Kuukausi: maaliskuu 2023

Jokaisessa maassa on omat erikoisuutensa mitä tulee ruokiin, ruokakulttuuriin ja tapoihin. Espanjalainen kummastelee Suomessa sitä, että aikuiset juovat ruokajuomana maitoa eivätkä ruokapöydässä juurikaan puhu keskenään. He kummastelevat outoa kalsarikänni-tapaa sekä suomalaisten perjantaipulloja. Sekä sitä, että miten ihmeessä aikuiset ihmiset syövät lounasta klo 11 ja päivällistä klo 17. Ja varmasti ihmettelevät montaa muutakin asiaa.

Luonnollisesti näitä outouksia löytyy myös täältä Espanjasta – asioita tai ruokailuun liittyviä tapoja, jotka saattavat tuntua oudoilta. Ainakin ulkomaalaisten mielestä.

1. Aamupalaksi olutta tai keksejä

Kun kävelee espanjalaiseen kuppilaan 11-12 aikaan niin hyvin yleisesti näkee miehiä nauttimassa aamupalaksi tuhdin sämpylän ja sen kera oluen. Ja näin ihan arkiaamuisin – kyse ei siis ole mistään sunnuntaibrunssista.

Monet nauttivat puolestaan aamupalaksi keksejä ja tämä on yleistä etenkin lapsiperheissä. Ja tämä myös ihan arkaamuisin ja niiden voimalla lähdetään päivähoitoon, kouluun tai töihin. Sain jopa aikoinaan kiivaan väittelyn aikaiseksi paikallisen terveydenhoitajan kanssa kun hänen mielestään keksit ovat täysin terveellinen aamupala pienelle lapselle ihan jokapäiväisenä tapana. Uskomatonta mutta totta.

2. reunaton leipä
Miksi ihmeessä pitää tehdä leipää, josta reunat on leikattu pois? Täällä tosiaan myydään reunatonta paahtoleipää, sin corteza, koska monet espanjalaiset haluavat toastit ja sandwichit näin.

Jostain syystä myös meidän jo kohta 12-vuotias tytär suosii myös tällaista leipää – tosin käytämme täysjyväleipää. Mutta reunoja siinä ei saa olla. Jos on niin hän jättää ne syömättä 🙂

On myös ikuinen kiistely siitä, että ”saako” tällaisten paahtoleivästä tehtyjen leipien päälle ilmakuivattua kinkkua vai ei. Moni on sitä mieltä, että ei missään nimessä…

3. leipää ja lisää leipää
Leipä on espanjalaisessa ruokapöydässä tärkeä asia. Sitä pitää olla tarjolla aamiaisen lisäksi niin lounaan kuin illallisen kera. Leipä nimittäin toimii yhtenä aterimena haarukan, lusikan ja veitsen lisäksi. Sillä avitetaan ruoka suuhun, sitä uitetaan keitoissa ja muhennoksissa, sillä vedellään lautaselta kaikki kastikkeet ja viimeiset rippeet suuhun. Ravintoloissa leipä tuodaan usein myös pöytään, tosin aika usein siitä myös laskutetaan erikseen. Vaikka et siihen olisi edes koskenut. 

Myös grilliruokien kera leipä on tärkein lisuke. Siinä missä suomalainen kantaa grilliruokapöytään lisukkeeksi vihreän salaatin ja jonkun toisen salaatin, niin espanjalainen laittaa leipäpaloja. Niiden väliin on sitten näppärä laittaa se makkaran tai lihanpalanen.

Espanjalaisten leipähyllyjen valikoima on kuitenkin edelleen aika yksitoikkoista – pääasiassa valkoista leipää eri muodoissa.

4. öljyä leivän päälle

Leivän kanssa ei käytetä voita eikä leivän päälle laiteta juustoa ja leikkeleitä. Aamiaisella espanjalainen syö leipänsä paahdettuna ja päälle sipaistaan valkosipulia, reilu loraus hyvälaatuista neitsytoliiviöljyä ja ehkä tomaattia ja jamon serranoa eli ilmakuivattua kinkkua.

Ruuan kanssa leipä syödä ilman mitään eli ihan kuivana. Siitä otetaan pieniä palasia, joita sitten syödään ruuan kera.
                       
5. sandwich / bocadillo vegetal
Kasvisleipä joka ei olekaan ihan kasvisleipä. Voisi tosiaan kuvitella, että jos leivän sanotaan olevan vegetal niin se sisältäisi vain kasviksia ja sopisi kasvissyöjille. Mutta täälläpä näihin leipiin saatetaan laittaa a) tavallista majoneesia b)kananmunaa c)tonnikalaa d)todennäköisesti kaikkia näitä edellisiä. Eli ei ihan täytä kasvisleivän kriteereitä.

6. segundo desayuno eli toinen aamiainen
Siinä missä suomalainen syö aamulla täyttävän aamiaisen niin monelle espanjalaiselle aamun ensimmäinen ateria on yleensä kevyt. Kahvi ja ehkä sen kera jotain pientä makeaa, vaikkapa niitä keksejä.

Vasta myöhemmin töissä, noin klo 11 aikaan, syödään ns. segundo desayuno eli toinen aamiainen, jota varten usein mennään lähimpään kahvilaan. Silloin saatetaan kahvin kera sitten syödä jotain täyttävämpää esim. sämpylä. Näin jaksaa sitten iltapäivän lounasaikaan asti. Ja lounas todellakin siis syödään vasta iltapäivällä – siinä vaiheessa kun Suomessa nautitaan jo iltapäiväkahveja 🙂

7. ruoka-ajat
Espanjalaiset ruoka-ajat ovat hyvin tyypilliset etelä-Eurooppalaiset ajat eli ateriat syödään ”myöhään”. Tämä tarkoittaa, että lounasaika on n. 14-16 ja jopa kouluissa lounasaika ajoittuu puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Tyttären koulussa tällä hetkellä lounastauko on klo 13-14:45.

Luonnollisesti myös illallinen nautitaan vastaavasti myöhemmin eli n. klo 20-22, viikonloppuisin jopa myöhempään. Edes lapsiperheet eivät tee poikkeusta vaan jopa pienet lapset syövät illallisen vasta tuohon aikaan.

Luonnollisesti ravintolat noudattavat myös pääosin näitä aikatauluja eli lounasta on tarjolla klo 14, joskus klo 13:30 alkaen. Ovet suljetaan klo 17 aikaan ja avataan uudelleen illallista varten klo 20 aikaan.

8. monen tunnin lounastauko
Monilla työpaikoilla työpäivän katkaisee jopa useamman tunnin kestävä lounastauko. Jotkut käyvät syömässä kotona, jotkut tyytyvät eväisiin työpaikalla mutta iso osa käy syömässä isolla työporukalla jossakin lähiravintolassa.

Ja tosiaan työpaikan lounas syödään yleensä yhdessä, yksin syövää pidetään vähän ”outona”. Täällähän ruokailu ei ole vain vatsantäyttöä vaan se on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä.

9. kofeiiniton kahvi
Eikös sitä kahvia juoda juuri sen kofeiinin takia? No, täällä Espanjassa todellakin juodaan kofeiinitonta kahvia ja melko paljon. Sitä saa ihan tasan varmasti joka ikisestä kahvilasta, baarista ja ravintolasta. Sitä on syytä myös olla aina kotona sillä ystävät & tuttavat varmasti sellaista kyselevät. 

Yleensäkin erilaisia kahveja on valtavat määrät, yleisimpiä ovat cafe solo (pieni espresso-tyylinen), cortado (sama mutta tilkalla maitoa), cortado con leche condensada (sama mutta kondensoidulla maidolla), cafe con leche (maitokahvi), leche y leche tai bombon (maidolla ja kondensoidulla maidolla) ja carajillo (pieni kahvi terästettynä).

10. viiniä lounaan kera
Espanjalainen päivän menu sisältää usein lasin viiniä eikä sen nauttiminen keskellä päivää ole mitenkään harvinaista. Siis ihan hyvällä omalla tunnolla juodaan lasi viiniä, tai joskus jopa useampi, keskellä työpäivää.

11. ruokailu + meteli
Tämä on asia, joka aiheuttaa hämmästystä ulkomaalaisissa. Miten ihmeessä kahviloissa, baareissa ja ravintoloissa on aina niin valtava meteli. No, espanjalaiset puhuvat koko ajan, toistensa päälle ja hyvin ääneekkäästi. Jokainen haluaa esittää mielipiteensä, yhtäaikaa. Meteliä siis riittää ja se kuuluu täällä paikalliseen elämään.

Meteli on täysin normaali asia myös esim. koulujen ruokaloissa eli puhe pulppuaa myös lasten kesken lounaalla eikä kukaan käy hyssyttelemässä.

12. odottaminen 
Espanjassa ei kenelläkään ole kiire ravintolassa. Täällä saa siis varautua odottamaan. Ensiksi ehkä sitä, että pääsee sisälle ja saa pöydän. Sitten sitä, että saa ruokalistan. Sitten sitä, että saa tilattua juomat. Sitten niiden juomien saapumista. Sitten sitä, että tarjoilija ottaa ruokatilauksen, minkä jälkeen odotat niitä ruokia. Ja sitten taas odottelet, että tarjoilija tulee jossain vaiheessa keräämään tyhjät astiat. Ja sen jälkeen odottelet, että se tulee kysymään että haluatko jälkiruokaa ja sitten odotat sitä jälkiruokalistaa ja sen jälkeen taas sitä tarjoilijaa, että se tulisi ottamaan sen tilauksen. Ja sitten odotat sitä jälkiruokaa. Ja sen jälkeen sama prosessi kahvin kanssa. Ja sitten vielä odottelet sitä laskua. Ja niitä vaihtorahoja.

13. sobremesa
Tämä on hyvin tyypillinen espanjalainen tapa eli ruokailu ei lopu siihen kun ruoka loppuu vaan se saattaa jatkua vielä tuntikausia sen jälkeen. Tämä on erittäin suosittua etenkin viikonlopun lounaalla joka usein nautitaan esim. sukulaisten tai ystävien kanssa.

Jos ravintola menee esim. lounasajan jälkeen kiinni niin mitä todennäköisemmin saat jäädä vielä esim. terassille istumaan pöytäseurueesi kanssa vaikka henkilökunta on laittanut ovet kiinni. Ennen sulkemista voi tilata riittäävän määrän juomaa pöytään 🙂

Tämä on tärkeä osa ateriointia – siinä vaihdetaan kuulumiset, mielipiteet päivän politiikasta, keskustellaan jalkapallosta, juorutaan jne. Samalla saatetaan nauttia vielä lasillinen tai pari. Kiirettä ei ole mihinkään. 

14. yhteinen lasku
Espanjassa kun mennään joukolla syömään tai ihan pariskuntana tai ystävän kanssa niin kukaan ei tilaa laskuja erikseen. Jos lasku halutaan jakaa niin se yleensä jaetaan tasan välittämättä siitä mitä kukakin on syönyt ja juonut.

Ja jos on palveluun tyytyväinen niin juomarahat kuuluvat täällä tapoihin – ne ovat osa tarjoilijoiden palkkausta.

Takana on ensimmäiset 6 kuukautta uudessa kotikaupungissa Madridissa. Miten on mennyt, miltä nyt tuntuu ja kaipaammeko takaisin Kanarian auringon alle?

Viime kesänä kun kerroimme muutostamme Madridiin, saimme pääasiassa ihmetteleviä ja kauhistelevia reaktioita. Etenkin täältä Madridin suunnalta. Miksi ihmeessä haluamme pois Kanarialta ja vielä Madridiin. Ilman että olisi pakko. Minulta tiedusteltiin useaan otteeseen, että ymmärränkö millaista on elää Madridissa – liikenne on jatkuva kaaos, ruuhkat jokapäiväinen riesa ja siellä on muuten sitten ihan oikea talvi.

Nyt kun olemme tavanneet näitä ihmettelijöitä niin yleensä ensimmäinen kysymys on: kaduttaako? Joko olette kyllästyneet ja kaipaatte takaisin?

Valitettavasti olemme joutuneet tuottamaan kaikille kyselijoille pettymyksen. Ei, ei kaduta emmekä ainakaan toistaiseksi kaipaa takaisin. Ehkä joskus eläkeiässä siellä voi viettää osan vuodesta mutta koti on nyt ihan vakituisesti täällä Madridissa.

On itse asiassa aika uskomatonta miten helposti elämä soljui omiin uomiinsa. Tässä ehkä merkittävin tekijä on ollut se että teimme elämästä heti mahdollisimman paljon ns. meidän näköistä.

Meillä oli heti alusta lähtien oma koti, ei mikään väliaikainen vuokra-asunto, johon pystyimme heti asettumaan kodiksi. Pyrimme myös pääsemään mahdollisimman nopeasti tuttuihin rutiineihin kiinni. Elämä siis ikäänkuin jatkui samoilla rutiineilla mutta vain uudessa paikassa. Paikassa mikä tuntui kodilta.

Tässä puolen vuoden aikana on myös tullut hyvin selväksi se että valitsimme juuri oikean asuinpaikan ja sillä on iso osuus viihtymisessä. Meille oli tärkeää että luonto on lähellä ja täällä viljapeltojen keskellä onkin hyvä asustella. Kun ei ole tarvetta käydä Madridin keskustassa muuta kuin satunnaisesti niin silloin on luonnollisesti järkevämpää asua jossain keskustan ulkopuolella. Näin vältymme mm. niiltä kuuluisilta ruuhkilta.

Olemme lähellä mutta kuitenkin riittävän kaukana.

Olemme myös tavallaan löytäneet jo paikkamme täältä. Puolisolla on täällä iso liuta ystäviä jotka hän on tuntenut jo yläasteiästä lähtien. He ja heidän puolisonsa ovat tulleet myös itselle jo tutuiksi tässä vuosien aikana jo ennen tänne muuttoa. Tyttärellä on koulussa omat ystävänsä, joista on tullut jo tärkeitä. Ja myös itse olen löytänyt omat kuvioni täällä.

Sopeutumisen kannalta yksi tärkeä palanen oli löytää sellainen hevosstalli, jossa koemme olevamme osa porukkaa ja lopulta sellaisen myös löysimme. On myös kivaa että tytär löysi tuolta tallilta itselleen samanikäisen ystävän.

Olemme nauttineet näiden 6 kk aikana niistä asioista, joita nimenomaan toivoimme tältä elämänmuutokselta. Kanarialla kun vapaa-ajan aktiviteetit olivat aika vähissä niin täällä Madridissa mielenkiintoista tekemistä on aina tarjolla.

Ja se ns. vapaudentunne on löytynyt. Täältä Madridista käsin voimme suunnata helposti minne tahansa ja ihan omalla autolla. Neljässä tunnissa olemme Välimeren rannikolla tai Portugalissa, kuudessa tunnissa ajaa Espanjan pohjoisrannikolle, Andorraan tai vaikkapa Sevillaan. Pari pidempää reissua onkin tullut jo tehtyä tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Lähempää löytyy myös ihan valtavasti näkemistä – lähti sitten mihin suuntaan tahansa. Ja mikä parasta – tuossa reilun tunnin ajomatkan päässä ovat Madridin vuoret joilla pääsee näin talvisin laskettelemaan. Voi siis vaikkapa aamulla viedä tyttären kouluun, ajaa lumilautailemaan neljäksi tunniksi ja palata takaisin hakemaan tytär koulusta.

Eikä Madridin talvikaan ollut niin paha kuin mitä etukäteen peloteltiin. Joulukuu oli melko sateinen mutta sekään ei haitannut. Vettä ei tullut missään vaiheessa päiväkausia putkeen vaan väliin mahtui hienoja aurinkoisiakin päiviä. Tammi-helmikuu olivat taas viileämpiä mutta päivisin kuitenkin lämpötilat nousivat aina plussan puolelle. Ja välillä jopa lähes 15 asteeseen. Aurinkoisia, pilvettömiä päiviä on ollut ehdottomasti enemmän kuin pilvisiä tai sateisia päiviä.

Ja talvella on ilahduttanut kovasti vihreys. Nurmikot vihertävät ja pensaissa on lehdet ihan läpi talven mutta myös pellot alkoivat vihertää jo heti joulukuussa. Tähän asti olemme siis nauttineet tästä ”ensihuumasta” ja viihtyneet täällä varsin hyvin. Eikä ole ikävää takaisin Kanarialle. Siellä on ihan kiva mennä silloin tällöin käymään mutta asumaan sinne ei tee enää mieli.

Nyt sitten jäämme odottamaan että minkälainen on Madridin kevät. Itse asiassa se tuntuu jo alkaneen sillä tällä viikolla lämpötilat ovat päivisin nousseet jo 20 asteeseen. Ja öisin lämpötilat ovat pysyneet jo plussan puolella.

Eikä mene kauan kun pääsemme sitten kokemaan sen toisen asian, josta meitä peloteltiin eli Madridin kesä. Kuiva ja todella kuuma kesä jolloin 40 asteen lämpötilat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta ei sekään pelota sillä olen aina enemmän sietänyt kuivaa kuumuutta kuin kosteaa kuumuutta. Mutta puolen vuoden päästä sitten nähdään että vieläkö fiilikset ovat yhtä positiiviset 🙂

Varmasti lähes jokainen hevosihminen haaveilee ainakin jossain vaiheessa omasta hevosesta. Itseäni hevoskärpänen puri jo nuoruudessa ja tietysti haaveilin omasta ponista tai hevosesta. Itse asiassa olinkin hetken aikaa poninomistaja sillä satuin voittamaan tallimme talvirieha-arpaijaisissa shetlanninponivarsan. Mutta itselläni oli tuolloin ikää jo lähes 15 vuotta joten poni oli auttamatta liian pieni ja niinpä myin sen lopulta pois.

Hevosharrastus jäi lopulta pitkälle tauolle kun elämään tuli muita juttuja mutta rakkaus hevosia kohtaan ei kuitenkaan koskaan hävinnyt. Kun tytär 3-4 vuotta sitten innostui hevosista niin sain samalla hyvän syyn palata harrastuksen pariin. Mikä sen parempaa kuin jakaa rakas harrastus yhdessä tyttären kanssa.

Jossain vaiheessa tytär alkoi luonnollisesti myös haaveilemaan omasta ponista. Koin kuitenkin tuossa vaiheessa vielä tärkeämmäksi sen että tytär oppisi ratsastamaan erilaisia poneja & hevosia ja tällä tavalla kehittyisi enemmän ratsastajana. Myös Kanarian olo eivät houkutelleet hevosen hankintaan sillä siellä ei juurikaan ole laitumia tarjolla ja valtaosa hevosista viettää päivänsä karsinassa tai pienessä ulkotilassa.

Madridiin muuton myötä tilanne kuitenkin muuttui. Täällä Madridin maaseudulla on mitä parhaimmat mahdollisuudet lajin harrastamiseen sillä lähellä on talleja useita kymmeniä ja niiden ympärillä on peltoja melkeinpä silmänkantamattomiin. Eli olosuhteet hevosille ovat toisenlaiset ja monissa paikoissa hevoset elävätkin ulkotiloissa läpi vuoden. Täällä voisimme jopa harkita oman hevosen hankintaa.

Ensimmäiset 6 kk vietimme eri talleja ja niiden tunteja, opetusta ja hevosia testaillen ja löysimmekin muutaman kivan paikan. Mutta helmikuun lopulla päätimme testata vielä yhden sillä sen sijainti oli optimaalinen – vain 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

Talli sijaitsee pienen metsäisen alueen keskellä ja tarhat ovat isojen puiden suojassa. Eli talvella ei ole liian kylmä, kesällä liian kuuma eikä sateetkaan haittaa kun hevoset saavat olla puiden suojassa. Toki heillä on myös karsinat- jos sellaisille tulisi jossain vaiheessa tarvetta kelien puolesta. Ympärillä on peltoja ja peltoteitä eli maastoonkin pääsee aivan tallin ovelta. Eli hevosten kannalta varsin mukava paikka elää ja asua.

Kyseessä on varsin pieni talli ja juuri tällaisesta haaveilimme kun tänne muutimme. Pieni talli jossa olisi hyvä henki eikä liikaa ihmisiä. Ja kaiken lisäksi talli on erikoistunut vain kouluratsastukseen! Kävimme siellä testiratsastuksessa ja meidät hyväksyttiin mukaan ”tiimiin”.

Mutta sitten tulikin yllättävä tarjous. Yksi tallin kokeneista kisaponeista jäi ilman ratsastajaa kun entiset vuokraajat eivät pystyneet enää jatkamaan vuokrasopimusta ja poni vapautui uudelle ratsastajalle. Niinpä meidän neiti kävi sen koeratsastamassa ja omistaja vakuuttui taidoista.

Kävin pitkät keskustelut meidän entisten valmentajien kanssa ja lopulta vakuutuimme siitä, että ponin vuokraaminen olisi hyvä mahdollisuus. Päätöstä emme tehneet mitenkään helposti sillä neiti on kehittynyt tunneilla valtavasti tässä viimeisen 6 kk aikana ja mietimme kovasti että kumpi on kehityksen kannalta parempi vaihtoehto – vuokraponi ja tuntien jatkaminen. Hänellä on ollut mahdollisuus ratsastaa todella taitavilla vaativan tason kilpahevosilla jotka ovat opettaneet asioita mitä tavallisilla tuntihevosilla ei pääse harjoittelemaan. Mutta toisaalta ”oma poni” opettaaa myös monia asioita – sellaisia joita ei pelkästään tunneilla pääse harjoittamaan. Niinpä sitten teimme sopimuksen ponin vuokraamisesta ainakin tämän vuoden loppuun asti.

Kivaa on myös se, että poni on sen verran iso että pystyn sillä itsekin välillä ratsastamaan. Tämä on iso etu koska myös ponit tarvitsevat aika ajoin ns. läpiratsastusta ja etenkin pienten ponien kanssa tämä on usein ongelma sillä harvoin löytyy sopivan kokoista riittävän taitavaa ratsastajaa joka voi suoriutua hommasta. Mutta isomman ponin selkään voi tällainen pienempi aikuinen nousta ihan hyvin.

Cherokee

Niinpä meillä on nyt sitten melkein oma poni. Vuokraamalla pääsemme kokeilemaan että miltä tuntuu kun on ”oma” hevonen – riittääkö aika, taidot, rahat, kiinnostus jne. Jos kokemus on positiivinen niin voimme tulevaisuudessa harkita sitten sitä ihan omaa hevosta. Tai kuka tietää, ehkäpä jatkamma vuokraamalla jonkun hevosen. Tai sitten palaamme takaisin tuntien pariin. Siinä mielessä vuokraus on hyvä vaihtoehto että pääsemme kokeilemaan ilman pidempiaikaista sitoutumista ja suurta alkupääomaa.

Ja parasta tietysti on että poni saa jatkaa elämäänsä tutussa paikassa. Kyseessä on itse asiassa tallin omistajan oma poni joten olemme varmoja että poni on siellä hyvissä käsissä silloinkin kun emme pääse paikalle.

Nyt sitten vähitellen tutustumme poniin paremmin ja rakennamme luottamusta puolin ja toisin. Neiti käy ponin kanssa valmennustunnilla 2-3 kertaa viikossa ja ehkäpä jossain vaiheessa neiti pääsee myös kisakentille sillä poni on kunnon kisakonkari ja olisi harmi jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä.

Kivaa on myös se, että tallin ponitiimissä on toinen aivan samanikäinen tyttö eli nyt on paljon kaivattu hevostelukaverikin löytynyt.