Espanjalaista autoilukulttuuria kuvastaa ehkä parhaiten se, että lait ja autoilijoiden tavat eivät aina kohtaa toisiaan. Säännöt ovat olemassa mutta on eri asia että kuka niitä noudattaa ja miten paljon. Espanjalaiset ovat individualisteja jotka kokevat että säännöt ovat muita varten, ei minua.
Toisaalta liikennekuria pidetään täällä yllä tiukalla valvonnalla ja pisteytetyllä ajokortilla sekä rikkeiden, ei tulojen, mukaan määräytyvillä sakoilla.
Pisteajokortti
Espanjassa on käytössä pisteajokortti, mikä tarkoittaa sitä että kuljettajilla on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkeet sitten vähentävät näitä pisteitä. Uusilla kuljettajilla pisteitä on 8 ja tämän jälkeen on mahdollisuus päästä 12 pisteeseen, jos on selvinnyt ensimmäiset 2 vuotta ilman rikkeitä. Jos sen jälkeen selviää vielä seuraavat 3 vuotta ilman rikkeitä, on pisteitä kertynyt 14 ja seuraavien 3 vuoden jälkeen 15. Tämä on maksimimäärä. Erilaiset rikkeet sitten vähentävät näitä pisteitä ja jos käy niin, että pisteet on käytetty loppuun niin pitää palata uudelleen autokoulun penkille kertauskurssille.
Esim. punaisen liikennevalon läpiajosta pisteitä häviää 4, turvavyöttä ajosta tai mopolla ilman kypärää ajosta lähtee 3 pistettä, matkapuhelimen käytöstä 3 pistettä, turvavälin huomiotta jättämisestä 4 pistettä ja alkoholin vaikutuksena ajamisesta 4-6 pistettä. Lisäksi napsahtaa 200-1000 € sakko rikkeestä riippuen. Myös riittävän isoista ylinopeusrikkomuksista lähtee pisteitä.
Espanjassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten on aina vaihdettava ajokortti paikalliseen versioon viimeistään siinä vaiheessa kun on ollut residente eli vakituinen asukas 6 kk ajan. Sitä varten pitää käydä tekemässä pienet testit ja tietysti hoitaa viralliset hommat traficon-toimistossa. Ajokortti täällä pitää myös uusia aina 10 vuoden välein.
Liikenteenvalvonta
Liikennevalvonta on merkittävästi aktiivisempaa kuin esim. Suomessa ja siitä pitävät huolet niin paikallispoliisi Policia Local / Policia Municipal kuin myös liikennepoliisi Guardia Civil de Trafico. Kaikilla näillä on eri osa-alueet mutta periatteessa menee niin Policia Local / Municipal vastaa liikenteenvalvonnasta kaupunkialueilla ja pienemmissä kylissä kun taas Guardia Civil de Trafico hoitaa liikenteenvalvontaa isommilla teillä. Heillä on käytössään myös droneja ja helikoptereita, joiden avulla liikennettä valvotaan. Poliisi on varsin näkyvä niin kaupunkialueilla kuin pääteillä.
Poliisien lisäksi valvonnasta huolehtivat myös automaattisen liikenteenvalvonnan kamerat, joita on niin kaupunkialueilla kuin myös isompien teiden varsilla. Ja toisin kuin Suomessa niin täällä on kamerat jatkuvasti valvomassa – ei vain satunnaisesti. Myös monissa risteyksissä on kameroita eli jos ylität risteyksen punaisilla valoilla niin sakot napsahtavat automaattisesti.
Automaattisen liikenteenvalvonnan sakot lähetetään automaattisesti auton omistajalle, jonka on sitten tarvittaessa ilmoitettava jos kuljettajana on ollut joku muu kuin auton omistaja. Muuten pisteet katoavat auton omistajan saldosta.
Sakkojen euromäärä on aina vakio eli riippuu rikkeen vakavuudesta, ei kuljettajan tuloista. Sakkoihin on kuitenkin mahdollisuus saada 50 % alennus, jos maksaa ne 20 päivän sisällä sakon saamisesta.
Espanjalainen kuljettaja käytännössä laskee lähes aina sen varaan, että pientä ylinopeutta voi aina ajaa ilman että tulee sakkoja. Ja itse asiassa ylinopeutta voi ajaa vähän enemmänkin ilman että siitä menee heti pisteitä, pienemmistä ylityksistä tulee vain 100 euron sakko. Moni on tuon valmis maksamaan ja ajelee suosilla aina vähän sallittua nopeammin.
Espanjalaisen liikennekulttuurin ominaispiirteitä
Kuten alussa totesin niin espanjalaiset ovat liikenteessä individualisteja eli sääntöjä noudatetaan mutta ei ehkä aina ihan kirjaimellisesti.
Stop-merkki ei siis tarkoita kirjaimellisesti pysähtymistä (vaikka laki niin sanookin) vaan monille se tarkoittaa vain hiljentämistä. Joten stop-merkin takaa saattaa joku karauttaa suoraan eteen ja kolmion takaa tullaan vielä yleisemmin. Lyhyeltä kiihdytyskaistalta on mentävä aina vauhdilla eteenpäin sillä pysähtynyt auto tukkii liikenteen nopeasti ja saa muut kuljettajat hermostumaan hetkessä. Muutenkin täällä on liikenteessä reagoitava aina nopeasti sillä ”tientukkijat” saavat helposti äänitorvet soimaan.
Turvaväleistä ei täällä välitä kukaan ja liikenneympyröissä ajamisen säännöt ovat useimmilla täysin hukassa. Voisi sanoa että liikenneympyrässä ajaminen on lakipykälien, käytönnön sovellutusten ja autoilijoiden oman mielikuvituksen sekemelska jossa on syytä olla kaikki aistit tarkkana joka ikisellä ajokerralla.
Myös pysäköinnissä espanjalaiset kuljettajat käyttävät luovuutta – toiseen riviin tuplaparkkiin jätetty auto on enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleensäkin autot pysäköidään vain yksi perusperiaate mielessä – jos se sattuu kyseiselle paikalle mahtumaan, edes osittain. Tämä tarkoittaa sitä että täällä puskurit ovat juurikin sitä varten että niillä pusketaan – edessä ja takana olevia autoja sen kummemmin varomatta.
Autoja saatetaan pysäköidä käytännössä minne tahansa, toiseen riviin, keskelle risteystä, keltaiselle viivalle, jalkakäytävälle jne. Moni laittaa vain hätävilkut päälle merkiksi: tiedän, että tähän ei saisi pysäköidä mutta tulen aivan pienen hetken päästä takaisin. Tosin jos poliisi sattuu paikalle niin harvemmin sakoilta pysyty välttymään ja huonolla tuurilla väärin pysäköity auto saattaa myös häipyä hinausauton kyydillä kaupungin varikolle. Ja silloin keikka tulee kalliiksi koska lunastusmaksun lisäksi tulee maksettavaksi myös sakkomaksu.
Pysäköintitaito on ehdottomasti yksi asia, joka täällä pitää hallita koska pysäköintiruudut ovat usein pieniä, etenkin keskustan parkkihalleissa mutta myös teiden varsilla. Taskuparkkaustaidot kehittyvät kuin huomaamatta sillä se pieni väli saattaa olla ainoa tyhjä parkkipaikka useamman kilometrin säteellä joten siihen on mahduttava jos ei halua kävellä toiselta puolelta kaupunkia. Tarkkaa silmää vaaditaan sillä harvemmin autojen väliin jää montaa kymmentä senttiä, ei aina edes montaa senttiä.
Naarmuiset autot ovatkin arkipäivää eikä täällä kukaan jätä mitään lappuja jos on saatunut vähän naapuriautoa naarmuttamaan.
Vaikka espanjalaiset kuljettavat ovat individualisteja, omaavat varsin painavan kaasujalan ja voimakas temperamentti saattaa joskus purkautua liikenteessä äänimerkkien soimisena niin siitä huolimatta espanjalaiset ovat myös varsin kohteliaita liikenteessä. Tämä näkyy siinä esim. siinä, että kaistaa vaihtavalle tai ohittavalle autolle annetaan herkästi tilaa eikä silloin pidetä omista oikeuksista kiinni yhtä tiukasti kuin vaikkapa Suomessa jossa autoilijoiden itsekkyys on viety huippuunsa.
Täällä myös suojatietä ylittävää jalankulkijaa kunnioitetaan ja autoilijat pysähtyvät lähes aina – moni laittaa jopa auton vasemman vilkun päälle jotta takanatulijat tietävät myös hiljentää ja varoa. Eli jos jalankulkija on edes harkitsemassa suojatielle astumista niin hidasta ja pysähdy. On myös muistettava, että polkupyöräilijät pitää ohittaa vähintään 1.5 m päästä.
Tieverkosto
Espanjan tiestö on varsin hyväkuntoinen ja hyvin kattava. Valtaväylät eivät juurikaan kulje esim. pienten kylien tai edes kaupunkin keskustojen halki vaan joka pitäjään johtaa valtatieltä aina oma liittymänsä eli liikenne moottoriteillä on varsin sujuvaa isoista automääristä huolimatta. Moottoritiet eli autopistat/autoviat ovat vähintään nelikaistaisia eli kaksi molempiin suuntiin mutta usein kaistoja saattaa olla useampia. Maksiminopeus moottoriteillä on 120km tunnissa.
Moottoriteitä on olemmassa maksuttomia ja maksullisia – nämä erottaa tunnisteista. A tarkoittaa maksutonta ja AP maksullista. Molempia löytyy niin kaupunkialueilta kuin myös niiden ulkopuolelta mutta niin, että aina on tarjolla myös se maksuton vaihtoehto. Se on kuitenkin yleensä pidempi, hitaampi ja ruuhkaisempi tapa matkustaa.
Madrid on keskellä maata sijaitseva solmukohta, ”kilometro 0”, josta lähtevät maan halki kulkevat valtatiet. Tiet on numeroitu niin, että Madridista pohjoiseen lähtevä tie on A1, koilliseen johtava tie A2, itärannikolle A3, etelään A4, länteen ja Portugaliin vie A5 ja luoteisrannikolle A6. Tämän tieverkoston ansiosta pääsee Madridista käytännössä mihin tahansa suuntaan kuudessa tunnissa.
Itse olen ajanut elämäni aikana valtavasti ja koen, että autoilu on huomattavasti mukavampaa puuhaa täällä Espanjassa kuin esim. Suomessa. Tieverkosto on parempi, tiet ovat paremmassa kunnossa, muut liikenteessäolijat otetaan paremmin huomioon ja liikennemääristä & ruuhkista huolimatta autoilu on jotenkin joustavampaa ja stressittömämpää. Tai sitten on vaan käynyt niin että täällä vietetyt yli 20 vuotta ovat jo tehneet minusta enemmän espanjalaisen kuljettajan. Taskuparkkaus- taidotkin on viety jo aikaa sille tasolle että niistä olisi jopa moni suomalainen mieskuljettaja kateellinen 🙂
Uusi vuosi on aina uusien alkujen ja lupausten aikaa. Mitä jos tänä vuonna lupautuisit pitämään huolta itsestäsi?
Take care, pidä huolta itsestäsi – toivotus jota usein tulee sanottua. Mutta pidämmekö oikeasti riittävästi huolta itsestämme? Ja miten edes pitää itsestään huolta? Näihin on varmaan yhtä monta vastausta kuin vastaajaa ja joidenkin mielestä itsestään huolehtiminen on jopa täysin turhaa koska geeneihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
Itse olen kuitenkin toista mieltä. Itsestään täytyy pitää huolta ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen pitäisi jokaisella olla tärkeyslistan kärkisijoilla. Lentokoneenkin turvaohjeet muistuttavat, että matkustamon ilmanpaineen laskiessa maski on laitetettava ensin itselle ja sitten vasta voi auttaa muita.
Jokaisella meistä on päivässä kolme suurin piirtein samanmittaista jaksoa: unta, työtä ja vapaa-aikaa kutakin n. 8 tuntia. Ja jokaisessa päivän jaksossa hyvinvoinnin pitäisi olla vähintään kohtalaisella tasolla. Ei siis riitä, että vaikka töissä/koulussa menisi hyvin ja vapaa-aikana olisi mukavaa jos unen saaminen ei onnistu eikä pysty lepäämään riittävästi. Hyvinvointi on laaja käsite ja kaikki tekijät tavallaan vaikuttavat toisiinsa.
Itse yritän pitää huolta itsestäni mahdollisimman kokonaisvaltaisesti koska haluaisin pysyä mahdollisimman terveenä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Toki varmasti paljon riippuu geeneistä ja ulkoisista tekijöistä, joihin ei voi aina vaikuttaa mutta vahvasti uskon myös siihen että moniin asioihin pystyy myös vaikuttamaan omilla valinnoilla. Toki ikinä ei voi tietää, että milloin elämä heittää kapuloita rattaisiin, tulee yllättävä sairaus, onnettomuus tai joku muu vastoinkäyminen mutta silloinkin on varmasti hyötyä siitä, että on pitänyt itsestään huolta aikaisemmin – niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Itsestäni huolehtiminen ei tarkoita pelkästään sitä, että syön hyvin ja liikun säännöllisesti vaan pyrin huolehtimaan hyvinvoinnistani mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tämä koostuu ruokailun ja liikunnan lisäksi myös levosta ja henkisestä tasapainosta. Jos jostain osa-alueesta puuttuu palikka niin kokonaisuus kärsii jossain vaiheessa. ”Täydellistä” elämää en pyri viettämään koska se on pitkällä aikavälillä varsin vaikeaa – sellainen riittävän hyvä on tällä hetkeällä ihan sopiva.
Tässä muutamia keinoja, joilla yritän huolehtia itsestäni, hyvinvoinnista, jaksamisesta, terveydestä ja tulevaisuudesta.
1.ruokavalio
Itsestäni huolehtiminen ei tarkoita missään nimessä jotain vihermehuja tai raakaravintoa – toki niitäkin voin joskus nauttia. En myöskään noudata kasvisruokavaliota tai kieltäydy esim. lihasta, maitotuotteista enkä edes gluteenista, sokerista tai alkoholista. Uskon, että noillekin on tilaa kunhan niitä nauttii kohtuudella. Pullat, keksit, leivonnaiset, leivät, jäätelöt, sipsit, herkut, karkit, alkoholi jne eivät kuulu päivittäiseen ruokavaliooni eikä edes viikottaiseen mutta silloin tällöin niitä voi kyllä nauttia kohtuudella eikä hyvinvointini kärsi siitä mitenkään. Sellainen 80/20 tasapaino on ainakin itselle ihan riittävä.
Mistä ruokavalioni sitten koostuu?
Ehkä tärkein tekijä joka määrittelee ruokavaliotani on se, että pyrin huolehtimaan riittävästä proteiinin saannista. Tämä tarkoittaa kohdallani n. 1.5 – 2 g / proteiinia / kg. Viralliset ohjeet kertovat riittävän määrän olevan 1.1-1.3 g / kg mutta itse koen tuon liian pieneksi määräksi kun tavoitteena on lihasmassan ylläpito tai jopa kasvattaminen.
Proteiinia on oltava reilusti, ateriassa mielellään 30-40g. Tämä auttaa myös kylläisyyden ylläpitämisessä eli kun aterialla syö riittävästi proteiinia niin ei tarvitse koko ajan olla syömässä.
Proteiinin lisäksi pyrin myös huolehtimaan riittävästä hyvänlaatuisten rasvojen saannista. Tämä tarkoittaa extra virgen oliiviöljyä, avokadoa, pähkinöitä, chia-siemeniä, kananmunia, rasvaisia kaloja ja voita.
Aamupalani on yleensä joko munakas taikka kulho, johon tulee proteiinirahkaa, chia-siemeniä, marjoja, kaurahiutaleita ja pähkinöitä. Leipää en syö juuri ollenkaan. Aamulla nautin myös lisäravinteet, esim. d-vitamiinia käytän läpi syksyn ja talven vaikka asummekin Espanjassa.
Normipäivinä syön yleensä kaksi pääateriaa, aamupalan ja lounaan sekä lisäksi iltapäivällä pienen välipalan. Lounas koostuu useimmiten kasviksista ja proteiinista (liha/kala/kana) ja iltapäivällä nautin yleensä jonkun proteiinipitoisen smoothien niin että pärjään seuraaavan aamuun.
Pyrin noudattamaan pätkäpaastoa niin että arkisin syön viimeisen aterian eli iltapäivän välipalan klo 17 ja sen jälkeen en syö enää mitään ennen seuraavan päivän aamiaista. Näin ruoansulatuselimistöllä on aikaa levätä riittävästi.
Tässäkin kuitenkin noudatan joustavuutta eli käymme silloin tällöin syömässä ravintolassa tai tilaamme pizzaa tmv. kotiin ja silloin nautin siitä kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla. Toki yleensä seuraavana aamuna jätän sitten esim. aamupalan väliin tai syön sen myöhemmin jotta ruoansulatus saa ainakin sen 12 tunnin tauon.
Ruokajuomana käytän aina vettä ja muutenkin juon sitä runsaasti päivän aikana. Kahvia juon kaksi kuppia päivässä, mustana ilman makeutusta.
Toki satunnaiset herkut kuuluvat myös elämään – kuten aikaisemmin sanoin niin sellainen 80/20 tasapaino on varsin hyvä. Eli kun syömisen päärunko on kunnossa niin mukaan mahtuu myös joskus herkkuja ja herkuttelua.
Ruokavalion avulla pyrin huolehtimaan hyvinvoinnistani, lihasten hyvinvoinnista sekä yleensäkin omasta terveydestä.
Miksi lihasmassasta huolehtiminen on tärkeää?
Lihasmassahan on yleensä suurimmillaan 25-30 vuotiaana ja siitä se alkaa vähitellen laskemaan jos ei siitä huolehdi ja 55-60 vuotiaana vauhti sen kuin kiihtyy. Koen siis äärimmäisen tärkeänä huolehtia siitä että lihasmassan väheneminen olisi mahdollisimman pientä sillä lihasmassa on toimintakyvyn ja terveyden kulmakivi. Ja lihasmassan kannalta tärkeimmät tekijät ovat riittävä proteiini ja lihasharjoittelu.
Kun lihassolujen lukumäärä, tiheys ja poikkipinta-ala pienenevät ja samalla elimistön rasvavarannot lisääntyvät niin seurauksena on lihasvoiman vähenemisen lisäksi myös fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen sekä aineenvaihdunnalliset muutokset. Luurankolihakset ovat nimittäin aineenvaihdunnan kannalta keskeinen kudos.
Riittävä lihasmassa toimii myös niin sanottuna proteiinivarastona ja reservinä erilaisista vammoista, sairauksista tai leikkauksista sekä vuodelevosta toivuttaessa, jolloin proteiinien käyttö ja lihasmassan menetys voi lisääntyä.
2.liikunta
Liikunta on tärkeä osa elämääni koska sillä on lukuisia positiivisia vaikutuksia niin terveyteen kuin hyvinvointiin. Ensinnäkin siitä tulee hyvä olo koska liikunta tuottaa hyvän olon endorfiineja eli se huolehtii mielenterveydestä ja hyvinvoinnista. Mutta vielä huikeampaa ovat liikunnan vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn.
Ihminen on luotu liikkumaan ja liikkumattomuus aiheuttaa lukuisia negatiivisia reaktioita ihmiskehossa. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta sen sijaan parantaa terveyttä ja toimintakykyä. Liikkuminen ylläpitää elimistön rakenteellista, toiminnallista ja metabolista terveyttä – vaikutukset ovat hyvin moniulotteisia. Liikunta parantaa mm. sokeriaineenvaihduntaa, lisää energiankulutusta, vahvistaa luustoa, alentaa verenpainetta, laskee kolesteria, pienentää liikapainoa jne, jne. Valitetttavasti liikunnan vaikutukset eivät kuitenkaan varastoidu joten liikuntaa on harrastettava säännöllisesti jotta rakenteiden lujuus ja toimintakyky eivät ala heikkenemään.
Liikunta on myös äärimmäisen tärkeää lihaksille ja luille. Voisin jopa sanoa että voimaharjoittelu on riittävän proteiinin saannin ohella tärkeintä mitä ikääntyvä ihminen voi tehdä. Kun lihasmassa ja-voima laskevat riittävän alhaisiksi niin toimintakyky heikkenee ja silloin on yleensä jo liian myöhäistä.
Pyrin siis liikkumaan säännöllisesti, käytönnössä päivittäin. Ja ennen kaikkea pyrin siihen, että liikunta olisi monipuolista. Pelkät matatempoiset kävelylenkit eivät valitettavasti ole riittäviä vaikka niin monesti halutaan uskotella. Ne toki auttavat ylläpitämään hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa mutta lisäksi tarvitaan myös lihaskuntoa. Mitä enemmän ikää karttuu niin sitä tärkeämpää on huolehtia lihasvoiman säilyttämisestä.
Miten huolehdin itsestäni liikunnan avulla?
Omaan viikottaiseen liikuntasettiini kuuluu vähintään 3 lihaskuntoharjoittelua, joissa käyn läpi kaikki suuret lihasryhmät (käsivarret, hartiat, rinta, vatsa, selkä, reidet, sääret). Lisäksi vähintään kerran viikossa kestävyysliikuntaa kohtalaisesti kuormittavalla tavalla (60-120 min) ja 1-2 x viikossa voimakkaasti rasittavalla tavalla intervalliharjoittelun muodossa. Huolehdin myös liikkuvuudesta, liikehallinasta ja tasapainosta tekemällä niitä kehittäviä harjoituksia – esim. hyppyjä, yhden jalan liikkeitä sekä venyttelemällä säännöllisesti. Lihasvoiman lisäksi tasapaino on tärkeä tekijä mistä pitää huolehtia sillä erilaiset kaatumisonnettomuudet ovat yksi yleisimmistä toimintakyvyn menetykseen johtaneista tekijöistä.
Hyvänä pohjana voi pitää UKK-insituutin liikuntapiirakkaa.
Liikun osittain siksi, että siitä tulee hyvä olo mutta myös siksi, että tiedän siitä olevan paljon hyötyä tulevaisuuden toimintakyvylle.
3.stressinhallinta ja riittävä uni & lepo
Pieni määrä stressiä on ok mutta liiallinen tai krooninen stressi vaikuttaa negatiivisesti ja sillä on suoria vaikutuksia mm. umpieritys-, hermo- ja puolustusjärjestelmään. Stressi aktivoi aivojen kaikki osa-alueet ja aiheuttaa näin ikävän ketjureaktion, joka puolestaan vaikuttaa elimistön kaikkiin elimiin sekä puolustusjärjestelmämme toimintaan. Pitkittynyt stressi nostaa myös sykettä ja verenpainetta sekä saattaa pahentaa esim. autoimmuunisairauksia kuten reumaa, suolistosairauksia ja psoriasista. Krooninen stressi liittyy siis moniin terveysriskeihin ja voi myötävaikuttaa myös sairauksien kehittymiseen.
Kiire ja stressi eivät ole asioita, joita pitää opetella sietämään enemmän vaan niihin pitäisi osata reagoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Stressiä voi hallita ja on vain löydettävä itselle parhaimmat selviytymiskeinot.
Kehon ylivireystila on yksi nykypäivän suoristusyhteiskunnan isoista ongelmista ja se kuluttaa voimat helposti loppuun. Omasta kuormituksesta huolehtiminen on ravinnon ja liikunnan ohella parhaita keinoja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Uniongelmat, jatkuvat väsymys ja uupumus vaikka nukkuisi riittävästi, ylivireys, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, unohtelu ja jopa lihaskireydet ovat merkkejä siitä, että hermosto käy ylikierroksilla.
Ihmisen hermostohan koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta, joista kummallakin on tärkeä tehtävä. Sympaattinen hermosto aktivoituu kun tarvitaan toimintaa ja energiaa ja parasympaattinen hermosto taas aktivoituu, kun on aika levätä. Se huolehtii siitä, että ihminen palautuu, nukkuu, sulattaa ruokaa, mietiskelee ja rentoutuu.
Kun nämä kaksi hermoston osaa toimivat tasapainoisesti, ihminen on virkeä silloin, kun vireyttä tarvitaan mutta palautuu ja rauhoittuu sen jälkeen nopeasti. Tätä tilaa kutsutaan optimivireydeksi ja siinä ihminen jaksaa ja voi hyvin.
Ongelmia seuraa, jos sympaattinen hermosto on jatkuvasti aktiivisena, kuten käy pitkittyneessä stressissä. Silloin ihminen joutuu ylivireystilaan, jossa on vaikea rauhoittua. Ja kun on liian pitkään ylivireystilassa, elimistö reagoi ja seurauksena on alivireystila, joka aiheuttaa ongelmia. Jotta yli- tai alivireydeltä voisi välttyä, on tärkeää oppia säätelemään omaa vireystilaa ja tarvittaessa rauhoittaa hermostoa eri keinoin. Jokaisella meistä on erilaiset keinto palautua ja tärkeää onkin löytää ne keinot, jotka itselle toimivat parhaiten.
Yksi helpoimmista keinoista on vähentää ärsykkeiden määrää. Itse olen jättänyt esim. uutisten katsomisen ja lukemisen käytännössä kokonaan koska hyvät uutiset ovat nykyään äärimmäisen harvinaisia. Mielummin luen kirjaa tai katson vaikka jotain elokuvaa tai tv-sarjaa.
Laitan myös puhelimen aina illalla äänettömälle ja yleensäkin puhelin on käden ulottumattomissa useita tunteja ennen nukkumaanmenoa. Ja yöksi suljen koko puhelimen ja pidän sen vallan toisesssa huoneessa. Aivot ja hermosto tarvitsevat lepoa, ei jatkuvaa stimulointia.
Nykyään ajan usein autoa täydessä hiljaisuudessa, ainoana seurana omat ajatukset. Kotona ei ole tv päällä muuta kuin silloin kun sitä oikeasti joku haluaa katsoa. Hiljaisuus oli alussa outoa mutta nykyään nautin siitä valtavasti.
Itselleni liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat myös säännöllisiä keinoja stressin ehkäisyssä. Liikunnan vaikutus perustuu hormonitasojen muutoksiin, tarkemmin kortisolitason muutoksiin eli liikunta nostaa hetkellisesti kortisolia (kuten myös stressi) mutta liikunnan jälkeen kortisolitaso laskee kuitenkin matalammaksi kuin mitä se oli ennen liikunnan aloittamista. Pitkäaikainen liikunnan harrastaminen puolestaan aiheuttaa sen, että kortisolia erittyy aina vain vähemmän ja pitoisuudet laskevat levon aikana yhä alemmaksi. Jälleen yksi hyvä syy harrastaa liikuntaa säännöllisesti!
Toki liikunnan suhteen pitää myös osata hakea tietty tasapaino sillä säännöllinen ja kova treenaaminen yhdessä stressaavan elämän lisänä verottaa terveyttä sen sijaan että edistäisi sitä. Itse pyrin kuuntelemaan omaa kehoa ja sen antamia merkkejä ja reagoimaan aina sen mukaan.
Myös ennakoiminen on tärkeää. Jos koen, että elämässä on paljon kiirettä ja stressiä niin silloin kevennän liikkumista, en toki lopeta sitä kokonaan koska sen positiiviset vaikutukset ovat niin merkittäviä.
Itselleni luonto on myös paikka, joka rauhoittaa ja auttaa palautumaan. Kauniit luonnonmaisemat, äänet, tuoksut, hiljaisuus. Keho tarvitsee säännöllistä maadoitusta, jotta voi elää tasapainosta ja onnellista elämää. Kun keho on terve, mielikin on tasapainossa. Tästä syystä haluan asua paikassa, jossa nämä ovat lähellä ja osa jokapäiväistä elämää. Ei tarvitse kuin mennä ulos, kuunnella lintujen laulua ja hengittää puhdasta ilmaa niin heti olo on parempi.
Meillä on haaveena myös rakentaa sauna tuohon pihalle koska saunominen on hyvä keino rauhoittua. Ja täydellistä olisi jos viereen saisi vielä pienen kylmäaltaan mihin voisi pulahtaa.
Hyvänä terapeuttina itselleni toimivat myös hevoset. Eläimillä on paljon vaikutuksia ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin – stressi vähenee, mieli parantuu ja ne tuovat iloa, eloa sekä motivoivat ja pitävät hetkessä kiinni. Myös tutkimukset ovat osoittaneet, että lemmikit vaikuttavat ihmisillä hormonitasoihin ja sitä kautta hermoston toimintaan ja sitä kautta hyvinvointiin.
4.mielekäs elämä
Mielekäs elämä tarkoittaa minulle hyvää oloa omassa arjessa. Se ei tarkoita elämää, jossa olen jatkuvasti onnellinen koska elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet. Mutta se tarkoittaa elämää, jossa kaikki perustarpeet on kunnossa. Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää.
Mielekkään tekemisen merkitys hyvinvoinnille on yllättävän suuri. Kannattaa siis miettiä niitä asioita, joista pitää ja joita tekee mielellään ja niiden pohjalta voi lähteä rakentamaan mielekkäämpää elämää. Eikä mielekäs elämä välttämättä vaadi merkittäviä rahallisia panostuksia. On valtavasti paljon mielekästä tekemistä jota voi tehdä edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Loppujen lopuksi elämän mielekkyys voi löytyä hyvinkin pienistä asioista – musiikki, elokuvat, taide, kirjallisuus, käsityöt, kotieläimet, kaikenlaiset harrastukset, luonnossa liikkuminen tai luonnon tarkkailu, lehden lukeminen, ystävän/tuttavan kanssa kahvittelu, muiden auttaminen.
Itselleni mielekäs elämä tarkoittaa esim. sitä, että päivässä on edes pieni sellainen hetki jolloin voin tehdä itselle tärkeää asiaa eli vaikkapa harrastaa liikuntaa – hyvinvointini kannalta tärkeä asia. Jos päivä on muuten kiireinen ja ohjelmantäyteinen niin herään vaikka vähän aikaisemmin että ehdin liikkua pienen hetken heti aamulla. Näin päiväni starttaa paremmin ja olen paremmalla tuulella koko päivän.
Myös rauhallinen aamukahvihetki on asia, josta en mielelläni luovu. Olen myös ihminen joka pitää rutiineista ja päivärytmistä sillä ne tuovat jatkuvuutta ja helpottava arkea eli tekevät elämästä mielekkäämpää. On asioita, joista ei välttämättä pidä mutta ne pitää vain tehdä joten silloin kannattaa tehdä niistä rutiini – aikaansaamisen tunne on yleensä mukava.
5. Sosiaaliset suhteet eli perhe, parisuhde, ystävät, läheiset, tuttavat
Ihmissuhteet muodostavat sosiaalisen verkostomme mutta sosiaalinen verkosto ei tarkoita sitä, että tunnemme mahdollisimman paljon ihmisiä vaan jokaisen oma sosiaalinen verkosto muodostuu niistä ihmisistä ja ihmissuhteista, jotka ovat merkityksellisiä. Tuo verkosto on jokaisella erilainen. siihen voi kuulua ihmisiä perheestä, opiskelu- tai työpaikasta, harrastuksista mutta siihen voivat kuulua myös naapurit tai jopa tuttu kaupankassa. Määrää tärkeämpää on se, että on itse tyytyväinen verkostoon.
Toisille tämä tarkoittaa laajaa kaveriverkostoa, toisille riittää yksi tai kaksi läheisempää ystävää. Ja vaikka ystäviä ei olisi tai heitä ei tapaisi säännöllisesti niin edes tunne siitä että on osa jotain ryhmää, toimii voimavarana vaikeina aikoina ja mahdollistaa yhdessä iloitsemisen hyvinä hetkinä. Tällaisena voi toimia esim. työyhteisö tai joku harrastusryhmä. Arjessa säännöllisesti mukana olevat henkilöt ovat myös omalla tavallaan tärkeitä vaikka heitä ei ehkä ystäviksi voi kutsua.
Nykyään sosiaalinen media tuo oman lisänsä sosiaalisiin suhteisiin. Parhaimmillaan se luo lisää mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen mutta toisaalta se myös altistaa vertailulle, epärealistisille odotuksille, somevihalle ja saattaa lisätä yksinäisyyden kokemusta. Toisaalta esim. vaikeiden hetkien jakaminen voi toimia vertaistukena muille samassa tilanteessa kamppaileville ja mahdollistaa tuen saamisen someyhteisöstä.
Itse pyrin suhtautumaan sosiaaliseen mediaan sopivan kriittisesti ja hyödynnän sitä lähinnä muiden sosiaalisten suhteiden tukena. Omalla kohdallani some on mahdollistanut vuorovaikutuksen sellaisten ihmisten välillä, joita ei muuten välttämättä kohtaisi – tällaisia ovat esim. eri puolella maailmaa asuvat muut ulkosuomalaiset. Nämä kontaktit ovat tuoneet uuden ulottuvuuden sosiaaliseen verkostooni.
6.säännölliset lääkärintarkistukset ja verikokeet + lisäravinteet
Yksi hyvin konkreettinen tapa pitää huolta itsestäni ovat säännölliset lääkärintarkastukset, käyn myös vuosittain hammaslääkärissä ja teetän joka vuosi verikokeet. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että vakuutukseni korvaa kaikki nuo lääkärintarkastukset, hammaslääkärikäynnit, verikokeet ja muut tutkimukset eli en käy lääkärissä vain silloin kun joku on jo pielessä tai vaivaa vaan pyrin ennaltaehkäisemään mahdollisia ongelmia. En tietenkään lappaa lääkärissä tai tutkimuksissa ihan vain huvin vuoksi mutta esim. vuosittain gynegologi-käynti on kuulunut rutiineihin koko aikuisiän ajan. Ja esim. täällä Espanjassa käynti tarkoittaa aina myös ultrausta eli katsotaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Gynegologi tekee myös lähetteet veri- ja hormonikokeisiin joka vuosi ja samalla otetaan myös vitamiini- sekä -kivennäis/hivenainetasot. Näin pystyn varmistamaan että elimistöllä on optimaaliset toimintaedellytykset. Vuosittain käyn myös silmälääkärillä. Muilla erikoislääkäreillä tarpeen mukaan mutta onneksi näitä tarpeita ei ole ollut vuosikausiin. Myös fysioterapeutilla käyn säännöllisesti hoidattamassa lihasjumit, jotta ne eivät aiheuta isompia ongelmia.
Myös hammaslääkärissä käyn n. kerran vuodessa koska hampaiden ja suun terveys vaikuttaa yleiseen terveydentilaan. Samalla tehdään aina hampaiden tehopuhdistus ja hammaskivenpoisto. Hammaskivi on terveyshaitta sillä se altistaa ientulehdukselle ja pahimillaan seurauksena voi olla tulehdusta aiheuttava paradontiitti mikä voi aiheuttaa vakavan sairastumisen sillä suun kautta tulehdus voi levitä muualle kehoon. Suun piilevät tulehdukset voivat myös edesauttaa muiden vakavien sairauksien puhkeamista. Hyvä suunterveys on siis tärkeä osa hyvinvointia vaikka moni ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi.
7. Elä tätä hetkeä, nauti elämästä äläkä vertaa itseäsi muihin
Hetkessä elämisellä on iso vaikutus omaan hyvinvointiin. Jos koko ajan vatvoo menneitä tai murehtii tulevaisuutta, on selvää että siinä rasittuvat niin mieli kuin keho. Murheet ja huolet ovat toki osa kaikkien elämää mutta jatkuva murehtiminen vie valtavasti voimia, uuvuttaa ja saa kehon stressitilaan.
Itse olen opetellut pyrkimään eroon turhasta murehtimisesta. Olen huomannut, että voin itse päättää mihin kiinnitän huomioni. On asioita, joihin voin ehkä vaikuttaa ja silloin pyrin etsimään konkreettisia ratkaisuja vatvomisen sijaan. Toki joskus on vain todettava, että jokainen meistä on vastuussa vain itsestään (ja alaikäisistä lapsista) eikä kaikkia / kaikkea voi aina parantaa / muuttaa.
On siis hyväksyttävä myös se tosiasia että aina on asioita joihin en valitettavasti pysty vaikuttamaan ja silloin yritän vain antaa asian olla koska se ei ole minusta kiinni. Se ei ole aina helppoa mutta oma hyvinvointi on sen verran tärkeä asia että sitä ei kannata tuhota murehtimalla asioita joihin ei pysty vaikuttamaan.
En myöskään halua elää sitku/mutku -elämää vaan koitan elää nykyhetkessä. Menneisyyteen en voi enää vaikuttaa ja tulevaisuudesta en todellakaan tiedä yhtään mitään. Joten voin vain olla kiitollinen asioista & elämästä tässä ja nyt. Ihan tutkimustenkin mukaan keskittyminen kiitollisuuden aiheisiin lisää onnellisuutta ja hyvinvointia. Kiitollisuudentunne lisää dopamiinin eritystä eli hyvän olon välittäjäainetta sekä aktivoi aivojen hypotalamusta, joka säätelee mm. aineenvaihduntaa ja stressitasoja. Kiitollisuutta voi ja kannattaa harjoittaa.
Mutta vältä dopamiini-riippuvuutta – se ei ole hyväksi. Dopamiini ei tyydy mihinkään tai kehenkään vaan se haluaa aina vaan lisää, lisää ja lisää, enemmän ja parempaa. Moni, etenkin nuori, jää helposti dopamiini-koukkuun. Ja kun siihen tottuu niin siitä on hyvin vaikeaa päästää irti ja tyytyä vain siihen ihan ”tavalliseen”. Dopamiini-riippuvuus on vähän kuin aasi ja porkkana. Kun sitä porkkanaa ei saa koskaan kiinni niin lopulta ihminen lannistuu ja tulee aloitekyvyttömäksi, masentuu. Ei mikään ihme että nykyään ahdistus ja masennus ovat niin yleisiä – yhtenä syynä on se loputon porkkanan jahtaaminen. Kun mikään ei riitä eikä osata elää ja nauttia hetkestä, olla kiitollisia siitä mitä tällä hetkellä elämässä on. Vähemmästäkin sitä ihminen sairastuu.
Elämä on tätä hetkeä eikä kukaan meistä tiedä, että milloin se otetaan sinulta pois. Joten muista nauttia jokaisesta hetkestä.
Joulu tuli ja meni ja sitä vietettiin pitkän kaavan mukaan kuten Espanjassa on takana. Joulun juhlinta aloitettiin jouluaattona ja se päättyi virallisesti vasta eilen eli loppiaisena. Täällähän loppiainen on joulun tärkein päivä, ainakin lapsiperheissä.
Loppiaisaattona on itämaantietäjien kulkueet kaikissa kaupungeissa ja pienemmissäkin kylissä – täällä Madridissa kulkue on tietysti suuri ja mahtava koska pääkaupungissa ollaan mutta jopa meidän vajaan 8000 asukkaan kylässä oli oma kulkueensa. Loppiaisyönä itämaan viisaat miehet sitten jättävät lahjat, joita etenkin lapset odottavat suurella innolla. Olohuoneeseen jokainen jättää oman kenkäparinsa ja lahjat ilmestyvät sitten niiden viereen.
Loppiaispäivän aamuna avataan lahjat. Ennen lapset saivat käytännössä kaikki lahjat vasta loppiaisena mutta nykyään monissa perheissä on muutettu tapoja ja joulupukki on alkanut tuomaan lahjoja. Näin lapset ehtivät nauttimaan leluistaan ennen kuin arki taas alkaa.
Loppiaisaamuna nautitaan myös ”erikosiaamiainen” eli roscon de Reyes – pullaa. Äkkimakea leivonnainen, jonka sisällä on esim. mantelimassaa, kermavaahtoa tai suklaamoussea. Moni nauttii lisäksi kuumaa suklaata. Kätevä keino saada verensokerit tappiin heti aamusella 🙂 Vaikka leivonnainen ei kuulu omiin suosikeihin eikä tytärkään siitä oikein tykkää niin kyllähän meillä sellainen on joka vuosi. Perinteet ovat perinteitä ja puoliso syö sitten meidänkin osuudet.
Loppiaisena on tapana nauttia myös lounasta perheen / lähisuvun kera ja mekin kävimme puolison veljen perheen luona lounaalla. Päälle laitoin tietysti uuden, joululahjaksi saamani mekon 🙂
Itse olin eilen jo vähän malttamaton ja joulukoristeet saivat lähteä illan aikana – teki mieli siirtyä jo kohti kevättä ja arkea. Nyt loppuu juhliminen ja syöminen, ihanaa palata takaisin tuttuihin rutiineihin!
Ja ainakin tyttären kohdalla se alkaa huomenna ihan täydellä teholla eli luvassa on ahkeraa opiskelua heti ekasta päivästä alkaen. Ja hommia on itse asiassa ollut aika kiitettävästi myös joululomalle. Luettevana oli yksi kirja ja lisäksi opiskeltavana melkoinen määrä maantiedon juttuja (Espanjan maakunnat & niiden pääkaupungit, Espanjan joet, vuoristot ja muut maantieteellisesti tärkeät paikat, Euroopan maat & pääkaupungit, Euroopan merialueet, joet ja vuoristot) ja lisäksi biologista oli melkoinen määrä tehtäviä. No, eipä ole aika käynyt lomalla pitkäksi… Opiskeltu on kotosalla, matkustettaessa ja jopa Suomi-lomalla.
Toki Suomi-lomalla opiskeluun jäi normaalia enemmän aikaa sillä meille osui vähän ”kurjat” lomakelit kun viikon verran oli kunnon paukkupakkaset ja lämpötilat pyörivät koko ajan -20 asteen molemmilla puolin. Ulkoilut ja hauskat talvipuuhailut jäivät siis tällä reissulla väliin.
Loma tuli vietettyä siis pääosin sisätiloissa. Uudenvuoden vaihtumista juhlimme ystäväperheen luona ja kireästä -20 asteen pakkasesta huolimatta kävimme sentään puolenyön aikaan ampumassa vähän raketteja ulkona. Mutta muuten iltaa viettiin sisätiloissa rauhallisissa tunnelmissa, hyvässä seurassa ja herkkuja nauttien.
Suomi-loma on tällä kertaa vähän turhan lyhyt sillä olimme perillä vain 8 päivää. Mutta toivotaan, että keväällä pääsemme pääsiäislomalla taas uudelleen ja kesällä sitten pidemmän kaavan mukaan. Ja silloin toivottavasti säätkin suosivat vähän paremmin
Ennen Suomi-reissua ehdimme viettämään joulun kotosalla. Tänä vuonna puolisolla ei ollut lomia eivätkä edes vapaapäivät osuneet joulupäiville ja meillä oli alunperin tarkoituksena viettää joulu ihan oman perheen kanssa kotona ilman mitään suurempaa juhlimista.
Mutta meidän joulumme sai lopulta pienen twistin kun puolison perhe päätyikin viettämään joulua täällä Madridissa joten meidän jouluaaton ja -päivän kattauksessa olikin oman perheen lisäksi puolison äiti, vanhempi veli ja hänen poikansa sekä nuorempi veli ja hänen naisystävänsä. Seurue jäi meille tietysti myös yökylään koska illallista nautittiin espanjalaisittain myöhään. Mutta tilaahan meillä riittää joten yllättävä suunnitelmien muutos ei ollut mikään ongelma. Ja etenkin tyttären kannalta oli mukavaa että sai serkkupojan tänne seuraksi joulua viettämään.
Alunperinhän meillä oli tarkoitus, että syömme jouluna jotain ihan muuta kuin perinteistä jouluruokaa mutta menu vaihtui sitten lennossa kun sukulaiset ilmoittivat tulostaan. Ihan täyttä joulukattausta en kuitenkaan tekaissut vaan vähän suppeamman ja siinäkin oli ihan riittävästi.
Tarjolla oli alkuruokana mm. mini-blinejä joiden päällä oli wasabi-majoneesia & mätiä sekä ruisleipäpaloja, joiden päällä oli kylmäsavulohitahnaa ja lisäksi valkosipukatkarapuja. Lämpimänä oli tarjolla bataattilaatikkoa, savustettua lohta, rosollia, kinkkurulla sekä tyttären toiveesta myös makaronilaatikkoa. Se maistui kyllä myös serkkupojalle.
Joulupäivänä puolestaan kokkasi anoppi joten loppujen lopuksi pääsin aika pienellä vaivalla.
Nyt on joulu juhlittu ja kovaa vauhtia mennään kevättä kohti. Toki talveahan täällä edelleen eletään – päivisin lämpötilat ovat 6-12 asteen välillä, öisin laskee lähelle nollaa tai käy vähän pakkasen puolella mutta päivien pitenemisen huomaa jo selvästi. Vuorille on kuitenkin satanut lunta viime päivinä ja se ilahduttaa meiltä. Jos vaikka pääsisi kohta lumilautailemaan!
Hyvää alkanutta vuotta 2024 kaikille. Toivottavasti se tuo mukanaan paljon hyviä hetkiä!
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 