Kuukausi: helmikuu 2025

Hinnat, hintojennousu, elinkustannukset ja niiden nousu ovat hyvinkin yleinen puheenaihe tänä päivänä – ja valitettavasti valtaosa on samaa mieltä siitä että hinnat ja elinkustannukset ovat nousseet viimeisten vuosien aikana aivan järkyttävän paljon. Ihan joka puolella.

Siinä missä ennen rahaa jäi ihan mukavasti säästöön niin nyt sitä ei kyllä kauheasti jää vaikka kulutustottumukset eivät ole itsessään muuttuneet. Kaikki vaan on nykyään moninkertaisesti kalliimpaa eivätkä palkat ole nousseet samassa suhteessa.

Tai ainakin tällainen fiilis on itsellä – korjatkaa, jos olen väärässä.

Kun muutimme Madridiin vuonna 2022, meillä oli jo tiedossa se tosiasia että elämisen kustannukset tulevat nousemaan sillä Madrid on kallis paikka asua. Itse asiassa Madrid on koko maan toiseksi kallein paikka asua – vain San Sebastian menee sen ohitse.

Jotenkin voisi ajatella että kaiken pitäisi olisi kalliimpaa Kanarialla koska sinnehän kaikki joudutaan viemään mutta näin ei kuitenkaan ole. Espanjan valtio ja veronmaksajat tukevat Kanarian saaria monella tapaa – maksamme mm joka kuukausi sähkölaskussa ns. saariston kompensatiolisää, joka on riippuvainen omasta sähkönkäytöstä ja esim. viime laskussa maksoimme sitä 50 € – summa menee sähköntuotannon tukemiseen Kanarialla. Myös vedenpuhdistusta Kanarialla tuetaan valtion toimesta. Kaiken lisäksi siellä verotus on alhaisempi koska Kanarialla ei ole käytössä alvia.

Käytännössä monet perusasiat ovat kalliimpia täällä mantereella – asunnot, asuminen (sähkö, vesi, lämmityskulut), bensiini, koulut, ravintoloissa syöminen, elintarvikkeet jne. Ja erityisen kallista täällä Madridissa.

Toki madridilaisten tulot (keskibruttotulo noin 33 000 € / vuodessa) ovat hieman korkeammat kuin palkat keskimäärin monilla muilla Espanjan alueilla. Mutta valitettavasti kaikki on myös merkittävästi kalliimpaa täällä Madridissa kuin Espanjan muilla alueilla.

Mutta mihin ne rahat sitten menevät?

Elämisen ja asumisen kustannukset riippuvat tietysti hyvinkin monesta tekijästä – käytettävissä olevista tuloista, perheen koosta, asuinpaikasta ja asumismuodosta sekä siitä minkälaista elämänlaatua haluaa tavoitella. Faktahan on se että mitä enemmän on rahaa käytettävissä niin sitä enemmän sitä todennäköisesti myös kuluu.

Mutta melkeinpä voisi sanoa että viettipä sitten millaista elämää tahansa tai asui missäpäin ja millaisessa asunnossa tahansa niin asumiskustannukset ovat yleensä se suurin kotitalouksien menoerä. Ihan sama asuitko vuokralla vai omistusasunnossa niin rahaa palaa eniten asumiskuluihin.

Asunnot ja asuminen on kallista Madridissa ja hinnat ovat olleet noususuunnassa jo todella pitkään eikä ainakaan toistaiseksi viitteitä ole siitä että hinnat lähtisivät laskuun. Ja tämä pätee niin vuokra-asuntoihin kuin omistusasuntoihin.

Asuntojen hinnat ovat nousseet valtavasti koko Espanjassa mutta erityisen huimaa on ollut hintojen nousu rannikoiden matkailualueilla sekä suurissa kaupungeissa. Tällä hetkellä asuntojen myyntihinta on Madridissa tällä hetkellä lähes 5100 € / m2 (Idealista 01/2025) ja hinnat ovat nousseet vuodessa yli 20 %.

Tilanne ei ole yhtään parempi vuokra-asuntojen suhteen. Enalquiler-sivuston mukaan Madridissa maksetaan vuokraa keskimäärin 2377 € kuukaudessa ja Idealista sivuston mukaan hinnat ovat nousseet vuodessa n. 15 %.

Ei siis ihme että espanjalais”nuoret” asuvat vanhempiensa luona n. 30-vuotiaiksi.

Vuokran lisäksi maksettavaksi tulevat tietysti myös asunnon käyttökulut eli sähkö, vesi sekä lämmitys (kaasu). Asunnon käyttökulut tietysti riippuvat käytöstä sekä sopimuksesta. Keskimäärin pienen perheasunnon sähköistä maksetaan n. 50-70 € / kuukaudessa – eikä tuo summa kata lämmitystä koska se tapahtuu yleensä kaasulla. Kaasulla lämmitetään myös käyttövesi.

Espanjalaisethan lämmittävät asuntoja hyvin säästeliäästi ja lämmitys laitetaan päälle vain silloin kun ei muuten enää tarkene. Etelä-Espanjassa ja monilla rannikkoalueilla ei asunnoissa välttämättä ole edes minkäänlaista lämmitysjärjestelmää.

Keskimäärin espanjaiset taloudet käyttävät kaasuun n. 80 € / kuukaudessa. Madridissa menee keskimääräistä enemmän koska täällä talvikuukausina (joulukuu-maaliskuu) on pakko pitää lämmitystä päällä.

Vesimaksut ovat noin 20-40 € / luokkaa kuukaudessa, riippuen asumismuodosta, asukasluvusta ja vedenkäytöstä. Vesimaksut vaihtelevat melkoisesti ja määräytyy käytön ja vuodenajan mukaan.

Omistusasunnoissa maksettavaksi tulee asumiskustannusten lisäksi myös vastike, joka on halvimmillaan n. 50 euron luokkaa mutta voi nousta myös useisiin satoihin euroihin — riippuen taloyhtiön tarjoamista palveluista (talonmies/vartiointi, uima-allas, puutarhat, tuholaistorjunta, siivous jne). Lisäksi omistusasunnoista maksetaan vuosittain kiinteistöveroa, joka riippuu mm. asunnon arvosta ja asuinpaikasta. Madridissa esim. n. 200 000 € arvoisesta asunnosta voi joutua maksamaan 800-2600 €, alueesta riippuen.

Meidän asumiskustannukset

Koska asumiskustannuksia on vaikea verrata niin tässäpä ihan esimerkkinä meidän asuinkustannukset.

Me asumme Madridin kaupungin ulkopuolella ja kotimme on tyypillinen esikaupunkialueen perhekoti eli townhouse-tyylinen paritalo omalla pienellä pihalla. Neljä kerrosta, 250 m2. Talo on hyvin rakennettu ja eristetty.

Asunnon- ja vedenlämmitys toimii ilma-vesilämpöpumpun avulla (siis sähköllä) ja katolla meillä on 12 aurinkopaneelia. Noiden investointien ansiosta kiinteistöveromme on normaalia alhaisempi ja maksamme sitä vuodessa 750 €. Tuo summa sisältää mm. kunnallisen jätemaksun eli meillä ei siis ole omaa jäteastiaa vaan katujen varsilla on yhteiset jäte- ja kierrätysastiat.

Vaikka kyseessä on paritalo niin talomme kuuluu taloyhtiöön eli maksamme joka kuukausi vastiketta millä katetaan mm. taloyhtiön yhteisen uima-altaan kulut & hengenpelastajien (pakollinen) palkat kesäkuukausina, tenniskenttien sekä puutarhojen ylläpito. Vastiketta maksamme 50 € / kuukaudessa.

Kodin lämmitys hoituu nykyään ilma-vesilämpöpumpun avulla, joka meillä laitetaan päälle yleensä marraskuussa ja lämmitystä käytetään yleensä maaliskuulle asti. Talvella lämmitämme takkaa myös muutamia kertoja viikossa ja kesällä ilmalämpöpumput puolestaan viilentävät asuntoa.

Sähkölaskua maksamme keskimäärin 100 € kuukaudessa, talvella merkittävästi enemmän (n.300 € /kk) ja kesällä hyvin vähän (n.50 €/kk).

Vedestä maksamme kuukausittain keskimäärin 70 € – kesäkuukausina enemmän, talvella hieman vähemmän. Tämä johtuu siitä että meillä on piha joka kesällä vaatii päivittäistä kastelua ja kesällä vedestä maksetaan korkeampia maksuja. Siitäkin huolimatta että täällä Madridissa ei ole vedestä ollut pulaa.

Madridissahan siirryttiin viime kesänä ns. ”progressiiviseen” vesilaskuun eli veden hinta / km3 riippuu käytetyn veden määrästä sekä vuodenajasta. Tämä rankaisee etenkin omakotitalossa asuvia, joilla on pihaa ja istutuksia, joita pitää kastella sekä tietysti talouksia joissa on useampia henkilöitä.

Perustaksa on 0.1335 € / kuutio mutta silloin vedenkulutuksen pitää olla 25 kuutiota kahdessa kuukaudessa. Jos käytät enemmän niin hinta nousee moninkertaisesti.

Muita asuntoon liittyviä säännöllisiä kuluja ovat kotivakuutus, josta maksamme n. 450 euroa vuodessa sekä kodin hälytysjärjestelmä (Espanjassa melkeinpä pakollinen koska kodinvaltaus on iso ongelma) josta maksamme 65 € / kuukaudessa (sisältäen lukuisia kameroita ja liikkeentunnistimia).

Käytännössä meillä menee siis asumiskustannuksiin reilut 500-550 € kuukaudessa, mikä on varsin vähän. Olemme siinä mielessä onnekkaita että meillä ei ole asunnosta lainaa eli asumiskustannusten lisäksi emme joudu maksamaan lainalyhennyksiä.

Jos asuntolainaa pitäisi maksaa niin asumiskulut olisivat aika lailla toisenlaiset sillä vastaavien asuntojen myyntihinnat ovat tällä hetkellä pitkälti yli 500 000 € ja tuo tarkoittaisi esim. 30 vuoden asuntolainalla lähes 20000 euron kuukausilyhennyksiä (lainaahan ei tietenkään saa asunnon koko arvolle vaan pankit vaativat n. 15 % käteismaksua).

Asumiskustannukset täällä Madridissa ovat siis varsin korkeat ja niiden lisäksi sitten tulevat vielä muut elämisestä aiheutuvat kustannukset. Mutta niitä availen sitten toisella kertaa.

Itseäni on aina kiehtonut ajatus ex-tempore matkaamisesta – siis matkustaminen ilman suurempia etukäteissuunnitelmia niin että tekee päätöksen lähdöstä, pakkaa laukun ja lähtee matkaan. Parhaassa tapauksessa majoituksetkin varataan matkalla kohteeseen.

Itse olen tällaisia reissuja tehnyt jo pari vuosikymmentä – ennen kuin wifit ja nettivaraukset olivat edes arkipäivää. Myös puolison kanssa teimme lukuisia ex-temporereissuja ennen tyttären syntymää ja toki vielä silloinkin kun tytär oli pieni. Silloin kun koulu ei vielä haitannut matkustamista.

Reissaaminen oli ihan huoletonta.

Joillekin tuollainen matkustustapa on varmasti stressinaihe mutta itse tykkään reissata ilman suurempia suunnitelmia mutta valitettavasti tällä hetkellä tuollainen ex-temporematkailu on aika vähissä monestakin käytännön syystä.

Ensinnäkin puolison lomat jakaantuvat käytännössä kuudelle eri ajanjaksolle pitkin vuotta ja tuo tekijä rajoittaa ex-tempore reissaamista merkittävästi. Etenkin kun lomat ovat sellaisia reilun viikon pätkiä eli niissä ei kauheasti ole pelivaraa. Ei voi siis turvautua siihen ajatukseen että jos ei juuri tuona päivänä pääse lentämään niin sitten vähän ennen tai joskus vähän myöhemmin. Mentävä on juuri silloin kun loma alkaa.

Fakta on myös se että yläasteella oleva tytär ei myöskään voi pitää mitään ex-tempore lomia keskellä kouluvuotta vaan reissut pitää ajoittaa niihin ajankohtiin kun hänellä on lomaa. Ja koulujen lomat ovat tietenkin ajankohta jolloin kaikki muutkin matkustavat joten hinnat ovat aina pilvissä- ainakin jos varaus jää viimehetkeen.

Meillä siis vuoden lomien ajankohdat on etukäteen aika tarkkaan tiedossa ja kaiken lisäksi ne ovat selvillä yleensä todella hyvissä ajoin – käytännössä syksyllä tiedämme jo 100 % varmuudella seuraavan vuoden mahdolliset ajankohdat mahdollisille reissuille. Tästä syystä siis reissujen suunnittelu etukäteen on järkevää koska se yleensä tekee matkustamisesta hieman edullisempaa.

Täällä Espanjassa ns. pakettimatkat eivät ole ollenkaan yhtä suosittuja kuten esim. pohjoismaissa eli mitään viime hetken halpoja äkkilähtöjä on harvemmin tarjolla ja vielä harvemmin silloin kun meillä olisi mahdollisuus matkustaa. Ja vaikka halpoja lentoja olisikin mahdollisesti tarjolla niin sehän ei välttämättä tarkoita edullista reissua koska hotellit saattavat taas olla äärimmäisen kalliita. Tai sitten ne halvimmat lennot ovat aikatauluiltaan sellaisia joita kukaan ei ole halunnut ostaa.

Jos on siis riippuvainen ajankohdasta, kohteesta, aikatauluista ja budjetista niin onko silloin vain pakko varata ja suunnitella kaikki etukäteen?

Nykyään tilanne taitaa olla se että ajoissa varaaminen yleensä kannattaa koska nykypäivinä koneet eivät juurikaan lennä tyhjinä. Itse asiassa hinnat voivat nousta pilviin lähempänä lähtöä koska paikkoja on tarjolla enää vähän. Jos siis matkustuskohde on selvillä ja matkustusajankohta rajattu niin silloin yleensä lennot kannattaa varata ajoissa – ainakin jos lennot ovat hyvänhintaisia.

Sama koskaa myös majoituspaikkoja – hyvät ja edulliset varataan ajoissa joten viime hetkellä on monesti tarjolla vain niitä mitä on jäänyt jäljelle ja todennäköisesti keskimäärin kalliimpaan hintaan. Toki itse pyrin aina varaamaan sellaisia hotelleja ja majoituspaikkoja, joissa on maksuton peruutusmahdollisuus mahdollisimman lähellä majoitusajankohtaa. Näin pystyn tarvittaessa vaihtamaan toiseen jos löytyy parempi tarjous viime hetkellä. Näin olemme itse asiassa tehneet melkeinpä kaikilla reissuilla viime vuosina ja hyvin monesti lähempänä lähtöä onkin löytynyt sitten joku parempi vaihtoehto hinta-laatusuhteeltaan.

Monesti on myös huomioitava se ettää suosituissa kaupunkikohteissa monet vierailut on varattava etukäteen koska lippuja ei välttämättä saa enää viime hetkellä. Ainakin jos haluaa olla tietyssä paikassa ja tiettyyn aikaan. Sama pätee myös moniin ravintoloihin eli jos haluat syödä jossain suositussa paikassa, tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan niin pöytävaraus on syytä tehdä ajoissa.

Tietynlainen ennakkovalmistelu on siis monesti kannattavaa ja melkeimpä pakollista. Esim. jos haluaa vilkkaimpana matkailusesonkina päästä ihailemaan New Yorkin maisemia auringonlaskun aikaan tietyltä näköalapaikalta niin se kannattaa varata etukäteen. Muutama päivä ennen ajankohtaa ei lippuja todennäköisesti ole enää tarjolla.

Käytännön syistä ex-tempore lomat ovat siis olleet vähissä viime vuosina.Koulusta ei pysty olemaan pois muutamaa päivää enempää joten pidemmät reissut osuvat väkisinkin koulun loma-ajankohtiin ja se tarkoittaa sitä silloin kaikki muutkin lapsiperheet ovat liikenteessä.

Toki kesällä ja loma-aikoina pystymme lähtemään reissuun nopealla aikataululla ilman suunnitelmia sillä omalla autolla on täällä toki helppo reissata. Espanjassa on hyvä tieverkosto joka mahdollistaa sen että Madridista käsin ajelee minnepäin Espanjaa tahansa käytännössä kuudessa tunnissa eli omalla autolla pystyy helposti tekemään ex-tempore reissuja eri puolille maata. Tai jopa Portugalin puolelle. Kun ei ole riippuvainen junien tai lentojen aikatauluista ja lippujen hinnoista niin matkustaminen on paljon helpompaa. Onneksi Espanja on monipuolinen maa jossa on paljon näkemistä ja tekemistä.

Ex-tempore reissaaminen ei tietenkään ole mikään pakko eikä se varmastikaan sovellu kaikille. Meitä matkailijoita on monenlaisia – toiset matkustavat joka vuosi samaan paikkaan ja samaan aikaan, mahdollisesti vielä samaan all inclusive- hotelliin, koska haluavat että lomalla voi jättää aivot narikkaan ja nauttia itse lomasta tekemättä mitään ihmeellistä. Ja se on ihan ok. Loma saatetaan varata myös hyvinkin varhaisessa vaiheessa, jopa useita kuukausia ennen matkan ajankohtaa. Mutta toisaalta sekin on ihan ok koska monesti loma alkaa usein jo ajatuksesta, haaveesta tai toiveesta eli matkan valmistelu ja suunnittelu on osa kokoinaiselämystä. Onhan se kivaa kun on jotain mukavaa mitä odottaa.

Itse koen ehkä niin että tasapaino on kaiken avain – sopiva määrä etukäteisvalmisteluja tekee matkustamisesta helpompaa ja reissaaminen tuntuu enemmän lomalta mutta kaikkea ei missään nimessä kannata suunnittella ja varailla etukäteen. Pitäähän sitä yllätyksille ja viime hetken suunnitelmille myös jättää hieman pelivaraa. Ei tulisi mieleenkään lähteä reissuun tarkalla päiväsuunnitelmalla, jossa kaikki vierailukohteet ja ajat on suunniteltu jo valmiiksi. Monestihan espanjalaisten päiväsuunnitelmaa viritellään vasta aamusella ja tärkein kysymys on että missä tänään syödään. Siitä lähdetään sitten päiväsuunnitelmaa tekemään 🙂

Vuoden ensimmäinen kuukausi on takana ja tässä vaiheessa olemme ehtineet lomailla jo Suomessa, Kööpenhamissa sekä Andorrassa. Melkoisen hyvä aloitus vuodelle!

Etenkin kun saimme viettää huikean lumiloman Andorrassa – tarjolla oli tuoretta lunta, lähes 200 km laskettavaa, auringonpaistetta, laadukkaita ja ruuhkattomia rinteitä. Mitäpä muuta sitä voisi lumilomalta toivoa?

Vietimme perinteiseen tapaan tammikuun viimeisen viikon lumilomalla Andorrassa. Ensimmäisen kerran kävimme siellä laskemassa vuonna 2013 ja sen jälkeen olemme käyneet siellä jo yhteensä 10 kertaa. Ja veikkaisin että tulemme käymään myös jatkossa koska paikka on niin hyvä eikä petä juurikaan koskaan. Kaiken lisäksi sinne pääsee täältä niin vaivattomasti ja melkoisen edullisesti koska voimme ajella sinne omalla autolla.

Andorraan on meiltä vajaa 600 km ja tuon matkan ajelee näppärästi reilussa 6 tunnissa. Tarkalleen aikaa meni 6 tuntia 15 minuuttia, parilla nopealla vessatauolla, joiden aikana vaihdoimme aina kuljettajaa. Ajomatka on hyvin miellyttävä koska 450 km on hyväkuntoista monikaistaista moottoritietä jossa saa ajella 120km tuntinopeudella. Eikä loppuosakaan ole mitään kinttupolkua vaan hyväkuntoista tietä jossa pääosin 90 km nopeusrajoitus.

Reissun teimme meidän bensakäyttöisellä kakkosautolla ja bensoihin meni yhteensä n. 110 euroa – sisältäen myös päivittäiset ajelut Andorrassa. Summa on sen verran pieni ettei sen takia kannattanut lähteä kokeilemaan onnea sähköautolla. Täällähän ei voi ikinä olla varma että onko teidän varsilla olevat laturit toiminnassa, onko niihin millaiset jonot ja löytyykö esim. periltä latureita. Andorrassa kiinnitin huomiota siihen että sähköautot ovat siellä aika harvinainen näky eikä latauspisteitä juurikaan näkynyt kaupungilla, sellaista ei myöskään ollut meidän hotellissa.

Majoituspaikaksi valitsimme samaisen Cosmos -hotellin, jossa olimme jo viime vuonna koska koimme sen hyväksi hinta-laatusuhteeltaan sekä sijainniltaan. Aikaisemmin yövyimme aina lähellä rinteitä Soldeun kylässä mutta viimeiset pari vuotta olemme majoittautuneet aina Andorra la Vellan kaupungissa, jossa on tarjolla muutakuin kuin pelkkää hotellielämää.

Varauksen teimme vasta muutama päivä ennen lähtöä koska hinnat laskivat juuri sopivasti. Etukäteen olimme varanneet toisen hotellin ilmaisella peruutusmahdollisuudella joten hotellin vaihto viiime hetkellä kävi helposti. Joskus kannattaa odottaa viime hetkeen.

Hotelli maksoi kuudelta yöltä yhteensä 520 € ja lisäksi maksoimme pysäköinnistä 100 euroa. Näin yön hinnaksi tuli n. 103 € (ilman aterioita). Ehdottomasti hintansa arvoinen koska hotelli sijaitsee hyvällä paikalla keskustassa, huoneet ovat tilavia ja hotellissa on oma lämmitetty parkkihalli.

Pysäköinti on ehdottomasti asia mikä kannattaa selvittää kun Andorraan lähtee lomalle sillä maksuttomia parkkipaikkoja ei käytännössä löydy koko Andorra la Vellan alueelta ollenkaan ja yleensäkin pysäköinti parkkihalleissa on keskustassa melko arvokasta puuhaa, n.15-25 € vuorokaudelta. Edullisimmin saa pysäköityä ulkoparkkipaikalle mutta me mielummin maksamme hotellin lämpimästä parkkihallista vähän enemmän. Ja näin on aina oma paikka varattuna koko ajalle eikä tarvitse miettiä että mistä löytyy tilaa ja miten kaukana se on hotellista. Varusteitahan ei ole kiva kannella pitkin kaupunkia.

Hotellihuoneemme ns. Deluxe family room, todella tilava huoneisto eli siinä oli erillinen makuuhuone ja oleskelutila, jossa olisi lisävuoteita ollut tarjolla jopa neljälle hengelle. Me emme niitä tarvinneet mutta on kivaa tilaa on vähän enemmän. Etenkin kun matkaseurana on kuorsaava puoliso joten hyvä kun tarvittaessa voi siirtyä toiseen huoneeseen nukkumaan 🙂

Majoitumme siis pääkaupunki Andorran pääkaupungissa, Andorra la Vellassa, josta on Grandvaliran laskettelukeskukseen vielä lyhyt ajomatka. Lähimmälle hissiasemalla (Encamp) ajaa n. 10 minuutissa (jos ei ole ruuhka-aika) kun taas muut hissiasemat (Canillo, El Tarter, Soldeu, Grau Roig sekä Pas de la Casa sijaitsevat kauempana. Tällä kertaa käytimme yhtenä päivänä Encampia, josta lähtee kabiinihissi ylös rinteille ja hissimatka kestää n. 15 minuuttia. Muina päivinä ajoimme Soldeun kylään asti koska siellä sijaitsevat meidän lempirinteet ja ravintolat. Pysäköinti maksoi rinnepäivän ajaksi Encampissa 6 euroa (parkkihalli) ja Soldeussa 3 € (ulkopysäköinti). Toki Andorrasta pääsee rinteille myös paikallisbussilla mutta me tykkäämme liikkua omalla autolla kun kerran siihen on mahdollisuus.

Grandvalira on varsin hyväkokoinen laskettelukeskus sillä rinteitä on n. 200 km alue koostuu viidestä laskualueesta mutta kuitenkin niin että alueet ovat yhtä hiihtoaluetta ja niiden välillä pystyy liikkumaan laskemalla – ei siis tarvita mitään busseja. Päivän aikana ehtii hyvin laskemaan alueen päästä päähän ja takaisin.

Rinteet ovat pääasiassa mukavia & leveitä sinisiä ja punaisia mutta joka alueelta löytyy myös muutamat haastavammat mustat rinteet sekä vihreitä aloittelijoille. Grandvaliran rinteet ovat pääasiassa eppoisaan laskuun tarkoitettuja rinteitä – toki kaahareille löytyy kaistaa Pas de la Casan rinteistä ja El Tarterissa on puolestaan hyvä snowpark. Tarjolla on myös helppoja rinteenvierusoffareita, jotka sopivat myös vähemmän kokemusta omaaville.

Alueet ovat tunnelmaltaan, rinteiltään ja maastoltaan hyvinkin erilaisia – jokaiselle on yleensä oma suosikkinsa. Hyvä puoli tässä on se että väki jakaantuu tasaisesti eri alueille eikä tärkeimpien loma-aikojen ulkopuolella ole juurikaan ruuhkia. Toki viikonloppuisin väkeä on aina enemmän koska silloin paikalle suuntaa paljon laskijoita lähialueilta, niin Ranskan kuin Espanjan puolelta. Hissit ovat kuitenkin moderneja ja varsin tehokkaita tuolihissejä.

Alueista Pas de la Casa sekä Encamp ovat etenkin nuorison suosimia alueita eli niissä on tarjolla yleensä edullisempaa majoitusta sekä iltaelämää sitä kaipaaville. Soldeu, El Tarter ja Canillo sopivat taas rauhallisempaan lomailuun. Oma suosikkini on Soldeu, joka sijaitsee keskellä ja sieltä on näin hyvät rinneyhteydet eri suuntiin. Jos haluaa hotellin, joka on suoraan hissiaseman yhteydessä niin Soldeun Sport-hotelli (Sport Hermitage*****, Sport Village**** ja Sport***) on erinomainen vaihtoehto.

Hissilippujen hinnat vaihtelevat sesonkien mukaan ja nyt tammikuussa hinta oli 60 € / päivä kun lipun osti netistä etukäteen tai 67 € jos sen osti paikanpäältä. Juniorit eli 12-17 vuotiaat laskevat kympin halvemmalla ja alle 12 -vuotiaat 39 eurolla / päivä. Sesonkiaikaan hinnat ovat hieman korkeammat. Liput ovat ihan perinteisiä pahvisia hissikortteja eli mitään lisämaksullisia älykortteja ei tarvitse ostella. Kaiken lisäksi lipun hintaan sisältyy kolme laskettelukeskusta eli samalla lipulla voi laskea Grandvalirassa, Pal Arinsalissa sekä Ordino Arcalíssa – jos kaipaa vaihtelua vaikka pidemmällä lomalla.

Rinteet ovat aina olleet todella hyvässä kunnossa sillä alueen lumetusjärjestelmä on todella tehokas ja kattava. Kausi alkaa yleensä joulukuun alussa ja päättyy pääsiäisenä. Rinteet ovat avoinna päivittäin klo 9-17.

Andorran laskukelit ovat yleensä varsin mukavat – valtaosa on melko aurinkoisia muutaman +/-asteen kelejä. Mitään -10 asteen pakkaskelejä (tai kylmempiä) ei täällä tarvitse pelätä ja tuuletkin ovat yleensä varsin suotuisia.

Me vietimme tällä kertaa Andorrassa 6 yötä ja 5 päivää, juuri sopivan verran meille. Jos perillä olisi pidemmän aikaa niin silloin pitäisi ehkä pitää välipäivä laskupäivien välissä. Taikka sitten ottaa vähän rennommin rinteessä. Mutta meillä on tapana laskea käytännössä koko päivä ja pitää vain yksi nopea lounastauko välissä. Ei siis mitään terasseilla auringonottoa vaan koko rahan edestä laskemista.

Jos kaipaa välillä vaihtelua tai lihakset ovat laskemisesta jumissa niin silloin kannattaa suunnata Caldea-kylpylään Andorra la Vellassa, jossa on tarjolla erilaisia termaalisia (maanalaisista lähteistä tulevaa kuumaa mineraalipitoista vettä) altaita, saunoja, kylmävesialtaita, vesihieromapisteitä jne. Tämä on siitä kiva kylpylä että sinne pääsee myös lasten kanssa (harvinaista Espanjan puolella) mutta toisaalta kylpylässä on myös oma pelkästään aikuisille tarkoitettu alue lisämaksusta.

Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja ainakin meille yhdistetty lasku- ja kylpyläloma on kyllä paras mahdollinen tapa nauttia rentouttavasta lomasta.

Myös joissakin hotelleissa on omia pieniä kylpylöitä, esim. Soldeun Sport-hotellin Sport Welness mountain spa -kylpylä on erittäin laadukas (vain yli 13-vuotiaille) ja sieltä on ulkoaltaasta jopa näkymät rinteeseen. Siellä olemme käyneet monesti vaikka emme ole majoittuneet edes hotellissa – tosin silloin kylpylä pitää varata etukäteen koska vierailijamäärä on hyvin rajoitettu.

Monissa hotelleissa on tarjolla puolihoito varsin kohtuulliseen hintaan mutta nämä eivät välttämättä ole mitään kovinkaan laadukkaita vaihtoehtoja. Toki 4-5 tähden hotelleissa saa laadukasta ruokaa mutta edullisimmissa noutopöydät ovat yleensä hyvin yksinkertaisia ja ruoat aika mauttomia. Tästä syystä emme yleensä syö aterioita hotellissa vaan käymme ravintoloissa – päivällä jossain rinneravintolassa nopea lounas ja illalla sitten vähän paremmin.

Andorra la Vellan ravintolatarjonta on todella monipuolinen ja yleensä hinnatkin ihan kohtuullisia. Me söimme pari kertaa paikallisessa tuorenuudeleita tarjoavassa kiinalaisessa, jossa maksoimme nuudelikeitosta 12.50€. Lounasaikaan päivän menu (alkuruoka,pääruoka + juoma maksoi saman verran). Toisaalta loman kallein ateria oli fondue-liharavintolassa, jossa juustofondue sekä entrecot maksoivat yhteensä 40 euroa. Aidon italialaispizzerian puu-uunissa paistettu pizza maksoi puolestaan 14.50 €. Toki edullisemmin saa syötyä – halvimmat pizza- ja kebabpaikat tarjoavat annoksia alle 10 eurolla.

Grandvaliran rinteistä löytyy ravintoloita ihan laidasta laitaan – fast foodista fine dining-elämyksiin eli varmasti jokaiselle jotakin. Rinneravintoloista meidän suosikkimme on Soldeun yläaseman ravintola, jossa on esim. pastabox -annoksia (omavalintainen pasta + kastike) 13 €, pizzapaloja (8.50 €) sekä salaatteja (8.50 €). Vieressä kahvila josta saa mm. täytettyjä leipiä, sämpylöitä jne. Ravintolan terassi on myös varsin suosittuja ja siellä dj pitää tunnelmaa yllä mutta tunnelma on varsin rauhallinen eli mitään vauhdikasta after ski-menoa ei ole tarjolla. Grandvalira on yleensäkin kohde jonne mennään ensisijaisesti laskemaan eikä juhlimaan. Arki-iltaisin Andorra la Vellan kadut ovat melko tyhjiä klo 20 jälkeen kun kaupat menevät kiinni.

Tällainen kohde on meille ihan täydellinen sillä tärkeintä laskemisen lisäksi on hyvä ruoka ja hyvät yöunet tarjoava rauhallinen hotelli.

Takana on siis onnistunut lumiloma, kaikin puolin. Me saimme puolison kanssa laskea ja viettää laadukasta parisuhdeaikaa, tytär oli nimittäin samaan aikaan koulun kanssa omalla laskettelureissullaan koko viikon. Myös heillä oli ollut hyvä & onnistunut reissu. Nyt vain toivomme että saisimme kunnolla lunta myös Madridin vuorille jotta pääsisimme laskemaan myös täällä kotinurkissa.

Entä palaammeko ensi vuonna taas samaan paikkaan? Rima on korkealla koska Andorraa on vaikea päihittää mutta eihän sitä koskaan tiedä… Olisiko 10 reissun jälkeen aika kokeilla jotain uutta vai pitäytyä hyväksi todetussa.

Olen aikaisemminkin kirjoitellut Andorrasta lumilomakohteena ja siitä voi lukea täältä https://madridinmiia.com/2023/02/06/lumiloma-andorrassa/