Kuukausi: lokakuu 2023

Viime maaliskuussa meidän perheeseen tuli uusi jäsen eli vuokraponi Cherokee. Takana on nyt 7 kuukautta yhteistä elämää ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä tähän kokemukseen. Ja onneksi matkuu jatkuu yhdessä myös tästä eteenpäin sillä ensimmäiset kuukaudet ovat menneet tutustuen ja molemminpuolista luottamusta rakentaen.

Cherokee-ponimme on jo 15-vuotias mutta hänellä on takanaan vähän huono lapsuus. Entinen omistaja oli ilmeisesti kohdellut kaltoin ja jätti ikävät traumat ponin mieleen. Nykyisellä omistajalla eli meidän tallin omistajalla poni on ollut jo useamman vuoden ja pikkuhiljaa luottamusta on saatu rakennettua takaisin.

Tapasimme ponin ensimmäistä kertaa helmi-maaliskuun vaihteessa ja hän oli vielä silloin todella herkkä ja arka. Häntä sai lähestyä vain tietyllä tapaa, tiettyihin paikkoihin ei saanut koskea ja muutenkin poni halusi pitää tietyn turvaetäisyyden. Ratsastettaessa ei ollut isompia ongelmia – mitä nyt yllättävä tapahtumat, äänet ja etenkin raipan näkeminen saivat hänet pelästymään ja hermostuneeksi.

Olemme viettäneet ponin kanssa paljon aikaa näiden kuukausien aikana. Ei pelkästään ratsastaen vaan myös touhuten hänen kanssaan kaikenlaista ja vähitellen poni on alkanut luottamaan meihin. On ollut todella ihanaa nähdä että miten hän on muuttunut. Hän tunnistaa jo meidän automme kun saavumme tallille ja hörisee kun näkee meidät nousevan autosta. Voi Cherokee, miten rakas hänestä onkaan tullut.

Kaikki alun herkkyydet ja arkuudet ovat karisseet pois. Kuten usein sanotaan – every horse deserves, at least once in it´s life, to be loved by a little girl eli vapaasti suomennettuna jokainen hevonen ansaitsee ainakin kerran elämässään tulla rakastetuksi pienen tytön toimesta.

Tuo molemminpuolinen luottamus näkyy myös ratsastettaessa. Tänä kesänä tytär ratsasti ponilla ilman satulaa ja pelkkä riimu päässä, riimunnaru ohjina. Eikä pelkästään kentällä vaan myös maastossa, jopa laukaten. Luottamusta hyödyntäen lähdetään myös kisakauteen.

Touko-keskuussa ehdimme käydä muutamissa seurakisoissa mutta sitten alkoi kesä ja kuumuus, jolloin mentiin täysin olosuhteiden mukaisesti eli otettiin rauhallisemmin ja täysipainoiset treenit aloitettiin uudelleen vasta syyskuun alussa. Nyt on sitten kuukauden verran treenattu taas 3-4 kertaa viikossa ja vähitellen yhteiset sävelet ovat alkaneet löytyä.

Viime viikolla oli syksyn ensimmäiset kisat eli seurakisat toisella tallilla. Vielä alkulämmittelyssä sekä poni että tytär olivat todella hermostuneita mutta valmentajan hyvillä ohjeilla pari saatiin rauhoittumaan ja lopulta suoritus kentällä oli onnistunut. Siitäkin huolimatta että vielä tuomareiden tervehdyskierroksella poni vetäisi pienet pakoon-spurtit.

Ponilla on siis luonnetta ja hän osaa kyllä myös näyttää sen. Eli tarjolla on juuri sopivasti haastetta, mitään ei ole tarjolla ilmaiseksi 🙂

Mutta tytär piti hermonsa ja onnistuivat tekemään sen jälkeen hyvän suorituksen. Tämä oli tärkeää itseluottamuksen kannalta eli vaikka poni välillä tekee temppujaan niin se ei tarkoita mitään sen kummempaa. Kisatilanne on kuitenkin aina jännittävä.

Meidän vuokraponimme on siis tallin omistajan omistuksessa oleva poni. Tämä on hyvä järjestely sillä hän tuntee ponin hyvin ja pystyy näin helposti auttamaan jos vaikka tulisi jotain haasteita tai ongelmia ponin kanssa. Lisäksi tuntuu hyvältä, että poni tulee aina pysymään tuolla tallilla eli siinä vaiheessa kun emme häntä enää pysty vuokraamaan (tytär kasvaa ponikauden ohitse) niin emme joudu häntä hyvästelemään vaan hän pysyy edelleen tallilla.

Mitä vuokraus sitten tarkoittaa käytönnössä?

Poni on siis käytännössä kuin meidän omamme – huolehdimme hänestä ja hänen kuluistaan. Olemme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen, jossa on määritelty tarkkaan että mihin tarkoitukseen ponia saa esim. käyttää. Emme voi antaa ponia muiden ratsastettavaksi ilman omistajan lupaa, häntä ei voi viedä toiselle tallille jne. Muuten saamme melko vapaat kädet eli voimme käydä itsenäisesti esim. ratsastamassa, juoksuttamassa, kävelyttämässä, ratsastaa maastossa jne.

Tietysti vuokraamiseen kuuluu myös vastuu eli poni on meidän vastuullamme ja meidän pitää huolehtia hänestä. Vastuullamme on myös ns. normaalit huoltotoimet eli kengitykset, rokotukset, madotukset, loimien pesut jne. Ja jos tarvetta tulee esim. eläinlääkärille niin ne kulut ovat myös meidän vastuullamme.

Koska emme halunneet mitään ikäviä yllätyksi niin otimme ponille vakuutuksen, joka kattaa nyt eläinlääkärikulut, myös mahdolliset klinikka/eläinsairaalakäynnit. Mitään isompaa ei ole onneksi tähän mennessä sattunut mutta toki eläinlääkäriä on pariin otteeseen tarvittu.

Kustannukset

Kuukausivuokra tietysti vaihtelee ponin/hevosen tasosta riippuen sekä paikasta jossa hevonen on ylläpidossa. Mitä parempi hevonen ja mitä hienommat olosuhteet, sitä kalliimpi hinta.

Me maksamme 250 € kuukaudessa mikä olisi tuolla tallilla jo pelkkä hevosen ylläpitomaksukuukaudessa eli jos tallille vie oman hevosen hoitoon. Se sisältää tarhapaikan (hevoset ovat pääasiassa ulkona ympäri vuoden) ja sen puhtaanapidon, ruoan 3 x päivässä sekä tarvittaessa kävelytyskoneen 3 x viikossa. Omistaja asuu itse tallilla joten hän on myös aina paikalla vahtimassa että hevosilla on kaikki hyvin.

Eläinlääkärivakuutusta maksamme 60 € kuukaudessa. Tuo ei olisi pakollinen maksu mutta eläinlääkärikulut saattavat nousta todella korkeiksi jos jotain sattuu eli vakuutus tuo tiettyä mielenrauhaa.

Lisäksi maksamme valmennuksesta. Tällä hetkellä tytär ratsastaa valmennuksessa 3 x viikossa ja tämä maksaa kuukaudessa 170 €. Yleensä tytär käy ratsastamassa itsenäisesti kerran viikossa ja joskus minäkin käyn ponia liikuttamassa.

Nämä ovat siis säännölliset kuukausimaksut. Lisäksi maksamme tarvittaessa kengityksistä, rokotuksista, madotuksista jne.. Ja tietysti kisareissut maksavat erikseen – niissä lähtömaksut ovat 20-40€, kuljetus 50-60 €, karsinavuokra ja muut kulut yleensä 10-30 €.

Vuokrahevonen vai oma hevonen?

Oman hevosen hankinta on kallis sijoitus ja eikä siihen ole välttämättä rahaa/aikaa/halua. Mutta toisaalta taas perustunnit ratsastuskoululla eivät taas aina tarjoa mahdollisuutta kehittyä. Silloin vuokraus on hyvä vaihtoehto. Näin pääsee kokeilemaan miltä hevosen/ponin omistaminen tuntuu, riittääkö aika ja innostus ilman että pitää sitoutua pidemmäksi aikaa.

Täällä Madridissa hevosten/ponien vuokraaminen tällaiseen tarkoitukseen on varsin yleistä. Monilla talleilla, myös ihan normaaleilla ratsastustalleilla, on usein mahdollisuus vuokraukseen ja tämä taas mahdollistaa paremman valmentautumisen ja mahdollisuuden kilpailla.

Monissa paikoissa on mahdollisuus myös jakaa vuokraus jonkun toisen kanssa – näin kustannukset ovat edullisemmat ja tämä on myös aikataulujen puolesta joustavampi vaihtoehto.

Toki ratsastus on aina kallis harrastus, siitä ei pääse mihinkään. Koemme kuitenkin että se hyvä ja äärimmäisen monipuolinen harrastus, joka auttaa rauhoittumaan kiireisen elämän keskellä. Eläinten kanssa touhuaminen luonnon keskellä on hyvä tapa pitää ns. jalat maassa ja rauhoittua, samalla saa myös raitista ilmaa. Hevosta ei kiinnosta TikTok-videot vaan ne vaativat aitoa kohtaamista ja läsnäoloa.

Toki ratsastus on myös siinä mielessä hyödyllistä että se tarjoaa samaan aikaan sekä älyllisiä haasteita että monipuolista liikuntaa. Ja vaikka ratsastus on periaatteessa yksilölaji niin yhteisöllisyys on kuitenkin vahvasti mukana. Ratsastus on sosiaalista sillä tallilla ollaan tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa ja ainakin meidän tiimissä on todella hyvä ja kannustava ilmapiiri.

Mutta ehkäpä tärkeintä on kuitenkin se, hevosharrastus opettaa vastuunkantamista ja kehittää vastuuntuntoa sillä hoitaminen vaatii aikaa ja vaivaa ja ratsastuksessa kehittyminen pitkäjänteistä ja säännöllistä harjoittelua. Siinä oppii nopeasti kovan työn ja omistautumisen tärkeyden – tärkeitä elämäntaitoja. Koen, että ratsastus on itse asiassa enemmän elämäntapa kuin pelkkä harrastus.

Ja nyt kun tytär lähestyy teini-ikää niin uskon tallin olevan erittäin hyvä paikka tuon monesti hankalan iän läpikäymiseen. Nimimerkillä kokemusta on…. Hevoset ovat siitä hyviä tyyppejä että ne eivät arvostele vaan hyväksyvät jokaisen sellaisena kuin he ovat. Hevoset ovat myös äärimmäisen hyviä kuuntelijoita ja itse asiassa äärimmäisen herkkiä tunnistamaan ihmisten tunteet ja mielialan.

Ja meillähän tästä vuokraponista on tavallaan tuplailo sillä itsekin hevosihmisenä rakastan viettää aikaa noiden karvakorvien kanssa. Hevosten kanssa oleminen on täydellistä mindfulnessia ja samalla saa myös raikasta ilmaa ja kuntoliikuntaa. Ja mikä parasta niin saan jakaa harrastuksen tyttären kanssa eli vietämme näin yhdessä arvokasta aikaa.

Syksy alkoi täällä Espanjassa virallisesti 23.syyskuuta eli pari viikkoa sitten. Sitä ennen täällä saatiin jo esimakua syksystä kun perinteiset syyskuun myrskysateet saapuivat ja viikon verran saatiin vettä monen kuukauden edestä. Paikoitellen vettä tuli aivan liikaa sillä kuiva maasto ei pystynyt imemään kaikkea ja isot vesimassat saivat tulvia aikaiseksi. Tiet tulvivat monissa paikoissa ja paikoitellen vesi tulvi myös koteihin asti. Meillä ei ollut onneksi mitään ongelmia vaikka vettä tulikin muutaman yönä ihan huikea määrä.

Nämä syysmyrskyt sateineen ovat täällä kuitenkin ihan normijuttu ja niitä on aina tähän vuodenaikaan kun lämpimät ja viileät ilmamassat kohtaavat. Tänä vuonna ne kestivät reilun viikon verran ja käytännössä joka yö nousi kunnon ukkosmyrsky.

Syksy ei kuitenkaan saapunut vielä sateiden myötä vaan intinaanikesä eli espanjalaisittain el veranillo de San Miguel. Tämä on myös tyypillinen ilmiö eli syys-lokakuun vaiheessa eli lämpötilat nousevat uudelleen kesäisiin lukemiin ja näistä 30 asteen lämpötiloista onkin saatu nauttia jo kohta pari viikkoa.

Tosin syksyn tulon huoma kyllä siitä että yölämpötilat laskevat jo 15 asteen alapuolelle. Mutta päivällä on kyllä sitten tosi kesäisen lämmintä, ihan aina iltaan asti. Harmi vain että uima-allaskausi loppuu täällä jo koulujen alkaessa syyskuun alussa eli helteistä huolimatta ulkoaltaat on jo kiinni.

Reippaat sateet ja sen jälkeinen lämpöaalto ovat kuitenkin tehneet hyvää luonnolle. Meillä nimittäin vihertää tällä hetkellä pellot kuin keväällä konsaanaan! Itse asiassa en tiedä että miten tämä on vaikuttanut viljelyksiin mutta itse tykkään kyllä kun pellot vihertävät näin syksyllä. Täällä kun yleensä kesän jälkeen maisemat ovat varsin kuivat ja keltaiset.

Näistä upeista keleistä on tietysti pitänyt ottaa kaikki irti ja pitkästä aikaa olen taas tehnyt pitkiä pyörälenkkejä. On kyllä mahtavaa asua täällä luonnon läheisyydessä sillä meillä avautuvat pellot melkeinpä suoraan kotiovelta. Yhdellä pyörälenkillä tuli vastaan monisatapäinen lammaslauma, toisella tuli vastaan peuroja. Mitäköhän seuraavalla kerralla?

Myös meidän nelijalkainen perheenjäsenemme nauttii suuresti näistä vehreistä pelloista. Ei pelkästään syömisen merkeissä vaan maastolenkit pitkin peltoja ovat kivaa vaihtelua näin syksyllä. Ja tytär pääsi myös vihdoin toteuttamaan unelmansa eli laukkaamaan sänkipellolla.

Kesätauon jälkeen täällä on kisakausi taas alkamassa ja ensimmäinen harjoituskisa tyttärellä on ensi viikon torstaina. Ja sen jälkeen on sitten tiedossa kahdet-kolmet aluekisat loka-marraskuun aikana ja joulukuun alussa on sitten Madrid cup-finaali. Eli kiirettä on siis luvassa.

Toistaiseksi koulun ja ratsastustreenien yhdistäminen ei ole tuottanut ongelmia ja toivotaan että samalla rytmillä mennään myös tästä eteenpäin.

Kotona alkaa olemaan jo aika valmista, sisutusta myöten. Viherkasveja olen käynyt ostamassa tällä viikolla tuomaan vähän väriä ja lopulta löysimme myös keittiöön sopivan lampun. Varastokin tuli järjestettyä yhtenä päivänä vähän kuin vahingossa. Piti vain muutama laatikko vanhoja vaatteita käydä läpi mutta päädyinkin sitten käymään kaikki laatikot läpi, turhat meni kierrätykseen ja loput parempaan järjestykseen. Yksi tämän kodin hyviä puolia on kyllä se että säilytystilaa meillä on kerrankin riittävästi.

Miten helppoa olisi siis vain tunkea kaikki varastoon antaa tavaran kertyä. Mutta sitä en halua joten aika ajoin varaston siivous ja läpikäynti on siis ihan must juttu.

Syyskuun ikävin juttu on ollut meidän autojen reistailu. Oma autoni oli jo elokuussa korjaamolla kun öljypaineen merkkivalo syttyi yhtäkkiä ja hinaaja kävi viemässä hakemassa auton korjaamolle. Ja kun auto tuli takaisin, vika oli kyllä korjattu mutta toinen vika tuli tilalle. Joten ei kun auto uudelleen takaisin samaan paikkaan. Toiset 300 euroa remonttiin mutta edelleen sama vika jatkui. Ja kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin autosta meni starttimoottori eli hinaaja kävi jälleen noutamassa auton korjaamolle. Ja vasta tänään, 9 päivän jälkeen, sain auton takaisin. Ja tällä kertaa lasku oli 500 €. No, nyt pitää vain toivoa että auto kestäisi pitkään ennen kuin tulee taas tarvetta uusiin korjauksiin.

Etenkin kun meidän toinenkin auto alkoi reistaamaan ja jätti puolison yhtenä päivänä Madridin keskustaan. Ja taas oli hinaajalle tarvetta. Nyt odottelemme että mikä on korjaamon tuomio – tuleeko siitä vielä auto eli kannattaako korjata vai joudumme hankkimaan toisen kulkupelin tilalle.

Onneksi meidän autovakuutukset sentään kattavat nuo hinausautojen kulut sillä niitä on tosiaan tässä viime aikoina tarvittu ihan kiitettävästi…

Nyt sitten vain odotellaan että mikä on tuomio puolison auton suhteen mutta sitä joudumme vielä odottamaan sillä korjaamolla on sen verran kiirettä että pääsevät auton pariin vasta loppukuusta! Mutta onneksi löysimme todella hyvään hintaan vuokra-auton (150€/3 viikkoa) eli puoliso ajelee sellaisella nyt sitten sitten toistaiseksi.

Ensi viikolla täällä on edessä pitkä viikonloppu sillä torstai ja perjantai ovat vapaapäiviä eli viikonloppu mukaanlukien luvassa on peräti neljän päivän vapaa. Täällä Espanjassa rakastetaan näitä pitkiä viikonloppuja ja aina kun on pyhäpäivän puolesta mahdollisuus (eli osuus esim. to tai ti) niin siitä tehdään tällainen puente eli pitkä viikonloppu.

Seuraava sellainen on vuorossa joulukuun alussa kun 6. ja 8.päivä ovat juhlapyhiä mutta silloin onkin vähän pidempi vapaata on peräti ke-su.

Aika harvoin me pystymme näitä hyödyntämään sillä puolison vuorotyöt eivät juhlapyhiä kunnioita eli hän on aika usein töissä. Ja aika usein myös ratsastuskisat tietysti osuvat juuri noihin pitkiin viikonloppuihin eli mitään reissuja ei taida olla luvassa tässä syksyn aikana.

Nyt jäämme kuitenkin odottelemaan että milloinkahan se syksy saapuu myös säitten puolesta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ehkä loppukuusta voisi olla toivoa helteiden hellittämisestä. Mitään dramaattista muutosta ei kuitenkaan ole vielä luvassa ainakaan tämänhetkisten ennusteiden mukaan.

Mukavaa ja aurinkoista syksyä kaikille – toivottavasti kaikkialla saadaan nauttia upeista syyskeleistä. Etenkin sitä aina toivoo kaunista ja aurinkoista syksyä Suomeen jossa syksyn lyhenevät päivät ja syyssateet ovat vaikeita aikoja monille.

Takana on nyt ensimmäinen vuosi Madridissa. Olemme nähneet syksyn, talven, kevään, kesän ja nauttineet vuodenaikojen vaihtelusta. Jopa etukäteen paljon pelottelua aiheuttanut kesä oli loppujen lopuksi ihan ok. Oli kuuma mutta niinhän täällä Espanjassa tuppaa kesällä olemaan.

Ehkä meillä on ollut tuuria nyt ekana vuonna sillä säät ovat olleet kaikkiaan varsin suotuisat: syksy jatkui pitkään kauniina ja lämpimänä, talvi oli melko leuto ja vähäsateinen, kevät alkoi jo varhain ja lämpötilat olivat kesäiset jo huhtikuussa eikä kesälläkään saatu mitään 3 kk kestävää super-hyperhellettä vaan ainoastaan muutamia lyhyempiä jaksoja, joiden aikana lämpötilat olivat 40 asteen tuntumassa.

Maaliskuussa kirjoittelin meidän puolivuotis-kuulumisia ja niistä voi paremmin lukea täältä: https://wordpress.com/post/madridinmiia.com/1391

Tuolloin ajatukset olivat todella positiviiset ja moni veikkaisi että kyseessä on vain ensi-ihastusvaihe. Että ajatukset kyllä muuttuvat kunhan aika kuluu ja kunhan pääsemme kokemaan Madridin kesän. Monille se on nimittäin aivan kauhistuksen aihe – kuivuus ja 35-40 asteeseen, paikoittain jopa ylikin, nousevat lämpötilat ovat monille liikaa.

Ja sen kyllä huomasi täällä kesällä – etenkin elokuussa Madrid oli todella autio. Iso osa kaupunkilaisista suuntaa lomanviettoon jonnekin ihan muualle (iso osa madridilaisista kun on kotoisin jostain ihan muualta…) ja kotiin palataan vasta elo-syyskuun vaihteessa kun arki taas alkaa. Myös turisteja täällä on elokuussa paljon normaalia vähemmän. Me taas otimme tuosta kaiken irti sillä keskusta on niin ruuhkainen ettei sinne kauheasti huvita lähteä mutta elokuussa oli ihanan rauhallista. Ei ollut ruuhkia eikä tungosta.

Eikä Madridin kuiva kuumuus tunnu yhtä pahalta kuin esim. Välimeren rannikon kostean nihkeä kuumuus, joka tarttuu iholle ja saa vaatteet hiestä nihkeäksi 5 minuuttia suihkun jälkeen. Toki kesällä on kuuma ja kuumimpaan aikaan täytyy yrittä pysytellä varjossa tai sisätiloissa ja hoitaa päivän aktiviteetit aamulla ennen kuin kuumuus iskee kunnolla mutta kesää on kuitenkin vain muutama kuukausi ja sen jälkeen on taas siedettävämmät kelit.

Ja jos välillä pääsee vielä hetkeksi jonnekin kuumuutta pakoon niin jaksaa vielä paremmin. Onneksi täältä Madridista käsin on helppoa matkustaa myös muualle sillä kaupunki sijaitsee strategisesti loistaavalla paikalla, käytännössä keskellä Espanjaa. Täältä voi suunnalta helposti minnepäin tahansa autolla, junalla tai lentäen. Espanja on iso, monipuolinen maa missä on paljon nähtävää ja täältä Madridista käsin kaikki on lähempänä. Autolla olemme käyneet jo useampaan otteeseen pohjoisrannikolla, Galiciassa mutta olemme ajelleet myös Andorraan, Portugaliin sekä Välimeren rannikolle Murciaan. Yksi ehdottomasti positiivinen asia jonka muutto toi mukanaan!

Ja ne vuodenajat – ne ovat tosiaan tuoneet mukavaa vaihtelua. Kanariallahan elämä oli käytännössä ikuista kesää ja pidemmän päälle se alkoi kyllästyttämään. Täällä Madridissa on neljä erilaista vuodenaikaa ja tämä on rikkaus. Täällä on ihan oikea talvi, ei ehkä lunta mutta lämpötilat laskevat etenkin öisin helposti pakkasen puolelle. Talvea kuitenkin ”helpottaa” se että valoisien tuntien määrä on ihan siedettävä eli pimeää talvella tulee vasta joskus kuuden jälkeen. Ja päivällä usein paistaa aurinko siniseltä taivaalta. Eli talvi on talvi mutta siedettävä sellainen ja lumen kaipuuseen voi sitten ajella lähimmille vuorille. Toki jonain vuosina sitä lunta saadaan jopa kaupungissa asti – vielä viime talvena emmä tuota päässee kokemaan.

Kovasti odotamme että jos tänä talvena sataisi vuorilla paljon lunta jotta pääsisimme laskettelemaan ja lumilautailemaan mahdollisimman paljon. Tämä on myös yksi positiivista asioista täällä sillä meidän perhe rakastaa talvea ja talviaktiviteetteja. Jäähalli avattiin syyskuun alussa ja luistelemassa olemme jo ehtineet käydä kahteen otteeseen. Tytär ja puoliso ovat todella innostuneita luistelijoita ja itse entisenä jäälajien harrastajana olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen tästä mahdollisuudesta.

Tärkein ja rakkain harrastus on kuitenkin meillä hevoset ja kun 6 kk sitten vihdoin löysimme hyvän tallin niin sen myötä sekin palanen kolahti paikoilleen. Meillä on tallilla hyvä tiimi, loistava henki ja tytär löysi sieltä välittömästi hyvän ystävän, jonka kanssa jakaa rakas harrastus. Tytöt treenaavat yhdessä ja käyvät yhdessä kisoissa. Etenkin tyttärelle tämän tallin löytyminen oli se viimeisin palanen, joka helpotti sopeutumista uuteen asuinpaikkaan.

Pienen lapsen kanssa muutto on aina helpompaa mutta kun lähestytään teini-ikää niin tällaiset isot muutokset ovat aina isoja juttuja. Toki tytär kaipaa paljon Kanarian ystäviään, etenkin parasta ystävää siellä, mutta onneksi uudesta koulusta on löytynyt valtava määrä uusia ystäviä. Se helpotti myös omaa sopeutumista kun huomasi että tytär viihtyi loistavasti uudessa koulussa ja siellä heti paljon uusia ystäviä.

Mutta ehdottomasti tärkein tekijä kotiutumisessa ja viihtymisessä on ollut koti sekä sen sijainti. Olemme niin onnellisia tässä kodissa, joka nyt juuri remontoituna on juuri meidänlainen. Tämä tuntuu kodilta, täällä on hyvä olla.

Ja kodin sijainti oli nappivalinta. Nautimme siitä että täällä on maaseudun rauhaa ja luontoa mutta jos haluamme keskustaan ja sen huvituksiin niin sinne pääsemme myös puolessa tunnissa. Ihan täydellistä. Yhtään lähemmäksi keskustaa en suostuisi muuttamaan sillä ruuhkat, liikenne ja keskustan saasteet eivät houkuttele ollenkaan.

Ja jos ei vielä käynyt selväksi niin fiilikset ovat siis edelleen loistavat. Muutto Kanarialta Madridiin oli iso muutos ja kynnys tällaiselle muutokselle on aina iso mutta olemme kaikki tyytyväisiä ja onnellisia että se tuli tehtyä.