Joulunvietto muuttuu useissa perheissä melkoisesti siinä vaiheessa kun lapsista tulee teinejä ja silloin myös meillä vanhemmilla on edessä uudet haasteet. Mitä tehdä jos teini haluaa vain murjottaa joulun omassa huoneessaan eikä halua mitenkään osallistua yhteiseen perhejouluun? Pitääkö antaa periksi ja unohtaa joulutraditiot, taistella tuulimyllyjä vastaan vai tulla puolitiehen vastaan?
Itse koen että niin kauan kuin asutaan vanhempien katon alla ja eletään vanhempien rahoilla niin silloin on myös syytä osallistua perheen yhteiseen elämään ja toimintaan. Huvitti tai ei. Empatia on myös asia jota on hyvä opetella jo nuoresta pitäen. Jos lasten vierailusta on iloa isovanhemmille niin silloin heidän on syytä lähteä vierailulle mukaan. Jouluateria puolestaan syödään yhdessä pöydän ääressä, ilman puhelimia, eikä pöydästä nousta ennen kuin viimeinen on lopettanut ateriansa. Käytöstavat koskevat ihan kaikkia. Elämässä pitää usein tehdä asioita joita ei välttämättä huvita ja siihen tosiasiaan on hyvä tottua pienestä pitäen.
Toki on asioita joista voidaan neuvotella ja tehdä jotain kompromisseja jotta kaikki pysyvät kutakuinkin tyytyväisinä.
Toki fakta on se että ei ole mitään yhtä tapaa miten sitä joulua pitäisi viettää – jokainen perhe voi siis luoda omat juttunsa ja niitä voi myös muokata sitä mukaan kun on tarvetta. Mutta en näe kenenkään kannalta mitään järkeä siinä että koko joulunvietto perutaan vain sen takia että teiniä ei nyt huvita viettää aikaa perheen kanssa.
Asioista on toki vaikka keskustella ja sopia nuorten kanssa jo etukäteen jottei tule yllätyksiä tai väärinkäsityksiä sitten jouluna.
Onhan se tavallaan ymmärrettävää että teinejä ei välttämättä enää kiinnosta esimerkiksi se perinteinen jouluelokuva, jota on ollut tapana katsoa yhdessä joka ikinen joulu. Tai joulukuusen koristelu saatikka sitten pipareiden leivonta. Joten myös vanhempien on tultava vastaan ja muokattava ehkä niitä omia tuttuja jouluperinteitä vähän uuteen muotoon. Mutta se ei tarkoita että niistä olisi kokonaan luovuttava sillä perinteet ovat myös tärkeä tekijä identiteetin kehittymisessä.
Toki nykypäivänä on kovin trendikästä olla ”yksilöllinen” ja ainakin Suomessa tuntuu jotenkin olevan vallalla ajatus jonka mukaan lapsen pitäisi saada itse tehdä omat valintansa. Mutta ehkäpä kaiken nykypäivän myllerryksen keskellä perinteet ovat juuri se asia, joiden avulla ihmiset kokevat kuuluvansa jonnekin. Tuttujen asioiden tekeminen luo turvallisuuden tunnetta ja pienet juhliin liittyvät perinteiset valmistelut tuovat juhliin odotuksen tunnetta. Arkea meillä kaikilla on ihan riittävästi.
On myös täysin ymmärrettävää että teinit eivät välttämättä halua viettää joulua kuten sinulla on ollut tapana vuosikymmenten ajan eivätkä he välttämättä halua tehdä kaikkia niitä perinteisiä joulujuttuja, joita sinulla on ollut tapana mutta se ei tarkoita että ne olisivat täysin merkityksettömiä heille. Ehkäpä niistä jää jotain sinne aivojen uumeniin ja jonain päivänä he muistelevat niitä ja ehkäpä aikuisina haluavat myös jatkaa niitä. Tärkeintä kuitenkin lienee se että joulusta jää kaikille hyvä fiilis.
Miten sitten suunnata joulunviettoon jos kotona asuu teini-ikäinen joulunvastainen nuori ihmisenalku?
Jos asettaa itselleen ja perheelleen suuria odotuksia jostain täydellisestä jouluidyllistä niin mitä todennäköisesti joutuu pettymään jollain tapaa. On siis kaikille mukavampaa kun otetaan iisisti mutta kuitenkin niin että tiettyjä tärkeitä asioita kunnioitetaan – oli se sitten joululounas tai vierailu isovanhempien luona. Jokainen perhe määrittelee tietysti nämä tärkeimmät asiat itse. Ja näistä tietysti kannattaa keskustella ja sopia etukäteen.
Ole valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja
Jos saa teinit saman pöydän ääreen jouluaterialle niin pitäisikö sitten vaikka kattaa joulupöytään jotain heille paremmin maistuvia herkkuja perinteisten jouluruokien sijaan? Esim. jouluinen sushipöytä on voi myös olla kiva idea. Jos teinit tykkäävät osallistua ruoanlaittoon niin sushit voi valmistaa itse mutta ne voi myös hakea ihan valmiina vaikka sieltä Prisman sushitiskiltä. Tärkeintä lienee kuitenkin se yhdessäolo. Toki jos jouluruoat ovat tärkeitä vanhemmille niin sitten voi tehdä aterian jossa on jokaiselle jotakin.
Isovanhempien luona vierailua voi puolestaan kompensoida antamalla teinille mahdollisuuden myöhemmin viettää aikaa ystävien kanssa. Elämä ei voi olla kiinni parista tunnista.
Jos joulupipareiden leivonta ei kiinnosta niin entäpä pelkästään koristelu? Tai jos perinteiset piparit eivät maistu teineille niin miksei joskus voisi leipoa jotain muuta. Tai jos leivonta ei kiinnosta ollenkaan niin ehkä sitten voi keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä.
Anna vastuuta
Joulunaika on monissa perheissä kiireistä kun pitää hoitaa monenlaisia velvollisuuksia. Mutta näitä tehtäviä voi jakaa myös teineille. Oman huoneen siivoaminen on ihan vähintä mitä voi vaatia kun edessä on kodin joulusiivous. Mutta myös muita tehtäviä voi delegoida nuorisolle. Esim. osan lahjahankinnoista voi pistää teinien tehtävälistalle – heiltä voi tulla hyviäkin ideoita joita ei ehkä itselle olisi tullut mieleen ja ostoksilla käynti on useimmille teineille tuttua ajanvietettä.
Myös jouluisen soittolistan kokoaminen voi olla sopiva puuha teinille- ainakin omalla tyttärellä on todella hyvä musiikkimaku ja on kivaa kun vanhojen ikivihreiden jouluhittien lomassa soivat myös vähän uudemmat versiot.
Myös joulukinkun paistamisen ”valvonnan” voi jättää teineille – suurin osa heistä nyt muutenkin viettää yöt hereillä.
Toki voi olla että osalle teineistä mikä tahansa tehtävä voi tuntua yksinkertaisesti liian vaikealta, rankalta, aikaavievältä, tylsältä, hankalalta, turhalta jne mutta sitten voi kokeilla sitä perinteistä pikkulasten keinoa: uhkailu, kiristys, lahjonta. Kaikki sallitaan 😉
Toki teinien elämä on usein kiireistä, paikoitellen jopa stressaavaa ja usein syksy on pitkä ja raskas lukukausi koulussa. On siis aivan normaalia että jouluna nuoret ovat väsyneitä ja kaipaavat myös lepoa ja kiireetöntä elämää. Ehkäpä myös sitä yhdessäoloa, tunnetta että voi hetken aikaa olla taas pieni ja elämä on huoletonta. Yksi joulunajan tärkeimmistä tavoitteista voikin olla vain kiireettömän ajan viettäminen yhdessä teinin/teinien kanssa.
Meillä ainakin tytär tykkää tähän vuodenaikaan katsoa jouluisia elokuvia ja hyvä puoli teineissä on se että heidän kanssaan ei tarvitse enää katsella niitä iänikuisia lasten jouluelokuvia tai piirrettyjä vaan voi katsella jo ns. normaaleja elokuvia. Joulunaikaan voi siis kehitellä elokuva-maratonin johon jokainen perheestä voi valita omat suosikkinsa. Tärkeintä on kuitenkin se että ollaan yhdessä eikä jokainen katsele erikseen sohvan kulmassa ipadilta jotain omaa juttua. Sitä voi tehdä sitten taas tammikuussa.
Toki on sitten niitäkin teinejä joita ei huvita ja kiinnosta yhtikäs mikään. Pitääkö siihen vain suostua koska näin on tilanne jo muutenkin, ihan arkenakin?
Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa mutta itse kyllä koen että vanhempien kuuluu opettaa lapsille, myös niille murrosikäisille, että miten käyttäydytään – mitä saa tehdä ja mitä ei. Tietty protestointi toki kuuluu ikään mutta johonkin on rajat vedettävä. Jos tilanne on päässyt karkaamaan käsistä jo ennen teini-ikää niin silloin toki voi olla suurempien haasteiden edessä ja on ehkä syytä selvittää että mistä ongelmat johtuvat ja miksi nuori käyttäytyy kuten käyttäytyy. Koska erityisen huonoa käytöstä ei kenenkään pidä hyväksyä.
Ja jos muuta keinoa ei ole niin sitten vain kannattaa tehdä selväksi että teini voi viettää joulun yksin omassa huoneessaan, muiden joulunviettoa ei tarvitse/saa pilata. Lahjat, jos sellaisia on luvassa, voi antaa vaikka loppiaisena – jos teini on siihen mennessä rauhoittunut. Toki aina pitää tehdä myös selväksi että kaikesta kiukuttelusta ja protestoinnista huolimatta on aina tervetullut liittymään seuraan.
Ja sitten on meitä onnekkaita, joiden perheissä kasvaa vahvalla jouluidentiteetillä varustettu jälkipolvi. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Tästä syystä meillä onkin tehty joulua pitkän kaavan mukaan jo marraskuusta lähtien 🙂 On leivottu ja koristeltu pipareita, katsottu jouluelokuvia, koristeltu koti joulukuntoon, juotu glögiä, kuunneltu joululauluja kynttilän valossa ja tehty kaikkia muitakin jouluisia juttuja. Ja lisää on vielä luvassa sillä joulu on vasta edessäpäin.
Rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille!
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 