Sähköiset menopelit ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen vaikka mielipiteitä niitä vastaan löytyy myös yllättävän paljon. Täytyy myöntää että itsekin suhtauduin molempiin kielteisesti vielä kaksi vuotta sitten kun itsellä ei ollut kokemusta kummastakaan, ei sähköpyöristä eikä autoista.
Pitkään koin molemmat jotenkin täydellisiksi turhakkeiksi – miksi ajaisi sähköpyörällä sillä sehän vie pyöräilystä koko urheiluosuuden pois kun ei tarvitse polkea. Sähköautot taas koin turhan vaikeiksi vempaimiksi koska aina pitäisi miettiä että miten pitkään sillä voi ajella, missä voi ladata ja mitä sitten jos ei olekaan laturia tarjolla. Epäilyksiä oli niin paljon ettei tullut edes mieleen kummankaan vempeleen hankinta.
Kunnes sitten kävi niin että puoliso halusi ostaa ennen Kanarialta lähtöä itselleen sähköpyörän. Olin kovasti hankintaa vastaa koska kunnon sähköpyörät ovat melko arvokkaita vempaimia. Mutta puoliso tykkää pyöräillä ja kun tiedossa oli että uusi asuinpaikkamme Madridissa on melko mäkistä aluetta eikä tavallisella pyörällä saisi kaikkea irti alueen mahdollisuuksista joten niin meille tuli muuttokuorman mukana 2 vuotta sitten myös sähköinen maastopyörä.
Oli kyllä ihan järkevää ostaa pyörä jo Kanarialta sillä siellä sähköpyöristä ei makseta veroja ollenkaan eli hinnat olivat melko paljon edullisemmat kuin manner-Espanjassa.
Pyörä osoittautui heti kättelyssä näppäräksi peliksi eikä missään nimessä tehnyt pyöräilystä vähemmän ”urheilua”. Sen sijaan sähköpyörä toi pyöräilyyn aivan uusia ulottuvuuksia. Normaalilla pyörällä ei tunnissa kauhean pitkälle pääse pyöräilemään kun mäkinen seutu vie sen verran aina voimia että pidemmät pyörälenkit ovat melkoisen vaativia. Etenkin vähänkään tuulisella säällä. Sähköpyörällä sen sijaan avautuivat aivan uudet pyöräilymaastot koska samassa ajassa sillä pääse paljon pidemmälle ja ylämäetkin menevät huomattavasti mukavammin. Mutta silti tulee urheiltua ihan samalla tavalla.
Positiivisen kokemuksen innoittamana puoliso osti vähän muuton jälkeen minullekin oman sähköpyörän vaikka ensin olinkin hankintaa vastaan. Mutta täytyy kyllä sanoa että onhan se mukava vempain. Ilman sitä jäisi pyörälenkit aika varmasti itseltä tekemättä.
On kyllä ollut iso nautinto tehdä pitkiä pyörälenkkejä pitkin lähiseutuja. Meiltähän avautuvat ihan maaseutumaisemat kotiovelta ja peltojen välissä pitkin kulkevia polkuja on mitä mukavin ajella kun ei tarvitse ajaa liikenteen seassa.
Kaksi pyörää mahdollistaa myös sen että pystymme tekemään pyöräilylenkkejä yhdessä. Välillä minä ja puoliso yhdessä, välillä minä ja tytär tai puoliso ja tytär. Välillä puoliso käy jonkun ystävänsä kanssa joka lainaa minun pyörääni.
Tokihan sähköpyörät ovat kalliita, se on fakta. Ja ne vaativat myös jatkuvaa huoltoa koska niin arvokasta laitetta ei kannata jättää huoltamatta. Mutta jos pyörälle on oikeasti käyttöä niin silloin se on kyllä ihan näppärä vehje ja kokemukset sähköpyöräilystä ovat olleet pelkästään positiivisia.
Onko se sitten hintansa arvoinen niin siitä voidaan olla montaa mieltä.
Ja niinhän siinä kävi että lopulta meidän talouteen tuli myös se sähköauto.
Puolison edellinen auto tuli keväällä tiensä päähän eli meillä oli pakosta uuden auton hankinta edessä ja aika pitkään mietimme että minkälainen auto kannattaisi ostaa. Tutkimusta asian suhteen tehtiin kuukausikaupalla eli laskimme ja mietimme hyvin tarkkaan että mikä olisi kannattava hankinta. Ja lopputulos oli se että sähköauto meidän taloudessa olisi se järkevin hankinta.
Suurin osa meidän ajoista on 20-40 minuutin ajopätkiä täällä lähialueella. Puoliso saa ladattua auton ilmaiseksi työpaikalla ja meillä on myös kotona oma latauspiste autotallissa. Katolla olevat aurinkopaneelit auttavat lataamisessa ja edullinen yösähkö toimii tarvittaessa myös hyvänä lisänä. Eli auton käyttökulut ovat todella minimaaliset.
Vaikka auto ei kestäisi kuin sen 7 vuotta jonka takuu on voimassa niin se on jo maksanut siinä ajassa itsensä takaisin säästyneissä bensakuluissa. Toki siinä tapauksessa kovin ekologiseksi tuollaista sähköautoa ei kyllä voi kutsua vaikka sellaisina niitä pidetäänkin.
Täällä Espanjassahan autoissa pitää olla päästöistä kertova tarra, joilla tarvittaessa rajoitetaan autojen käyttöä. Esim. Madridin kaupungin alueelle ei saa ajaa ilman tuota tarraa ja keskustaan ajoa voidaan tarvittaessa rajoittaa B- ja C-luokan tarran omaavilta autoilta jos ilmanlaatu käy oikein huonoksi. Lisäksi ydinkeskustaan ajoa kontolloidaan vielä enemmän. Mutta ECO- ja 0-päästötarroin varustelluilla autoilla voi ajella ongelmitta missä vain ja milloin vain. Ja kaiken lisäksi Madridissa voi sähköautot pysäköidä katujen varsille ihan vapaasti, ilman aikarajoitusta ja ilmaiseksi.
Täällä Espanjassahan sähköautojen hankitaa tuetaan melkoisesti eli kannustumia on olemassa monenlaisia. Mekin saimme ensin 2000 euroa ”alennusta” kun veimme puolison vanhan diesel-auton hävitykseen. Tuon lisäksi saamme vielä auton hinnasta takaisin 5000 euroa kunhan Plan Moves-hakemus on jonkun virkamiehen toimesta kirjattu järjestelmään. Tuohon tosin voi mennä jopa 1.5 vuotta mutta jossain vaiheessa palautus on tulossa. Myös verotuksessa tuo sähköauton hankinta huomioitiin, taisi olla 3000 euroa vähennyksenä. Loppupeleissä auton hinnaksi jäi siis reilut 20 000 euroa kun nuo edut huomioidaan.
Auto, jonka hankimme, oli MG ZSEV. Halusimme nimenomaan SUVin koska ratsastustallille johtava tie on varsin haasteellinen ja autossa pitää olla kunnon maavara. Etenkin sähköautossa koska akut sijaitsevat pohjassa ja niitä ei parane kolhia. Myös auton ajoturvallisuus oli riittävällä tasolla. Akulla saa ajattua optimioloissa yli 400 km eli vähän pidemmätkin ajomatkat onnistuvat. Auto oli siis meidän tarpeisiin juuri sopiva. Ja ennen kaikkea järkevän hintainen. Autot kun ovat arvoonsa nähden todella surkeita sijoituksia eli arvo laskee samalla hetkellä kun sen ajaa myymälän ovista ulos eikä auton arvoa saa ikinä enää takaisin. Eli mitä vähemmän niihin käyttää rahaa niin sitä parempi.
Vaikka autossa on varsin hyvä toimintamatka ja mahdollistaisi kaupunkiajon lisäksi myös vähän pidemmät ajomatkat niin me käytämme autoa kuitenkin pääasiassa lähiajeluihin täällä Madridissa eli mitään pitkiä reissuja sillä ei ole tarkoitus tehdä. Niitä varten meillä on kakkosautona ihan bensavehje niin ei tarvitse miettiä latausmahdollisuuksia pidemmillä reissuilla. Pisin matka mitä tällä hetkellä olemme ajaneet autolla on ollut vajaa 300 km.
Auto on meillä ollut nyt puoli vuotta ja olemme olleet tyytyväisiä. Säästöä bensalaskuissa tulee huomattavasti – aikaisemmin kävimme tankilla 4-5 kertaa kuussa, nyt täytämme tankin kerran kuussa. Täällähän talvikelit eivät tuota ongelmaa noiden sähköautojen kanssa koska aika harvoin on mittari edes pakkasen puolella eli edes sen puolesta tällainen edullisempi sähköauto ei ole mitenkään huono valinta. Ja kesäkuumalla on jo testattu ja hyväksi todettu.
Eihän tuo nyt mikään parkkipaikan kaunein auto ole eikä varmasti aiheuta naapurikateutta mutta meillähän nuo seikat ovat täysin toisarvoisia. Meille auto on vain kulkuväline, jolla on tarkoitus päästä paikasta toiseen mahdollisen luotettavasti, edullisesti ja turvallisesti.
Saa sitten nähdä että olemmeko pidemmän päälle tyytyväisiä hankintaan mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä että päätös oli oikea. Eli niin ne mielipiteet sitten muuttuvat.
Kesä meni nopeasti mutta emme voi valittaa – saimme nauttia hienosta kesästä ja viettää ikimuistoisia hetkiä monissa paikossa. Mutta nyt on taas aika palata takaisin arkeen!
Tyttärellä alkoi koulu viime viikon torstaina eli 5.syyskuuta. Täällähän koulujen alku vaihtelee ihan alueesta ja koulusta riippuen eli ei ole mitään yhtä ainoaa virallista koulunaloituspäivää. Mutta yleensä koulut alkavat näin syyskuun ensimmäisen puoliskon aikana.
Tyttären koulussa aloittavat yleensä keskellä viikkoa, keskiviikkona tai torstaina eli näin ensimmäinen viikko on normaalia lyhyempi ja paluu arkeen tuntuu ehkä vähän helpommalta. Mutta nopeasti käydään jo hommiin sillä ensimmäiset viikot menevät yleensä vanhojen materiaalien kertaamiseen ja muutaman viikon jälkeen on jo edessä alkuarviointi-kokeet. Niiden avulla opettajat tarkistavat oppilaiden tason eli sen mitä viime vuodesta on jäänyt kenelläkin muistiin. Näiden kokeiden perusteella annetaan sitten jo ensimmäiset arvostelut (evaluacion inicial) ennen lokakuun puoltaväliä.
Tytär ei mitenkään erityisesti odottanut kouluun palaamista mutta hän on kuitenkin iloinen että näkee taas kavereitaan. Kesällä kun koulukavereita ei ole päässyt näkemään kuin ihan satunnaisesti.
Kesällähän elämä täällä Madridissa on vähän erilaista kun monet perheet lähtevät kuumuutta pakoon muualle eli harva viettää lomaa täällä kotinurkissa. Tästä syystä kavereitakaan ei kesällä kauheasti ehdi näkemään. Mutta nyt siihen on taas mahdollisuus.
Tytärellä alkoi nyt yläkoulun eli nelivuotisen secundarian toinen vuosi. Luokka pysyy tämän vuoden vielä samana mutta toki fyysinen luokkahuone sekä opettajat (suurin osa) ovat vaihtuneet. Ensi vuonna sitten sekoitetaan taas luokkien kokoonpanot (aina kahden vuoden välein).
Koulupäivät menevät hyvin samaan tapaan kuin aikaisempina vuosina eli koulupäivä alkaa klo 9.30 ja aamulla on kolme oppituntia putkeen, joiden jälkeen on 30 min tauko. Sitten jatketaan kaksi oppituntia putkeen, joiden jälkeen on 1h 10 min kestävä ruokatauko. Iltapäivällä on vielä kaksi tuntia eli koulupäivä loppuu klo 16.50.
Lukujärjestyksessä on aineita seuraavasti: englantia 8 tuntia, espanjaa 5 tuntia, matematiikkaa 4 tuntia, maantietoa/historiaa 3 tuntia, fysiikkaa/kemiaa 3 tuntia, tietotekniikkaa 3 tuntia, liikuntaa 3 tuntia, saksaa 2 tuntia ja muita sekalaisia yhtensä 4 tuntia. Yhteensä siis 35 oppituntia.
Syksy tulee olemaan melkoinen rutistus sillä siihen ei osu muuta kuin kaksi pidennettyä viikonloppua ja nekin vain kolmepäiväisiä eli pe-su. Muuten pyhät osuvat kaikki tänä vuonna viikonlopulle. Mitään syyslomaa tmv. ei täällä tunneta.
Säiden puolesta syksy on alkanut ihan mukavasti. Kesän helteet helpottivat heti elo-syyskuun vaihteessa ja nyt ei mittari nouse enää yli 30 asteen. Parhaiten syksyn saapumisen aistii kuitenkin aamulla sillä yölämpötilat ovat laskeneet jo merkittävästi ja muutamana aamuna on ollut vain 10 astetta lämmintä. Ja sehän tuntuu melkoisen viileältä kesän jälkeen!
Mutta toisaalta syksy on säiden puolesta aina siitä kivaa aikaa että on vielä melko lämmintä mutta ei kuitenkaan enää tukahduttavan kuumaa. Taas jaksaa ja pystyy tekemään kaikenlaisia ulkoilmajuttuja.
Toki näin syyskuussa yleensä saadaan ensimmäiset kunnon syysmyrskyt runsaine sateineen mutta toistaiseksi vasta yksi on osunut kohdalle eikä sekään aiheuttanut mitään suurempia tulvia täälläpäin. Myös seuraaville 10 päivälle ennusteet lupaavat varsin kaunista syyssäätä eli poutaista ja 23-29 asteen päivälämpötiloja eli nyt pitää nauttia näistä upeista syyskeleistä!
Säiden viilentyminen ja arjen alkaminen on tarkoittanut sitä että on pystynyt tarttumaan kaikkiin niihin hommiin jotka kesällä ovat jääneet odottamaan parempaa hetkeä. Tuntuu että kotona ja puutarhassa on kaikki ollut läpi kesän vähän sinnepäin koska kuumuudessa ei ole huvittanut ja jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Ja itse asiassa olemme aika vähän olleet kotona kesän aikana joten ei mikään ihme että hommat ovat päässeet vähän kerääntymään.
Ensimmäisenä to do- listalla on siis ollut kaikenlaisia siivoushommia – sitähän tällaisessa isossa talossa aina riittää. Ja niiden lomassa on kaikenlaisia puutarhahommia sillä sekin on päässyt vähän unholaan tässä kesän aikana. Molempia hommia on luvassa myös tälle viikolle.
Ikkunalle kävin hakemassa uudet yrtit sillä ne kuolivat jo alkukesästä. Varmasti ne kasvaisivat paremmin pihalla ja kasvimaassa mutta on jotenkin mukavaa ottaa yrtit tuosta omalta ikkunalta kun laittaa ruokaa. Korianteri, rosmariini ja timjami ovat itsellä todella säännöllisesti käytössä. Tillikin olisi kiva mutta sitä en ole saanut koskaan kestämään.
Arki on alkanut myös tallilla eli viime viikolla ponitiimi palasi tuttuun valmennusrytmiin eli ratsastavat kolmesti viikossa ja lisäksi käymme ainakin kerran viikossa liikuttamassa ponia omatoimisesti. Tänä vuonna järjestimme aikataulut niin että tunnit ovat maanantaina, perjantaina ja lauantaina eli saamme vähän tilaa arki-iltoihin koulujuttuja varten.
Tytär on tietysti iloinen että saa taas treenata ja viettää aikaa ystävänsä kanssa. Ratsastaminen ja hevostelu on mukavaa mutta vielä paremmaksi sen tekee kun pystyy tekemään niitä ystävän kanssa.
Syksy ja arki ovat siis taas täällä ja tätä arkea on luvassa useamman kuukauden verran. Seuraava virallinen loma on nimittäin edessä vasta 20.joulukuuta jolloin alkaa joululoma. Ehkä jotain pieniä irtiottoja pitää kehitellä tässä syksyn aikana jotta tulisi edes pientä vaihtelua arkeen. Vaikka itse tykkäänkin arjesta niin tyttären jaksamisen kannalta nuo pienet irtiotot ovat varmasti tarpeellisia. Näin syksyllä koulussa nimittäin pidetään melkoista rytmiä päällä.
Onneksi kaikki palaset, aikataulut ja liikkuvat osat kolahtavat paikoilleen aina nopeasti ja arki alkaa rullata omaan tahtiinsa.
Kun pääsee käymään jossain ihan uudessa paikassa niin yleensä tulee asioita huomioitua ihan eri tavalla. On ikäänkuin tutka päällä koko ajan… ja etenkin ne negatiiviset puolet nousevat monesti herkästi esille kun on uudessa ja vieraassa kohteessa. Mutta tällä kertaa valtaosa huomioista oli onneksi ihan positiivisia.
turvallisuus
Siitä huolimatta että New York on miljoonakaupunki, johon mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa ja laitapuolen kulkijaa niin missään vaiheessa en tuntenut oloani turvattomaksi. En aamuvarhaisella, en myöhään illalla. En ihmisvilinässä enkä metrojen ruuhkissa.
Toki kaduilla tulee vastaan hörhöjä mutta yksinään niistä ei ottanut mitään kontaktia vaan olivat ihan omissa maailmoissaan.
Jopa keskusrautatieasema oli käsittämättömän siisti, rauhallinen ja turvallinen paikka. Tuntui jotenkin uskomattomalta että oltiin miljoonakaupungin hektisessä keskipisteessä jonka kautta kulkee joka päivä useita satoja tuhansia ihmisiä.
Tulipa mieleen, että pitäisi ehkä Helsingin kaupungin ottaa vähän mallia. En voi käsittää että Helsingin rautatieasema on paljon epämielyttävämpi paikka jossa ei todellakaan tee mieli viettää yhtään ylimääräistä minuuttia mutta New Yorkin miljoonakaupungissa ei ollut minkäänlaisia epämääräisiä hengailijoita, likaisuutta tmv.
Toki New Yorkissakin on rikollisuutta mutta kaupunki on varmasti yhtä turvallinen kuin mikä tahansa Euroopan suurkaupunki. Ja Manhattanin alue on vielä normaalia turvallisempi. Eli kun välttää liikkumista tietyillä alueilla ja tiettyyn aikaan niin mitään suurempia ongelmia ei pitäisi olla.
Yhden yhtä kerjäläistä emme nähneet reissun aikana. Kodittomia toki mutta he tuntuivat olevan ihan omissa maailmoissaan eivätkä häirinneet mitenkään. Myöskään mitään selkeitä huijausyrityksiä en huomannut missään vaiheessa. Toki turistia varmasti yritetään huijata – jos vain mahdollisuus tulee. Yksi esimerkki on riksataksit, jotka tuntuvat houkuttelevalta vaihtoehdosta kaupungin näkemiseen ja kyltissä näkyy näyttävästi hinta 8 € mutta pienellä lukeekin sitten että hinta on minuuttia kohden. Kyyti voi siis tulla yllättävän kalliiksi jos ei ole huomannut katsoa hintaa paremmin.
Siisteys, järjestys ja ihmisten halu kunnioittaa yhteistä omaisuutta
Joka paikassa oli muutenkin siistiä. Julkiset vessat, joita tuntui olevan lähes joka paikassa ja kaikki maksuttomia, olivat siistejä ja niissä oli aina paperia.
Joka puolella kaupunkia on puistoja ja pieniä keitaita, joissa on erilaisia pöytä- ja tuoliryhmiä ihmisten vapaassa käytössä. Kaikki siistejä, ehjiä eikä niitä lukita edes mitenkään. Siitä huolimatta kaikki oli paikoillaan aamulla. Espanjassa ei aamulla olisi ollut yhtään pöytää tai tuolia jäljellä, Suomessa ne ehkä olisiva vielä jäljellä mutta rikkinäisinä tai ainakin sutattuina.
Viihtyisyys
Kaupat Manhattanilla olivat pääosin todella viihtyisiä (ja mukavan viileitä) ja vaatekaupoissa oli ihan yleistä että niistä löytyi viihtyisiä tuoli- ja sohvaryhmiä, joissa voi istuskella. Tytär tykkää katsella ja sovitella vaatteita ja monissa kaupoissa myyjät kun näkivät minun seisoskelevan sivummalla, he ohjasivat tuoleille tai sohville istumaan siksi aikaa. Työntekijöitä oli kaupoissa ihan huikea määrä verrattuna Espanjaan tai Suomeen.
Uskomatonta oli myös se, että kaikissa kaupoissa oli todella viileää. Ilmastointilaitteet täysillä ja sisälämpötila n. 20 astetta. Täällä Espanjassa kun on viime vuosina tottunut siihen että kaikissa paikoissa ei edes kesähelteillä pidetä ilmastointia päällä ja jos se on päällä niin alin mahdollinen lämpötila on 24 astetta.
Palvelu
Kertaakaan reissun aikana ei tullut sellaista tunnetta että olipa huonoa palvelua. Päinvastoin. Oli sitten kyse taksista, hotellista, kaupoista, kahviloista, ravintoloista tai mistä tahansa paikasta niin saimme aina hyvää palvelua. Tiedä sitten että kävikö meillä vain hyvä tuuri…
Juomarahat eli tipit kuuluvat kulttuuriin ja aina pitää huomoida että hinnastojen hinnat eivät sisällä veroja ja monesti hintaan pitää myös lisätä juomarahaa. Eli vaikka ravintolassa annos maksaisi listalla 20 euroa niin siihen lisätään vielä verot (n. 9 %) sekä juomaraha, noin 20 % laskun loppusummasta. Muualla kuin ravintoloissa tipataan aina tilanteen mukaan.
Tippiä eli juomarahaa jätetään kahviloissa, baareissa, taksissa, hotelleissa, ravintoloissa – missä tahansa missä saat palvelua. Ja siitäkin huolimatta vaikka et saisi mitenkään hyvää palvelua. Se on normaali palkkio ja monet ravintolat lisäävät sen ihan automaattisesti laskun loppusummaan.
Juomavesi
Hanavesi on New Yorkissa juomakelpoista, sitä joimme itsekin läpi reissun. Kahviloissa ja ravintoloissa saa yleensä myös vesikannun pöytään ilman mitään lisämaksua. Tämä on mahtavaa kun Espanjassa tottunut siihen että aina pistää vastaavissa paikoissa ostaa pullovettä vaikka esim. täällä Madridissa hanavesi on täysin juomakelpoista. Onhan se ihan hullua maksaa monta euroa pullovedestä jos hanavesi on täysin juomakelpoista.
Ympäristöasiat
Euroopassa on tottunut siihen että kaikki ympäristöasiat on viety äärimmäisyyksiin mutta New Yorkissa ei moista ilmiötä huomannut. Pillit olivat kaikkialla muovisia, kierrätystä ei juurikaan harrastettu vaan ihan kaikki jätteet meni samoihin roskiksiin. Kaupoissa ilmastoinnit olivat äärimmäisen voimakkaalla, sisällä oli todella viileää, mutta ovet silti monessa paikassa täysin avoimina.
Pilvenpiirtäjät
New York tunnetaan pilvenpiirtäjiistään ja niitä kaupungissa onkin huikea määrä. Ja lisää nousee koko ajan sillä joka puolella rakennettiin uusia ja oli todella mielenkiintoista seurata näiden työmaiden toimintaa.
Toki pilvenpiirtäjät keskittyvät vain tietyille alueille ja Manhattinilta löytyy useita alueita joissa ei ole yhden yhtä pilvenpiirtäjä. En tiedä johtuuko se siitä että lainsäädäntö ei salli niiden rakentamista näille alueille vai eikö maaperä ole sopivaa niiden rakentamiselle.
Pilvenpiirtäjät nousevat melkeinpä postikortin kokoisille tonteille ja monet rakennuksista olivat äärimmäisen kapeita. Siinä on kyllä rakennusosaaminen huipussaan kun noita taloja tehdään.
Amerikkalainen ”small” on Eurooppalainen XL
Kaikki tuntui olevan suurempaa. Täällä Euroopassa kun on tottunut siihen että autokanta on pientä ja vähän kuluttavaa niin tuollapäin kaikki autot olivat valtavia, siis todella isoja. Yhden yhtä pienen kokoluokan autoa en nähnyt koko loman aikana!
Pieni juomapullo on Euroopassa koko 0.5 l ja tuolla vastaava oli lähes 0.6. Ja kun ostit pienen jäätelöannoksen niin se Euroopassa vastaa suurinta mahdollista kokoa. Yksinkertaisesti kaikki oli aina suurempaa kuin mihin on Euroopassa tottunut.
Television lääkemainokset
Oli todella hämmentävää katsoa televisiota kun joka kanavalla pyöri jatkuvasti erilaisia lääkemainoksia. Siis ihan kaikenlaisia reseptilääkkeitä mainostettiin todella ylistävällä ja ylipirteällä tavalla. Euroopassa reseptilääkkeiden mainostaminen taitaa olla kiellettyä – tai on ainakin Suomessa ja Espanjassa.
Esim. tässä iloisessa mainoksessa mainostettiin musiikin ja tanssin kera Jardiance-lääkettä, joka on 2.tyypin diabeteksen hoitoon tarkoitettu lääke.
Voimakas kansallistunne
Euroopassa on tottunut siihen, että meneepä melkeinpä minne tahansa niin saloissa liehuu kaiken maailman lippuja, on Ukrainaa ja sateenkarta. New Yorkin reissulla silmiimme ei osunut yhtään näitä lippuja mutta Yhdysvaltojen oma lippu sen sijaan liehui monessakin paikassa. Omaa maata tunnutaan kunnioittavan ja arvostettavan ihan toisella tapaa kuin mitä esim. Suomessa.
Kesän viimeinen reissumme suuntautui New Yorkiin, joka valikoitui reissukohteeksi tyttären toiveesta ja myös puoliso halusi päästä verestämään muistoja kaupungista. Itselleni New York ei ole koskaan ollut sellainen paikka joka kauheasti houkuttelisi mutta olihan se mahtavaa nähdä kerran elämässä. Kaupunki oli ehdottomasti positiivinen yllätys.
Etukäteen oli tiedossa että kaupunki on kaikin puolin kallis paikka vierailla ja kaiken lisäksi kesällä lentojen ja hotellien hinnat ovat vielä entistä korkeammat. Mutta elokuu oli meille ainoa mahdollinen vaihtoehto koska lomailu koulun lomien ulkopuolella on lähes mahdoton ajatus. Mutta halusimme kuitenkin reissata järkevällä budjetilla, joten yritimme minimoida kuluja reissun aikana – menemättä kuitenkaan mihinkään äärimäisyyksiin. Eli on asioita, joissa voi säästä ja sitten asioita, joissa ei kannata säästää. Etenkin kun reissaa lapsen kanssa.
Olimme reissussa periaatteessa 7 päivää mutta näistä kaksi päivää meni käytännössä matkustamiseen eli perillä olimme vain 5 päivää. Se oli kuitenkin ihan riittävästi kaiken tärkeimmän näkemiseen. Toki New Yorkissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa että siellä saisi vietettyä vaikka miten paljon aikaa mutta tuossakin ajassa ehtii nähdä ihan riittävästi.
Lensimme Barcelonasta Iberian halpalentoyhtiö Levelillä sillä heillä oli kaikista edullisimmat lennot. Jos olisimme lentäneet Madridista, olisivat lennot maksaneet 300 euroa enemmän henkilöä kohden. Ajoimme siis omalla autolla Barcelonaan ja tämä taas mahdollisti sen, että reissun jälkeen pystyimme jatkamaan lomailua rannikolla. Halusimme nimittäin viettää viimeiset lomapäivät rannalla ja näin jet lagista toipuminenkin sujui mukavammin.
Lennoista maksoimme istumapaikka-varauksilla 640 euroa / hlö, joista osan kuittasimme Iberian Avios-pisteillä eli loppujen lopuksi maksoimme lennoista n. 450 euroa / hlö. Halvemmalla ei tähän vuoden aikaan pysty lentämään mutta low season-aikana lentoja saisi toki paljon edullisemmin.
Istumapaikat varasimme etukäteen koska tiesimme että lento on low cost-yhtiöllä eli istuimapaikat ahtaita ja jalkatilaa minimaalisesti. Ja näin todellakin oli. Jostain syystä menomatkalla varaamamme paikat oli kuitenkin annettu jollekin toiselle ja jouduimme istumaan normaaleille paikoille. Mutta tämä ei ollut niin paha juttu koska lennon aikana ei ollut tarkoitus nukkua tai levätä. Sen sijaan paluumatkalla lensimme läpi yön ja onneksi silloin saimme meille varatut XL-paikat.
Lento kesti n. 7.5 tuntia suuntaansa ja lennot menivät itse asiassa melko joutuisasti.
Matkalippuun sisältyi pelkkä käsimatkalaukku ja se oli ihan riittävä tuollaiselle reissulle. Muutama vaate jäi jopa käyttämättä. Tärkein matkatavara on tietysti hyvät kengät sillä New Yorkissa tulee käveltyä paljon. Todella paljon. Itse vedin käytännössä koko viikon Converseilla, jotka ovat itselle parhaat mahdolliset reissukengät. Muita kenkiä en edes ottanut mukaan.
Tähän vuodenaikaan sää oli mukavan lämmin mutta ei kuitenkaan enää liian kuuma. Pärjäsimme siis käytännössä ihan kesävaatteilla koko reissun ja iltoja varten oli sitten neuletakki tarvittaessa.
Perille saavuille klo 23 aikaan eli 05 Espanjan aikaan. Emme nukkuneet lennolla ollenkaan koska halusimme siirtyä mahdollisimman nopeasti paikalliseen aikaan. Olimme varanneet kuljetuksen hotellille etukäteen booking.com kautta koska yöllinen seikkailu metrolla ei houkutellut. Ja tuo tuli halvemmaksi kuin normaali taksi. Maksoimme menopaluu-kuljetuksesta yhteensä 100 euroa eli hinta oli varsin kohtuullinen ja ehdottomasti asia, josta emme halunneet säästää. Toki junalla/metrolla olisi päässyt ehkä vähän edullisemmin mutta säästö olisi ollut todella pieni vaivaan nähden.
Kuljetus toimi täydellisesti – saimme etukäteen tiedon kuljettajasta, auton rekisterinumeron ja tarkemmat ohjeet noutopaikasta ja kun saavuimme niin saimme vielä viestin kuljettajalta. Myös paluumatkalla homma hoitui juuri kuten oli sovittu.
Maahantulomuodollisuudetkin menivät varsin sutjakkaasti vaikka samaan aikaan saapui useampia lentoja mutta taisimme odottaa passintarkastusjonossa ehkä 10-15 minuuttia. Koko homma oli ohi nopeasti, muutama tarkentava kysymys poliisilta + sormenjälkien&valokuvien otto ja koko homma oli ohitse n. 5 minuutissa. Etukäteen olimme tehneet jo ESTA-maahantuloilmoituksen – ilman sitä ei taitaisi sinne olla mitään asiaa.
Hotellin olimme varanneet myös booking.com sivuston kautta. Alunperin meillä oli useampia varauksia koska emme olleet ihan varmoja, että missä haluamme yöpyä. Tiedossa kun oli että kaikki on kallista ja todennäköisesti hotelli ei missään nimessä ole rahansa arvoinen. Kuulimme melkoisia tarinoita ja kauhukertomuksia etukäteen.
Loppujen lopuksi päädyimme Hilton-ketjun Home2Suites by Hilton New York Times Square-hotelliin. Maksoimme meidän 3 hengen huoneesta 1200 euroa viideltä yöltä, sisältäen verot ja kaikki mahdolliset lisämaksut. Kallista oli mutta onneksi emme tällä kertaa joutuneet pettymään. Etukäteen tuli luettua paljon negatiivista palautetta (ei pelkästään tuosta hotellista vaan yleisesti lähes kaikista) mutta meillä ei kyllä ole hotellista juurikaan negatiivista sanottavaa. Hotelli ei ollut halpa mutta ei myöskään kalleimmasta päästä.
Halusimme ehdottomasti hotellin mahdollisimman keskeisellä sijainnilla koska loma oli lyhyt ja halusimme ottaa siitä kaiken irti. Tiesimme myös, että lapsen kanssa reissatessa pitää huomioida lepo eli halusimme päästä välillä hotelliin lepäämään. Tästä syystä sijainti keskustassa eli Times Squarella oli ihan ehdoton. Näin pääsimme aamun ja illan välissä hotellille lepäämään hetkeksi ja vältyimme turhilta metromatkoilta.
Huoneet olivat melko pienet, kuten New Yorkissa lähes aina, mutta tilaa oli kuitenkin ihan riittävästi – ainakin meille. Toki jos mukana olisi ollut kolme isoa matkalaukkua niin silloin olisi varmasti ollut enemmän sumplimista. Tykkäsimme myös siitä että huoneessa oli ns. minikeittiö eli jääkaappi, mikro, kahvinkeitin ja astiat. Tämä mahdollisti sen että pystyimme tarvittaessa myös syömään huoneessa. Parisänky oli erittäin hyvä, lisävuode ehkä aavistuksen ohut mutta tytär ei kyllä valittanut edes siitä.
Huonehintaan sisältyi aamiainen, mikä on New Yorkissa aika harvinaista, mutta olimme etukäteen lukeneet että aamiainen on aika kaaos eli tilaa on aivan liian vähän, ihmisiä paljon ja kaikki samaan aikaan. Tästä huolimatta selvisimme joka aamu max. 10 minuutin jonottamisella. Hotellin aamupala säästi lomakassaa sillä kahviloissa aamupalan nauttiminen olisi maksanut melkoisesti – jo pelkkä kahvi maksoi helposti 4-5 dollaria.
Olimme myös kuulleet että monissa hotelleissa on paljon ongelmia hissien kanssa eli väkeä on paljon ja hissejä vähän joten ruuhka-aikaan voi pahimmillaan hissiä joutua odottamaan jopa 10-15 minuuttia. Tästä syystä pyysimme etukäteen huoneen alimmista kerroksista ja saimmekin kerroksesta 6 – yhteensä kerroksia hotellissa oli 34. Näin pystyisimme tarvittaessa käyttämään portaita emmekä menettäisi kallista loma-aikaa hissin odottamiseen. Loppuen lopuksi portaita pitkin menimme koko loman aikana vain muutaman kerran. Tässä hotellissa kun ei ollut mitään erityisiä näkymiä mistään kerroksesta joten sen puolesta oli ihan sama että missä kerroksessa huone on.
Hotellin vierestä kulki useita metrolinjoja eli liikkuminen oli helppoa eri puolille kaupunkia. Etukäteen meitä varoiteltiin että New Yorkin metroa olisi hieman hankalaa käyttää mutta meillä ei kyllä ollut mitään ongelmia. Me käytimme kertalippuja, jotka maksoivat n. 3 dollaria – myynnissä ei ole mitään päivälippuja, joilla olisi voinut käyttää rajattomasti metroa päivän aikana.
Metrolla ajelimme lähinnä viimeisinä päivinä jolloin ohjelmassa oli vierailut Manhattanin keski- ja eteläosiin. Muuten liikuimme kävellen.
Google mapsin avulla kulkeminen kaupungilla oli todella vaivatonta. Meillä ei ollut ongelmaa puhelimen roamingin kanssa sillä olimme hankkineet etukäteen e.sim-kortit kaikkien puhelimiin ja niiden avulla meillä oli rajaton data käytössä. Me hankimme Holafly-yhtiön kortit ja ne maksoivat 23 euroa kappale (6 päivää). Korttien aktivoiminen kävi näppärästi ja näin meillä oli data käytössä heti kun saavuimme perille.
Ilman noita e.sim -kortteja olisi puhelimen käyttö tullut aivan liian kalliiksi.
Päivät ja vierailukohteet olimme jakaneet seuraavasti:
1.päivä: Times Square ja sen lähellä olevat alueet sekä nähtävyydet kuten Rockefeller Center ja Grand Central Terminal-keskusasema. Illalla teimme 2 tunnin risteilyn auringonlaskun aikaan, jonka aikana näimme Brooklyn Bridge-sillan, Manhattanin silhuetin joelta käsin sekä Vapauden patsaan. Palasimmme takaisin pimeällä joten pääsimme myös ihailemaan kaupungin valoja pimeään aikaan.
Ehdottomasti suositeltava juttu ja hintansa arvoinen (51 USD). Näitä risteilyjä järjestää kai useampi firma mutta me menimme Circle Line-firman paatilla. Liput varasimme vasta samana päivänä mutta laiva oli kuitenkin loppuunmyyty eli satamasta ei välttämättä saa enää lippuja. Ja laivalla kannattaa ollaa ajoissa paikalla sillä parhaat paikat oli varattu jo 1.5 tuntia ennen laivan lähtöä.
2.päivä: Friends experience ja Friends-sarjan ”talo” ulkopäin ja illalla kiertelyä kaupungilla
Friends-experience on paikka, jossa pääsee vierailemaan Friends-sarjan kulisseissa eli ikään kuin uudelleen rakennetut lavasteet. Itse sarjaa ei siis kuvattu tuolla vaan paikka on rakennettu myöhemmin.
Liput maksoivat peräti 45 USD, mikä on mielestäni aika paljon tuosta kokemuksesta. Itse en välttämättä olisi tuonne mennyt, ainakaan tuolla hinnalla, mutta tytär kovasti halusi tuonne päästä sillä hän on ollut sarjan fani jo pitkään ja nähnyt kaikki tuotantokaudet moneen kertaan.
Nämäkin liput varasimme vasta samana päivänä eikä paikalla ollut minkäänlaista ruuhkaa. Kierros kesti reilun tunnin ja kulisseissa sai kierrellä ihan vapaasti. Omalla kameralla sai myös ottaa ihan vapaasti kuvia mutta tarjolla oli myös henkilökunnan ottamat valokuvat, joista tietysti velotettiin erikseen. Henkilökunta kuitenkin otti maksutta myös kuvia jokaisen omalla kameralla / puhelimella.
Kun kulissit oli nähty niin suuntasimme vielä toiselle puolelle kaupunkia, josta löytyy Friendsien ”kotitalo” eli se talo, joka näkyy myös sarjassa. Siellä ei pääse sisällä käymään mutta olihan se hauska käydä katsomassa.
Illan tosiaan vietimme Times Squaren alueella kierrellen shoppaillen. Tytär löysi yhden puseron, puoliso osti Targetista t-paidan ja itselleni löysin kengät. Tuli tarpeeseen sillä olen nyt vetänyt pari vuotta kesät-talvet yksillä ainoilla Converseilla koska mitään muita yhtä mukavia ja käytännöllisiä kenkiä ei ole tullut aikaisemmin vastaan. Mutta näitä tulee varmasti käytettyä paljon.
Times Square illalla on tietysti asia, joka pitää ehdottomasti New Yorkissa kokea. Lukuisat värikkäät LED-taulut, hälinä & ihmispaljous, tunnelma – kaikkea vähän liikaa. Parasta onkin jos pääsee istumaan alas ja seuraamaan tuota hälinää ihan rauhassa.
3.päivä: Central Park-puisto ja illalla Summit One Vanderbilt-näköalapaikka
Halusimme nauttia Central Parkin tunnelmasta ”paikalliseen” tapaan ja mikä paras tapa kuin suunnata puistoon sunnuntaina. Koska puisto on valtava ja kävellen siellä ei ehdi nähdä kuin murto-osan niin vuokrasimme polkupyörät puiston kiertämistä varten. Niistä maksoimme 20 USD / pyörä.
Koska pyörät oli meillä käytössä neljän tunnin ajan niin ehdimme pyöräillä ihan rauhassa ja välillä pysähdyimme puiden varjoon lepäilemään ja nauttimaan tunnelmasta. Eväitä emme kuitenkaan ottaneet mukaan eli piknik jäi tällä kertaa tekemättä.
Illalla suuntasimme yhteen reissun kohokohdista eli Summit One Vanderbilt-näköalapaikalle. Liput olimme varanneet jo useita päiviä ennakkoon koska paikka on erittäin suosittu ja halusimme päästä sinne nimenomaan auringonlaskun aikaan. Näin näkisimme maisemat sekä päivänvalossa että yövalaistuksessa. Tuo ajankohta on tietysti kaikista suosituin joten liput myydään ajoissa ja lisäksi auringonlaskun aikaan pitää maksaa 10 USD:n lisämaksu. Maksoimme siis lipuista 53 USD / henkilö mutta tuo oli ehdottomasti hintansa arvoinen vierailu.
New Yorkissahan on monta erilaista näköalapaikkaa ja tämä taitaa olla niistä kaikista kallein. Mutta ainakin me tykkäsimme valtavasti – näköalat olivat huikeat. Moni New Yorkin kävijä käy useammassa näköalapaikassa mutta itse koen että yksi on kyllä ihan riittävästi sillä maisemat ovat loppujen lopuksi melko samat kaikista.
Ja paikalle kannattaa ehdottomasti suunnata juuri auringonlaskun aikaan sillä on upeaa nähdä kaupunki ensin päivänvalossa ja sitten nähdä miten pimeän myötä valot syttyvät vähitellen joka puolella.
Ylhäällä vietimme yhteensä 2.5 tuntia eikä aika käynyt todellakaan yhtään pitkäksi.
4.päivä: Päivän vietimme Manhattin eteläosassa eli kävimme Wall Streetillä, Brooklyn Bridge-sillalla sekä China Townissa ja Little Italyn kaupungiosissa. Ohjelmassa oli vain kävelyä ympäriinsä paikkoja katsellen ja elämänmenoa ihmetellen.
Iltapäivän vietimme puolestaan Greenwich Villagen alueella koska halusimme nähdä myös perinteisten nähtävyyksien ulkopuolista, vähän aidompaa elämää. Tykkäsimme kovasti.
Yksi pakollinen vierailu toki osui myös tuolle alueelle eli Crumbl-cookies shop. Yksi tyttären toiveista tälle reissulle. Näistä crumbl cookies-kekseistä on tullut varsin suosittu ilmiö sosiaalisen median myötä ja tämän kyllä huomasi sillä pieneen myymälään oli tunkua ja paluumatkalla takaisin Espanjaan bongasimme ainakin 15 kyseisen firman keksilaatikkoa matkustajilta.
Me ostimme neljän keksin setin, joka maksoi 19 USD. Melko kalliita mutta tyttärelle tämä oli pitkäaikainen haave.
Ja illalla tietysti vielä hengailua keskustassa, olihan kyseessä viimeinen iltamme New Yorkissa. Edes pieni sadekuuro ei lannistanut fiilistä. Tuo oli itse asiassa ainoa sadekuuro, joka osui meidän reissulle ja sekin kesti max. 20 minuuttia.
Viimeiselle päivällä emme olleet tehneet mitään suunnitelmia ja tämä oli ehkä pieni virhe. Olisi pitänyt etukäteen keksiä jotain ohjelmaa sillä meillä oli käytännössä vielä koko päivä käytössä sillä lento lähti takaisin vasta klo 23:30 ja kuljetuskin kentälle vasta klo 19:30 aikaan.
Mutta menihän se päivä ihan vain fiilistellessä kaupungilla. Tytär halusi vielä uudestaan FAO Schwarzin lelukauppaan, jossa olimme käyneet jo ensimmäisenä päivänä. Tämä huikea lelukauppa on kyllä paikka jossa saa ajan kulumaan sillä paikalla on aina lukuisia työntekijöitä esittelemässä leluja, tekemässä taikatemppuja jne. Ostoksia emme kuitenkaan tällä kertaa tehneet.
Kävimme myös testaamassa perinteisen New Yorkilaisen juustokakun (10 USD / pala) mutta makuelämys ei ollut kyllä mitenkään vaikuttava. Ja totta kai kävimme myös Times Squaren kuuluisassa M&M-myymälässä, josta ostimme vähän eri värisiä karkkeja mukaan. Ja nautimme vielä viimeiset pehmiset. On muuten parasta pehmistä jota olen elämässäni syönyt ja makuina löytyi perinteisten suklaan ja vaniljan lisäksi mm. minttu sekä kurpitsa-juustokakku.
Paluulento lähti paikallista aikaa 23:30, lentokentällä olimme jo hyvissä ajoin (3 tuntia aikaisemmin) mutta niin lähtöselvitys kuin turvatarkastuskin sujuivat sutjakkaasti ja ilman suurempaa odotusta. Tarkoitus oli syödä jotain illallista kentällä ennen koneen lähtöä mutta ruokapaikat olivatkin mennet kiinni jo klo 21 eli jouduimme tyytymään ylihintaisiin sämpylöihin. Mutta halusimme kuitenkin syödä jotain ennen koneen lähtöä jotta pääsisimme heti nukkumaan. Olihan kello jo siinä vaiheessa 05:30 Espanjan aikaa ja halusimme päästä taas mahdollisimman nopeasti kiinni paikalliseen aikaan. Espanjaan laskeuduimme 7.5 tunnin lennon jälkeen n. klo 13.
Hyppäsimme autoon ja matka jatkui rannikkoa pitkin kohti Valenciaa, jossa oli tarkoitus levätä ja palautua viimeiset lomapäivät.
Ehdimme kuitenkin lomailla vain 2.5 päivää kunnes jouduimme palaamaan takaisin Madridiin sillä puolison isä oli joutunut sairalaan. Loma sai siis vähän ikävän ja äkkinäisen päätöksen mutta onneksi ei ollutkaan mitään vakavampaa ja ”abuelo” on päässyt jo sairaalasta takaisin hoitokotiin.
Mutta tuo parikin päivää teki ihan hyvää ja sen avulla toivuimme nopeasti jetlagista ja saimme huuhdeltua reissuväsymyksen Välimeren aaltoihin. Oli muuten todella lämmintä vettä, peräti 27 astetta!
Reissu oli siis kaikin puolin onnistunut. Itselläni ei ollut etukäteen kauheasti intoa koko reissuun koska lomailu miljoonakaupungissa ei ehkä ollut se jota olisin tällä hetkellä kaivannut. Nyt kun asumme itsekin suurkaupungissa niin kaupunkiloma ei välttämättä ole se houkuttelevin vaihtoehto. Mutta onneksi tuli lähdettyä sillä reissu oli kyllä kaiken arvoinen.
Myös tytär nautti reissusta valtavasti vaikka jokapäiväinen kävely alkoikin hänellä vähän tuntua jaloissa parin päivän maratonien jälkeen. Mutta kertaakaan ei valittanut mistään asiasta koko reissun aikana. Ei vaikka jouduttiin odottelemaan, jonottamaan, oli lämmintä & hiostavaa, piti kävellä, oli paljon ihmisiä & ruuhkaa, ruoka-ajat venyivät ja lounaalle päästiin monesti vasta klo 15-16 aikaan, yöunet jäivät vähiin jne.
Lomat on nyt tämän kesän osalta lähes lompsittu ja ylihuomenna on sitten paluu arkeen kun koulu taas alkaa. Nyt on akut ladattu ja kesästä nautittu täysillä.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 