää omaa asuntoa varten. Oman asunnon ostaminen on nuorille vapailta markkinoilta haastavaa sillä asunnot ovat kalliita ja asuntolaina saamiseksi vapailta markkinoilta ostettavaan asuntoon tarvitaan vähintään n. 30 % säästöt (asunnon hinnasta). Ja sen säästäminen on monille iso projekti koska uran alkuvaiheessa palkat ovat alhaisia jopa ns. parhaimmilla aloilla. Esim. erikoistuvien lääkärien ensimmäisten vuosien kk-palkka vaihtelee 1200-1800 euron välillä, riippuen alueesta ja päivystysten määrästä.

Täällä Espanjassahan on käytössä myös ns. määritelty minimipalkka, joka on tällä hetkellä 1184€ kuukaudessa (brutto) ja työssäkäyvistä arviolta n. 13 % ansaitsee tuon minimipalkan verran, alle 35-vuotiaissa osuus on merkittävästi korkeampi. Alle 24-vuotiaista työntekijöistä yli 30 % tienaa minimipalkan verran, 25-34 vuotiaistakin vielä lähes 20 %.

Suojelluissa asunnoissa lainaehdot ovat kuitenkin vähän helpommat ja esim. lainan saamiseksi riittää usein 20 % säästöosuus. Myös lainan korot voivat olla normaalia alhaisemmat. Ja tietysti asuntojen hinnat ovat markkinahintoja edullisemmat. Tästä syystä ne ovat houkutteleva vaihtoehto.

Näitä suojeltuja asuntoja on olemassa erilaisia kuten VPO (proteccion oficial), VPPB (publica basica),VPPL (precio limitado) ja kaikissa näissä erilaisia kriteereitä, jotta asuntoja voi hakea. Yhteistä kaikille on se että asunnot on tarkoitettu vain niille, joiden tulot eivät ylitä tiettyä tulorajaa.

Tämä tuloraja on määritelty ja julkisen puolen rakennuttamissa VPPB-asunnoissa se on 5.5 x IPREM-tulot (valtion määrittelemä tuloraja kotitaloudelle, n. 600€/kk). Mutta yksityisen puolen rakennuttamissa yleensä 7.5 x IPREM.

Lisäksi asunnoissa saattaa olla muitakin rajoittavia tekijöitä, esim. ikä (joissakin on maksimi yläikä esim. 35-vuotta), nykyinen asuinpaikka (monissa edellytyksenä asuminen jo samalla alueella) ja nykyinen asuinmuoto (esim. jos omistat jo asunnon niin et välttämättä voi edes hakea näitä asuntoja)

Asuntojen myyntiä on myös rajoitettu eli näitä ei voi ostaa sijoitusmielessä vaan ne on tarkoitettu omaan asumiskäyttöön. Yleensä näissä suojelluissa asunnoissa on 15-20 vuoden raja eli vasta tuon ajan jälkeen asunnon voi myydä vapailla markkinoilla.

Suojellut asunnot ovat pääasiassa kerrostaloasuntoja ja yleensä niitä rakennetaan usein ns. uusille asuinalueille, hieman kaupunkien ydinskeskustan ulkopuolelle. Yleensä paikkoihin, joissa on toimiva julkinen liikenne mutta niitä voidaan rakentaa myös muualle.

Asunnot, joita rakennetaan tähän tarkoitukseen, voivat olla korkeintaan 150m2 mutta jokaiselle asuntotyypille on omat rajoitukset. Nuo isommat, yli 110m2 asunnot, on yleensä tarkoitettu vain ns. suurperheille (vähintään 3 lasta). VPPB-asunnoissa taas korkein neliömäärä on 110 m2 ja niissä on vielä muita asuntoja alhaisemmat tulorajat. VPO-asunnoissa korkein neliömäärä on puolestaan 90m2.

Suojeltuja asuntoja haetaan aina ns. julkisessa ”kilpailussa” eli ensin pitää tehdä hakemus ja sitten järjestetään kaikkien kriteereiden täyttäneiden kesken asuntolotto. Jos onni suosii tuossa arvonnassa niin voi asunnon ostaa itselleen. Tuo asuntolotto on aina julkinen tapahtuma eli siihen osallistuneet voivat olla paikalla ja asunnot valitaan sitten siinä järjestyksessä mikä lotossa on osunut.

Tällä hetkellä Madridin maakunnassa on myynnissä kaikkiaan 29 uutta hintarajoitusten piiriin kuuluvaa rakennusprojektia ja kaikista halvimman asunnon hinta on 137.100 € + IVA. Uusien suojeltujen asuntojen IVA on tällä hetkellä 4 % kun vapailla markkinoilla maksetaan 10 %.

Tuolla hinnalla on myynnissä yhden makuuhuoneen asunto, 60 neliötä, Arganda del Reyn-kunnassa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Madridin keskustasta.

Vastaavasti kallein tarjolla oleva suojeltu asunto on neljän makuuhuoneen 122m2 asunto, jonka hinta on 336.385€ + IVA.

Kyseessä on 25 asunnon pienkerrostalo Cobeñan-kunnassa, noin 35 min ajomatkan päässä keskustasta. Asunto kuuluu ns. VPPL-asuntoihin ja niitä voi hakea mikäli talouden tulot eivät ole enempää kuin 7.5 x IPREM-tulot (valtion määrittelemä tuloraja).

Samalle alueelle on suunnitteilla toinenkin VVPL-kerrostalo johon tulee 2mh (55m2) asuntoja, 3mh (71-76m2) asuntoja että 4mh (113m2) asuntoja.

Hinnat ovat 2mh asunnoissa 205.000 € +IVA, 3mh asunnoissa 244.00 – 255.000€+IVA ja 4 mh asunnoissa 344.00 €+IVA. Hintoihin sisältyy myös autotallipaikka sekä varastokoppi.

Tämä projekti on oli nyt keväällä hakuvaiheessa ja 65 asunnon taloon tuli hakemuksia 110. Seuraavaksi järjestetään sitten asuntolotto eli katsotaan että ketkä onnelliset voivat päästä ostamaan asuntoja.

Asunnot kuuluvat ns. VPPL-asuntoihin ja niitä voi hakea mikäli talouden tulot eivät ole enempää kuin 7.5 x IPREM-tulot. Hakijalla ei voi myöskään olla omistusasuntoa ennestään missään Espanjan alueella, hänen tulee olla iältään 25-35 vuotias ja kaiken lisäksi olla asukkaana kyseisen kunnan alueella vähintään vuodesta 2020.

Viime aikoina hintarajoitettujen asuntojen hinnat ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä koska hinnat ovat monelle yhä edelleen liian korkeita eikä lainan saamiseksi vaadittavaa summaa ole helppo saada kokoon nykyisillä palkoilla. Toisaalta korkeista hinnoista huolimatta asuntoja ei ole tarjolla riittävästi eli niitä valmistuu vähemmän kuin mitä olisi kysyntää.

Hintarajoitetuista asunnoista on siis valtava pula, ei pelkästään Madridissa vaan koko Espanjassa. Asuntoja rakennetaan mutta aivan liian vähän ja hakijoita valtavat määrät.

Yhtä suuret jonot, jos ei jopa suuremmat, on hintarajoitettuihin vuokra-asuntoihin. Siitäkin huolimatta että viimeisten viiden vuoden aikana Madrid on sijoittanut 860 miljonaa euroa yli 4000 hintarajoitetun asunnon rakentamiseen – näistä noin puolet on jo valmistunut ja loput puolet on lupa- tai rakennusvaiheessa.

Juuri hiljattain Madridissa arvottiin 260 uutta yhden makuuhuoneen vuokra-asuntoa, jotka oli suunnattu alle 35-vuotiaille joiden kotitalouden tulot jäivät alle 3.5 x IPREM. Jotkut onnelliset pääsivät nauttimaan uusista vuokra-asunnoista, joiden vuokrat ovat merkittävästi alle markkinahintojen ja suhteutettuna tulotasoon eli vuokra on n. 20-30 % tuloista. Keskimääräinen vuokra näissä asunnoissa on n. 500 € kuukaudessa.

Mutta kun asuntoja on liian vähän ja vuokrat vapailla markkinoilla jatkavat vain nousuaan niin monilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tyytyä soluasumineen, jonka suosio Madridissa ja Barcelonassa on noussut ennätyslukemiin viime aikoina.

Eikä sekään ole välttämättä mikään halpa asumismuoto sillä parhailla alueilla huoneiden hinnat nousevat jo monin paikoin yli 600 euroon. Siis yhdestä huoneesta jaetussa asunnossa.

Asunto-ongelma on siis todellinen eikä siihen ole tulossa mitään suurempaa helpotusta ainakaan lähiaikoina.

Talvi on taputeltu ja kevät tekee tuloaan – tosin hieman haparoivin askelin. Helmikuun alussa näytti jo siltä että talvi olisi takana ja kevät täällä sillä päivälämpötilat kohosivat upeasti 15-18 asteeseen, aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa jopa 20 asteeseen. Mantelipuut alkoivat kukkia, pellot vihertää.

Mutta nyt taas tuntuu talvisemmalta eikä pelkästään täällä Madridissa vaan koko Espanjassa. Viimeiset kaksi viikkoa on satanut melkeinpä joka päivä ja itse asiassa sadetta on paikoin tullut ennätysmäärät. Jopa eteläisessä Espanjassa jossa viime vuodet on kärsitty kuivuudesta.

Jopa Andalucian tekoaltaissa on nyt vettä yli 40 % kokonaistilavuudesta ja kun kevään sateet ovat ohitse niin tilanne tulee olemaan vielä parempi. Sateille ei nimittäin näy ainakaan toistaiseksi loppua. Atlantilta valuu jatkuvasti uusia matalapaineita, jotka kulkevat läpi Espanjan tuoden lisää sadetta.

Sen lisäksi että vettä sataa paljon keskivertoarvoja enemmän niin myös lämpötilat ovat keskimääräistä alhaisemmat. Nuo alhaiset lämpötilat ovat mahdollistaneet sen että lunta on tullut Espanjan vuorilla huikeat määrät ja esim. Madridin vuorilla on lunta jopa yli 2 metriä. Itse asiassa täällä on tällä hetkellä eniten lunta kaikista Espanjan laskettelukeskuksista!

Tänä vuonna koko talvi oli täällä Madridissa varsin kylmä mutta toisaalta hyvin vähäsateinen ja nyt ne koko talven sateet ovat sitten tulleet yhden kuukauden aikana. Tällaiset pitkä sadejaksot eivät ole kovinkaan yleisiä täällä. Yleensä vettä sataa muutaman päivän ja sitten saattaa olla viikkokausia poutaista. Ja erityisesti kevätsateet huhti-toukokuussa ovat yleensä sellaisia nopeita mutta hyvin voimakkaita kuuroja. Saa nähdä että jäävätkö ne tänä vuonna kokonaan välistä ja kesä iskee sitten kertaheitolla kun näistä matalapaineista päästään joskus eroon.

Sateet kuitenkin tekevät hyvää luonnolle ja tietysti vedenkeruualtaisiin kertynyt vesi on tarpeellista sillä niistä käytännössä tulee kaikki käyttövesi Espanjassa.

Nämä kuvat ovat Madridin vanhimmasta padosta, joka sijaitsee Madridin koillispuolella ja kuvien ottamisen välissä on vain 3 kk.

Madridin vesijärjestelmään kuuluu yhteensä 14 pintavedenkeruuallasta patoineen ja jokineen ja lisäksi kaksi pohjavesiallasta, jonka päällä Madrid sijaitsee. Tuota vettä ei kuitenkaan käytetä muuta kuin varavesivarastona eli sieltä pumpataan vettä vain silloin jos kuivuus yllättää eikä pintavesialtaissa ei olisi riittävästi vettä. Viimeksi sieltä on pumpattu vettä vuonna 2006 jolloin pintavesialtaissa oli vettä n. 40 % verran.

Mutta nyt on tullut vettä, jopa enemmän kuin tarpeeksi. Käytännössä monissa paikoin vedenkeruualtaat on nyt niin täynnä että vettä on jouduttu juoksuttamaan ohi patojen koska lisää vettä on vielä luvassa. Madridin suurimmasta altaasta juoksutetaan tällä hetkellä yli 100m3 /s.

Toki myös luonto kiittää sateista ja pellot vihertävät upeasti tällä hetkellä.

Vaikka sateet ovat tarpeellisia niin täytyy kyllä myöntää että vähitellen tämä jatkuva sade alkaa jo kyllästyttämään. Etenkin kun se rajoittaa kovasti tuota tyttären harrastamista. Meillähän ei ole maneesia käytössä eli sateella ei juurikaan ratsasteta, ei ainakaan silloin kun vettä tulee kaatamalla monta päivää putkeen. Hevosten laitumet ovat sateen myötä vetisiä ja kentät myös. Jatkuvasti pitää katsoa ennusteita että milloin on enemmän vettä luvassa ja pitää siirtää hevoset sisätiloihin. Täällähän hevoset asustavat pääasiassa ulkosalla ja sisälle ne siirretään vain tarvittaessa.

Koska sääennusteet eivät juuri parempaa keliä lupaile ainakaan ennen huhtikuuta niin märissä merkeissä jatketaan. Onneksi on Suomesta tuodut Nokian kumisaappaat ja kunnon sadetakit – niiden kanssa pärjää kelissä kuin kelissä. Ja sitten kun aurinko paistaa ja sattuu kuivempi päivä niin niistä hetkistä yritetään nauttia mahdollisimman paljon.

Ehkäpä pitää kaivaa vielä myös talvivaatteet varastosta, pakata lumilauta autoon ja lähteä nauttimaan Madridin lumisista rinteistä. Kuten espanjalainen sanonta sanoo: si no puedes con ellos, unteles. Eli turhaa taistella tuulimyllyjä vastaan.

Nautitaan siis nyt tästä koska kohta kesä, kuumuus ja kuivuus, on taas täällä.

Asumis- ja elinkustannuksista on tullut kirjoiteltua viime aikoina joten siihen liittyen nyt sitten vielä kolmas postaus eli mitä maksaa ruoka madridilaisessa lähikaupassa.

Valitsin vertailuun kylämme BM-lähikaupan, en Lidliä tai Aldia tai mitään kansainvälistä kauppaketjua vaan kaupan joka vastaa mahdollisimman hyvin esim. perus-suomalaista ruokakauppaa, tyyliin S-market.

BM-supermercados-ketju on espanjalainen ruokakauppaketju, jolla on tällä hetkellä ruokakauppoja Baskimaan ja Cantabrian lisäksi myös Navarrassa, La Riojassa, Avilassa sekä Madridissa. Kaupalla on myös oma BM-merkki jonka alla on on yleensä tarjolla edullisimmat vaihtoehdot eri tuotteista.

Suomalaiset vertailuhinnat ovat S-kaupan valikoimista ja tasapuolisuuden vuoksi olen yrittänyt hakea mahdollisimman samanlaisia tuotteita molemmista kaupoista.

Kauppojen omat merkit on myös huomoitu ja monissa tapauksissa ne olivatkin niitä edullismpia.

hedelmät & vihannekset

Banaani 1.99€/kg – Suomessa 1.69 € /kg

Peruna, irto 1.49€/kg – Suomessa 0.75€/kg

Tomaatti, irto 1.99€/kg – Suomessa 2.89€/kg

mandariinit, irto 2.99€/kg – Suomessa 2.29€/kg

porkkanapussi 1.09€/kg – Suomessa 0.99€/kg

salaattimix -pussi 200g 1.25 € / Suomessa 2.09€

proteiinit (liha,kana,juusto,kala)

sika-nautajauheliha 12.90/kg / Suomessa 6.88 €/kg

naudan jauheliha 15.95€/kg / Suomessa 9.98€/kg

kananmunat 12 kpl 2.60 € / Suomessa 1.89 €

luomukananmunat 6 kpl 2.60 € / Suomessa 2.09 €

kanan rintaleike, kokonainen 11.90€/kg / Suomessa 10.55 €/kg

emmental-juusto viipaleina 12.45 €/kg / Suomessa 11.80€/kg

lohi, ruodoton viipale 27.68€/kg /Suomessa 19.90€/kg

maitotuotteet

maito 0.83€/l / Suomessa 0.92€/l

voi 14.60€/kg / Suomessa 11.95€/kg

perusjogurtti purkeissa, maustettu 1.50 €/kg – Suomessa 2.47€/kg

valio proteiinivanukas 1.79€/kpl – Suomessa 1.39€/kpl

juomat

appelsiinimehu 1.52€/litra – Suomessa 1.66€/litra

Iso oluttölkki 0.47 € – Suomessa 1.81 €

Pieni oluttölkki 0.35 € – Suomessa 1 €

Coca-cola tölkki 0.92€/kpl – Suomessa 1.79€

Coca-cola pullo, iso 1.06€/litra – Suomessa 3.98€/l

Coca-cola zero tölkki 0.92€/kpl – Suomessa 1.69€

Coca-cola zero pullo, iso 1.05€/litra – Suomessa 1.53€/litra

kahvi, suodatin 10.20€/kg – Suomessa 4.98€/kg

leivät, pasta, jauhot

paahtoleipä, vaalea (iso pakkaus) 1.45€/kg – Suomessa 1.98€/kg

paahtoleipä, seka 1.43€/kg – Suomessa 3.18€/kg

spaghetti 1.60€/kg – Suomessa 0.76€/kg

vehnäjauho 0.72€/kg – Suomessa 0.43€/kg

hygieniatuotteet

pyykinpesuainetabletti 4.25 € / 20 kpl – Suomessa 3.65€/20 kpl

wc-paperi, 2-kerroksinen 0.21€/rulla – Suomessa 0.22€/rulla

Jos näistä tuotteista tekee ns. ostoskorin niin Espanjassa korin hinta olisi 141.70 € kun taas vastaavan korin hinta Suomessa olisi 119.18€. Tässä siis laskettu juuri noilla esimerkkihinnoilla, esim. kg-, litra- tai kappalehinnat.

Ainahan sitä sanotaan että miten halpaa on eläminen Espanjassa kun ruokakin on paljon halvempaa kuin Suomessa. Mutta näköjään tilanne ei olekaan ihan sellainen eli tämän testin perusteella täysin samanlainen ostoskori maksaa Espanjassa 23 € enemmän.

Aikaisemmin kirjoittelin siitä että mitä maksaa asuminen Madridissa ja paljonko meillä menee kuukausittain asumiskustannuksiin. Nyt on sitten jatkoa siihen elämiskustannusten osalta. Paljonko rahaa kuluu elämiseen?

Tähän ei olekaan ihan yksinkertainen juttu koska jokaisessa taloudessa rahaa kulutetaan hyvinkin erilaisin tavoin ja määrin – riippuen talouden tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta, kulutustottumuksista jne. Jokainen elää tulojensa mukaan eli on mahdotonta löytää mitään keskimääräistä summaa elämiskustannuksista. Kulut saattavat vaihdella myös kuukausittain koska välilä tulee yllätyksiä jos vaikka pesukone hajoaa, auto tarvitsee remonttia tmv.

Tässä olen kuitenkin avannut meidän perheen säännöllisiä ja vähemmän säännöllisiä elämisen menoja. Sekä hintoja erilaisista asioista & palveluista, joihin rahaa saattaa kulua.

Kuten aikaisemmin kirjoitin niin asumiskustannukset ovat yleensä kotitalouksien kulueristä suurin mutta meillä ei ole näin. Meidän taloudessa suurin yksittäinen kuukausittain menoerä on nimittäin tyttären koulu.

Tytär käy yksityistä kansainvälistä koulua, on käynyt sellaista koko koulu-uransa ajan. Tällä hetkellä on menossa 4-vuotisen yläasteen 2. vuosi. Secundarian eli yläasteen älkeen olisi sitten vielä 2-vuotinen lukio sekä yliopisto. Eli maksamista riittää tässä vielä useamman vuoden… Mitä tuo koulu sitten maksaa?

Koulumaksuihin menee 1080 euroa kuukaudessa, syyskuusta kesäkuuhun. Koulu on kallis, paljon enemmän kuin mitä maksoimme Kanarialla, mutta ei missään nimessä mikään elitistinen koulu vaan aivan tavallinen yksityiskoulu, joita on täällä Madridissa valtavat määrät. Myös koulumaksu on aika normaali – ei halvin mutta ei kalleinkaan. Tuo summa pitää sisällään myös kouluruokailun (250 €/kk).

Kuukausimaksun lisäksi maksettavaksi tulee kaikenlaisia sekalaisia kuluja pitkin vuotta (koulukirjat, kouluvakuutus, koulun vuosittain tekemä laskettelureissu, leirikoulu) ja niihin menee 1500-2000 € vuodessa.

Tulevaisuudessa koulu tulee maksamaan vielä enemmän sillä yläasteen kaksi viimeistä vuotta kuukausimaksut ovat hieman korkeampia ja lukiossa vielä reilusti enemmän (1200-1400 € / kk).

Toki olisi edullisempaa pitää tytär julkisessa koulussa tai valtion tukemassa concertado-koulussa, joissa maksut ovat muutamia satasia kuukaudessa. Näin saisimme joka vuosi ihan kivan summan muuhun käyttöön tai säästöön. Mutta meille tyttären koulutus on tärkeä asia ja olemme siihen valmiita panostamaan.

Toiseksi suurin menoerä meidän taloudessa on ruoka & ravintolat, joihin menee nykyisellään ihan liian paljon rahaa eli n. 1000 € kuukaudessa. Tämä summa sisältää tietysti myös kaikki hygieniajutut (wc-paperit, siivoustuotteet, shampoot ja muut vastaavat, pyykkihuollon, tyttären kasvonhoitotuotteet). Ruokakauppjen hintoja en tässä lähde nyt avaamaan koska siitä on tulossa juttua lähiaikoina.

Pyrimme syömään laadukasta proteiinipitoista ruokaa, hedelmät & vihannekset pyrin ostamaan pääasiassa luomuna tai vähintään kotimaisena. Ja sehän maksaa. Mutta terveys on meille tärkeä asia ja siihen olemme valmiita panostamaan. Kaupasta ostamme kunnon ruokaa, emme herkkuja.

Ravintoloissa syömiseen menee myös joka kuukausi rahaa koska sosiaalinen elämä tapahtuu kotien ulkopuolella, yleensä syömisen / juomisen kera. Täällä ei siis kutsuta ystäviä kotiin vaan heitä tavataa ravintoloissa/kahviloissa/baareissa.

Ulkona syöminen ei täällä Madridissa ole mitään halpaa lystiä, toki halvempaa kuin esim. Suomessa. Esim. helmikuussa kävimme ystävien kanssa lounaalla ja meidän 11 hengen seurueen lounas maksoi yhteensä 870 € eli noin 80 € henkilöä kohden. Eikä kyseessä ollut edes mikään Michelin-ravintola. Toki tuo summa kirpaisi kyllä jo melkoisesti.

Toki päivän menun saa syötyä edullisemmin, n. 13-20 eurolla, sisältäen myös ruokajuoman (myös viini/olut). Mutta päivän menu on tarjolla vain arkipäivisin ja lounasaikaan. Yleensä meillä menee 30-50 € henkilöä kohden kun käymme iltaisin syömässä.

Etenkin puoliso käy säännöllisesti ravintoloissa syömässä ystäviensä kanssa mutta toki myös perheenä käymme syömässä ravintolassa ainakin pari kertaa kuukaudessa, joskus useamminkin. Ravintoloissa syöminen on puolisolle niitä elämän suuria iloja eikä hänellä ole muita paheita, joten tuo hänelle sallittakoon 🙂

Asumisen, tyttären koulun ja ruoan lisäksi meille tulee joka kuukausi säännöllisiä kuluja liikkumisesta. Meillä on taloudessa kaksi autoa koska asumme alueella jossa ei ole toimivaa julkista liikennettä eli auto on välttämättömyys ja meidän taloudessa niitä tarvitaan kaksi.

Autot eivät ole mitään merkkiautoja vaan ihan perusautoja, toinen on 13 vuotta meillä ollut bensa-auto ja toinen vuosi sitten ostettu sähköauto. Autot ovat siis omia eli emme maksa mitään leasing-maksuja eikä autoista ole myöskään lainoja.

Autoveroa maksamme bensa-autosta n.100 euroa vuodessa (sähköautosta ei tarvitse maksaa) ja vakuutuksiin menee vuodessa n. 400 euroa/auto. Maksullisen moottorientien peaje-maksuja maksamme n. 40-50 euroa kuukaudessa koska niitä tulee käytettyä päivittäin useamman kerran.

Bensiini maksaa tällä hetkellä n. 1.6 – 1.7 € /l ja meillä menee bensiiniin n. 100 euroa kuukaudessa. Sähköautoa käytämme aina mahdollisimman paljon koska valtaosa ajosta on lyhyitä 20-30 min ajomatkoja. Sähköautoa lataamme puolison työpaikalla maksutta ja lisäksi kotona päiväsaikaan aurinkopaneelien avulla tai edullisemmalla sähköllä yöaikaan. Sun kulutus on siis laskettu jo meidän sähkölaskuihin eli asumiskuluihin.

Vanhempi auto tarvitsee huoltoa aina aika ajoin ja esim. öljynvaihto (sis.filtterin) maksaa meidän vakiokorjaamolla 60 €. Viime vuonna korjaamolle taisi kyllä mennä n. 1000 euroa kun vaihdettiin monta isompaa juttua. Mutta ne olivatkin ensimmäiset korjaukset mitä autoon on tehty kaikkien näiden vuosien aikana.

Jos asuisi keskustassa ja käyttäisi vain julkisia niin pääsisi tietysti halvemmalla. Madridin julkisen liikenteen kattava kuukausikortti on todella edullinen, 21.80 € – 32.80 € / kuukaudessa. Hinta on tällä hetkellä 60 % normaalia alhaisempi ja nuo alennetut hinnat ovat voimassa ainakin vielä kesäkuuhun asti. Mutta meille ei kulje metrot eikä bussitkaan kovin hyvin joten meille ei noista ole iloa.

Kaupunkialueella taksilla ajo myös varsin kohtuuhintaista, esim. Gran Vialta matka Santiago de Bernabeun-stadionille maksaa n.15- 20 € (matka on n. 5 km ja siihen menee liikenteestä riippuen 15-25min). Lyhyemmät ja nopeammat matkat ovat tietysti edullisempia.

Me kuljemme kuitenkin keskustaan lähes aina omalla autolla koska sähköautolla voi ajaa vapaasti keskustassa ja kaiken lisäksi katupysäköinti on sähköautolla maksutonta ja aikarajatonta.

Muita välttämättömiä kuluja tulee viestinnästä eli puhelinliittymät (3kpl), netti ja tv-kanavat. Niihin meillä menee yhteensä n. 200 euroa kuukaudessa. Hinta on korkea siitä syystä että meillä on maksullinen Movistar-kanavapaketti, joka mahdollistaa jalkapallon katselun. Netflixistä maksamme lisäksi n. 20 euroa kuukaudessa.

Halvemmalla pääsisi jos jättäisi jalkapallot katselematta sillä pelkkä puhelinliittymä, netti + netflix maksaisi kuukaudessa n. 30-50 €.

Meillä on myös yksityinen sairaskuluvakuutus, josta maksamme reilut 900 € vuodessa / henkilö eli kuukautta kohden kuluja tulee meiltä kolmelta yhteensä 225 €. Vakuutus on hintava mutta se on käytännössä kattavin mahdollinen eli pitää sisällään kaiken aina silmälaseista, fysioterapiasta ja hammaslääkäreistä aina vaativaan erikoisairaanhoitoon melkeinpä missä tahansa lääkärissä tai yksityissairaalassa.

Pelkästään viime kuussa puolison lääkärikulut ovat olleet jo hänen vuosimaksunsa verran (5x yksityislääkärin vastaanotto & magneettikuvaus). Julkisella puolella pelkästään kiireetöntä kuvausaikaa saisi varmasti odotella vuoden, jos saisi edes lähetettä. Tyttären oikomishoito tuli maksamaan n. 4000 € ja vakuutus korvasi kaiken.

Madridissahan on erittäin hulppea verkosto laadukkaita yksityissairaaloita ja niissä on tarjolla käytännössä aivan kaikki mahdolliset erikoissairaanhoidot ja leikkaukset. Yksityisvakuutus on satsaus mutta hintansa arvoinen ja n. 25 % espanjalaisista onkin sellainen. Siitäkin huolimatta että julkinen terveyden- ja sairaanhoito on täällä täysin maksutonta sosiaaliturvaan kuuluville.

Lisäksi on sitten kaikenlaisia ”toisarvoisia” kuluja, joihin menee joka kuukausi rahaa mutta ne eivät ole missään nimessä pakollisia. Tällaisia ovat mm. harrastusmaksut.

Tytär harrastaa ratsastusta ja siihen menee joka kuukausi paljon rahaa. Ponin ylläpito ja tyttären valmennustunnit 3 x viikossa maksavat yhteensä n.500 euroa kuukaudessa. Päälle sitten päälle vielä mahdolliset eläinlääkärikustannukset (esim. rokotus 20-25 € / kerta), kengitykset/kavioiden vuolu, madotukset, mahdolliset kilpailut ja muut vaihtelevat kustannukset.

Jos ratsastaisi ilman omaa ponia/hevosta niin tuntien hinnat talleilla vaihtelevat 20-40 euron välillä.

Ratsastus lienee yksi kalleimmista harrastuksista.

Toki halvempiakin harrastuksia olisi tarjolla. Esim. meidän kunta tarjoaa kaikenlaisia harrastuksia (jalkapallo,lentopallo, koripallo, judo, karate, juoksu, tennis, padel, voimistelu, zumba, seinäkiipeily) ja niiden hinta on kuukaudessa n. 30-50 €. Myös aikuisille on tarjolla hyvä valikoima erilaisia harrastuksia samoilla hinnoilla.

Meidän vanhempien harrastukset ovat kuitenkin maksuttomia koska meillä on autotallissa oma kuntosali missä treenaamme. Taloyhtiöllä on myös parit tennis/padel-kentät joita voi käyttää maksutta.

Jos kävisimme jossain salilla niin esim. meidän kylän Crossfit-salilla kuukausimaksu on tällä hetkellä 85 € / kk, sisältäen rajattomat treenit. Kuntosalille pääsee 35 euron kuukausimaksulla.

Kaikenlaiset palveluthan täällä ovat varsin kohtuuhintaisia, esim. hiusten leikkaus+värjäys+raidat maksavat puolipitkiin hiuksiin n. 80 €. Miesten hiusten leikkaus (perus) maksaa muutaman kympin ja naisten pesu, leikkaus & kuivaus 20- 30 euroa.

Puoliso käy parturissa kerran kuukaudessa, tytär ja minä muutaman kerran vuodessa eli mitään valtavia summia niihin ei meillä kulu.

Myös erilaiset kauneushoidot ovat edullisia jos sellaisia sattuisi käyttämään: manikyyri maksaa yleensä 10-20 €, pedikyyri 20-40 €, ihokarvojen vahaus 10-20 € /alue.

Päivittäiset random-jutut, kahvittelut ja pikkuostokset, ovat sellaisia joista on usein vaikeampaa pysyä selvillä koska rahaa menee helposti kaikenlaisiin pikkujuttuihin. Mutta loppujen lopuksi niistäkin voi kerääntyä iso summa. Meillä ei rahaa kulu esim. tupakkaan tai karkkeihin mutta jos kuluisi niin tupakka-aski taitaa tällä hetkellä maksaa joku 6 €. Karkit täällä on niin huonoja ettei niitä huvita ostaa – edes tytär ei syö karkkia. Jos karkkia söisi niin tuollaiset peruspussit maksavat kaupassa 2-3 €.

Itse en juurikaan käy esim. kahvittelemassa mutta jos kävisin niin kahviloissa niin maitokahvi eli perus cafe con leche maksaa yleensä 2.50-3.50 €. Leivonnaisia, pullia tmv. saa yleensä samalla hinnalla. Suurin piirtein samalla rahalla saa myös pienen oluen tai lasin viiniä baarissa.

Vaatteisiin rahaa menee hyvin satunnaisesti – silloinkin lähinnä tyttären vaatteisiin. Puoliso ei juurikaan osta vaatteita, ehkä pari edullista t-paitaa vuodessa, uudet farkut/housut kerran parissa vuodessa, alusvaatteita/sukkia tarvittaessa. Itsekin ostan hyvin maltillisesti ja viime aikoina lähinnä käytettynä Vinted-sovelluksen kautta. Viimeksi ostin Pepe Jeansin lähes uudet farkut ja puseron, hinta yhteensä alle 10 €. Kirppareitahan täällä ei harrasteta.

Vaatteita toki saa ketjuliikkeistä melko kohtuuhintaan ja täällä on Zarat, Mangot ja muut vastaavat joka ikisessä ostoskeskuksessa. Niistä saa paitoja 10-30 eurolla, farkut maksavat yleensä 25-40 €.

Lääkkeet täällä Espanjassa ovat varsin kohtuuhintaisia ja meillä vakuutus kattaisi myös kaikki lääkärien määrämäät lääkkeet mutta meillä ei ole mitään lääkkeitä käytössä. Myös julkisella puolella lukuisat lääkärien määräämät lääkkeet kuuluvat sosiaaliturvan piiriin eli maksavat käyttäjille hyvin vähän, yleensä vain muutamia euroja.

Julkisen puolen lääkäri- ja sairaanhoitokulut kuuluvat myös sosiaaliturvan piiriin eli ovat maksuttomia. Täällä ei siis maksa mitään kun käy julkisen puolena lääkärissä tai joutuu sairaalaan. Yksityisellä puolella lääkärikäynti maksaa ilman vakuutusta 50-80 €.

En tiedä voiko matkustamista laskea elämisen kustannuksiksi? Tavallaanhan ne ovat extraa vaikka meillä ulkosuomalaisilla tavallaan tietynlainen ”pakko” – tai ainakin itse haluan käydä Suomessa vähintään pari kertaa vuodessa. Jos rahaa olisi käytössä rajattomasti niin siellä tulisi käytyä varmasti vielä enemmän.

Emme ole mitään hulvattomia reissaajia mutta toki kun vuodessa tekee parit reissut omalla autolla jonnekin päin Espanjaa, parit sukulointireissut Suomeen, yhden laskettelureissun (yleensä omalla autolla), yhden reissun Kanarialle ja sitten vielä yhden ns. ulkomaille niin kyllähän niihin saa melkoisen määrän vuodessa kulutettua. Näitä kuluja en ole koskaan laskenut mutta ehkäpä tänä vuonna kirjaan neki ylös ihan mielenkiinnosta.

Tällä hetkellä nautimme kuitenkin siitä että saamme vielä reissata tyttären kanssa, muutaman vuoden päästä hän ei välttämättä enää halua lähteä mukaamme. Eli nautitaan nyt näistä vuosista ja reissataan mahdollisimman paljon yhdessä.

Pyrimme kuitenkin suunnittelemaan reissut aina hyvissä ajoin jotta löydämme mahdollisimman edulliset lennot ja majoituspaikat.

Omien menojen lisäksi meillä menee erilaisiin avustuksiin ja hyväntekeväisyyteen kuukausittain n.400 euroa. Osa menee läheisten auttamiseen, osa kansainväliseen avustukseen, mm. Unisef, Lääkärit ilman rajoja sekä pieni paikallinen avustusprojekti Nigaracuassa paikallisten lasten tukemiseksi.

Kaikkea rahankäyttöä seuraamme melko tarkasti kuukausittain. Yritämme elää järkevästi turhia tuhlaamatta mutta kuitenkin elämästä nauttien koska elämä on tässä ja nyt.

Jos jossain vaiheessa tulisi tarvetta kiristää kukkaron nyörejä niin tiedämme myös että on asioita mistä voimme säästää. Rahaa pitäisi jäädä kaikkien kulujen jälkeen joka kuukausi myös säästötilille, pahan päivän varalle. Tällä hetkellä sitä menee aikaisempaa vähemmän koska kaikki kustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana mutta sukanvarressa pitää olla vähän ylimääräistä jos elämässä tulee yllätyksiä. Toisaalta mahdollisiin ikäviin yllätyksiin olemme varautuneet myös puolison työpaikan ylimääräisellä vakuutuksella, joka takaa tulotason ylläpidon esim. pitkittyneen sairasloman kohdatessa.

Espanjalaisethan eivät yleisesti ole mitään kauhean säästeliäitä vaan täällä eletään tätä hetkeä. Tämä tuntuu korostuneen etenkin koronavuosien jälkeen – ihmisillä on tarve elää tätä hetkeä eikä miettiä tulevaisuutta.

Tämä näkyy siinä että rahaa kulutetaan tällä hetkellä ihan huoletta eikä täällä ainakaan toistaiseksi näy minkäänlaista taantumaa kuten esim. Suomessa. Töitä riittää ja ihmiset kuluttavat: käydään ravintoloissa, ostetaan vaatteita, matkustetaan jne. Myös asuntokauppa käy edelleen vilkkaana – siitäkin huolimatta että hinnat jatkavat edelleen nousuaan.

Täällä Madridissa on helmikuun lopussa aina koululaisilla pitkä viikonloppuvapaa (pe-ma) ja me suuntasimme viettämään sitä tällä kertaa Sevillaan. Viime vierailusta olikin vierähtänyt jo 8 vuotta eli aivan liikaa.

Etukäteen sääennusteet lupasivat viikonlopulle varsin kurjaa sadesäätä mutta säästyimme onneksi pahimmilta sateilta. Perjantaina tuli pientä tihkusadetta, launtai-iltana ja maanantaina vähän enemmän mutta nekään eivät meidän menoa haitanneet mitenkään.

Onnistunut reissu kaikilta osin!

Reissuun lähdimme itse asiassa isommalla porukalla, koko Espanjan lähisuvun kera. Meillähän jäi tänä vuonna yhteinen joulunvietto kokonaan välistä kun kaikki olivat vuorollaan jossain reissussa joten päätimme jo hyvissä ajoin että jotain yhteistä pitää järjestää heti kun siihen tulee mahdollisuus.

Kohteeksi valikoitui Sevilla, jossa asuu tyttären serkkupoika. Paikan päälle saapuivat meidän perheen lisäksi myös nuorempi veli vaimonsa kanssa, vanhempi veli naisystävänsä kanssa sekä veljesten äiti.

Madridista lähdimme matkaan perjantaiaamulla nuorimman veljen tila-autolla. Täältä on Sevillaan reilut 550 km ja parilla tauolla matkaan meni reilut 6 tuntia.

Olimme varanneet majoituspaikan aivan Sevillan keskustasta niin että pystyimme liikkumaan perillä kävellen. Auton veimme pysäköintitaloon koko reissun ajaksi eli todellakin liikuimme kävellen koko reissun ajan. Ydinkeskusta on juuri sopivan kokoinen että kävellen pääsee liikkumaan joka paikkaan ja tarvittaessa kaupungissa on myös toimiva julkinen liikenne- bussien, metron ja rautatien lisäksi aivan ydinkeskustassa pääsee kulkemaan sähköisillä minibusseilla, jotka on otettu käyttöön aivan hiljattain.

Huoneiston varasimme booking.com kautta ja meidän neljän makuuhuoneen huoneisto aivan Sevillan keskustassa maksoi 870 € kolmelta yöltä.

Parasta oli hinnan lisäksi huoneiston sijainti aivan keskustassa sekä se että tilaa oli riittävästi koko porukalle eli yhteisen tilan lisäksi jokaiselle seurueelle oli oma makuuhuone ja kylpyhuoneitakin oli kolme kappaletta.

Tarkoituksena ei ollut viettää mitään täydellistä turisti-viikonloppua koska Sevilla oli kaikille tuttu jo entuudestaan. Jotain ohjelmaa jokaiselle päivälle mutta ei mitään sen kummempaa. Tärkeintä oli viettää laatuaikaa yhdessä.

Ravintoloihin olimme tietysti tehneet varaukset etukäteen koska noin isolle seurueelle olisi muuten ollut mahdotonta löytää pöytää mistään kivasta ravintolasta. Sevilla on äärimmäisen suosittu matkailukaupunki ja vaikka reissun ajankohtaan osui sateiset kelit niin siitä huolimatta väkeä oli liikenteessä todella paljon ja melkeinpä kaikki ravintolat täynnä niin lounas- kuin illallisaikaan. Jopa terassit – keleistä huolimatta. Myös paikalliset ovat todella ahkeria syömään ravintoloissa eli väkeä riittää.

Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli paikalliseen tapaan tablao eli flamencoa. Ei nyt mikään paras esitys mutta ihan mukavaa ajanvietettä. Esitys kesti tunnin ja liput maksoivat aikuisilta 20 €, eläkeläiset ja lapset maksoivat 12 €. Varaus oli tehty tietysti etukäteen.

Ilta päätettiin illalliseen läheisessä Doña Rufina -ravintolassa. Söimme hyvin ja palvelu oli mitä parhainta, itse asiassa parasta mitä olemme saaneet pitkään aikaan missään ravintolassa. Ja kaiken lisäksi hinnat olivat todella kohtuulliset – 9 hengen seurueen illallinen viineineen maksoi 193 €.

Lauantaina paistoi aurinkoi ja hyvä niin sillä ohjelmassa oli kaupungilla kävelyä, hevoskärryillä ajelua ja lounas pitkän kaavan mukaan klo 14-18. Iltapäivällä vähän lisää kaupungilla kävelyä & shoppailua.

Lounasta söimme tällä kertaa Trianan puolella, Lola Cazerola- nimisessä ravintolassa. Hieno paikka, ruoka ja hinnat oli ok, meno ja tunnelma huipussaan. Lounas maksoi koko seurueelta 300 euroa mutta siinä oli mukana muutamat jälkiruoat sekä parit lasilliset ruokailun jälkeen.

Aurinkoisen päivän päätteeksi tuli sateinen ilta mutta sekään ei menoa haitannut vaan kävimme vielä syömässä tapaksia kaupungilla pysähtyen useammassa baarissa matkan varrella.

Jälleen kerran tunnelma oli kaupungilla huipussaan kelistä huolimatta.

Sunnuntaille oli ohjelmassa vain vierailu Torre Sevillan-näköalatorniin ja sen jälkeen lounas taas kerran pitkän kaavan mukaan. Seuraamme liittyi myös serkkupojan tyttöystävä – hänet tapasimme nyt ensimmäistä kertaa. Nämä 16-vuotiaat nuoret ovat seurustelleet jo vuoden ja olipa kerrassaan fiksu ja kypsä nuori neiti. Sujuvasti sulahti heti joukkoon eikä iso seurue hämmentänyt mitenkään.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä illallisella nauttimassa tapaksia lähibaarissa, tällä kertaa lasku taisi olla vajaa 150 € koko seurueelta, viinien kera tietysti.

Maanantaina oli edessä paluumatka kotiin ja Madridissa meitä odotti takatalvi. Lämpötilat romahtivat parissa päivässä ja saimme sanoa hyvästit hyvin alkaneelle keväälle. Vettä ja kylmää luvassa aika lailla maaliskuun puoleen väliin.

Ei muuta kuin kodin lämmitys takaisin päälle ja takaisin arkeen. Mukavaa kevään odotusta!