Madridiin muuton myötä meillä oli edessä uuden koulun etsintä ja valinta. Olimme auttamattomasti myöhässä sillä yleensä koulupaikkoja haetaan keväällä eikä vasta kesäkuun lopussa kun koulut ovat jo lopettamassa kouluvuotta.
Muutto tuli ajankohtaiseksi vähän yllättäen ja nopeammin kuin olimme osanneet odottaa ja tästä syystä jouduimme valitsemaan koulun hieman normaalia nopeammalla aikataululla. Ja kaiken lisäksi ilman tietoa siitä, että missä päin Madridia tulisimme edes asumaan.
Koulun valitseminen ei täällä Espanjassa ole välttämättä mikään yksinkertainen prosessi. Jos olisimme halunneet koulupaikan ns. lähikoulusta (julkinen tai valtion tukema yksityiskoulu), olisi meillä pitänyt olla osoite kyseisen kunnan alueella. Mutta mehän teimme kauppakirjat vasta syyskuun alussa eli tämä vaihtoehto ei tullut edes kyseeseen. Yritimme tätä tiedustella mutta vastaus oli selvä – osoite pitää olla kunnan alueella että koulupaikka voidaan tarjota. Julkisissa kouluissa on myös omanlainen pisteytysjärjestelmä jonka mukaan koulupaikat jaetaan eikä lähin koulu ole välttämättä se josta paikka aukeaa.
Me toivoimme tyttären jatkavan mahdollisimman samantyylisessä koulussa kuin missä hän oli Kanarialla eli kaksikielisessä kansainvälisessä koulussa, jossa olisi mahdollisuus opiskella saksaa toisena vieraana kielenä. Tämä tarkoitti tietysti sitä että piti lähteä tutkailemaan yksityiskoulujen tarjontaa.
Onneksi Madridin kaltaisessa suurkaupungissa on valinnanvaraa sillä täällä on tuhansia kouluja ja kaiken lisäksi Madrid on siitä poikkeuksellinen alue, että täällä on jopa yksityiskouluja enemmän kuin mitä julkisia! Ja nuo yksityiskoulut eivät edes välitä asuinpaikasta.
Yksityiskoulujahan täällä on tarjolla jokaiseen makuun – on tiettyä pedagogiaa noudattavia kouluja (Montessori, Reggio, Waldorf…), eri maiden järjestelmiä noudattavia kouluja (britti-koulut, amerikkalaiset koulut, ranskalainen, saksalainen, skandinaavinen, sveitsiläinen…), uskonnollisia eli katolisia kouluja ja lisäksi valtava määrä erilaisia kansainvälisiä kouluja. Eli valinnanvaraa on enemmän kuin tarpeeksi.
Ja lisäksi tarjolla on myös valtava määrä valtion tukemia yksityiskouluja, ns. concertado-kouluja, joissa kuukausimaksut ovat selvästi edullisempia kuin täysin yksityisissä kouluissa. Tällainen löytyy myös meidän alueelta mutta valitettavasti näissä on myös ehtona se, että asuinpaikka pitää löytyä kyseisen kunnan alueelta siinä vaiheessa kun paikkaa hakee.
Meillä oli mielessä yksi suosikki, josta olisimme halunneet saada paikan ja kävimme koululla jopa vierailukäynnillä mutta valitettavasti siellä ei loppupeleissä ollutkaan paikkaa vapaana tälle vuodelle. Jouduimme siis etsimään toisen vaihtoehdon ja aikaa tuohon etsintään oli käytännössä muutama päivä. Kaiken lisäksi emme olleet tuolloin edes Madridissa eli jouduimme tekemään päätöksen koulusta nettisivujen, puhelinhaastattelun ja satunnaisten suositusten perusteella. Tilannetta hankaloitti myös se, että olin tuolloin jo tyttären kanssa Suomessa lomailemassa kun taas puoliso puolestaan Kanarialla.
Koska aika oli käymässä vähiin ja halusimme varmistaa että tyttärelle olisi koulupaikka syyskuussa olemassa, menimme sieltä mistä aita on matalin. Alkuperäisen ykkösvaihtoehdon vieressä sijaitsi toinen koulu, joka nettisivujen perusteella vaikutti hyvältä. Koulu mainosti itseään innovatiivisena ja sen tavoitteena on kasvattaa ”terveitä”, kriittisesti ajattelevia, vapaita, muita kunnioittavia, vastuunkantajia ja kyvykkäitä suunnittelemaan oman tulevaisuutensa. Vaikutti siis kaikin puolin hyvältä. Myös puolison muutamalla ystävällä oli hyviä kokemuksia koulusta joten niiden perusteella lähdimme hakemaan paikkaa. Jonka myös saimme. Mutta emme ehtineet vierailemaan koulussa ja haastettelukin tehtiin ihan vain puhelimitse.
Syyskuun 5.päivä suuntasimme sitten kouluun tietämättä sen enempää että mitä odottaa. Pystyimme vain laittamaan sormet ristiin ja toivomaan, että koulu vastaisi meidän toiveitamme, tytär saisi sieltä ystäviä ja viihtyisi hyvin.
Meidän neitihän meni nyt primarian eli alakoulun viimeiselle eli 6.luokalle. Ensi vuonna on edessä siirtyminen secundariaan eli yläkouluun mutta sitä varten ei tarvitse vaihtaa koulua vaan samassa koulussa pystyy opiskelemaan bachilleraton eli lukion loppuun asti.
Tämä uusi koulu on periaatteessa melko samantyylinen kuin edellinen koulu Kanarialla. Isohko (n. 800-1000 oppilasta), kansainvälinen, kaksikielinen ja espanjalaista opetusjärjestelmää noudattava yksityiskoulu. Puolet tunneista on espanjaksi, puolet englanniksi. Lisäksi tytär opiskelee saksaa kuten edellisessä koulussa.
Tyttärelle tärkeä asia oli se, että uudessa koulussa ei olisi koulupukua vaan saisi vihdoinkin mennä kouluun ihan omilla vaatteilla. Ja tämä toteutui.
Isoin ero vanhan ja uuden koulun välillä on ehdottomasti se, että tämä uusi koulu on astetta vaativampi. Oppilailta edellytetään parempia taitoja ja tietoja kuin mitä Kanarian koulussa. Näin kärjistettynä voisi sanoa, että jos Kanarialla on 9-10 arvosanojen oppilas niin täällä Madridissa samoilla tiedoilla ja taidoilla päästään korkeintaan 8 arvosanaan. Mutta tämä oli toki tiedossa jo etukäteen.
Miten koulualoitus on sitten sujunut?
Koulu lähti onneksi sujumaan hyvin ja heti ensimmäisenä päivänä tytär sai ystäviä, pääsi mukaan porukkaan ja koulun juttuihin. Tämä oli iso helpotus sillä tuossa iässä ystävät ovat tärkeä asia.
Luokanvalvoja on pitänyt meihin myös ahkerasti yhteyttä ja päivittänyt kuulumisia. Ensimmäisten päivien jälkeen hän soitti meille, seuraavalla viikolla oli vanhempainilta ja sitä seuraavalla viikolla opettaja soitti taas henkilökohtaisesti. Viime viikolla saimme myös sähköpostia ja marraskuun alussa meillä on puolestaan vuorossa henk.koht. tapaaminen luokanvalvojan kanssa.
Kotiläksyjen määrä on tänä vuonna kasvanut aika merkittävästi sillä edellisessä koulussa tytär ehti yleensä tekemään kaikki tehtävät jo koulussa sillä aikaa kun opettajat selittivät samaa asiaa kolmannen kerran oppitunnin aikana. Mutta tässä koulussa tahti on selvästi erilainen.
Toki läksyjä ei ole ollut ihan joka päivä mutta keskimäärin niitä on n. 30-40 min. Jonain päivinä myös paljon enemmän. Yhtensä sunnuntaina tytär vietti koko iltapäivän eli klo 16-21 matematiikan kotitehtävien parissa – pitäen vain yhden 15 min tuona aikana.
Silloin kävi kyllä vähän sääliksi ja mietin, että olemmeko tehneet väärän päätöksen koulun suhteen. Koen jotenkin, että lähes 8-tuntinen koulupäivä pitäisi itsessään olla jo ihan riittävän pitkä että kaiken tarpeellisen ehtisi oppia koulussa eikä pitkän koulupäivän jälkeen pitäisi enää kotitehtäviin käyttää tunteja. Saatikka kokonaisia iltapäiviä. Kokeisiin valmistautuminen on tietysti asia erikseen.
Olen kuitenkin yrittänyt pitää omat ajatukseni positiivisina lisääntyneestä opiskelumäärästä huolimatta sillä tärkeintä on se että tytär itse on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien positiivisella mielellä. Vaikka läksyjä ja opiskeltavaa on ollut paljon aikaisempaa enemmän niin hän on yllättävän hienosti ottanut niistä vastuuta.
Hän on myös tiedostanut sen, että entisessä koulussa edettiin paljon hitaammin ja välillä hän tosiaan kyllästyi siellä koska opettajat joutuivat kertaamaan asioita niin monta kertaa.
Uskoisin kuitenkin että kunhan tämä alku saadaan tästä selvitettyä niin vähitellen tuo kotiläksyjen määräkin tasaantuu. Toivottavasti.
Koulupäivän pituus
Koulua on joka päivä klo 9.30-17 ja kotona olemme yleensä vasta klo 17.20. Tämä tarkoitta sitä että iltapäivän tunnit on käytettävä hyväksi varsin tehokkaasti jos haluaa tehdä muutakin kuin niitä läksyjä. Mielenterveyden kannalta olisi nimittäin hyvä saada muutakin ajateltavaa kuin koulu ja läksyt.
Tästä syystä olemme palanneet harrastusten osalta tuttuihin rutiineihin eli käymme kolmesti viikossa ratsastamassa. Arki-illan ratsastus tosin tarkoittaa sitä, että sinä iltana joudumme tekemään kotiläksyt varsin myöhään ja näin ollen myös illallinen ja nukkumaanmeno venyvät lähemmäksi puolta yötä. Mutta näitä uhrauksia on joskus tehtävä.
Tuossa pidemmässä koulupäivässä on kuitenkin se kiva puoli että lounaan jälkeen koulussa on peräti 1.5 tunnin tauko. Tuon ajan voi viettää halutessaan koulun tarjoamien harrastusten parissa taikka sitten ystävien kanssa ihan vain hengaillen. Eli se aika mikä normaalisti kuluisi koulun jälkeen näihin juttuihin, tulee nyt hoidettua jo koulupäivän aikana.
Yhteiset tapaamiset ystävien kanssa koulupäivän jälkeen ovat nimittäin astetta haastavampia koska oppilaat asuvat aivan eri puolilla kaupunkia. Mutta varmasti sekin aika vielä tulee että niitäkin varten pitää järjestää aikaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että tytär on viihtynyt koulussa. Ja sen verran tyytyväinen hän on tähän uuteen kouluu että ainakaan tällä hetkellä hän ei olisi valmis vaihtamaan koulua vaikka alkuperäisestä ykköskoulusta vapautuisi paikka. Mehän olemme edelleen jonossa sinne ”ykkösvaihtoehtoon” ja jos paikka jossain vaiheessa vapautuu niin ensisijaisesti sitä tullaan tarjoamaan meille.
Itse tykkään siitä toisesta koulusta ehkä hieman enemmän mutta tytär on sitä mieltä, että hän ei haluaisi vaihtaa ja että hänen koulunsa on kuulemma parempi. Loppupeleissä päätös on tietysti hänen.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisten kuukausien perusteella voimme todeta, että koulualoitus on sujunut paremmin kuin osasimme odottaa. Koulu ei ole ehkä aivan sitä mitä odotimme mutta on ollut hieno seurata miten hienosti tytär on tällaisesta isosta ja vähän yllättäen tulleesta muutoksesta selvinnyt. Tällaiset kokemukset kasvattavat ja opettavat valtavasti.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 