Kuukausi: lokakuu 2024

Kouluruokailu on aihe joka aina tasaisesti aiheuttaa mediakeskustelua Suomessa ja pääosa jutuista on yleensä negatiivisia. Harvemmin silmiin on osunut suitsutusta kouluruoan laadusta tai mausta. Mutta onko syy itse kouluruoassa vai lapsisssa, jotka ovat vieraantuneet normaalista ruoasta ja haluavat vain syödä kaikkea hyvää ja kivaa? Miksi pitäisi syödä kalakeittoa kun nuudelit maistuvat paremmilta?

Voidaan tietysti miettiä että mikä on mennyt vikaan kun lehtijutut kertovat nuorten käyvän mielummin lähikaupassa ostamasssa karkkia, paistopisteen tuotteita ja energiajuomaa kun söisivät ”jotain” kasvissosekeittoa. Moni jättää maistamatta jo pelkästään sen takia että ruoka ei kuulosta hyvälle.

Pitääkö kouluruoan siis olla terveellistä vai sellaista että se maistuu lapsille & nuorille? Onko ok että oppilaille tarjottu maksuton kouluruoka jätetään väliin vain koska se ei satu tyydyttämään omia makunystyröitä? Onko nykyisillä budjeteilla edes mahdollista tehdä sellaista ruokaa mikä maistuisi mutta olisi myös ravintoarvoiltaan terveellistä?

Toki ongelma on isompi jos se tarjolla oleva keitto ei ole maukasta eikä se pidä edes nälkää poissa. Vaikka nykypäivänä ideologiset vaatimukset ovat läsnä kaikkialla niin fakta on kuitenkin se että pelkän puuron tai kasvissosekeiton voimalla ei välttämättä kauhean pitkälle jakseta, proteiini on tärkeää ja välttämätöntä.

Vilkaisin tietysti entisen kotikaupunkini Porin ruokalistoja kouluille ja aika tutun näköisiä ruokia sieltä löytyi ja aika perusruokaa. Nakkikastiketta, pinaattiohukaisia, hernekeittoa, broilerkastiketta, jauhelihakeittoa, broilerkiusausta jne. Mitään tarkempia tietoja ravintosisällöstä ei kuitenkaan löytynyt.

Yksi puuropäivä joukossa vähän ihmetytti koska sitä en koe mitenkään täysipitoiseksi ruoaksi eikä sillä varmastikaan nälkä pysy poissa.

Toki ruokalistan perusteella voidaan miettiä sitä että miten ravitsevaa tuollainen kouluruoka on. Etenkin kun se monin paikoin perustuu ilmeisesti kaikenlaisiin eineksiin ja ultrapresossoituihin valmistuotteisiin. Ilmeisesti laatu on viime vuosina kärsinyt melkoisesti joka paikassa kun ruoan hinta on noussut mutta budjetti pysynyt monin paikoin samana. Kunnille kouluruoan valmistaminen maksaa tällä hetkellä keskimäärin 3 € / hlö ja monissa paikoissa ruoka valmistetaan jopa paljon halvemmalla. Esim. entisessä kotikaupungissani Porissa kouluruokailu maksaa n. 2.85 € / päivä oppilasta kohden. Budjetit ovat siis varsin tiukkoja.

Oli suomalainen kouluruoka mitä tahansa niin täällä maailmalla sitä kyllä katsotaan hieman kateellisena sillä maksuton kouluruoka on aika harvinaislaatuinen asia.

Suomessahan perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuville on annettava jokaisena ”työpäivänä” täysipainonen, maksuton ateria, jonka tulisi kattaa 1/3 päivittäisestä ravinnon tarpeesta. Toki hieno ajatus menee vähän hukkaan jos ruokaa ei haluta syödä.

Täällä Espanjassa koulut eivät tarjoa maksutonta ruokailua vaan se on aina maksullinen – jos sitä edes on tarjolla. Kaikissa kouluissa ei ole ruokalaa eikä näin ollen ruokailumahdollisuutta. Monissa kouluissa, etenkin julkisissa, opetus päättyy klo 13.30-14 ja sen jälkeen mennään yleensä kotiin syömään lounas eli se syödään vasta koulupäivän jälkeen. Jos ruokailuun on mahdollisuus niin silloinkin lounas syödään vasta koulupäivän päätteeksi.

Tällä hetkellä esim. täällä Madridissa julkisten koulujen lounaruokailu maksaa vanhemmille 5.50 € / päivä / oppilas. Harvassa koulussa on omaa keittiötä eli ruoka tulee muualta ja se vain tarjoillaan kouluissa.

Kouluissa tarjottava ruoka nykyään kuitenkin pääasiassa terveellistä ja varsin monipuolista. Ruokalistat eivät sisällä lasten herkkuruokia vaan ruokalistojen suunnittelusta vastaavat ravitsemusalan ammattilaiset. Tästä syystä ruokalistoilla ei näy kauheasti herkkuja vaan hyvin perinteisiä espanjalaisia ruokia ja ne noudattavat pitkälti paikallisia ravintosuosituksia.

Ruokalistat ovat melko samanlaisia kaikissa kouluissa riippumatta siitä ovatko ne julkisia, valtion tukemia yksityiskouluja vai täysin yksityisiä kouluja. Tarjolla on aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka sekä lisäksi leipä.

Ruokailun hinta koulissa vaihtelee paljon – julkisissa lounas maksaa aina sen 5.50 € / päivä mutta yksityiskoulut määrittelevät itse omat hintansa. Me maksamme tällä hetkellä 10.50 € päivää kohden ja tuolla rahalla saa lounaan lisäksi myös pienen välipala (joko sämpylä tai hedelmä). Tyttären koulussa ruoka valmistetaan koulussa omien keittäjien toimesta eikä eineksiä käytetä ollenkaan. Hinta on mielestäni varsin kallis, etenkin kun samalla hinnalla saa monissa ravintoloissa päivän menun.

Tässä kuussa ruokalista on näyttänyt tältä:

Tällä viikolla pääsin myös henkilökohtaisesti testaamaan koulun ruokailun sillä koulu tarjoaa nyt syksyllä vanhemmille mahdollisuuden käydä testaamassa koulun ateriat. Kyseessä ei siis ole mikään yksi ainoa päivä vaan itse saa valita että milloin haluaa ruokailla koulussa. Tämä aloite on tullut koulun pääkokin toimesta sillä syyskuussa oli ilmeisesti tullut paljon valituksia vanhemmilta ja nyt koulu haluaa reagoida asiaan.

Koulussa tapahtui tälle lukuvuodelle isoja muutoksia, mm. koulun johtaja vaihtui sekä samalla myös pääkokki sekä ruoka-ainekset toimittava yritys ja yhdessä nämä aiheuttivat sen että syyskuussa ruoka oli ollut kai aika katastrofaalista ja monet perheet olivat valittaneet asiasta. Ymmärrettävää koska ruoasta kuitenkin maksetaan melkoisen paljon.

Mutta koulu on nyt selvästi reagoinut asiaan ja muutoksia on jo tehty ja niitä tullaan tekemään vielä enemmän. Oli mielenkiintoista kuulla itse pääkokilta mistä nuo ongelmat johtuivat, miten niihin on reagoitu, millä perusteilla esim. ruokia listalle valitaan, mitä asioita painotetaan jne. Esim. Madridin keskushallinnolta tulee ohjeet siitä minkälaisista kouluruoan pitäisi olla ja näitä pitäisi sitten koulujen noudattaa. Ruoan pitää olla ennen kaikkea terveellistä, kalaa pitäisi tarjota ainkain 2 x viikossa, lihaa enintään 2-3 aterialla viikossa, papuja/kikherneitä/linssejä pitäisi olla vähintään pari kertaa viikossa ja kerran kuukaudessa pitää olla vähintään yksi sellainen päivä että ei käytetä mitään eläinperäistä. Ruoan pitää myös täyttää tietyt ravitsemusvaatimukset eli hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin määrä on tarkkaan mitoitettu.

Itse kävin testaamassa ruoan päivänä, jolloin oli tarjolla täysin vegaaninen ateria ja tarjolla oli alkuruoaksi kasvis-kevätkääryleitä, joita lautaselle sai 3 kpl ja sitten pääruoaksi kikherneitä. Molemmat olivat laadultaan ja maultaan ihan hyviä mutta toki nälkä oli jo parin tunnin päästä. Sitä kun on tottunut että ateriasta saa vähintään sen 30 g proteiinia niin tuollainen kikherneet liemessä-ratkaisu ei kauhen pitkälle pidä nälkää poissa. Ja huomasin myös että aika monella lapsella ne kikherneet jäivät syömättä vaikka ovatkin varsin tyypillistä ruokaa täällä.

Kuten kokki itsekin kertoi niin he yrittävät kovasti tasapainoitella sen kanssa että ruoka olisi terveellistä mutta kuitenkin sellaista että se maistuisi lapsille ja antaisi energiaa pitkään koulupäivään. Eikä tehtävä ole aina helppo.

Oli ihan mielenkiintoista päästä seuraamaan ruokailua ja kaiken lisäksi pääsin näkemään sekä alakoululaisten että yläkoululaisten vuoroja. Yksi mikä kiinnitti huomion oli ehdottomasti se että ruokailu on kyllä täällä äärettömän sosiaalinen tapahtuma ja keskustelu pulppusi railakkaasti kaikkialla ja kaiken ikäisillä.

Mukavaa oli myös nähdä kesän aikana uusittu ruokala, joka oli kyllä todella viihtyisä ja tarjolla oli pienempiä ja isompia pöytäryhmiä.

Oli myös mukavaa että meiltä vanhemmilta kysyttiin mielipiteitä ruokailun jälkeen ja pääkokki otti vastaan myös parannusehdotuksia. Kun ruoasta kuitenkin maksetaan erikseen ja vielä ihan kohtalainen summa niin olisihan se tärkeää että ruoka olisi sellaista että maistuu ja pitää nälän poissa. Unohtamatta tietysti sitä että sen soisi myös olevan terveellistä.

Itse ainakin koen että koulun tehtävä on opettaa & kasvattaa ja ruoka on myös osa tätä kasvatusta. On tärkeää oppia syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Mutta toisaalta ymmärrän myös sen puolen että ruoan pitäisi olla sellaista että se antaa energiaa eli sitä pitää syödä riittävästi ja näin ollen sen pitäisi olla sellaista että se maistuu suurimmalle osalle ongelmitta.

Kouluruoka ei ole koskaan ollut meidän tyttären mieleen (ei myöskään edellisissä koulussa) mutta aina hän on kuitenkin syönyt. Koulupäivä on pitkä (9.30-17) ja kun on nälkä on riittävän iso niin kummasti se ruoka maistuu vaikka ei olisikaan välttämättä itselle niin mieluisaa ruokaa. Ja näin ainakin oppii syömään kaikenlaista ja ennen kaikkea terveellistä ruokaa.

Tyttären koulussa syödään vuoroissa klo 13 alkaen, ensin alakoululaiset ja lopuksi yläastelaiset & lukiolaiset, jotka syövät klo 14 alkaen. Ruokatauko on peräti 1.5 tuntia eli kiireessä ei tarvitse syödä. Harvemmin ruokalassa kuitenkaan istutaan minkään pitkän kaavan mukaan vaikka espanjalaiset pitkiä aterioita suosivatkin. Vaikka tarjolla on periaatteessa kolmen ruokalajin ateria niin ruoka tarjoillaan aterian nopeuttamiseksi tarjottimilla eli siinä on kaikki tarvittavat samalla kerralla (alkuruoka, leipä, pääruoka ja jälkiruoka). Ruokajuomana on aina vettä ja se on valmiina kannuissa pöydillä.

Kouluruokailu on kyllä aina varsin haastava juttu koska on niin monia asioita, joita pitää ottaa huomioon ja kaiken maailman allergiat tekevät ruoan valmistamisen vielä monimutkaisemmaksi.

Ja kaiken lisäksi eri perheissä on totuttu syömään erilaisia asioita. Tyttären koulu on esim. kansainvälinen koulu jossa on oppilaita hyvinkin monesta maasta ja eri puolilta maailmaa joten kaikkien makutottumuksia on täysin mahdotonta ottaa huomioon. Mutta toisaalta välillä mietin että onko sekään ihan oikea ratkaisu että ruoka noudattaa espanjalaisia perinteitä koska kuitenkin kyseessä on kansainvälinen koulu vaikka Espanjassa ollaankin.

Olisiko helpoin ratkaisu mahdollisesti se että ruoka olisi mahdollisimman ”neutraalia” – ilman turhia kastikkeita ja härpäkkeitä, ilman paikallisia perinteitä ja erikoisuuksia. Eli proteiinit ihan sellaisenaan, lihat/kalat/kanat mahdollisimman neutraaleina, ilman kastikkeita. Toki normaalisti maustettuina koska mautonta ruokaa ei varmasti kukaan halua syödä. Ja sitten vaikka ne kastikkeet ja muut härpäkkeet erikseen? Ja sama juttu vihanneksien kanssa – miten olisi salaatti/vihrepöytä, josta jokainen voisi itse ottaa ne lisäkkeet joista pitää. Mutta aina pitäisi kuitenkin jotain edes maistaa. Näitä juttuja pohdimme myös pääkokin kanssa. Mielenkiintoista nähdä että mihin suuntaa homma lähtee nyt tulevaisuudessa menemään.

Syksy on tavallaan yksi lempivuodenajoistani täällä Madridissa. Kesän jäljiltä on vielä suhteellisen lämmintä ja päivisin lämpötilat jaksavat kohota vielä yli 15 asteen kaikista viileimpinäkin päivinä. Toki yöllä lämpötilat laskevat jo melkoisesti ja monesti aamulla lämpömittari näyttää alle 10 astetta. Tutta toisaalta taas hienoina, aurinkoisina päivinä päästään iltapäivällä helposti jopa 20 asteen lukemiin. Toki välillä sataa mutta aika usein on myös ihan kaunista ja poutaista. Ja sateisten päivien jälkeen niista aurinkoisista päivistä nauttii taas ihan eri tavalla. Ja mikä parasta – syksyn aurinko ei ole enää polttavan kuumaa vaan ainostaan lämmittää mukavasti 🙂

Vähitellen syksy kuitenkin tiukentaa taas otettaan. Vesisateet sekoittavat elämää ja aamuinen pimeys yllättää. Myös illalla pimeys saapuu koko ajan aikaisemmin ja tuntuu kuin ilta ei lopu koskaan. Ja kun viikon päästä kellot siirretään taas talviaikaan niin silloin syksyn saapumisen huomaa ihan todenteolla. Menee taas hetki kunnes tottuu uuteen rytmiin.

Syksy on sikäli vähän erikoinen vuodenaika että tavallaan se houkuttelee hidastamaan rytmiä, hiljentämään ja rauhoittumaan. Tekisi mieli vetää villasukat jalkaan, kietoutua peittoon ja olla tekemättä mitään ihmellistä, nauttia vain takkatulen lämmöstä. Mutta elämä ei kuitenkaan salli tätä hidastamista – kesälomat ovat takana ja nyt pitää paahtaa taas täysillä.

Viime syksynä tyttären ratsastus vei paljon aikaa sillä valmennus- ja kisakausi oli täydessä vauhdissa ja tuntui että aikaa ei riittänyt mihinkään kun koulussakin mentiin todella kovaa tahtia. Tänä syksynä ollaan onneksi menty rauhallisemmin koska valmentaja on jäämässä äitiyslomalle. Toki valmennukset jatkuvat mutta eivät kuitenkaan kisamielessä eli tämä talvi otetaan nyt iisimmin.

Tänä syksynä olemme järjestäneet arjen niin että tytär käy yleensä valmennustunneilla vain maanantaisin ja perjantaisin sekä viikonloppuna ratsastaa sitten omatoimisesti. Näin arki-illat eivät ole niin kiireisiä ja tyttärellä on myös aikaa tehdä koulujutut rauhassa. Tämä on helpottanut arkea ainakin tähän asti ihan mukavasti ja viime syksyn kaaosta ei ole päässyt syntymään. Joskus pienikin muutos voi tehdä paljon.

Syksy ja sateet on tietysti yhdistelmä joka hankaloittaa harrastamista kun tallilla ei ole maneesia. Eli sadekeleillä ei juurikaan ratsasteta – espanjalaisethan on tehty sokerista eikä kukaan ulkoile edes pienessä tihkusateessa. Joka viikko siis katsellaan kalenteria, tutkitaan sääennusteita ja yritetään sitten suunnitella viikon ohjelmaa sen mukaan. Mutta nyt kun ei ole kisapaineita niin voi ottaa vähän iisimmin.

Tämähän on nyt kolmas syksy jonka vietämme täällä Madridissa ja kaikki ovat olleet aika erilaisia. Myös säiden puolesta. Ensimmäisenä syksynä ei saatu oikeastaan lainkaan sateita ja lämpimät kelit jatkuivat melkeinpä joulukuulle asti. Silloin myös talvi oli todella vähäsateinen.

Viime vuonna taas saatiin syys-lokakuussa oikein kunnon myrskysateita ja tulvia, toisaalta keli oli ihan mukavan lämmin aina marraskuulle asti. Talvi oli melko kylmä ja myös sateinen.

Tänä vuonna sateet alkoivat vasta nyt lokakuussa ja vaikka vettä on tullut välillä ihan reippaasti niin myrskyiltä ja tulvilta ollaan vältytty toistaiseksi. Ja aika tyypillistä syyssäätä näyttäisi olevan luvassa myös loppukuulle.

Jokainen sadepisara tulee kuitenkin tarpeeseen sillä luonto on aina kuivan ja kuuman kesän jäljiltä rutikuiva. Täällä Madridissa ei kärsitty tänä kesänä mistään poikkeuksellisesta kuumuudesta tai kuivuudesta vaan kesät ovat täällä aina sellaisia.

Näin syksyllä ja talven aikana luonto kuitenkin tavallaan ”herää” uudelleen. On aina mahtavaa seurata että miten nopeasti sateiden myötä yhtäkkiä maasta alkaa nousemaan uusia kasveja. Ja parin kuukauden kuluttua on jo ihan eri näköistä kaikkialla.

Syksy on pimeydestä ja sateista huolimatta kuitenkin ihan mukavaa aikaa. Taas voi varastoida kesäsandaalit & -vaatteet ja kaivaa esille pitkät housut, neuleet, villapaidat ja kaikki kivat syysvaatteet.

Ja näin syksyllä on tietysti mahtavaa nauttia syksyn upeista väreistä. Suomihan ei ole ainoa paikka jossa nautitaan ruskan väreistä. Ehkä värit eivät ole yhtä upeita ja näyttäviä kuin Suomessa mutta omalla tavalla upeita kuitenkin. Tämä vuodenaikojen vaihtelu oli nimenomaan yksi niistä asioista joita Kanarialla asuessamme kaipasimme kovasti.

Eli nyt yritämme nauttia syksystä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Syksy on myös hyvää aikaa nauttia rauhallisesta kotielämästä. Pimeys houkuttelee rauhoittumaan kotioloissa ja nauttimaan kupin lämmintä teetä sateen rapinaa kuunnellen. Ei välttämättä tarvitse aina lähteä minnekään.

Kesällä kun tuntuu että ajasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti niin syksyllä ei ole mitään tällaisia paineita. Nautitaan hetkistä sellaisina kuin ne tulevat.

Ja kotia on ihan mukava vähän sisustaa syystunnelmaan ja ripustaa tunnelmavaloja terassille. Ei tarvita mitään isoja juttuja mutta joskus pienetkin yksityiskohdat piristävät ja tuovat vaihtelua.

Eikä tietenkään pidä unohtaa Halloweenia, joka ainakin täällä meidän seudulla on aika suosittu juttu. Halloween-aattona eli 31.lokakuuta iltana on täällä meidän kylässä tarjolla kaikenlaista halloween-aiheista ohjelmaa lapsille&nuorille. Kunnan puolesta on tarjolla ainakin pari aktiviteettia mutta myös ihan koteihin tehtyjä kummituslinnoja ja kauhutaloja – esim. puolison työkaverin kodissa tuossa naapurikadulla on ollut tällainen elämys tarjolla jo vuosien ajan. Ja ihan maksutta.

Ja tietysti karkki tai kepponen-seurueet kiertävät naapurustoa läpi siihen tahtiin että pari sataa tikkaria ei riitä kuin muutamaksi tunniksi. Näin syksyllä pitää ottaa ilo irti kaikista mahdollisista mahdollisuuksista.

Toki siitä faktasta ei pääse mihinkään että syksy on pimeä ja märkä vuodenaika mutta onneksi pienillä keinoilla voi tätä pimeää kautta parantaa. Kesää ei saa takaisin joten nautitaan tästä hetkestä.

Takana on 23 vuotta ulkosuomalaisena ja sen kunniaksi 23 Suomi-aiheista kysymystä

1. Mistä olet kotoisin?

Yleensä kun täällä Suomen ulkopuolella tutustuu uusiin ihmisiin niin aika nopeasti tulee esille kysymys että mistä olet kotoisin? Ainakin omalla kohdallani tämä on hyvin yleistä – en näytä espanjalaiselta mutta en myöskään suomalaiselta eikä aksenttikaan paljasta suomalaiseksi.

Meille ulkosuomalaisille tämä kysymys voi joskus olla hankala – siitäkin huolimatta että olisi asunut jossain paikassa jo hyvinkin pitkään eikä välttämättä tunne enää itseään esim. suomalaiseksi. Mutta omalla kohdallani ei ole mitään epäselvyyttä: olen suomalainen mutta asun Madridissa ja Espanja on ollut kotini jo hyvin pitkään. Kotoisin olen Porista. En siis koe olevani espanjalainen enkä sellaiseksi halua muuttua.

2.Missä asut ja milloin lähdit Suomesta?

Viimeiset kaksi vuotta kotimme on ollut Madridissa. Sitä ennen asuimme 9 vuotta Gran Canarilla, jonne muutimme Fuerteventuralta vuonna 2013. Suomesta olen lähtenyt vuonna 2001 eli takana on nyt 23 vuotta ulkosuomalaisen elämää.

3. Mikä on rakkain paikkasi Suomessa?

Tietysti synnyinkaupunki Pori jossa asuvat perheeni, sukulaiset ja lähimmät ystäväni. Siellä tulee käytyä 2-3 kertaa vuodessa ja aina on yhtä mukavaa mennä.

4. Paikka Suomessa, joka on vielä näkemättä

Itä-Suomi on jäänyt aina jotenkin vähän unholaan vaikka toki suuremmat kaupungit on siellä tullut joskus kauan sitten nähtyä mutta olisi hauskaa päästä kiertämään siellä ihan ajan kansa.

Myös saariston rengastie pyöräillen olisi mahtavaa tehdä jossain vaiheessa puolison kanssa.

5. Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Yleensä käyn 2-3 kertaa vuodessa. Viimeksi kävin kesällä ja seuraava reissu on joulukuussa eli tänä vuonna saamme viettää joulun Suomessa. Kivaa olisi käydä useamminkin mutta olemme iloisia näistäkin reissuista.

6. Mikä on lempimaisemasi Suomessa?

Nykyään ehdottomasti kesäinen järvenranta. Asuessani Suomessa olin puhtaasti merenrantaihmisiä mutta niin se mieli vain muuttuu. Myrskyisä merenranta on muuttunut tyyneksi järvenseläksi.

7. Mitä suosittelet kun sinulta kysytään vinkkejä Suomi-reissulle ulkomaalaisen toimesta?

Espanjalaiset ovat kovin kiinnostuneita matkustamaan Suomeen ja moni on siellä toki käynytkin. Mutta tosin usein kysytään kyllä vinkkejä, pääasiassa talvelle mutta yhä enemmässä määrin myös kesälle.

Talvella tietysti espanjalaisia kiinnostaa Lappi ja joulupukki ja se onkin paikka, johon suosittelen espanjalaisia matkustamaan. Lapin talvi – siinä on jotain maagista mikä pitää kokea kerran elämässä. Yritän aina suositella että perillä pitäisi olla enemmän kuin pari päivää koska siinä ajassa ei kauheasti ehdi Lapista vielä nauttia.

Kesällä suosittelen vuokraamaan mökin järven / meren rannalta koska kesämökki-konsepti on aika ainutlaatuinen juttu. Oma ranta on ainutlaatuinen juttu koska Espanjassa kukaan ei voi omistaa rantaviivaa.

Yleensäkin kaikille Suomeen suuntaaville suosittelen reissaamista Suomessa etteivät vain jäisi Helsinkiin koska Suomi on kaikkea muuta kuin Helsinki.

Suomi pitää kokea, ei vain nähdä.

8. Mitä kaipaat eniten Suomesta?

Ystäviä, perhettä ja sukulaisia. Kotikaupunki Poria ja sen omanlaista ”hulluutta”. Suomen luontoa ja pyöräteitä. Sekä Suomen kesää ja yötöntä yötä – siinäkin on jotain niin ainutlaatuista.

9. Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Yleensä Suomesta tiedetään se että siellä kylmä ja luminen talvi. Lappi ja revontulet. Karhunkierros on yllättäen myös tosi suosittu espanjalaisten keskuudessa.

10. Mitä suomalaista kotoasi löytyy ja onko jokin esine jonka haluaisit tuoda Suomesta?

Meiltä löytyy paljon Iittalan astioita, Muumi-mukeja, Mariskooleja, Hackamanin aterimia, Pentikkiä, ja Marimekkoa. Näitä yritän myös jokaiselta reissulta tuoda mukana, jos satun Suomesta löytämään jotain mielenkiintoista hyvällä hinnalla.

Meillä on vielä etsinnässä jotain ”suomalaista” olohuoneen toiselle seinälle, ehkäpä joku ryijy tmv. Niitä on vähän katseltu mutta meidän kotiin sopivaa ei ole vielä tullut vastaan. Myös Iittalan isoja valkoisia peruslautasia olisi kiva saada. Sekä sauna mutta sitähän ei tarvitse tietenkään tuoda Suomesta asti.

11. Onko sinulla joku rakas esine, jonka olet tuonut Suomesta ja se on kulkenut mukana – lyhyemmän tai pidemmän aikaa.

Mikään yksittäinen esine ei ole kauhean rakas – en oikein osaa kiintyä esineisiin. Mutta toki tuo Marimekon kankaasta tehty taulu on kyllä sen verran rakas että se tuli muuttokuorman mukana tänne Madridiin. Myös äidiltä saatu Aalto-vaasi on aina esillä.

12. Mikä on erikoisin asia, jonka olet tuonut Suomesta?

Polkupyörä lapselle tai savustuspönttö puruineen

13. Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

En yleensä pyydä mitään mutta xylitol-purkka on aina tervetullutta.

14. Mitä suomalaista ruokaa rakastat?

Aikaisemmin rakastin ruisleipää, salmiakkia ja lakritsia mutta nykyään niistä tulee vatsa kipeäksi eli niiden syöminen on jäänyt vähemmälle. Tytär kuitenkin rakastaa niitä kaikkia ja lisäksi karjalanpiirakoita. Ruisleipä on kuitenkin ainoa asia jota tilaamme Suomesta tänne Fazerin nettikaupan kautta.

Suomalainen lempiruokani on lohikeitto ja se onkin niitä harvoja suomalaisia ruokia, joita tulee kokkailtua säännöllisesti. Myös savulohi itse savustettuna.

15. Mitä suomalaista ruokaa inhoat?

Lipeäkala, sillit, silakat, nahkiaiset, maksa- ja sisäelinruoat eivät maistu minulle

16. Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Asioiden hoitamisen helppoutta ja sitä, että on olemassa keskusjärjestelmät joiden kautta tiedot kulkevat eri paikkoihin. Puhdasta luontoa ja raikasta ilmaa. Kesämökkejä.

17. Onko Suomessa joku asia mikä ärsyttää sinua?

Ei varsinaisesti mutta kateus, ilkeys ja katkeruus ihmisissä- toki ne ärsyttävät myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Tavallaan myös ne pitkät & pimeät syksyt ja talvet sekä kylmät & sateiset kesät. Tai eivät ne varsinaisesti itseä ärsytä koska siellä ei tarvitse asua mutta ärsyttää Suomessa asuvien puolesta 🙂  Olisi reilua että talven vastapainoksi ihmiset saisivat edes nauttia aina kivoista kesäkeleistä.

18. Suomalaisinta minussa on…. 

Varmasti luonne. Kun suomalainen sanoo ei, se tarkoittaa todellakin että ei. Ja se että asiat sanotaan suoraan ja rehellisesti. Sekä myös se, että sanomisista pidetään kiinni – ei lupailla turhia.  

Ehkäpä myös se, että aina jos kotiin tulee joku vieras niin ensimmäisenä kysyn että saako olla kahvia.

19. Puolisoni mielestä suomalaisinta minussa on..

Se, että minulla ei ole tarvetta olla koko ajan äänessä ja puhua vain puhumisen vuoksi. Espanjalaiset kun eivät osaa olla hiljaa vaan puhuvat ihan vain puhumisen vuoksi. Myös sellainen sisäinen rauha on kuulemma hyvin suomalaista minussa.

20. Kuinka usein puhut Suomea?

Tyttären kanssa joka päivä. Myös hän puhuu minulle aina suomea.

21. Mikä on mielestäsi Suomen kielen kaunein sana? Entä rumin?

Kutsun puolisoa aina nimellä rakas ja se huvittaa espanjalaisia. Meidän perheen ”lempinimi” on myös Los Rakas. En teidä onko rakas sitten se kaunein mutta ainakin tärkeä.

En osaa sanoa että mikä olisi sitten se rumin sana. Mutta inhoan sitä kun asioista käytetään jotain lapsellisia nimiä. Hampaat ovat hampaat ei hampulit, yöpuku on yöpuku ei mikään yöppäri tai yökkäri. 

22. Kuunteletko suomalaista musiikkia tai luetko suomalaisia kirjoja, suosikkisi?

Itse en kauheasti enää kuuntele mutta toki suomimusiikista tykkään ihan yleisesti. Suomessa esim. autossa on aina päällä sellainen kanava missä soitetaan vain suomalaista musiikkia. Toki välillä tulee esim. treenatessa kuunneltua suomi-musiikkia. Puhelimen mukaan viimeisin suomalainen kappale jota olen kuunnellut on Roope Salminen & koirat: kakskytä milliä.

Kirjoja luen suomeksi melkeinpä joka päivä, aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ja lähes kaikki kirjat ovat myös suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamia.

23.Onko teillä suomalaisia perinteitä?

Meillä joulua vietetään enemmän suomalaisittain kuin espanjalaisittain. Joulun tärkein päivä meillä on jouluaatto ja silloin jaetaan myös suurin osa lahjoista. Osa toki jätetään espanjalaisittain loppiaiselle. Meillä syödään myös jouluna suomalaisia jouluruokia, tosin vain aattona. Tyttärelle joulupukki oli pienenä ”se” juttu, ei itämaan tietäjät.

Jouluun on reilu pari kuukautta ja vähitellen alkaa monissa kodeissa taas mietintä siitä missä ja miten joulua vietetään. Ollaanko kotona, meidän sukulaisissa, teidän sukulaisissa vai kenties jossain ihan muualla.

Tämä etenkin lomia ja juhlapyhiä koskeva ”taistelu” ei tietenkään ole pelkästään ulkosuomalaisten perheiden ongelma vaan siitä kärsitään taatusti myös ihan suomalaisissa perheissä. Mutta haasteet ja järjestelyt ovat tietysti aina isompia ja hankalampia kun kyseessä on monikansallinen perhe ja suku sekä etäisyydet sellaisia, että joka paikkaan ei välttämättä ehdi samalla lomalla. Silloin pitää tehdä niitä valintoja – teille vai meille vai ihan jonnekin muualle?

Ideaalitilanne olisi tietysti se että aina saisi vietettyä aikaa tasapuolisesti kaikkien kanssa mutta tosielämässä se ei aina onnistu. Ja tietysti välillä on tärkeää viettää lomaa ihan vain omankin perheen kesken. Eli kompromisseja pitää tehdä, sovittaa erilaisia tapoja ja kulttuureja yhteen sekä tietysti huomioida molempia sukulaisia mahdollisimman tasapuolisesti. Ja samalla huomoida oman perheen toiveet ja tarpeet. Aina se ei välttämättä ole helppoa mutta sanoisin, että se on yksi näistä toimivan monikulttuurisen suhteen avainkysymyksiä. Ainakin täällä Välimeren alueella perhe ja suku on usein tiivis yksikkö jossa kaikki pitää yrittää ottaa huomioon.

Meidän perheessä ei ole koskaan riitoja saatu aikaiseksi tästä aiheesta mutta kyllä se on joustavuutta vaatinut puolin ja toisin. Eikä pelkästään meidän suunnalta vaan myös sukulaisilta.

Myös lomien ajankohdat aiheuttavat monesti haasteita. Eri maiden välillä kun ei pysty sompailemaan ihan kauhean nopealla aikataululla eikä toiselle puolelle Eurooppaa / maailmaa viitsi edes lähteä muutaman päivän tähden eli silloin pitää myös saada lomien aikataulut osumaan yhteen.

Pienten lasten kanssa homma on vähän helpompaa kun ei tarvitse miettiä koulujuttuja mutta mitä vanhemmiksi lapset käyvät niin sitä vaikeammiksi lomailu menee. Meillä on ainakin se tilanne että koulusta ei voi ottaa lomaa kesken kouluvuoden. Päivän, ehkä parikin pystyy joskus taktikoimaan mutta sen pidempiä poissaoloja ei oikein sallita. Monissa perheissä lomat pyörivät siis puhtaasti koulujen lomien mukaisesti, näin myös meillä.

Kaiken lisäksi meillä puolison lomat jakautuvat sikäli vähän hankalasti että niitä ripotellaan pitkin vuotta – viikko siellä ja toinen täällä. Parin viikon lomaa on lähes mahdotonta saada, kesällä täysi mahdottomuus. Eli näitä palapelejä sitten pyöritellään ja yritellään saada lomasuunnitelmia sellaisiksi että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Toki elämä on helpottunut merkittävästi sen myötä kun muutimme Madridiin. Nyt olemme paljon lähempänä Suomea ja täältä on sinne päivittäinen lentoyhteys läpi vuoden. Kaiken lisäksi lentoja saa yleensä kohtuuhintaan kun varaa hyvissä ajoin.

Lomasuunnitelmia helpottaa myös se että nyt asumme samassa kaupungissa puolison vanhempien sekä nuoremman veljen kanssa eli meidän ei tarvitse erikseen tulla lomailemaan tänne Madridiin. Mutta toki kompromisseja pitää tehdä esim. juuri joulunvieton suhteen. Jos puolisolla ei ole joulun lomaa niin silloin on vaikea lähteä minnekään vaikka tyttärellä lomaa olisikin.

Tänä vuonna meitä onnisti ja puoliso sai lomaviikon jouluksi mutta sen verran harvinaisesta herkusta on kysymys että tämä toteutuu ehkä kerran viidessä vuodessa.

Oli siis itsestään selvää että tämä joulu vietetään Suomessa ja lennot on varattu jo joulukuun 20.päivälle. Jee! Tytär toivoo kovasti että pääsisi lomalla käymään myös Lapissa sillä hänellä ei ole juurikaan mielikuvia edellisistä reissuissa. Mutta voi olla että se reissu jää tänä vuonna kuitenkin tekemättä. Ihan pelkästään siitä syystä että majoitusten hinnat niin ennen kuin joulua kuin sen jälkeenkin ovat aivan järkyttäviä Rovaniemellä. Olisihan siellä kiva käydä mutta kun pelkästä kerrostaloasunnosta Airbnb:n kautta pitää maksaa yli 300 €/yöltä niin kipukynnys on kyllä ylitetty.

Mutta tärkeintä on että pääsemme kuitenkin joulun viettoon Suomeen ja ihan koko perheen voimin. Nyt vain toivotaan valkoista joulua myös eteläiseen Suomeen!

Loppiaiseksi on sitten tarkoitus takaisin kotiin sillä se on joulun tärkein päivä täällä Espanjassa ja silloin tietysti kokoonnumme espanjalaisen perheen&suvun kanssa. Vielä emme tiedä että vietämmekö sitä täällä Madridissa vai kenties puolison veljen luona Malagassa mutta niitä ehdimme sitten miettimään lähempänä ajankohtaa. Ja kun suunnitelmat selviävät niin sitten varailemme tyttären kanssa paluulennot Suomesta takaisin tänne Espanjaan. Mutta uudenvuoden vietämme kuitenkin Suomessa, se on meidän monivuotinen perinteemme.

Puoliso sen sijaan palaa takaisin Espanjaan uudenvuoden viettoon koska työt kutsuvat. Ja hän haluaa myös viettää uudenvuoden illan äitinsä kanssa. Eli nämä ovat sitten näitä kompromisseja. Tärkeintä on kuitenkin että ehdimme viettämän aikaa yhdessä oman perheen kanssa mutta myös molempien perheiden ja sukulaisten kanssa.