Tätä kysymystä meiltä on kysytty useaan otteeseen viime kuukausien aikana. Miksi ihmeessä haluamme muuttaa täältä ”paratiisisaarelta” ja muuttaa sisämaan miljoonkaupunkiin, joka on tunnettu ruuhkista ja kiireisestä elämäntyylistä. Yleensähän tässä viidenkympin kynnyksellä moni alkaa unelmoimaan rennommasta elämästä vaikkapa jossain rantakohteessa.
Ehkä tosiaan olemme vähän hulluja.
Olemme kuitekin saaneet elää viimeiset 20 vuotta tätä rentoa rantaelämää ja monien kokemaa ”unelmien elämää” . Olemme varmasti monella tapaa etuoikeutettuja. Ruuhkavuodet varmasti sujuivat huomattavasti helpommalla Kanarian auringon alla.
Mutta kaikelle on aikansa. Nyt kaipaamme jotain muuta. Odotamme sitä, että pääsemme nauttimaan Madridin kulttuurielämän tarjonnasta. Siitä, että on oikeat vuodenajat. Siitä, että voimme karauttaa viikonlopuksi viinitilalle, vuoristoon, pohjoisen vehreyteen tai laskettelemaan. Tai lentää ihan vain pitkäksi viikonlopuksi Helsinkiin. Tai jonnekin muuhun kohteeseen Euroopassa!
Ehkäpä sitten taas eläkepäiviksi muutamme johonkin rantakohteeseen nauttimaan rennosta rantaelämästä. Mutta nyt on aika nauttia toisenlaisista asioista!
Muuttopäätös tuli aika ex-tempore mutta tosi asiassa ajatusta oli kypsytelty jo pidemmän aikaa. Viime vuosina alkoi esiintymään saariväsymystä – siis tunnetta siitä, että asut pienellä maapläntillä keskellä ei mitään eikä sieltä pääse edes pois milloin itse haluaa. Saarielämän rajalliset mahdollisuudet alkoivat myös ahdistamaan.
Voimakkaimmin muuttohalut nousivat esille keväällä 2020 kun meidät suljettiiin koteihin useamman kuukauden ajaksi. Silloin tajusimme sen miten kaukana olemme kaikesta ja kaikista. Täältä Kanarialta ei niin vain lähdetä ja täällä ollaan täysin riippuvaisia lento- ja laivayhteyksistä. Täältä lähdetään jos paikkoja on tarjolla ja niitä ei välttämättä löydy edes näin normiaikoina ihan tuosta vain. Ja korona-aikana tämä vain korostui kuin lentoja oli tarjolla rajoitetusti. Eli huonot ja jatkuvasti kalliimmat yhteydet mentereelle ovat myös yksi syy muuttohalujen takana.
Meillähän ei ollut Kanarialla perhettä tai sukua – molempien suku asuu kaukana Kanariasta. Ja asuminen tuhansien kilometrien päässä läheisistä ei ole ideaalitilanne, ainakaan meille. Toki tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä joita tilanne ei häiritse pätkääkään mutta meille perhe, suku ja ystävät ovat tärkeitä ja haluamme päästä tapaamaan heitä säännöllisesti. Kanarialla olimme kaukana kaikista.
Ehkä kaikista tärkein tekijä muuton takana oli kuitenkin tytär. Tuntuu pahalta sanoa mutta emme halunneet hänen kasvavan täällä Kanarialla. Ei täällä elämisessä varmasti ole mitään vikaa ja tämä oli lapsuuspaikaksi hyvä paikka elää ja kasvaa. Mutta pidemmän päälle koemme että muualla hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä ihmisenä ja tehdä omista unelmistaan totta.
Tänne Kanarialle hän voi palata sitten aikuisena jos itse haluaa.
Muutosta ei pidä pelätä. Mukavuusalueella on toki helppoa olla mutta jos ei koskaan uskaltaudu sen ulkopuolelle, ei ikinä voi tietää mitä siellä olisi tarjolla.
Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää 