Kuukausi: syyskuu 2023

Kolme kuukautta siihen meni mutta nyt on remontti valmis ja olemme päässeet muuttamaan takaisin kotiin. Päällimmäisenä tunteena on helpotus – remonttirumba on ohi ja kaikki meni paremmin kuin osasimme toivoa. Nyt voimme vain nauttia uudesta kodista – sillä uudelta tämä tuntuu näin mittavan remontin jälkeen.

Remonttihommat ovat aina tietynlaista riskinottoa koska ikinä ei voi tietää miten hommat etenevät. Onko remonttifirma luotettava, tekevätkö he hyvää työtä, pysytäänkö aikataulussa, tulee yllätyksiä matkan varrella jne. Ja jos ei muuten jännitystä ole riittävästi niin voi lähteä hommaan kuten me – aivan liian myöhään ja vailla kaikkia tarvittavia tekijöitä.

Tunnelmia remontin alkuvaiheesta voi lukea mm. täältä: https://madridinmiia.com/2023/06/07/remontti-alkakoon/ ja täältä https://madridinmiia.com/2023/06/13/miten-valmistauduimme-remonttiin/

Etenkin täällä Espanjassa remontit ovat todellista arpapeliä sillä jokaisella on jaettavaksi kauhutarinoita siitä miten remontit ovat menneet pieleen tai miten remonttifirma on rahastanut ja jättänyt sitten työt tekemättä.

Olemme kuitenkin tosi tyytyväisiä siihen miten hyvin kaikki sujui. Remonttifirma oli onneksi luotettava, hommat sujuivat aikataulussa ja budjetin mukaisesti eikä mitään suurempia yllätyksiä tullut matkan varrella vastaan. Paljon päätöksiä tehtiin vasta remontin aikana mutta onneksi remonttifirman työnjohtajalla tuntui olevan kokemusta hommista ja hän rauhallisella asenteellaan fiksasi kaikki haasteet.

Ja mikä tärkeintä niin lopputulos on juuri sellainen kuin mitä halusimme. Koti näyttää meiltä ja tuntuu kodilta. On vaaleutta, skandinaavista selkeyttä, paljon valoa ja toivottavasti lopputulos kestää aikaa. Emme siis halunneet mitään trendijuttuja vaan meidän näköisen kodin, joka olisi ajanmukainen vielä 10 vuodenkin jälkeen.

Tämä on itse asiassa melko hyvä kopio meidän entisestä kodista, josta tykkäsimme todella paljon. Mitä nyt tilaa on vain paljon, paljon enemmän. Mutta samat elementit löytyvät edelleen: harmaat puujäljitelmälattiat, keittiö-olohuone-ruokahuone avointa tilaa, isot lasiset terassinovet tuomassa valoa, keittiössä valkoisen ja tumman puun yhdistelmä sekä iso saareke – jopa tasoiksi valitsimme aivan saman Silestone-sävyn kuin mitä meillä oli edellisessä kodissa.

Olemme siis kaikin puolin tyytyväisiä. Koti on toiminnallinen – onhan se suunniteltu juuri meidän tarpeiden ja toiveiden mukaan. Keittiössä tämä näkyy esim. siinä että astianpesukone on työskentelykorkeudella ja vieressä on tarvittavat kaapit niin että kaikki astiat saa suoraan omille paikoilleen koneesta. Myös keittiön suodattimella varustettu juomavesihana on tärkeä juttu – Madridin hanavesi on täysin juomakelpoista mutta suodattimen avulla siitä saa poistettua epäpuhtauksia ja vesi maistuukin paremmalta. Saarekkeeseen integroitu liesi on myös ihan must sekä saarekkeeseen upotettu pistorasia helpottaa työskentelyä.

Keittiön suunnittelin itse ja naapurikylässä sijaitseva keittiöfirma toteutti sen. Ja myös heidän työhönsä olemme erittäin tyytyväisiä. Keittiöstä tuli juuri sellainen kuin halusin.

Nyt kelpaa laittaa ruokaa kun samalla voi katsella ulos tai seurustella olohuoneessa olevien kanssa.

Ylimmän kerroksen kattoikkuna onnistui myös täydellisesti. Se tuo upean määrän valoa mutta parasta on tietysti maisemat jotka ikkunoista avautuvat. Yhteen suuntaan avautuvat peltomaisemat, toisessa suunnassa siintää Madridin keskusta pilvenpiirtäjineen ja yhdellä suunnalla on näkymä Madridin vuoristoon. Toivottavasti ensi talvena saamme ihailla lumisia vuorenhuippuja!

Onneksi puoliso piti päänsä ja ikkuna asennettiin vaikka itse aluksi olin vähän sitä vastaan. Valon takia ei tuota ikkunaa olisi tarvittu sillä huoneessa oli jo korkea ja iso ikkuna tuomassa valoa. Mutta onhan tuo aika upea lisä ja kaiken lisäksi meidän talo on ainoa, josta sellainen löytyy. Eli jos joskus laitamme kodin myyntiin niin tämä on varmasti yksi myyntivaltti lisää.

Loppujen lopuksi tuosta tilasta tuli niin hieno että tytär halusi sinne asumaan. Alunperin siitä piti tulla vierashuone tai meidän makuuhuone mutta lopulta päätimme antaa huoneen hänen käyttöönsä. Remontin yhteydessä huoneeseen rakennettiin myös oma kylpyhuone.

Tässä näkyy ylimmän kerroksen melkoinen muutos.

Koti remontoitiin siis käytännössä ihan kokonaan. Vain sisääntulon yhteydessä oleva vessa jätettiin entiselleen. Olisihan senkin voinut samalla remontoida mutta toisaalta oli hauskaa jättää myös jotain vanhaa jäljelle. Myös portaat saivat jäädä alkuperäiseen asuunsa – ainakin toistaiseksi. Näin teimme myös edellisessä kodissa – ehkäpä tämä on meidä perinne. Paljon uutta mutta jotain vanhaa.

Tässäpä muutamia ennen ja jälkeen kuvia alakerrasta, jossa meillä on sisäänkäynti, wc, keittiö sekä olohuone-ruokailutila.

Seuraavat kuvat ovat 1.kerroksesta, jossa meillä on kolme makuuhuonetta, kylpyhuone sekä meidän päämakuhuone, jossa oma kylpyhuone. Tässä kerroksessa suurin muutos tapahtui kylpyhuoneissa.

Makuuhuoneessa sekä vieras/työhuoneissa vaihtuivat vain lattiat, kaapistot ja väliovet.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika kiireisiä kun olemme kantaneet huonekaluja takaisin, tyhjentäneet varastossa olleita pahvilaatikoita ja käyneet ostamassa puuttuvia juttuja. Sisustushommia pitää vielä jatkaa tässä lähiviikkojen aikana. Taulut puuttuvat pääasiassa vielä seiniltä, mattoja pitää hankkia sekä myös muutamia huonekaluja. Ja kaikenlaista pientä. Verhot sain sentään jo ikkunoihin vaikka etukäteen reikien poraaminen seinään vähän jännittikin. Mutta ihan suoraan ne verhotangot asettui eikä ylimääräisiä jälkiäkään tullut seiniin.

On mahtavaa olla taas kotona kolmen kuukauden evakon jälkeen. Onneksi lähdimme remonttirumbaan sillä lopputulos on sen arvoinen.

Lukuvuosi on vihdoin saatu täällä Espanjassakin käyntiin. Tytär aloitti koulunsa jo syyskuun 4.päivä eli takana on jo kaksi täyttä kouluviikkoa.

Tyttärellä alkoi nyt uusi vaihe sillä hän siirtyi primariasta secundariaan, tai ESOon kuten täällä puhutaan. Suomalaisittain siis hän siirtyi ala-asteelta yläasteelle. Koulu pysyi kyllä samana mutta rakennus vaihtui ja lisäksi luokat sekoitettiin. Uudelle luokalle tuli kuitenkin kolme hyvää ystävää viime vuodelta. Mitään suuria muutoksia ei siis tapahtunut. Vanhat luokkakaverit ovat edelleen kavereita ja heitä näkee edelleen välitunneilla & ruokailussa sekä tietysti vapaa-ajalla. Osa oppitunneista on myös ns. tasotunteja eli niille tulee oppilaita kaikilta luokilta. Näin on esim. englannin tunneilla, joissa on eri tasoisia ryhmiä ja oppilaita siis kaikilta rinnakkaisluokilta. Secundariassa luokat eivät siis ole enää yhtä tiiviitä yksikköjä kuin mitä oli vielä primarian puolella.

Monissa kouluissa muutos on toki isompi sillä julkisella puolella yleensä primaria ja secundaria ovat täysin erillisiä kouluja eivätkä oppilaat siirry suoraan tiettyyn kouluun vaan koulupaikkoja haetaan ja ne myönnetään tietyin perustein. Esim. tyttären samanikäinen tallikaveri ei saanut luokalleen ketään tuttua vanhasta koulustaan.

Tyttären luokalla on oppilaita yhteensä 20, joista tyttöjä on 7 ja poikia 13. Näin on itse asiassa kaikilla kolmella rinnakkaisluokalla eli tyttöjä on vähemmän kuin poikia. Heillä on oma luokka ja eri aineiden opettajat tulevat sitten luokkaan opettamaan. Vain muutamissa erikoisaineissa kuten kuvaamataidossa, musiikissa ja teknologiassa käytetään erikoisluokkia.

Koulupäivä on pituudeltaan aivan sama kuin primariassa eli koulu alkaa klo 9:30 ja loppuu klo 17. Erona on vain se, että nyt secundarian puolella oppilaat saavat lähteä koulusta ilman että joku aikuinen on heitä hakemassa, primariassa piti olla vielä aikuinen ovella hakemassa. Nyt siis käytännössä voisi kulkea koulumatkat itsenäisesti mutta meillähän tuo on etäisyyden takia ihan mahdoton juttu. Itse asiassa valtaosa koulun oppilaista tulee ihan eri alueelta kuin koulun läheisyydestä eli suurin osa käyttää joko koulukuljetusta taikka vanhemmat hoitavat koulumatkat.

Koulunpäivää jaksottavat kaksi taukoa – ensimmäinen lyhyempi 30 min tauko aamupäivällä klo 12-12:30, jonka aikana on mahdollisuus nauttia pieni välipala (hedelmä tai sämpylä, kuuluu kouluruokailun hintaan) ja pidempi reilu tunnin lounastunti on sitten iltapäivällä klo 14:05-15:20. Ruokailu on maksullinen mutta käytännössä aika pakollinen eli omia eväitä ei pysty koulussa syömään eikä lähistöllä ole mitään ravintoloita, kahviloita, kauppoja tmv.

Edes näillä yläasteikäisillä ei siis ole käytännössä mahdollisuutta poistua koulusta koulupäivän aikana – tämä kummasti helpottaa esim sitä että ei tule kenellekään ylimääräisiä poissaoloja koulusta.

Opiskeltavat aineet ovat muuttuneet sen verran, että primariassa opiskellut social science ja natural science (luonnontieteet sekä yhteiskuntaoppi) jäivät pois ja nyt opiskellaan maantietoa & historiaa sekä biologiaa & geologiaa. Primariassa nämä opetettiin englanniksi, nyt kieli on espanja. Englantia opiskellaan kuitenkin itsenäisenä aineena lukuisia tunteja viikossa.

Tunnit jakautuvat näin: englantia on viikossa peräti 7 tuntia, espanjaa 5 tuntia, matematiikkaa 4 tuntia, maantietoa & historiaa 3 tuntia, biologiaa & geologiaa 3 tuntia, liikuntaa 3 tuntia, teknologiaa 2 tuntia, saksaa 2 tuntia, kuvataidetta 2 tuntia ja musiikkia 1 tunti. Lisäksi viikossa on kaksi tuntia luokanvalvojan kanssa. Kaikissa aineissa on oma opettaja mutta näin koulussa heillä oli jo primarian puolella.

Arvostelut eli ”todistukset” annetaan myös samaan tapaan kuin primariassa eli 3 x vuodessa. Arvostelun muoto kuitenkin muuttuu sillä koulu noudattaa IB middle years- ohjelmaa, joka valmistaa oppilaita kaksivuotiseen, kansainväliseen IB-lukioon ja tutkintoon. Kaikissa aineissa eri osa-alueet pisteytetään ja yhteispisteiden mukaan tulee sitten arvosana, joista korkein mahdollinen arvosana on 7 ja alin 1.

Tämä IB middle years-ohjelma näkyy koulun toiminnassa merkittävästi sillä opetus on huomattavasti moniulotteisempaa, itsenäisempää ja vaativampaa kuin tavallista opetussuunnitelmaa noudattavissa kouluissa. Tämä tuo opiskeluun oman lisänsä mutta toisaalta tätä metodia koulussa hyödynnettiin jo viime vuonna 6.luokalla eli muutos ei ole tullut yhdellä kertaa.

Meillä oli kuluneella viikolla myös ensimmäinen yhteistapaaminen luokanvalvojan kanssa, joissa käytiin läpi kouluarkea ja muita tärkeitä asioita. Koululla on varsin selkeät periaatteet sekä säännöt ja nämä käydään läpi niin oppilaiden kuin vanhempien kanssa heti kouluvuoden alussa. Esim. puhelimien käyttö on kiellettyä koulupäivän aikana. Se saa olla mukana mutta repussa eikä sitä saa pitää päällä eikä ottaa esille. Edes välitunneilla ei saa käyttää puhelimia. Tämä taitaa itse asiassa olla ihan yleinen sääntö kaikissa kouluissa täällä Espanjassa tai en ainakaan ole kuullut yhdeltäkään ystävältä tai tutulta mitään poikkeavaa käytäntöä.

Lukuvuoden aikana henkilökohtaisia tapaamisia on luokanvalvojan kanssa vähintään kolme, kerran joka kurssin aikana. Tosin jos aihetta on niin tapaamisia voi myös olla useampia. Tyttären luokanvalvoja on erikoistunut nimenomaan tähän ikäluokkaan eli hänellä on hyvä käsitys siitä että minkälaisia muutoksia tämä vuosi tuo – niin koulun osalta kuin myös henkisesti ja fyysisesti. Koulun puolelta tuotiin myös heti selville että tämä vuosi tulee varmasti olemaan haastava. Ei pelkästään sen takia että vaatimustaso nousee edelleen vaan alkavan murroiän tuomien muutosten takia. On hieno juttu että koulu osaa myös ymmärtää tämän ikäkauden tuomat haasteet.

Koulu tarjoaa myös tukea esim. matematiikan ja espanjan kielen opintoihin eli ne joilla on haasteita näissä aineissa, eivät tänä vuonna tule opiskelemaan ylimääräistä kieltä eli saksaa/ranskaa vaan näiden tuntien tilalla on tukiopetusta pienryhmissä. Näin varmistetaan se, että kaikki saavat hoidettua pakolliset aineet tietyn vaatimustason mukaisesti. Eikä haittaa jos ylimääräisen kielen opinnot jäävät hetkeksi tauolle koska ensi vuonna näissä kielissä tulee myös olemaan tasoryhmät.

Ensimmäiset kaksi viikkoa on siis takana ja vähitellen koulussa on päästy jo hyvään vauhtiin. Kotiläksyjä on jo tullut ja ensi viikolla on jo ensimmäiset kokeet. Tässä vaiheessa tosin testataan vielä vanhoja eli mitä asioita on jäänyt mieleen viime vuodelta. Näiden perusteella opettajat sitten antavat ns. alkuarvostelut ja niiden mukaan lähdetään sitten taitoja viemään eteenpäin.

Luvassa on pitkä kouluvuosi ja kuten luokanvalvoja totesi niin turha odottaa mitään hyviä arvosanoja ensimmäisessä arvostelussa. Ne ovat kuulemma todella harvinaisia. Mutta tarkoituksena on että oppilaat kehittyvät ja skarppaavat vuoden aikana minkä seurauksena sitten arvosanatkin nousevat loppua kohden.

Luvassa on siis varmasti paljon haasteita tälle vuodelle, satoja tunteja kotitehtäviä, lukuisia projekteja mutta toivottavasti myös mukavia hetkiä ystävien kanssa.

Olemme onnekkaita sillä tyttärellä on koulussa laaja ja hyvä ystäväpiiri. Vaikka kaikki asuvatkin eri puolella Madridia niin siitä huolimatta yhteydenpito on ystävien välillä aktiivista ja satunnaisesti viikonloppuisin järjestyvät myös tapaamiset ystävien kanssa. Juuri eilen tytär vietti iltaa ystäviensä kanssa läheisessä ostoskeskuksessa.

Ja myös koulun puolesta on luvassa kaikenlaista yhteishengen nostatusta kuten marraskuinen muutaman päivän leirikoulu maaseudulla ja tammi-helmikuun vaihteessa koulu lähtee puolestaan perinteiselle laskettelureissulle Andorraan.

Tytär on aloittanut kouluvuoden hyvillä mielin ja varsin hyvällä asenteella. Koulu vaatii paljon mutta vastapainoksi yritämme vapaa-ajan pitää rentona ja mukavana siitäkin huolimatta ratsastamassa pitäisi käydä 3-4 kertaa viikossa ja kisakausikin on alkamassa, kiirettä siis riittää. Mutta ratsastus ja hevosten kanssa touhuaminen on onneksi todella hyvää vastapainoa koululle ja niin kauan kuin intoa, kiinnostusta ja aikaa riittää molempiin niin kaikki on hyvin.

Vietimme viimeisen kesälomaviikon Kreikassa, tarkemmin Mykonoksen saarella. Puoliso ja tytär eivät olleet aikaisemmin käyneet Kreikassa ja kun tytär alkuvuodesta esitti toiveen että haluaisi päästä Kreikkaan niin siitä se idea sitten lähti. Mykonos valikoitui kohteeksi muutamasta syystä: tytär halusi paikkaan, jossa on valkoisia taloja, vaaleita hiekkarantoja ja puhdasta vettä. Madridista löytyi lennot sopivalla aikataululla ja sopivaan hintaan joten päätös oli tehty.

Perillä vietimme viisi täyttä lomapäivää ja tuo oli juuri sopivan verran – viikossa olisi aika käynyt jo pitkäksi sillä aktiviteetit pienellä saarella ovat aika vähissä. Ellei sitten halua viettää päiviä rannalla maaten ja öitä juhlien – nimittäin siinä ovat tärkeimmät tarjolla olevat lomapuuhat.

Toki suurin osa Mykonokselle suuntaavista lomailijoista suuntaa saarelle juurikin ottamaan aurinkoa ja juhlimaan. Pieni saari on täynnä upeita rantoja, joiden vesi on kristallinkirkasta ja rantatuolien vieressä coolereissa viilenevät shappanjapullot ovat vesipulloja yleisempi näky. Etenkin saaren eteläosan rannat ovat varsin kuuluisia clubeistaan ja bileistään, jotka jatkuvat aamuun saakka.

Kannattaa kuitenkin varautua siihen että nämä suositut rannat ovat todella pieniä ja ne on ladattu täyteen aurinkotuoleja. Rauhaa ja yksityisyyttä on turha odottaa. Ja pienellä budjetilla ei kannata näille paikoille edes yrittää sillä pelkästään pari aurinkotuolia ja varjo maksaa vähintään 100 € / päivä. Rantaviivan tuntumassa vielä enemmän.

Mutta onneksi Mykonokselta löytyy myös toisenlaisia rantoja. Toki näille rannoille pääsee vain omalla kulkuneuvolla mutta kaikki rannat ovat käytännössä alle 30 min ajomatkan päässä Mykonoksen kaupungista. Ja näitä ihania rauhallisia rantoja on lukuisia.

Näille ns. ”free” rannoille voi mennä oman eväskassin ja pyyheliina kanssa, tilaa oli jopa elokuussa varsin mainiosti. Me kävimme joka päivä eri rannalla ja meidän suosikkeja olivat pohjoisen Panormos ja Ftelias – molemmat erityisesti paikallisten suosimia rantoja. Näillä rannoilla ei ole mitään palveluita – ei aurinkotuoleja vuokrattavana, ei rantabaareja. Mutta molemmat ovat hyviä ja puhtaita hiekkarantoja, joissa on tilaa ja rauhallisuutta.

Myös itäosan Kalafati oli kiva ranta. Siellä oli myös ainakin yksi rantaravintola sekä aurinkotuoleja vuokrattavana mutta edullisemmatkin maksoivat 30 euroa / päivä.

Eli mukaan kannattaa varata omat rantapyyhkeet, aurinkovarjo, pieneen tilaan menevä kylmäkassi ja ostaa jostakin mukaan hyvät rantaeväät ja riittävästi kylmää juotavaa. Näillä välineillä pystyy viettämään loistavan rantapäivän kohtuubudjetilla.

Mykonos on muuhun Kreikkaan verrattuna kallis lomakohde – siitä ei pääse mihinkään. Mutta ihan normaalillakin lomabudjetilla pärjää mikäli tekee viisaita valintoja. Mikään säästöbudjetilla liikuvan reppureissaajan kohde se ei kuitenkaan ole. Ei vaikka välttelisi suosituimpia turistipaikkoja. Edullisimmillaan gyros-annoksen saa n. 10 eurolla.

Ruokapaikkoja on laidasta laitaan – edullisempia, paikallista ruokaa tarjoavia tavernoita (ruoka-annos n. 12-15 €) sekä fine dining-ravintoloita, joissa maistelumenu maksaa satoja euroja. On tyylikkäitä amiaiskahviloita, jossa kreikkalainen jogurtti hedelmäsalaatilla maksaa 15 € ja kahvi 5 € mutta toisaalta myös paikallisten suosimia leipomo-kahviloita, joissa 5 eurolla saa kahvin ja leivonnaisen.

Eli vaikka Mykonos on keskimääräistä kalliimpi lomakohde niin sielläkin on mahdollista lomailla pitäen lomabudjetista kiinni. Tosin jos juhliminen on tarkoituksena niin silloin rahaa kuluu varmasti sillä mitään edullisia bilepaikkoja ei saarelta löydy.

Bilemaineesta huolimatta Mykonos on myös ihan hyvä lomakohde perheille, etenkin vähän vanhempien lasten kanssa lomailevalle. Meidän 12-vuotias viihtyi ja tykkäsi kovasti. Ehkä aivan pienten lasten kanssa en välttämättä saarelle suuntaisi koska korkeuserot ovat melko suuret, liikenne melko vilkasta eikä jalkakäytäviä ole olemassa.

Mykonoksen sydän on Mykonoksen kaupunki, Chora, joka on käytännössä kokonaan jalankulkualuetta. Alue koostuu kapeista, kiemurtelevista kujista, valkoisista taloista värikkäine ovineen, kahviloista, pienistä putiikeista, ravintoloista jne. Kaikki siistiä ja kuvankaunista. Mykonoksen kaupungin kapeat kujat ovat kuitenkin varsin ruuhkaisia sillä oman lisänsä tuovat lukuisat valtavat risteilyalukset joita kaupungissa vierailee lukuisia joka päivä. Rauhallisin hetki Mykonoksen kaupungissa on aamuvarhain ja se onkin paras aika esim. valokuvaamiseen.

Mykonoksen kaupungin hurmaavin osa on Little Venice, joka sijaitsee rannikolla ja tämä on yksi suosituimmista paikoista, etenkin auringonlaskun aikaan. Vieri vieressä sijaitsevat ravintolat ovat ylihinnoiteltuja mutta jos on valmis kuluttamaan ylimääräistä niin varmasti saa nauttia illallisesta ainutlaatuisissa maisemissa. Ja jos ei halua maksaa merenelävät-spaghetista 45 euroa niin alueen ja sen ravintoloiden läpi voi kulkea ja saada ripauksen alueen hurmoksesta. Mutta varaudu ruuhkaan!

Toinen suosittu auringonlaskun ihailupaikka on tietysti kaupungin laidalla sijaitsevat tuulimyllyt, joista on tullut saaren symboleita. Tänne ihmiset kerääntyvät joka ilta nauttimaan luonnon tarjoamasta ilmaisesta esityksestä, auringonlaskusta. Monilla on mukana omat kuohuvat nostamassa tunnelmaa.

Jos taas haluaa kokea next level- auringonlaskun niin voi varata private-pöydän 180 ° -baarista, jossa minimikulutus on 200 € henkilöä kohden. Edullisimmillaan sisään pääsee 70 eurolla mutta silloin pitää varautua hengailemaan vain baarin puolella.

Mikäli taas haluaa pois kaupungin tungoksesta niin hyvä auringonlaskun bongauspaikka on Armenistis-majakka saaren luoteisosassa, jonne ajaa Mykonoksen kaupugista n. 20 minuutissa.

Auringonlaskun bongaus on ehdottomasti Mykonoksella yksi päivien kohokohdista.

Mykonoksen vahvuus ja toisaalta myös heikkous on sen pieni koko. Liikkuminen on näppärää ja kaikkialle pääsee nopeasti mutta toisaalta saari tarjoaa aika vähän näkemistä ja tekemistä. Saarella on kokoa vaivaiset 10 x 15km. Lentokenttä sijaitsee aivan Mykonoksen kaupungin kupeessa, vain muutaman kilometrin päässä.Näin lyhyttä lentokenttätransferia ei ole kovin monessa paikassa ja uskaliaimmat suorittavat matkan jopa kävellen. Matkalaukkuja en lähtisi raahaamaan koska jalkakäytäviä ei luonnollisestikaan ole tien viereen rakennettu. Niitä ei tosin ole oikeastaan missään ja muutenkin tieverkosto on melko vaatimaton. Ja kun huomioi vilkkaan liikenteen niin varovainen pitää olla – liikkui sitten kävellen, skootterilla, mönkijällä tai vuokra-autolla.

Kävellen pääsee liikkumaan Mykonoksen kaupungissa ja sen ympäristössä – etenkin jos energiaa riittää ja omaa terveet jalat. Korkeuserot ovat nimittäin varsin isot itse Mykonoksen kaupungin ulkopuolella eli liikuntarajoitteisille kohdetta ei voi kyllä suositella. Esim. meidän hotelli sijaitsi alle 10 min kävelymatkan päässä Mykonoksen kaupungin kävelykeskustasta mutta koko matka oli jyrkkää mäkeä – mennssä alas ja kaupungista hotellille ylämäkeä.

Skootterit ja mönkijät ovat ehdottomasti suositumpia liikkumisvälineitä niin paikallisten kuin lomailijoidenkin keskuudessa koska etäisyydet ovat lyhyitä ja parkkipaikat kortilla (nekin kalliita, n. 15-20 € / päivä). Vuokra-autojakin on tarjolla mutta niillä ei tee itse Mykonoksen kaupungin alueella mitään mutta toki kaupungin ulkopuolella vuokra-autolla pääsee hyvin liikumaan.

Me vuokrasimme Budjet-vuokraamon kautta jolla on vuokrauspiste lentokentällä ja se on avoinna ympäri vuorokauden – tärkeä asia yölennolla saapuvalle. Monet hotellit tarjoavat kuitenkin lentokenttäkuljetuksia kohtuuhintaan ja ne kannattaa hyödyntää sillä takseja saarella on niukasti ja ruuhka-aikoina niitä voi joutua odottamaan pitkään.

Mykonoksella ei juurikaan ole mitään isompia hotelleja eikä resortteja. Ja all inclusivea on turha etsiä. Sen sijaan pieniä, boutique-tyylisiä majoituspaikkoja on paljon. Muutama vähän isompi hotelli löytyy mutta ne kaikki sijaitsevat kauempana Mykonoksen kaupungista, rantojen läheisyydessä. Itse Mykonoksen ”keskustassa” eli Choran alueella on vain pieniä majoituspaikkoja.

Majoituspaikan valinta onkin melko tärkeä asia kun lomaa Mykonokselle suunnittelee. Jos majoituksesta maksaa minimihinnan niin saa varautua siihen että majoitus tarjoaa vain välttämättömän. Toki vilkkaimman kesäsesongin ulkopuolella hinnat ovat kohtuullisemmat. Mutta siihen saa varautua että hinnat ovat varmasti keskimäärin korkeammat kuin yleensä Kreikan saarilla.

Majoituspaikkaa kun valitsee niin kannattaa miettiä tarkkaan, että mitä haluaa. Meillä oli esim. viisi vaatimusta: max. 10 min kävelymatka keskustaan, ilmainen pysäköinti, uima-allas, ilmastointi ja rauhallisuus. Löysimmekin todella kivan hotellin, Sofia Village, joka oli itse asiassa ihan täys 10. Huoneen eritys oli niin loistava ettei huoneeseen kuulunut mitään meteliä, siivous oli kaikinpuolin loistavaa ja sijainti mitä parhain eli kävellen pääsi keskustaan. Uima-allas oli melko pieni mutta riitti meille mainiosti koska kävimme siellä vain rantapäivän jälkeen virkistäytymässä ja pari kertaa yöuinnilla (allas oli avoinna klo 24 asti).

Maksoimme 240 € yöltä (3hh) mikä on meille varsin korkea hinta, etenkin huomoiden huoneen varsin perustason mutta toisaalta kohteen hintataso ja kesäsesonki huomioiden se oli varsin ok. Etenkin kun huoneesta oli vielä merinäköala.

Mykonos on ollut jo pitkään trendikäs lomakohde, joka on houkutellut varakkaita juhlimisesta nauttivia lomailijoita ympäri maailmaa. Tämä näkyy etenkin hintatasossa mutta myös siinä että tarjolla on palveluita tätä asiakaskuntaa varten. Saarelta löytyy siis laadukasta majoitusta, hotelleja joissa yö maksaa 500-1000 €. Voit vuokrata oman luksusveneen, jopa helikopterin. Kaupungista löytyy Guccin, Cartiern, Louis Vuittonin, Diorin ja muiden luksusmerkkien myymälät. Myös ravintoloita löytyy vaativaan (ja kalliiseen) makuun.

Mikään kansallisuus ei varsinaisesti nouse esille vaan väkeä on joka puolelta maailmaa. Myös päivittäin vierailevat isot risteilyalukset tuovat oman värikkään lisänsä kapunkikuvaan. Tunnelma saarella on varsin kosmopoliittinen.

Mykonos on varmasti kohde, joka jakaa kävijänsä kahtia – tätä saarta rakastaa tai vihaa. Jos hakee autenttista Kreikka-elämystä niin silloin pettymys on varmasti varsin suuri. Me viihdyimme saarella loistavasti.

Ja jos olisimme olleet muutama päivän pidemmällä lomalla niin silloin olisimme taatusti yhdistäneet Mykonoksen reissuun jonkun naapurisaaren, esim. Naxos tai Paros sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä.