Madrid Horse Week

Kulunut viikonloppu on mennyt aika pitkälle hevostelujen parissa sillä Madridissa järjestettiin kansainvälinen Madrid Horse Week-tapahtuma. Mistään uudesta jutusta ei ole kysymys vaan tapahtuma on järjestetty jo vuodesta 2012 lähtien mutta vähitellen se on kasvanut isommaksi, kansainvälisemmäksi ja yhä monipuolisemmaksi.

Me olimme mukana vasta toista kertaa mutta tästä on selvästi tulossa jokavuotinen perinne.

Tapahtuma järjestetään aina näin marraskuun lopussa, perjantaista sunnuntaihin. Kaikkina päivinä on ohjelmaa tarjolla pitkin päivää, aivan keskiyöhön asti. Ja ohjelmatarjonta on todella monipuolista – varmasti mielenkiintoista nähtävää ihan kaikkeen makuun. Jos vain sattuu hevosista yleensäkin pitämään. Toki ihan mielenkiintoista nähtävää myös muille – omakin puoliso jaksoi katsella muutamia kisoja katsella vaikka ei hevosista niin välitä.

Liput tapahtumaan voi ostaa etukäteen netin kautta ja ne tulevat yleensä myyntiin marraskuun alussa. Ja ne on myös suositeltavaa ostaa etukäteen sillä paikat menevät vauhdilla ja etenkin suosituimmat ajat eli pe- ja la-illat ovat usein loppuunmyytyjä jo ennen tapahtuman alkua.

Lippuja on tarjolla erilaisia – on aamupäivän lippuja, iltapäivän lippuja, illan lippuja, kokopäivän lippuja tai koko viikonlopun lippuja. Esim. kolmen päivän kokopäivälippu maksaa 120-140 euroa, katsomopaikasta riippuen.

Ohjelmaa on tarjolla eri areenoilla – pääkilpailut tietysti keskusareenalla jossa on este- ja koulukisojen välissä aina erilaista ”viihdyttävämpää” ohjelmaa jotta seuraaminen ei olisi liian raskasta. Ja jotta ne ei niin hevosista kiinnostuneet puolisot jaksaisivat hillua paremmin mukana.

Näitä ovat esim. pikkuponien ponyturf-laukkakisat ja Jump & drive- kisa, jossa pitää ylittää esteitä hevosella sekä itse hypäten ja lisäksi kaasutella Porchella tietty rata. Tänä vuonna oli perjantaina myös mielenkiintoinen ”korkeus” hyppykilpailu, jossa vähitellen nostettiin 6 esteen sarjassa viimeistä estettä. Aloituskorkeus oli 162 ja lopulta voittajaksi selviytyi 192 cm ylittänyt Maikel van der Vleuten Dywis HH-hevosellaan.

Toki erilaiset este- ja kouluratsastuskilpailut muodostavat ohjelman rungon. Yleensä matalimmat luokat ovat esteissä 125 cm mutta valtaosa on 140/145/150 cm luokkia. Tänä vuonna sunnuntaina oli myös 160 cm World cup-osakilpailu.

Kouluratsastuksessa kisataan yleensä kaksi kisaa – perjantaina on Grand Prix ja lauantaina World Cup Grand prix Freestyle- luokka.

Kaikissa on mukana aina kansainvälisiä huippuratsastajia sekä tietysti Espanjan omat parhaat ratsukot.

Pääareenan lisäksi ohjelmaa on myös muilla areenoilla ja seuraamaan pääsee mm. vikellystä, erilaisia hevos- ja tanssiesityksiä, ratsastusvalmennuksia huippuvalmentajien toimesta jne.

Lisäksi on oma areenansa doma vaqueralle ja siellä järjestetään myös tapahtumia läpi viikonlopun. Tapahtuma onkin erittäin suosittu lajin harrastajien keskuudessa.

Lisäksi on tietysti näytteilleasettajien alue, jossa voi tehdä ostoksia sekä muutamia kahviloita ja ravintoloita jottei alueelta tarvitse poistua sitä varten. Toki sekin onnistuu, jos haluaa välillä käydä muualla. Omasta mielestä näytteilleasettajia voisi olla jopa enemmänkin sillä väliajoilla on kiva käydä kiertelemässä ja ainakin kassien määrästä päätellen ihmiset myös tekevät ostoksia.

Madrid Horse week-tapahtuma järjestetään IFEMA-messukeskuksessa, joka sijaitsee melko lähellä lentokenttää eli sinne on helppo saapua myös muualta – suora metrolinja tuo nimittäin lentokentältä aivan alueen viereen (Feria de Madrid pysäkki). Aivan vieressä sijaitsee myös Novotel Madrid Campo de las Naciones -hotelli, jos kaipaa majoituspaikkaa aivan tapahtuma-areenan vieressä. Hotelli ei tosin ole mikään edullinen majoituspaikka mutta jos haluaa olla lähellä ja päästä helpolla niin siihen se on loistava vaihtoehto.

Toki lähialueilta löytyy myös paljon edullisempia majoitusvaihtoehtoja, esim. Barajasin alueelta ja myös sieltä pääsee tuonne IFEMAn alueella samaisella metrolinjalla. Barajas on siinä mielessä myös hyvä vaihtoehto että alueelta löytyy esim. laaja valikoima ravintoloita jos haluaa nähdä muutakin kuin hevosia.

Madrid Horse week on hevosten ystäville loistava mahdollisuus yhdistää kansainvälinen hevostapahtuma ja vierailu Madridissa. Eli hevostelujen ohessa tai niiden jälkeen voi käydä nauttimassa Madridista ja sen mahdollisuuksista.

Arkikuulumisia

Tuntuu, että aika menee taas vauhdilla. Päivät vilahtavat ohi hetkessä ja viikot seuraavat toisiaan. Viikonloppukin menee ohi silmänräpäyksessä. Onko joku laittanut jonkun pikakelauksen päälle? Syksynhän pitäisi olla tylsä ja harmaa vuodenaika joka tuntuu kestävän ikuisesti.

No, ehkäpä tämä maisemien vaihdos on tuonut elämään vauhtia. Vaikka arki itsessään on jo solahtanut uusiin uomiinsa ja elämä noudattaa jo tiettyä kaavaa niin siitä huolimatta koko ajan on jotain pientä actionia menossa. Näin ei tylsyys pääse iskemään.

Esim. viime sunnuntaille sääennuste lupasi aurinkoa ja max. 17 astetta, mikä on melkoisen upea sää näin marraskuun puoleenväliin, joten peruin meidän ratsastuksen ja lähdimmekin pienelle retkelle.

Ajoimme tunnin verran vuorille, Rascafria-nimiseen pikkukylään. Satuin nimittäin joskus bongaamaan sieltä paikan nimeltä bosque finlandes eli suomalainen metsä ja pitäähän sellainen nyt käydä katsastamassa!

Suomalaiseksi metsän tekivät ehkä nämä maisemat: laituri ja pieni järvi. Harmi vain, että saunaa ei ollut laiturin päässä. Metsästä löytyi puolestaan koivuja ja kuusia – puita joita ei yleensä täällä metsissä näe. En nyt tiedä, että oliko kuitenkaan kauhean suomalainen fiilis mutta kaunista toki oli.

Madridin vuoriston pikkukylät ovat viikonloppuisin todella suosittuja paikallisten keskuudessa eli madridilaiset lähtevät nauttimaan ulkoilmapuuhista. Etenkin tällaiset kauniin sunnuntaipäivät vetävät väkeä liikkeelle.

Vaikka asumme nykyään täällä ”maalla” ja peltoja on ympärillä melkeinpä silmänkantamattomiin niin silti tekee hyvää välillä päästä oikein kunnolla luonnon keskelle.

Seuraava sopiva ajankohta voisi olla joulukuun alussa kun täällä vietetään taas pitkää viikonloppua sillä koulusta on vapaata viikonlopun päälle vielä peräti kolme päivää. Puoliso on silloin jo töissä mutta ehkäpä tyttären kanssa pitää kehitellä päiviin jotain mukavaa ohjelmaa.

Yksi ohjelma on kuitenkin jo ihan varma – luistelemaan pitää päästä! Tytär nimittäin innostui luistelusta yhtäkkiä todella paljon ja haluaisi nyt joka päivä päästä luistelemaan. Lähdimme viime lauantaina nimittäin ex-tempore luistelureissulla läheiseen jäähalliin ja tytär innostui lajista todella paljon. Olemme toki Suomessa talvisin käyneet luistelemassa mutta Suomen ulkojäillä innostus ei oikein vielä iskenyt.

Vähän pelkäsimme, että onkohan paikka ihan täyttä kun oli kuitenkin lauantai-ilta mutta olimme sen verran myöhään liikkeellä (saavuimme vasta klo 20 aikaan) että isoin osa oli jo tekemässä lähtöä joten saimme luistella aika rauhassa.

Sen verran kivaa oli että lajista on kuulemma tulossa ratsastuksen lisäksi hänen uusi lempilajinsa.

Lysti maksaa tuossa hallissa 14 € ja hintaan sisältyy luistimien vuokraus. Omilla luistimilla pääsee muutaman euron edullisemmin.

Täällä on myös muita halleja ja pitänee tarkistaa myös niiden aikataulut ja hinnat – jos pääsisi vähän edullisemmin.

Bongasin myös seinältä ilmoituksen jääkiekkovuorosta – kerran viikossa voisi käydä pelaamassa 65 euron kuukausihinnalla. Pitäisiköhän kysyä että pääsevätkö naisetkin mukaan? Omista peliajoista on toki kulunut jo 25 vuotta mutta ehkäpä ihan kaikki taidot eivät ole vielä päässeet ruostumaan? Vähän kyllä kiinnostaisi mutta nuo myöhäisillan lepakkovuorot eivät tosin taida oikein sopia omiin aikatauluihin. Muuten kulunut viikonloppu meni pääasiassa kotosalla. Lauantaina kävimme tyttären kanssa toki ratsastamassa mutta muuten on tehty kotitehtäviä (matematiikkaa, kuten aina…) ja lisäksi on opiskeltu kokeeseen (luonnontiede). Luiden ja lihaksien nimiä, luuston toimintaa jne on luvassa seuraavassa kokeessa.

Saimme kuluneella viikolla myös ilmoituksen koulusta, että tammikuussa koululaiset suuntaavat viideksi päiväksi Andorraan laskettelemaan! Tiedossa on siis varsin mukava vuodenaloitus. Edellisessä koulussa retket suuntautuivat lähinnä lähimpään kirjastoon ja joskus satunnaisesti johonkin paikkaan Las Palmasissa joten tämä oli kyllä hauska yllätys. Ilmeisesti tekevät tällaisen retken joka vuosi ja lisäksi keväällä on vielä toinen ”leirikouluviikko” tiedossa.

Toivotaan, että tänä talvena sataisi lunta myös Madridin vuorille niin pääsisimme vähän treenailemaan ennen reissua.

Tähän asti syksy on ollut täällä melkoisen lämmin – lämpötilat ovat pääasiassa pysyneet päivisin 15-20 asteen tienoilla. Mutta tulevalle viikolle on luvattu jo vähän muutosta – enemmän sateita ja myös lämpötilat näyttävät vähitellen laskevan. Josko se syksy & talvi sieltä vihdoin saapuu!

Eikä haittaa vaikka saapuisi – me olemme valmiina! Tällä viikolla asennetaan vesi-ilmalämpöpumppu ja sen myötä pääsemme eroon kaasulämmityksestä. Myös aurinkopaneelit odottavat asennusta lähiviikkojen aikana. Ja autotalliin saatiin vihdoin ja viimein kasa takkapuita.

Tilaushan tehtiin jo 1.5 kk sitten ja vähän kesti tuossa toimituksessa.
Täällä tuntuu olevan nyt polttopuut ”kortilla” sillä moni naapuri on
valittanut samaa ongelmaa eli polttopuita on vaikea löytää. Tai kyllä niitä on
mutta firmat eivät suostu toimittamaan koska odottavat että hinnat nousevat
vielä entisestään ja sitten pääsevät myymään korkeammalla hinnalla.

Me tilasimme 1800 kg rautatammea ja maksoimme kuormasta 380 euroa. Puut
tuotiin kotiin ja kasattiin vielä valmiiksi seinustalle. Takkaa olemme tähän asti polttaneet ihan vain satunnaisesti, ei lämmityksen vaan tunnelman vuoksi.   

Veikkaisin että tämä marraskuun loppukin menee aika nopeasti sillä kaikenlaista ohjelmaa on kalenterissa. Ensi viikonloppuna kaivamme todennäköisesti joulukoristeet varastosta sillä tytär pyysi että voitaisiinko jo koristella koti jouluun. Ja miksipäs ei – kohtahan sitä on enää kuukausi jouluun! 

Mission: uuden ratsastustallin etsintä

Kun mietimme tulevaa asuinpaikkaa täällä Madridissa, yksi kriteeri oli se että lähellä olisi hyviä ratsastustalleja. Laji on tärkeä minulle ja tyttärelle, tarvitsemme säännöllistä turpaterapiaa joten noita karvaturpia on syytä löytyä jostain läheltä. Ihan oman mielenterveyden tähden 😉

Sopivan paikan löytäminen ei ole kuitenkaan ollut mikään helppo prosessi sillä ratsastuskouluja sekä -talleja on täällä meidän asuinpaikan ympäristössä ihan valtava määrä. Noin äkkiseltään laskettuna 20 min ajomatkan säteellä on ainakin 30 tallia. Urakkaa on siis riittänyt kun olemme talleja käyneet testaamassa.

Tähän mennessä olemme testanneet 10 tallia ja toistaiseksi testailut ovat nyt jäissä. Sillä löysimme jo pari kivaa paikkaa. Käymme nyt niillä talleilla vuorotellen ja tulevaisuudessa sitten katsomme, että jatkammeko vielä etsintää vai olisiko näistä talleista joku sellainen mistä voisi tulla vakiopaikka.

Tyttären kannalta yksi vakiotalli olisi tietysti parempi vaihtoehto koska näin löytyisi helpommin ystäviä tallilta. Hevostelu on paljon muutakin kuin pelkkää ratsastamista.

Mutta toisaalta hyvää tässä ratkaisussa on se, että tytär pääsee ratsastamaan hyvin erilaisilla hevosilla ja erilaisten opettajien valvovan silmän alla. Eli tämä kehittää valtavasti ja itse asiassa näiden kahden kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti kehittymistä.

Kaikki testatut tallit ovat olleet aika erilaisia. Muutama karsiutui heti testitunnin jälkeen pois – yksi oli vähän turhan ”elitistinen” talli ja kaiken lisäksi siellä tuntui olevan ihan liikaa väkeä eli kovin persoonatonta menoa. Sellainen liukuhihnameininki ei meitä houkuttele. Muutama taas jäi pois koska emme pitäneet erityisesti heidän tavastaan opettaa, pitää tunteja eikä hevosetkaan olleet mitään kummallisia hintaan nähden.

Jäljelle jäi lopulta kolme tallia, joissa käymme nyt siis vuorotellen. Kerran viikossa jokaisella tallilla. Kaikki paikat ovat todella erilaisia ja itse asiassa näistä on jo yksi karsiutumassa pois koska en oikein pidä siitä miten siellä kohdellaan hevosia.

Hinnat ovat vaihdelleet talleilla todella paljon, halvimmillaan olemme maksaneet 15 € tunnista, kallein maksoi 38 euroa. Eikä tuo kallein todellakaan ollut yhtään sen parempi kuin tuo halvin.

Me maksamme tällä hetkellä halvimmassa paikassa 15 € tunnista mutta tämä on se paikka, joka jää tämän kuun jälkeen pois. Toisella tallilla maksamme tällä hetkellä 17.50 € / tunti mutta hinta laskee siellä 15 euroon jos käymme kaksi tuntia viikossa. Eli tulevaisuudessa käymme kaksi kertaa viikossa tuolla tallilla koska siellä hevoset ovat ihan ok, tallilla on hyvä tunnelma, opettajat ovat ihan päteviä jne eli siitä voi hyvinkin tulla meidän vakiotalli tulevaiuudessa.

Kerran viikossa käymme yksityistunnilla kouluvalmentajan luona ja maksamme tuosta lystistä 30 € / tunti. Mutta se on kyllä hintansa arvoinen sijoitus. Kyseessä on pieni yksityistalli jossa valmentaja pitää tuntia vain meille kahdelle ja käytössä olevat hevoset ovat todella huippuluokan kouluratsuja jotka osaavat kaikki mahdolliset temput. Itse olen päässyt tekemään jo laukkapiruetteja, piaffia, sarjavaihtoja eli juttuja, joita ei yleensä ratsastuskoulussa pääse tekemään. Myös tytär on saanut kokea minkälaista on ratsastaa hevosella, joka todellakin osaa asioita ja pystyy opettamaan tyttärelle ihan uusia asioita.

Tallissa on toki myös omistajien lasten poni jonka kanssa voi touhuta sitten tunnin jälkeen.

Kaikilla talleilla on mahdollisuus päästä myös maastoilemaan eli olosuhteet ovat senkin puitteissa kohdillaan. Tämä on nimittäin asia jotka kaipasimme kovasti Kanarialla koska siellä ei ollut mitään mahdollisuutta käydä maastoilemassa.

Tähän asti olemme käyneet ratsastamassa keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin mutta yritän saada tuon sunnuntain tunnin vaihdettua perjantaille, jotta viikonloppuna olisi edes yksi päivä vapaana muille suunnitelmille.

Keskiviikon ratsastus on siinä mielessä vähän ”hankala” että saavumme kotiin vasta klo 20 aikaan ja se tarkoittaa, että edessä on vielä kotiläksyt, suihku, illallinen ja muut iltatoimet eli nukkumaan päästään usein vasta puolenyön aikaan.

Mutta uskoisin kuitenkin että tuo keskellä viikkoa oleva turpaterapiahetki tuo tarpeellisen tauon koulujuttuihin sekä energiaa loppuviikkoon. Luonnossa ja eläinten kanssa oleminen on myös parasta mahdollista mindfulnessia!

Miniloma Gran Canarialla

Täällä Espanjassa vietettiin monissa paikoissa viime viikonloppuna ns. puentea eli pitkää viikonloppua. Osa kouluista oli ottanut maanantain vapaaksi sillä tiistai oli pyhä ja näin saatiin luotua pitkä viikonloppuvapaa. Näitä täällä Espanjassa harrastetaan ihan kiitettävästi.

Me tietysti hyödynsimme tämän pitkän vapaan ja lähdimme käymään Gran Canarialla, entisellä kotisaarella. Lupasimme nimittäin tyttärelle, että tulemme käymään saarella aina kuin mahdollista jotta hän pääsee näkemään saarella olevia ystäviään. Ja lupaus on lupaus.

Perjantaina hain tyttären koulusta vähän etuajassa jotta ehtisimme saarelle vielä ihmisten aikaan. Joten ehdimme vielä nauttimaan illasta rannalla! Uimassa emme käyneet mutta teki ihan hyvää upottaa varpaat hiekkaan.

Illallisen nautimme kävimme vielä illallisella Silken Saas-hotellin kivalla kattoterasilla, jossa oli myös livemusiikkia tarjolla.

Lauantaina kävimme meidän vanhalla tallilla tervehtimässä tuttuja – sekä ihmisiä että niitä karvaisempia kavereita. Tyttärellä oli jo vähän ikävä lempiponiaan joten turpaterapia teki hyvää.

Iltapäivän ja illan vietimme puolestaan tyttären ystävän ja hänen äitinsä seurassa Holiday World-huvipuistossa.

Asunnolle ehdimme pitkän päivän päästä vasta puolenyön aikaan. Majoitumme Las Palmasissa, puolison työkaverin asunnossa jonka he lainasivat meille syys-lokakuun ajaksi. Ja vielä ilman mitään korvausta! On kyllä mahtavaa kun on tuollaisia työkavereita.

Sunnuntaina oli puolestaan ohjelmassa vesipuistopäivä serkkuni ja hänen perheensä kanssa. He olivat Gran Canarialla lomalla joten totta kai halusimme viettää aikaa myös heidän kanssaan.

Iltapäivällä kahvittelimme meidän entisten naapureiden kanssa ja yöksi puoliso suuntasi viimeiseen työvuoroon. Me vietimme sen sijaan rauhallisen illan huoneistossa ja tilasimme ruokaa lähiravintolasta kotiintuotuna.

Maanantaina tytär vietti koko päivän ystävänsä seurassa ja meillä oli puolestaan puolison kanssa kaikenlaista puuhaa – virallisia paperihommia, asunnon siivousta jne. Tytöt olivat käyneet tietysti halloween-asuissa trick or treat – kierroksella ja melkoiset kassit olivat karkkeja keränneet.

Viikonloppu oli melko intensiivinen mutta tällä tavalla ehdimme lyhyessä ajassa näkemään mahdollisimman monta tärkeää ihmistä. Mikä oli reissun päätavoite.

Tähän viikonloppuun päättyivät myös puolison työt saarella eli tiistaina palasimme koko perhe vihdoin kotiin Madridiin. Takana on neljä kuukautta jolloin puoliso on kulkenut mantereen ja saaren väliä viettäen vapaat meidän seurassa täällä mantereella ja palannut sitten töihin saarelle. Aika rankkkaa mutta nyt se on ohitse ja pääsemme vihdoin nauttimaan perhe-elämästä täällä Madridissa.