Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää

Tätä kysymystä meiltä on kysytty useaan otteeseen viime kuukausien aikana. Miksi ihmeessä haluamme muuttaa täältä ”paratiisisaarelta” ja muuttaa sisämaan miljoonkaupunkiin, joka on tunnettu ruuhkista ja kiireisestä elämäntyylistä. Yleensähän tässä viidenkympin kynnyksellä moni alkaa unelmoimaan rennommasta elämästä vaikkapa jossain rantakohteessa.

Ehkä tosiaan olemme vähän hulluja.

Olemme kuitekin saaneet elää viimeiset 20 vuotta tätä rentoa rantaelämää ja monien kokemaa ”unelmien elämää” . Olemme varmasti monella tapaa etuoikeutettuja. Ruuhkavuodet varmasti sujuivat huomattavasti helpommalla Kanarian auringon alla.

Mutta kaikelle on aikansa. Nyt kaipaamme jotain muuta. Odotamme sitä, että pääsemme nauttimaan Madridin kulttuurielämän tarjonnasta. Siitä, että on oikeat vuodenajat. Siitä, että voimme karauttaa viikonlopuksi viinitilalle, vuoristoon, pohjoisen vehreyteen tai laskettelemaan. Tai lentää ihan vain pitkäksi viikonlopuksi Helsinkiin. Tai jonnekin muuhun kohteeseen Euroopassa!

Ehkäpä sitten taas eläkepäiviksi muutamme johonkin rantakohteeseen nauttimaan rennosta rantaelämästä. Mutta nyt on aika nauttia toisenlaisista asioista!

Muuttopäätös tuli aika ex-tempore mutta tosi asiassa ajatusta oli kypsytelty jo pidemmän aikaa. Viime vuosina alkoi esiintymään saariväsymystä – siis tunnetta siitä, että asut pienellä maapläntillä keskellä ei mitään eikä sieltä pääse edes pois milloin itse haluaa. Saarielämän rajalliset mahdollisuudet alkoivat myös ahdistamaan.

Voimakkaimmin muuttohalut nousivat esille keväällä 2020 kun meidät suljettiiin koteihin useamman kuukauden ajaksi. Silloin tajusimme sen miten kaukana olemme kaikesta ja kaikista. Täältä Kanarialta ei niin vain lähdetä ja täällä ollaan täysin riippuvaisia lento- ja laivayhteyksistä. Täältä lähdetään jos paikkoja on tarjolla ja niitä ei välttämättä löydy edes näin normiaikoina ihan tuosta vain. Ja korona-aikana tämä vain korostui kuin lentoja oli tarjolla rajoitetusti. Eli huonot ja jatkuvasti kalliimmat yhteydet mentereelle ovat myös yksi syy muuttohalujen takana.

Meillähän ei ollut Kanarialla perhettä tai sukua – molempien suku asuu kaukana Kanariasta. Ja asuminen tuhansien kilometrien päässä läheisistä ei ole ideaalitilanne, ainakaan meille. Toki tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä joita tilanne ei häiritse pätkääkään mutta meille perhe, suku ja ystävät ovat tärkeitä ja haluamme päästä tapaamaan heitä säännöllisesti. Kanarialla olimme kaukana kaikista.

Ehkä kaikista tärkein tekijä muuton takana oli kuitenkin tytär. Tuntuu pahalta sanoa mutta emme halunneet hänen kasvavan täällä Kanarialla. Ei täällä elämisessä varmasti ole mitään vikaa ja tämä oli lapsuuspaikaksi hyvä paikka elää ja kasvaa. Mutta pidemmän päälle koemme että muualla hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä ihmisenä ja tehdä omista unelmistaan totta.

Tänne Kanarialle hän voi palata sitten aikuisena jos itse haluaa.

Muutosta ei pidä pelätä. Mukavuusalueella on toki helppoa olla mutta jos ei koskaan uskaltaudu sen ulkopuolelle, ei ikinä voi tietää mitä siellä olisi tarjolla.

Meillä on uusi koti ja se löytyi yllättävän helposti ja nopeasti. Kuukauden sisällä olimme myyneet entisen kotimme (ilman etttä se oli edes myynnissä) ja ostaneet uuden asunnon Madridista.

Olimme toki jo pidemmän aikaa seurailleet Madridin asuntomarkkinoita joten tiesimme jo minkälaisia asuntoja, missä ja mihin hintaan on tarjolla. Sivuhuomautuksena voin mainita, että tarjolla oli pääasiassa ylihintaisia ja/tai remonttia kaipaavia asuntoja eli lähtökohdat asunnon etsinnälle eivät olleet mitenkään ruusunpunaiset. 

Alkuvaiheessa etsimme unelmiemme modernia taloa, jossa olisi iso oma piha mutta aika pian huomasimme, että näitä oli tarjolla melkoisen vähän ja hinnat olivat useamman miljoonan luokkaa. Eli valitettavasti täysin meidän budjettimme ulottumattomissa. Tai jos hinta olisikin ollut sopiva niin sijainti oli jotain ihan muuta kuin mitä olimme ajatelleet. 

Yhtenä vaihtoehtona oli myös uuden talon rakentaminen ja katselimme jopa tontteja ”sillä silmällä” mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että tämä ajankohta ei ole paras mahdollinen talon rakentamiselle. Rakentamisen kustannukset ovat nousseet viime aikoina valtavasti eikä ole mitään tietoa paljonko ne vielä nousevat ja onko esim. kaikkea tarvittavaa materiaalia edes tarjolla.

Samoista syistä luovuimme myös aika nopeasti niistä asunnoista, jotka olisivat vaatineet perusteellista remonttia (putket, ikkunat, eristeet, sähköt). Joskus päätöksiä pitää tehdä järjellä, ei vain sydämellä. Tai ehkä enemmänkin lompakolla. 

Oli siis järkevää etsiä sellainen koti, joka ei vaadi suurempia remontteja tässä vaiheessa eli olisi aikalailla muuttovalmis. Kodin ei tarvinnut olla täydellinen vaan enemmänkin sellainen että siihen voisi muuttaa samantien mutta  sen voisi sitten myöhemmin järkevillä kustannuksilla remontoida omanlaiseksi.

Omakotitalojen sijaan siirrymme myös katsomaan lähinnä paritaloja. Koska hinnat ja koska tietynlainen yhteisöllisyys on ihan hyvä asia. Paritalossa omaa pihaa olisi jonkun verran mutta taloyhtiön yhteiset viheralueet ja uima-altaat taas takaisivat sen, että seuraa on tarvittaessa tarjolla ja siellä on helppo tutustua naapureihin. 

Idealista-asuntomyyntipalvelun sivujen kautta etsimme ne asunnot, jotka meitä eniten kiinnostivat ja otimme yhteyttä välittäjiin / omistajiin. Aikaa asuntojen kiertämiseen Madridissa meillä oli ruhtinaalliset 2.5 päivää ja saimme sovittua näytöt seitsemään asuntoon. Täällä Espanjassahan asuntonäytöt ovat aina yksityisiä eli paikalla ei ole muita asunnonostajia. 

Kaikki asunnot olivat vähän eri puolilla kaupunkia mutta pääasiassa Madridin pohjois- tai itäosassa. Yhteistä kaikille oli se, että ne olivat paritaloja ja niissä oli kaikissa vähän omaa pihaa (nurmikkoa),  uima-allas (joko oma tai taloyhtiön) sekä ainakin 3 makuuhuonetta ja oma autotalli. Hinnat vaihtelivat 480 000 – 650 000 euron välillä.

Ensimmäiset viisi asuntoa olivat ihan ok ja yksi jopa sellainen jota harkitisimme hetken aikaa ihan vakavasti vaikkakin se oli asunnoista pienin (vain kolme makuuhuonetta).  Mutta siinä oli kuitenkin kulmatonttina eniten omaa pihaa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä ne asuinneliöt ovat kuitenkin tärkeämmät kuin leikattavan nurmikon määrä. Ja meitä epäilytti myös talon rakennusvuosi (90-luvun lopussa) ja sen myötä tulevat mahdolliset remontit (putket, sähköt, eristys jne). Ekan päivän innostuksen jälkeen kiinnostuksemme tähän taloon laski nopeasti. 

Kahden päivän jälkeen olimme jo valmistautuneet siihen, että sopivaa asuntoa ei löydy ja etsintä jatkuisi joskus syyskuussa kun seuraavaksi ehtisimme Madridiin koko perheen voimin. Viimeiseksi päiväksi olimme sopineet vain yhden näytön ja se oli talo, johon olimme laittaneet kaikista vähiten odotuksia. Kuvien perusteella piha näytti pieneltä ja hintapyyntökin oli sieltä budjetin ylälaidasta.

Mutta niin siinä vain kävi, että se talo valloittikin meidät.

Asunnon sijainti oli meille loistava, taloyhtiö vaikutti kivalta & perhekeskeiseltä ja sieltä löytyi kaksi todella laajaa viheraluetta isoine uima-altaineen ja pelikenttineen. Alue oli kokonaisuudessaan rauhallinen ja vailla läpikulkuliikennettä. Ja toki paljon vaikutti myös se, että talo oli sellaisenaan ihan muuttovalmis. Ei ehkä ihan meidän tyylinen mutta kuitenkin valmis asuttavaksi ja sen voisi sitten myöhemmin remontoida meidän näköiseksi. Talo oli myös kivan valoisa, mikä ei aina Espanjassa ole itsestäänselvyys. 

Mietimme vajaan viikon, teimme tarjouksen ja se hyväksyttiin lähes sellaisenaan. Puoliso kävi vielä katsomassa talon arkkitehti-ystävänsä kanssa jotta saimme varmuuden siitä, ettei mitään suurempia yllätyksiä olisi luvassa. 

Nyt meillä on siis kiva 4-kerroksinen 300 neliöinen paritalon puolikas Cobeña- nimisessä pikkukaupungissa 20 km Madridin keskustasta koilliseen. Matkaa on puolison töihin 20 minuuttia, pikkuneidin kouluun saman verran, puolison äidin kotiin ehtii samassa ajassa ja Madridin keskustaankin pääsee n.40 minuutissa silloin kun sinne on tarvetta mennä. Lähin metropysäkki on n. 15 min ajomatkan päässä. Meidän kannalta sijainti on siis varsin keskeinen koska Madridin minnekään keskustaan emme halunneet asumaan. 

Cobeñaa meille moni suositteli myös etukäteen ja se vaikutti tosi kivalta alueelta. Ympärillä avautuvat viljapellot ja käytännössä täysin maaseutumaisemat vaikka ollaan lähellä Madridia. Vaikka itse kylä on pieni niin kävelymatkan päässä on kuitenkin kaikki tarvittavat peruspalvelut eli pankki, apteekki, muutama ruokakauppa, muutamia ravintoloita jne. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy sitten kaikki mahdollinen Ikeasta elokuvateattereihin.

Myös hintansa puolesta asunto oli meidän budjetin mukainen eli meille jäi vielä vähän pohjakassaa tuleviin remontteihin ja muihin kuluihin. 

Tässä vaiheessa emme tee suurempia remontteja vaan jätämme ne odottamaan ensi kesää. Nyt syksyllä ohjelmassa on lähinnä aurinkopaneelien asennus sekä vesi-ilmalämpöpumpun hankinta jotta pääsemme nykyisestä kaasulämmityksestä eroon. 

Onneksi asunto on muuten muuttokunnossa. Se on valoisa, siisti ja vaalea pinnoiltaan eli sellaisenaan ihan ok. Ei nyt ihan meidän näköinen mutta kuitenkin sellainen, että siinä voi asua. Ja myöhemmin remontoimalla saamme siitä sitten täysin meidänlaisen. 

Olemme tosi innoissamme ja on ihanaa päästä laittamaan uutta kotia! 

Meidän perhe muuttaa Madridiin! Ja samalla muuttaa myös mylifeingc-blogi eli tästä eteenpäin meidän perheen kuulumiset löytyvät tästä blogista. 

Mitäs me Madridis? No, tosiaan kaikki tapahtui vähän yllättäen. Ja todella nopealla aikataululla. Olimme toki puolison kanssa puhuneet siitä, että joskus tulevaisuudessa muuttaisimme Madridiin mutta se tulevaisuus tulikin jo nyt. Mitäpä sitä siis jahkailemaan vaan reippaasti kohtia uusia seikkailuita!

Kesäkuun alussa myimme meidän Kanarian kotimme todellisilla ex-tempore pikakaupoilla (asunto ei ollut edes myynnissä…) ja kun puolisolle avautui samaan aikaan mahdollisuus työpaikan vaihtoon Madridiin niin emme asiaa miettineet sen enempää – Madrid, here we come!

Ei muutto Madridiin kuitenkaan ole mikään hyppy tuntemattomaan sillä se on puolison synnyinkaupunki ja hänen perheensä asuu siellä edelleen (paitsi yksi veli asuu Malagassa). Eli kaupunki on tullut tutuksi tässä vuosien aikana. Siellä meitä odottaa myös iso ystäväjoukko.

Mutta perheenä emme ole asuneet siellä koskaan – meidän perheen koti on tähän asti aina ollut Kanarialla. Ensin Fuerteventuran saarella, myöhemmin Gran Canarialla. Mutta nyt vaihdamme siis letkeän saarielämän suurkaupunki Madridin sykkeeseen. Melkoinen elämänmuutos… 

Moni onkin pyöritellyt päätänsä kun on kuullut meidän nopeista liikkeistä. Miksi ihmeessä haluamme vaihtaa rantamaisemat Espanjan sisämaassa sijaitsevaan suurkaupunkiin, jossa lähin ranta on useamman tunnin ajomatkan päässä. Mutta voitteko uskoa – rantaelämäänkin kyllästyy ja kun saarielämä alkoi muutenkin tuntua jo nähdyltä niin tartuimme tilaisuuteen nähdä ja kokea jotain ihan muuta. Tilaisuuksiin pitää tarttua! 

Meidän omaisuus odottelee nyt siis muuttofirman varastossa syyskuuta jolloin pääsemme muuttamaan meidän Madridin kotiin – siihen asti lomailemme ja nautimme kesästä. 

Tervetuloa mukaan!