Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää

Niin se on kesäloma taas saatu pakettiin ja edessä on paluu arkeen. Toki vähän erilaiseen arkeen kuin mitä aikaisemmin. Uusi kaupunki, uudet kuviot. Ja kaiken lisäksi edessä vielä muutto uuteen kotiin. Voisin veikata että tuleva syksy tulee menemään aika vauhdilla ja menee varmasti aikansa ennen kuin uudet rutiinit löytyvät. Mutta mikäs kiire tässä on – pikkuhiljaa asia kerrallaan.

Perjantaina pääsimme tutustumaan tyttären uuteen kouluun sillä koulussa järjestettiin tutustumispäivä uusille oppilaille ja heidän perheilleen. Tosi hienoa, että uudet huomioidaan tällä tavalla. Näin koulunalku uudessa koulussa ei ehkä tunnu ihan yhtä jännittävältä kun koulun tilat ja luokanvalvoja ovat jo tuttuja. Tulevalle 6-luokalle oli tyttären lisäksi tulossa kaksi muutakin uutta oppilasta ja itse asiassa uusia oppilaita primariaan eli alakouluun oli melkoinen määrä – keskimäärin 3-6 per ikäluokka. Koulussa tuntui olevan aika kansainvälinen tunnelma eli perheitä eri puolelta maailmaa ja iso osa tuntui olevan meidän tapaan juuri kaupunkiin muuttaneita.

Tyttären luokanvalvoja vaikutti ainakin ensi tapaamisen perusteella tosi mukavalta – sellainen rento 3-kymppinen mies. Tytär kertoi, että hänellä on kuulemma kaksi lasta, sen enempää emme saaneet informaatiota. Mutta luokanvalvojan kanssa pääsemme paremmin juttelemaan ensi torstaina kun koulussa on jo ensimmäinen vanhempainilta. Kaiken kaikkiaan koulusta tuli ekan käynnin perusteella tosi hyvä fiilis. Uskon, että olemme valinneet hyvän paikan.

Pääasiassa nämä ensimmäiset päivät Madridissa ovat menneet huonekalushoppailuiden merkeissä. Mehän myimme entisen kodin huonekalujen kera eli joudumme ostamaan nyt ihan kaikki huonekalut uuteen kotiin. Ja lisäksi sata muuta asiaa (pienkodinkoneet, silityslauta, pyykkikorit, pyykinkuivausteline, matot, lamput jne). Mutta mennään sillä periaatteella että ne isot, välttämättömät jutut ensin ja sitten vähitellen niitä pienempiä juttuja.

Ikeassa vietimme 3.5 tuntia mutta saimme stettua kerralla suurimman osan perushuonekaluista. Kaikki meni aika loppujen lopuksi aika sujuvasti sillä meillä on tosi yhteneväinen maku. Sohvan olisin ehkä ottanut vähän erilaisen mutta tällä kertaa puolison suosikki päätyi ostoslistalle -hän siinä sohvalle kuitenkin enemmän sitä aikaa viettää.

Me olisimme tyttären kanssa halunneet tämän mutta tällä kertaa puolison valinta voitti

Lisäksi sitten sänky meille ja toinen tyttärelle, tyttärelle myös patja, yöpöydät, laatikostot, levitettävä sohva, työpöydät 3 kpl työtuoleineen, keittiön pöytä + tuolit. Oman patjan tilasimme etukäteen netistä koska sopivaa ei ollut missään tarjolla. Kaikki nämä toimitetaan meille maanantai-iltapäivällä/illalla eli samana päivänä kun saamme avaimet uuteen kotiin.

Toinen isompi shoppialusessio vietettiin JYSKissä. Sieltä lähti mukaan ruokailutilan pöytä tuoleineen, tv-taso ja vitriini. Ne oli edellisessä kodissa myös kaikki Jyskistä. Tosin tällä kertaa ostimme hieman erilaiset eli näin saamme vähän uutta ilmettä olohuoneeseen. Näitä huonekaluja joudumme kuitenkin odottamaan muutaman viikon mutta tv-tasoa lukuunottamatta ne eivät ole sellaisia huonekaluja, joita tässä alussa nyt välttämättä tarvitaan.

Toki täällä Madridissa olisi ollut tarjolla valtava valikoima kaikenlaisia huonekaluliikkeitä mutta nyt ei aika ja energia riittänyt lähteä niitä kiertämään. Eikä oikeastaan kauheasti edes kiinnostanut. Meidän edellinen kotimme oli myös aika pitkälti Ikea-painotteinen joten tuntui luonnolliselta ostaa aika samanlaiset huonekalut myös uuteen kotiin. Olimme myös tyytyväisiä vanhan kodin tyyliin eli miksipä niitä sitten vaihtamaan. Kaiken huipuksi tulemme asentamaan uuteen kotiin jopa ihan samanlaiset lattiat, jotka meillä oli edellisessä kodissa! Myös keittiön tulemme remontoimaan hyvin samanlaiseksi kuin edellisessä kodissa – sen verran paljon siitä pidimme. Ja uskokaa tai älkää mutta makuuhuoneeseenkin on ostettu samat tapetit kuin mitä meillä oli vanhassa kodissa. Uusi koti tulee siis olemaan kopio meidän edellisestä kodista – kooltaan vain paljon isompi.

Mitäs sitä hyvää muuttamaan.

Tässä vaiheessa emme aio tee sunnolle yhtään mitään – emme maalaa edes seiniä vaikka maalauksen tarpeessa ovatkin. Vain aurinkopaneelit ja ilma-vesilämpöpumppu olisi tarkoitus asentaa heti tässä alkuvaiheessa. Teemme ensi kesänä sitten koko remontin kerralla. Kesällä olemme kuitenkin tyttären kanssa ison osan ajasta muualla ja lisäksi meillä on käytössä puolison äidin asunto eli emme joudu asumaan remontin keskellä. Mutta nyt vain suunnitellaan ja haetaan ideoita tässä tulevan syksyn, talven ja kevään aikana.

Nyt otamme tämän viikonlopun vähän rennommin ja lataamme akkuja. Maanantaina alkaa koulu ja sen myötä pääsemme todelliseen arkirytmiin täällä Madridissa. Hyvä näin – kyllähän sitä arkea on jo vähän odoteltu.

Meillä viime vuosien lomailut ovat suuntautuneet pääasiassa Suomi-Espanja akselille mutta nyt tytär halusi päästä vaihteeksi ”ulkomaille”. Vedimme tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin eli suuntasimme naapurimaa Portugaliin. Tämä sopi tyttärelle ja toki maa oli uusi tuttavuus myös itselle. Kohteeksi valikoitu Porto koska olimme tyttären kanssa jo muutenkin siellä suunnalla.

Portoon oli näppärä ajella Espanjan puolelta omalla autolla sillä Vigon kaupungista (jonka lentokentältä haimme puolison mukaan matkalle) ajomatka Portoon kesti vain 1.5 tuntia. Emme itse asiassa edes huomanneet että missä maan rajat vaihtuivat mutta jossain vaiheessa tiekyltit vain vaihtoivat kieltä.

Porto on viehättävä kesäkaupunkikohde. Se sijaitsee Douro-joen varrella ja Atlantin kupeessa eli lämpötilat eivät edes elokuussa yleensä nouse 30 asteen yläpuolelle. Nyt elokuun lopussa päivälämmöt pyörivät 23-25 asteen tuntumassa. Ihan täydellinen kaupunkilomakeli siis! Ja jos helle sattuis yllättämään niin Atlantin tuuliset rannat ovat 20 min ratikkamatkan ja pienen kävelyn päässä.

Ratikka-ajelu on muuten yksi must-juttu kaupungissa. Käytössä ovat nimittäin vielä vanhat, upeat ratikat joiden kuljettaja hyppää välillä kyydistä ja käy käsin vaihtamassa raidetta matkan varrella. Ja päätepysäkillä hommiin kuuluu penkkien suunnan vaihto. Mukava tapa nähdä kaupunkia jos jalkoja alkaa väsyttää.

Muuten emme julkisia kulkuneuvoja tarvinneetkaan reissun aikana. Porto on nimittäin näppärän kokoinen kaupunki jossa lähes kaikki tärkeä sijaitsee kävelymatkan päässä. Vaikka kaupungissa on korkeuseroja eikä niiltä voi välttyä niin siitä huolimatta kaupunkia on helppo kiertää kävellen.

Hotelli kannattaa ehdottomasti valita keskustasta, näin on jo valmiiksi lähellä kaikkea. Me valitsimme majapaikaksi Pão de Açúcar -nimisen hotellin, joka oli muuten ihan nappivalinta. Siisti, hyvä palvelu, hyvät sängyt, hyvä aamupala ja hiljainen keskeisestä sijainnistaan huolimatta. Hotelli oli itse asiassa tosi hauska, kuin pieni retromuseo.

Porton viehättävin osa on ehdottomasti Douro-joen pohjoispuolelle jäävä vanha alue, Ribeira. Alue on täynnä vanhoja, hieman ränsistyneitä taloja mutta toisaalta ne luovat tunnelmallisen ilmapiirin alueelle ja sen lukuisille ravintoloille terasseineen. Ainakin näin kesällä katu oli täynnä ihmisiä nauttimassa tunnelmasta. Näitä ravintoloita emme testanneet vaan valitsimme ruokapaikat hieman perinteisten turistialueiden ulkopuolelta ja valinnat olivat joka kerta ihan loistavia. Hyvää palvelua, maukasta ruokaa ja varsin kohtuulliset hinnat. Edullisimmaan söimme lounaan 10 eurolla, sisältäen ruokajuoman. Kahvin sai halvimmillaan 0.50 eurolla.

Kahvin kanssa kannattaa muuten ottaa paikallinen pastel de nata (tai pastel de Belem) – rapeakuorisen leivonnaisen sisällä on vaniljavanukasta. Kerrassaan maukas leivonnainen!

Kaupungin ”tunnetuin” nähtävyys on varmasti Ponte de Dom Luis I-silta, joka ylittää Douro-joen ja yhdistää Porton sekä joen toisella puolella sijaitsevan Vila Nova de Gaia-kaupungin. Silta on varsin upea – ylätasolla kulkevat metrot ja jalankulkijat, alatasolla ilmeisesti yleensä autot mutta nyt alataso oli remontissa ja vain jalankulkijat pääsivät ylittämään sillän alatasoa pitkin.

Silta kannattaa ehdottomasti kulkea molempia tasoja pitkin sillä alataso yhdistää tunnelmalliset satama-alueet ja ylätasolta puolestaan avautuvat upeat näkymät joelle & kaupunkiin. Siltoja kaupungissa on peräti 6 kpl ja niitä voi käydä ihailemassa esim. perinteisellä jokiristeilyllä, joita myydään rannassa. Mitään varauksia ei tarvitse tehdä etukäteen vaan liput voi ostaa ensimmäisenä lähtevään laivaan. Risteily joella kestää n. 45 minuuttia ja sen aikana näkee kaupunkia vähän eri näkökulmasta. Liput maksoivat aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 €.

Ribeiran eli vanhankaupungin alueelta löytyy myös kaupungin katedraali, joka pitää sisällään pääkatedraalin lisäksi pienempiä kappeleita, luostarin ja kaksi tornia. Ulkokuori ei ole mitenkään näyttävä tai loistelia mutta sisältä katedraali on upea. Ehdottomasti muutaman euron arvoisen pääsymaksun arvoinen paikka. Läheltä löytyy myös kaupungin rautatieasema, jossa kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa sillä odotusaulan mosaiikit ovat näkemisen arvoiset.

Oma nähtävyytensä on myös Livraria Lello – kirjakauppa, joka on valittu mm. yhdeksi maailman kauneimmista kirjakaupoista. Tähän kirjakauppaan on kuitenkin pääsymaksu ja lähes aina jonoa. Edes etukäteen netistä ostetulla lipulla ei pääse jonon ohitse. Lipun hinnan saa kuitenkin takaisin jos kirjakaupasta ostaa jonkun kirjan.

Omasta mielestäni parasta ajanviihdettä on kuitenkin vain kävely ympäri kaupunkia ja sen kapeita kujia. Ilman karttaa, ilman suunnitelmaa. Välillä voi piipahtaa lasilliselle johonkin pieneen tunnelmalliseen kuppilaan, joita on joka puolella. Portossa on myös paljon tyypillisiä pikkuputiikkeja (unohda turistikrääsä), joissa kiertely tuo mukavaa vaihtelua.

Jos shoppailla haluaa enemmän niin silloin pitää suunnata vanhan alueen ulkopuolelle, esim. Rua de Santa Catarina-kävelykadulle. Taikka sitten metromatkan päässä sijaitsevalle Norte Shopping-ostoskeskukseen.

Porto on myös tunnettu viinikaupunki ja Vila Nova de Gaian puolella on lukuisia viinikellareita, joissa on mahdollisuus vierailla. Liput kannattaa vilkkaimpaan aikaan hankkia etukäteen sillä kierrokset ovat sen verran suosittuja että ex tempore-lippuja ei välttämättä ole tarjolla. Jos viinit kiinnostavat ja aikaa on enemmän niin silloin kannattaa osallistua pidemmille retkille, jotka suuntautuvat Douron jokilaakson viinitiloille. Meidän aikataulumme ei kuitenkaan tällaista retkeä mahdollistanut mutta täytyyhän sitä jotain jättää vielä seuraavaan kertaan.

Jos aikaa on enemmän niin silloin kannattaa yhtenä päivänä vuokrata esim. polkupyörä ja huristella joenvarren tasaisia reittejä pitkin kohti merenrantaa. Tämä jäi meiltä myös tällä reissulla testaamatta.

Portoa voin kyllä suositella lomakohteeksi. Etenkin tällaiselle lyhyemmälle city-lomalle kohde sopii loistavasti eli muutamassa päivässä ehtii nähdä riittävästi ja silti aikaa jää vielä hengailuun eli ei tarvitse ns. nähtävyyksien perässä juosta hikihatussa vaan voi nauttia myös ihan tunnelmasta ilman painetta siitä, että jotain jää näkemättä tai kokematta. Meidän 11-vuotias neitikin viihtyi reissussa mainiosti.

Iso suositus Portolle!

Viimeiset 10 päivää olemme viettäneet pohjois-Espanjan Galiciassa. Säät ovat suosineet ja olemme nauttineet pohjoisen vehreistä maisemista ihan raikkaista ilmoista. Moni muukin pääkaupunkilainen pakenee Madridin kuumuutta heinä-elokuussa rannikolle. Jotkut Välimeren rannikolla, toiset taas Andalucian suuntaan ja jotkut pohjoiseen – Baskimaahan, Cantabriaan, Asturiakseen tai Galiciaan.

Yksi syy siihe miksi halusimme muuttaa Madridiin oli juuri se, että kaupungin sijainti antaa meille mahdollisuuden tehdä reissuja eri puolille Espanjaa. Kaupunki kun sijaitsee melkeinpä keskellä maata niin sieltä käsin on helppo hurauttaa melkeiknpä mihin tahansa kolkkaan lomailemaan.

Me suuntasimme tällä kertaa Galiciaan, jossa puolison perheellä on kesäasunto ja siellä olemme käyneet lukuisia kertoja. Melkeinpä joka kesä. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta omalla autolla.

Matkaa on 630 km verran ja sen ajelimme sen ihan yhdessä päivässä. Siis minä ajelin. Puoliso kun ei ollut tällä reissulla mukana. Etukäteen vähän pelotti, että miten jaksan ajella tuon matkan kun yleensä 4 tuntia alkaa olla maksimi mitä jaksaa autossa istua. Mutta ratin takana matka meni joutuisammin kuin pelkääjän puolella.

Lähdimme Madridista klo 11 aikaan ja illalla olimme perillä klo 19 aikaan. Matkalla pidimme kaksi taukoa. Ekan tauon aikana nautimme lounaan, toisen tauon aikana jaloittelimme muuten vaan ja virkistyimme jokivarren uimapaikassa.

Matkan varrella olisi ollut paljon mielenkiintoisia paikkoja tutkittavaksi ja vierailtavaksi mutta jätimme ne suosilla tuleville vuosille. Tuota reittiä nimittäin tulemme varmasti aika usein ajelemaan.

Makuuhuoneesta avautuvat maisemat:

Galiciassa meidän tukikohtamme on pikkuruisessa O Vicedon-kylässä, joka sijaitsee melkeinpä Espanjan pohjoisemmassa kolkassa. Vielä 10 vuotta sitten kylään eivät juuri turistit eksyneet mutta nyt koronavuosien aikana kotimaan matkailu on nostanut suosiotaan ja sen myötä myös matkailijat ovat löytäneet tämän viehättävän pikkukylän. No, onneksi kylässä ei ole kuin pari pientä majataloa – yhden yhtä hotellia ei täältä löydy. Pikkukylän tunnelma ja rauhallisuus on siis taattu myös tulevaisuudessa.

Majoitumme tietysti aina puolison perheen asunnossa, jossa puolison äiti viettää aina kaiket kesä paossa Madridin kuumuutta. Mutta onneksi siellä on hyvin tilaa myös vieraille eikä meillä ole mitään ongelmaa majoittua anopin kanssa samaan asuntoon.

Asunnosta aukeaa todella upeat merimaisemat!

Päivät Galiciassa kuluvat meille tuttuun tuun tapaan eli aktiviisesti mutta kuitenkin sopivalla määrällä lepoa. Pitkään aikaan en ole nukkunut niin pitkään ja hyvin kuin mitä nyt tuli nukuttua. Taisi koko kesän univelat tulla kuitattua kerralla!

Nämä Galician rannat ovat kyllä ihan huippuja. Vaaleaa hiekkaa, vesi todella puhdasta ja kirkasta, rannoilla väkeä melkoisen vähän ja ihan rauhallista. Vesi on toki viileämpää kuin Välimeren rannoilla mutta minua se ei ainakaan häiritse ollenkaan. Otan mielummin puhtaat ja viileämmät vedet kuin likaiset ja lämpimämmät. Ja mielummin nämä pohjoisen väljät rannat kuin Välimeren ylikansoitetut, joissa pitää rannalla olla aikaisin aamulla tai muuten ei pyyheliinalle löydy enää paikkaa.

Ja koska Galiciassa ollaan niin 10 päivän aikana on syöty hyvin. Ja pääasiassa tietysti erilaisia mereneläviä.

10 päivää pohjoisen vehreissä maisemissa teki hyvää. On tärkeää päästä nauttimaan luonnosta, eläimistä ja vähän rauhallisemmasta elämästä aina aika ajoin.

Loman päätteeksi kävimme tapaamassa vielä ystäviä Santiago de Compostelan kupeessa sekä kylpemässä Termas de Cuntis-kylpylässä. Eli varsin täydellinen loma!

Nyt matka jatkuu kohti Portugalia ja otamme matkalla kyytiin myös puolison, jolla alkoi myös vihdoin loma!

Muuttaminen on harvemmin mitään mukavaa puuhaa mutta erityisen haastavia muuttopuuhat ovat silloin kuin muuttomatka mitataan tuhansissa kilometreissä eikä muutto onnistu pelkällä muuttoautolla. Muutot maasta/mantereelta toiseen ovat toki oma lukunsa mutta joskus ihan nämä maan sisäiset muutotkin voivat olla astetta hankalampia. Etenkin kun muuttomatka on n. 2000 km ja välissä on Atlantin valtameri. 

Maantieteellisestä haasteesta johtuen emme siis voineet vain roudata tavaroita muuttoautoon ja karauttaa uuteen asuntoon niitä purkamaan. Ja vaikka olisimmekin saaneet muuttoautoon siivet niin siitäkään huolimatta tuo yhtälö ei olisi onnistunut koska vanhan kodin piti olla tyhjä heinäkuun alussa mutta uuteen kotiimme pääseme vasta syyskuun alussa. Eli tässä on nyt tällainen pieni 2 kk välivaihe kun vietämme matkalaukkuelämää. 

Meidän omaisuus makaa tällä hetkellä jossainpäin Espanjaa, muuttofirman varastossa. Tiettävästi kuitenkin jo täällä mantereen puolella. Varsinaisesta muuttopuuhasta huolehtii siis muuttofirma ihan käytännön syistä.  

Tavaroiden varastoinnista parin kuukauden ajan sekä itse muuttolystistä maksamme reilut 1500 euroa. Eikä tuossa muuttokuormassa ole edes yhden yhtä huonekalua! Pelkkiä pahvilaatikoita täynnä henk.kohtaisia tavaroita ja lisäksi muutama polkupyörä – siinäpä meidän muutettava omaisuus. Ei siis ihan mitään halpaa puuhaa.

Jälkiviisaana kävi kyllä mielessä että ehkäpä olisi pitänyt pakata mukaan vain ne tavarat, jotka mahtuvat meidän kahteen autoon ja hoitaa muutto niinkin yksinkertaisesti. Suurin osa noista pahvilaatikoista sisältää nimittäin täysin turhia tavaroita joita emme tule tarvitsemaan. Mutta kun puolison mielestä mukaan pitää pakata mm. 15 vuotta vanhat padel- ja jalkapallovarusteet (vaikka niille ei ole käyttöä enää, koska polvivamma vaivaa..) ja paljon muuta yhtä tärkeää niin mikäs minä olen vastaan sanomaan

Laatikoiden ehdottomasti hyödyllisintä antia ovat petivaatteet, pyyheliinat ja astiat. Mutta muuttoon käytetyllä 1500 eurolla olisi kyllä saanut ostettua melkoisen kasan uusia pussilakanoita, pyyheliinoja ja astioita. Mitä noista laatikoista olisin sitten pelastanut mukaan? No, ehdottomasti kaikki Iittalan ja Arabian astiat.

Onneksi sentään myimme entisen kotimme huonekalujen kera sillä en halua edes miettiä, että paljonko meidän jo elämää nähneen Ikean sohvan roudaaminen Madridiin olisi mahtanut maksaa. Todennäköisesti enemmän kuin mitä siitä aikoinaan maksoimme. Ja kaiken lisäksi se olisi ollut ihan liian pieni meidän uuteen olohuoneeseen. Tyttären 90 cm sänkykin tulee vaihtumaan leveämpään eli sillekään ei uudessa kodissa olisi ollut käyttöä. Meidän 10 vuotta vanha Ikean sänkyrunko olisi toki kelvannut uuteenkin kotiin mutta patja olisi pitänyt joka tapausessa uusia. Eli aika vähän käyttökelpoista olisi edes muuttokuormassa ollut vaikka mukaan olisikin otettu.

Myös kodinkoneet myimme vanhan kodin mukana. Täällä Espanjassahan kodit myydään usein ilman kodinkoneita eli keittiöstä otetaan mukaan tyyliin kaikki mikä irtoaa (jääkaappi, keittolevyt, uuni, integroitu mikro ja astianpesukone). Me myimme kuitenkin omamme ihan ”muuttovalmiina” eli huonekalut ja kodinkoneet jäivät asuntoon. 

Tosin nyt joudumme muuttamaan uuteen kotiimme ilman niitä huonekaluja ja kodinkoneita! Eli ennen kuin pääsemme asettumaan kodiksi joudumme (tai pääsemme) huonekalu- ja kodinkoneostoksille. Toivoa sopii, että varastoista löytyisi tavaraa lyhyellä toimitusajalla. 

Tällä hetkellä olemme siis stand by-tilassa ja vietämme jonkinlaista nomadi-elämää vailla vakituista asuntoa. Mutta onneksi on kesä ja loma eli ei tarvitse stressata tästä pitkäksi venyvästä muutosta, ” kodittomuudesta” jne. On vaan pakko ottaa loma lomana ja syyskuussa sitten hoidetaan muuttoprosessi loppuun!

Huomenna lähdemme ajelemaan täältä Madridista kohti Galiciaa ja siellä vietämme seuraavat 10 päivää. Sieltä matka jatkuu vielä Portugaliin ja lopulta takaisin tänne Madridiin syyskuun 1.päivä.

Sitten onkin edessä pari viikkoa todella tiivistä muuttopuuhaa yhdistettynä koulunaloitukseen uudessa koulussa. Sitten meitä voinee jo kutsua virallisesti madridilaisiksi.

20 vuotta elämää Kanarialla on melko pitkä aika. Siinä ajassa ehtii jo tottumaan melkoisen hyvin asuinpaikan juttuihin ja elämään. En nyt voi sanoa, että tuntisin itseäni kanarialaiseksi kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen mutta toki olen ihan kotonani ollut Kanarialla. Ja onhan minulla Kanarialla syntynyt tytär eli paikka tulee olemaan meille aina tärkeä vaikka elämä veisi meidät minne tahansa.

Sitä en voi kieltää, että tämä ajanjakso elämässä on kyllä ollut tähänastisen elämäni mielenkiintosin enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Mutta muistot vien mukanani.

Mitä täältä Kanarialta sitten jään kaipaamaan?

Moni voisi jäädä kaipaamaan ikuista kevättä/kesää, jatkuvaa auringonpaistetta, palmuja, uimarantoja, rentoa saarielämää jne. Mutta ainakaan tällä hetkellä itse en tunne mitenkään suurta haikeutta luopua noista. Toki jossain vaiheessa voi tulla taas se hetki kun niitäkin alkaa kaipaamaan.

Mutta ihan ensimmäisenä asiana mieleeni tulevat kuitenkin ihmiset.

Näiden 20 vuoden aikana olen tutustunut täällä Kanarialla ihan huipputyyppeihin ja monet näistä ovat edelleen mukana elämässäni. Tästä eteenpäin heitä näkee harvemmin mutta onneksi heidän suhteensa ei tarvitse sanoa adios vaan hasta luego eli tapaamisiin.

Tänne Kanarialle palaamme tulevaisuudessa varmasti ihan säännöllisesti ja juurikin näiden ihmisten takia. Myös tyttären puolesta ihmiset, ystävät, ovat asia, joita hän jää varmasti eniten kaipaamaan. Onneksi nykypäivänä yhteydenpito on kuitenkin paljon helpompaa ja tulemme tosiaan varmasti vierailemaan Kanarialla säännöllisesti jotta näemme meidän Kanarian ystäviä.

Jään ainakin tällä hetkellä kaipaamaan myös fysioterapeuttiani, joka on ollut luottohenkilöni jo useamman vuoden ajan. Ei ollut mitenkään helppoa löytää luottofyssaria, joka saisi selkäni pysymään hyvässä kunnossa. Mutta lopulta se löytyi ja nyt sitten pitäisi etsiä uusi, yhtävä hyvä ammattilainen täältä Madridista.

Mutta sellaista ei löydy Madridista niin mistä sitten löytyisi! Täällähän on kaikkea ja moninkertaisesti.

Ehkä tavallaan tulen vielä kaipaamaan Kanarialta myös sitä elämän yksinkertaisuutta. Kun ei ole kauheasti valinnanvaraa niin sitä tottuu elämään yksinkertaisemmin.

Etenkin ensimmäiset vuodet Fuerteventuralla opettivat tätä yksinkertaisuutta ja vaatimattomuutta sillä 2000-luvun alussa ei koko saarella ollut mitään isompia ruokakauppoja, saatikka ostoskeskuksia. Ostettiin sitä mitä oli tarjolla. Ei ollut Zaraa, Mangoa, Stradivariusta, Pull& Bearia, Bershkaa joka nurkalla kuten tänä päivänä vaan vaatteita piti lähteä ostamaan Gran Canarialta tai Teneriffalta. Mutta ihan hyvin niissäkin olosuhteissa tultiin toimeen.

Toki nykyään Kanarialtakin saa jo lähes kaikkea mutta tavallaan elämä on edelleen paljon yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa kuin mitä Madridissa.

Voi olla, että ehkä vähän jään kaipaamaan myös sitä aurinkoa. En paahtavaa, liian kuumasti porottavaa aurinkoa (koska sitä etenkin kesällä Madridssa on tarjolla ihan riittävästi) vaan sitä aivan loppusyksyn ja talven ajan lempeämpää aurinkoa. Voi olla, että sitä tulee vielä Madridin syksyssä ja talvessa ikävä vaikka noita vuodenaikojen vaihteluita odotammekin kovasti.

Ja myös meren äänet. Niitä varmasti jossain vaiheessa myös tulen kaipaamaan. Olen asunut koko elämäni rannikolla ja meri on aina ollut läsnä elämässä. Se on aina ollut rauhoittava elementti.

Mutta eiköhän sitä rauhaa löydy myös Madridista, esim. vuoristo on paikka jossa myös nautin kovasti olostani.

Enkä voi väittää ettenkö jäisi kaipaamaan myös Kanarian saarten varsin edullista menovettä eli bensiiniä. Vaikka hinnat ovat kohonneet myös Kanarialla niin onhan se silti melkoisen edullista kun 1.20 € saa litran E95-bensaa. Vaikka täällä mantereellakin on vielä suht edulliset hinnat (ainakin kun vertaa Suomeen) niin noille Kanarian hinnoille ei mikään vedä vertoja.

Ja vaikka elämä turistien keskellä välillä ärsyttikin niin olihan siinä omat hyvätkin puolensa. Kun lähti illalla rantakadulle kävelemään niin hetken aikaa pystyi kuvittelemaan itsekin olevansa lomalla!

Eilen oli aika sanoa Hasta luego, pakata laukut ja jättää Kanarian saaret taakse. Olo ei ollut kuitenkaan lainkaan haikea vaan enemmänkin positiivisen odottavainen. Olemme valmiita uuteen seikkailuun!

Espanjassa on n. 29 000 perusopetusta antavaa koulua (esikoulu eli escuela infantil 3-6 vuotiaille, alakoulu eli primaria 6-12 vuotiaille, yläkoulu eli secundaria 12-16 vuotiaille ja lukio eli bachillerato 16-18 vuotiaille), näistä kouluista yli 9 000 on yksityisiä kouluja. Niiden osuus on Espanjassa melko korkea ja eniten yksityiskouluja on suurissa kaupungeissa kuten Madrid, Barcelona, Sevilla ja Valencia.

Yksityisiä kouluja on käytännössä kahdenlaisia – concertado eli valtion tukema yksityiskoulu sekä privado eli koulu, jonka rahoitus tulee puhtaasti koulumaksuista. Nämä jälkimmäiset ovat siis kalliimpia ja kuukausimaksut ovat yleensä 400 eurosta ylöspäin / kuukausi, kalleimmat koulut maksavat pitkälti yli 1000 euroa kuukaudessa ja lisäksi tulee yleensä vielä maksettavaksi kirjat, materiaalit, ruokailu, mahdolliset kuljetukset ja koulun jälkeen tapahtuvat aktiviteetit. Eli ihan pienellä budjetilla ei noista yksityiskoulun kuluista selviä.

Concertadoissa eli valtion tukemissa yksityiskoulussa maksut ovat selvästi edullisemmat, yleensä 100-200 euroa kuukaudessa. Monet näistä ovat uskonnollisia mutta etenkin isoimmissa kaupungeissa on myös valtion tukemia concertado-kouluja, joissa ei uskontoa opeteta (colegio laico). Yleensä nämä ovat erittäin arvostettuja & haluttuja kouluja ja moniin näistä on todella vaikea päästä sisälle.

Espanjassa koulun valinta ei siis ole mikään yksinkertainen asia. Julkisissa ja valtion tukemissa yksityiskouluissa haettaessa pitää toimittaa kaikenlaista hakemusta, lippua, lappua ja todistusta. Paikat nimittän jaetaan tietyn pisteytyksen perusteella, jossa erilaiset tekijät (asuinpaikka, perheen työtilanne, sisarusten opiskelu samassa koulussa jne) vaikuttavat pisteisiin eri tavoin ja nämä pisteet määrittävät sen, että mihin kouluun lapsi pääsee. Paikka ei siis välttämättä avaudu lähikoulusta, etenkään jos lapsi ei ole ollut esikoulussa samaisessa koulussa. Tästä syystä lähes kaikki laittavat lapsensa 3-vuotiaana esikouluun vaikka se on vapaaehtoinen mutta sen avulla yleensä varmistetaan paikka samassa koulussa siinä vaiheessa kun oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana.

Valtion tukemiin yksityiskouluihin hakuprosessi on samanlainen. Tosin sillä erotuksella, että toiselta alueelta muuttaville lapsille pitää concertadon tarjota koulupaikka jos uusi asuinpaikka osuu koulun alueelle. Eli me olisimme saaneet tyttärelle koulupaikan asuinpaikkamme concertado-koulusta kun muutimme toisesta maakunnasta vaikka olimme hakemassa paikkaa virallisen hakuajan jo umpeuduttua.

Yksityiset koulut valitsevat itse oppilaansa. Me saimme koulupaikan ilman että kävimme edes paikan päällä eli etänä suoritettu vanhempien haastattelu ja tyttären koulutodistukset 3 vuoden ajalta riittivät koululle.

Koulujen tasosta voidaan aina olla montaa mieltä. Tiedän lukuisia, jotka ovat täysin tyytyväisiä julkisiin kouluihin mutta tiedän myös monia opettajia, jotka eivät laittaisi lapsiaan julkiseen vaikka itse työskentelevät sellaisessa. Mutta niinhän se menee aina, että on olemassa paremmin ja huonommin toimivia kouluja (oli sitten julkinen tai yksityinen) kuten myös hyvin / huonosti motivoituneita opettajia jne. Vertailu on muutenkin vaikeaa – se mikä on toiselle hyvää, ei ehkä toiselle ole sitä ollenkaan. Ja niinhän homma menee työelämässäkin – samassa firmassa saattaa kahdella työntekijällä olla täysin erilaiset mielipiteet työnantajasta, pomosta jne.

Jokainen perhe tekee siis valinnat omien kriteeriensä mukaan.

Miksi vanhemmat ovat sitten valmiita valitsemaan yksityiskoulun ja maksamaan siitä melkoisia summia? Monet kokevat, että opetuksen taso on yksityisessä parempi (koska yksityiskoulu on maksullinen niin vanhemmat odottavat tuloksia ja koulun pitää vastata niihin odotuksiin), kielien opetukseen panostetaan enemmän ja yksityiskouluissa esiintyy ehkä vähemmän häiriöitä.

Koulupäivän pituus on monille vanhemmille tärkeä tekijä sillä julkisissa koulupäivä päättyy usein klo 13:30-14:30 ja monien vanhempien on täysin mahdotonta olla tuohon aikaan hakemassa lapsia koulusta. Täällähän lapset eivät saa lähteä yksin koulusta vaan alakouluikäisiä (12-vuoteen asti) pitää olla hakemassa aina joku valtuutettu täysikäinen ja tämä kyllä luo omat haasteensa vanhemmille.

Julkisissa kouluissa ruokailu ei kuulu koulupäivään ja se on tarjolla vasta koulupäivän päätteeksi. Kaikille ei kuitenkaan ole paikkaa ruokalassa tarjolla eli taas pisteet taas määrittävät sen, että pääsekö lapsi comedor-ruokalapalvelun piiriin. Tämä on kuitenkin julkisissa kouluissakin aina maksullinen lisäpalvelu. Osa julkisista kouluista tarjoaa myös koulun jälkeisiä aktiviteetteja, jolloin koulupäivän pituutta on mahdollisuus pidentää. Valtaosa näistä on myös maksullisia aktiviteetteja. Eli vaikka julkinen koulu on koulumaksujen suhteen ”ilmainen” niin kuluja tulee silti mm. koulutarvikkeista ja materiaaleista sekä mahdollisesta ruokailusta ja aktiviteeteista. Eri aktiviteettien hinnat ovat yleensä 20-40 euroa / aktiviteetti / kuukausi ja ne sisältävät 1-2 viikottaista harrastuskertaa. Aktiviteetit päättyvät yleensä klo 17 aikoihin eli viimeistä tuolloin on lapset haettava koulusta.

Yksityiskouluissa päivät ovat pidempiä eli kestävät yleensä klo 16-17 asti ja sen jälkeen on vielä mahdollisuus osallistua erilaisiin harrastuksiin koulun tiloissa. Yksityiskouluissa ruokailu on aina osa koulupäivää. Jotkut valtion tukemat yksityiskoulut puolestaan jakavat koulupäivän kahteen osaan eli lapset ovat koulussa aamupäivän, sitten tulee pitkä, jopa pari tuntia kestävä lounastauko, ja sen jälkeen koulu jatkuu taas iltapäivällä. Eli jopa aikataulujen suhteen on paljon valinnanvaraa ja miettimistä.

Monet yksityiskoulun valitsevat pitävät myös siitä mahdollisuudesta, että suurin osa yksityiskouluista tarjoaa opintoja 3-vuotiaasta aina 18-vuoteen asti eli koulua ei tarvitse vaihtaa missään vaiheessa ja esim. perheen eri iässä olevat lapset ovat kaikki saman koulun alueella.

Meille tärkein tekijä koulun valinnassa on ollut ehdottomasti kansainvälisyys ja kaksikielisyys eli koulussa on ollut 50 % tunneista englanniksi ja 50 % tunneista espanjaksi. Tämän lisäksi hänellä on ollut viikossa kolme tuntia saksaa. Tämä antaa melkoisen hyvän pohjan kielitaidolle ja julkisissa kouluissa ei päästä samalle tasolle. Myös koulun ideologia ja metodit ovat tärkeässä asemassa eli olemme etsineet aina sellaisen koulun, joka vastaa meidän ajatusmaailmaamme.

Me olemme olleet koulunvalintatilanteessa nyt jo kolmesti. Ensimmäisen kerran pähkäilimme asiaan tyttären ollessa 2-vuotias kun mietimme, että mihin esikouluun (escuela infantil) laitamme hänet. Päädyimme Montessori-esikouluun ja neiti oli siellä 2.5 vuotiaasta aina 6-vuotiaaksi asti. Olimme niin tyytyväisiä, että ajoin viimeiset 1.5 vuotta päivittäin etelästä Las Palmasiin ja takaisin pelkästään sen takia, että tytär saisi käydä tuossa koulussa esikoulun loppuun asti vaikka olimme muuttaneet jo toiselle puolelle saarta eli vajaan tunnin ajomatkan päähän. Koskaan emme ole tuota päätöstä katuneet sillä nuo ensimmäiset 3 vuotta loivat niin vahvan ja tärkeän jalustan.

Tyttären täyttäessä 6-vuotta oli edessä seuraava valinta. Mistä haemme paikkaa alakouluun eli primariaan. Kävimme tutustumassa useisiin eri kouluihin mutta lopulta päätös oli selvä ja valitsimme n. 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa sijaitsevan kansainvälisen, kaksikielisen yksityiskoulun. Tärkein tekijä koulun valinnassa oli ehdottomasti kielet sekä se, että koulussa oli mahdollisuus opiskella 18-vuoteen. Koulussa tuntui vallitsevan myös hyvä fiilis oppilaiden keskuudessa ja tämä on kyllä pitänyt paikkansa. Tytär viihtyi koulussa loistavasti ja on saanut sieltä ison määrän hyviä ystäviä.

Nyt Madridiin muuton myötä olimme taas valintatilanteessa. Ja ehkä kaikista
vaikeimman koska Madridissa valinnanvaraa on todella paljon ja lisäksi kaikki
riippuu myös asuinpaikasta. Eli emme olisi voineet edes hakea paikkaa
julkisesta tai valtion tukemasta yksityiskoulusta sillä emme ole vielä kirjoilla
Madridissa. Meille oli kuitenkin aika selvää että tytär päätyy yksityiskouluun ja heidän kanssaan asuinpaikka ei ole mikään ongelma. Tämä antoi siis meille pelivaraa uuden kodin etsintään. 

Alkuperäinen toiveemme oli Madridin skandinaavisen koulun englanninkielinen puoli ja laitoimmekin sinne paperit vetämään heti kun muutto tuli ajankohtaiseksi. Kävimme kesäkuussa myös vierailulla koulussa ja tykkäsimme paikasta kovasti. Valitettavasti vain tyttären luokalle ei ollut yhtään vapaata paikkaa. Luokkakoko koulussa on pieni ja ikäluokassa on vain yksi luokka. Jäimme kuitenkin ensimmäiselle varasijalle jos muutoksia tulisi. 

Koska ykkössuunnitelmamme ei onnistunut niin jouduimme nopeasti uuteen valintatilanteeseen. Vietimme useita tunteja usean päivän ajan tutustuen eri koulujen nettisivuihin, kyselemällä ystävien mielipiteitä ja kokemuksia sekä ottamalla yhteyttä eri kouluihin.  Lopulta yksi koulu tuntui kaikin puolin sellaiselta, jota olimme hakeneet. Kaksikielinen kansainvälinen koulu, jossa olisi mahdollisuus opiskella 18-vuoteen eli lukion loppuun asti, siellä olisi mahdollisuus jatkaa
saksan opiskelua, koulu panostaa paljon urheiluun ja sen ideologia vastaa meidän ajatusmaailmaamme. Koulussa oli yksi paikka vapaana ikäluokassa ja se luvattiin haastattelun & todistusten toimituksen jälkeen meille.  Nyt aika näyttää että oliko valinta oikea.

                               

Kuukauden päästä on sitten edessä uuden koulun aloitus. Tytär 11-v. aloittaa
6.luokan eli alakoulun, primarian, viimeisen vuoden.  Koulussa hänellä tulee 
olemaan omalla luokallaan 23 luokkakaveria ja yhteensä samaa ikäluokkaa on
kolmen luokan verran. Vielä emme tiedä, että onko luokilla ketään joka asuisi meidän asuinpaikan lähellä mutta eiköhän sekin sitten syyskuussa selviä. Yksityiskouluissahan oppilaat eivät välttämättä tule koulun läheltä vaan eri puolilta kaupunkia. Mutta positiivisin mielin olemme aloittamassa tulevaa kouluvuotta uudessa koulussa. 

Tätä kysymystä meiltä on kysytty useaan otteeseen viime kuukausien aikana. Miksi ihmeessä haluamme muuttaa täältä ”paratiisisaarelta” ja muuttaa sisämaan miljoonkaupunkiin, joka on tunnettu ruuhkista ja kiireisestä elämäntyylistä. Yleensähän tässä viidenkympin kynnyksellä moni alkaa unelmoimaan rennommasta elämästä vaikkapa jossain rantakohteessa.

Ehkä tosiaan olemme vähän hulluja.

Olemme kuitekin saaneet elää viimeiset 20 vuotta tätä rentoa rantaelämää ja monien kokemaa ”unelmien elämää” . Olemme varmasti monella tapaa etuoikeutettuja. Ruuhkavuodet varmasti sujuivat huomattavasti helpommalla Kanarian auringon alla.

Mutta kaikelle on aikansa. Nyt kaipaamme jotain muuta. Odotamme sitä, että pääsemme nauttimaan Madridin kulttuurielämän tarjonnasta. Siitä, että on oikeat vuodenajat. Siitä, että voimme karauttaa viikonlopuksi viinitilalle, vuoristoon, pohjoisen vehreyteen tai laskettelemaan. Tai lentää ihan vain pitkäksi viikonlopuksi Helsinkiin. Tai jonnekin muuhun kohteeseen Euroopassa!

Ehkäpä sitten taas eläkepäiviksi muutamme johonkin rantakohteeseen nauttimaan rennosta rantaelämästä. Mutta nyt on aika nauttia toisenlaisista asioista!

Muuttopäätös tuli aika ex-tempore mutta tosi asiassa ajatusta oli kypsytelty jo pidemmän aikaa. Viime vuosina alkoi esiintymään saariväsymystä – siis tunnetta siitä, että asut pienellä maapläntillä keskellä ei mitään eikä sieltä pääse edes pois milloin itse haluaa. Saarielämän rajalliset mahdollisuudet alkoivat myös ahdistamaan.

Voimakkaimmin muuttohalut nousivat esille keväällä 2020 kun meidät suljettiiin koteihin useamman kuukauden ajaksi. Silloin tajusimme sen miten kaukana olemme kaikesta ja kaikista. Täältä Kanarialta ei niin vain lähdetä ja täällä ollaan täysin riippuvaisia lento- ja laivayhteyksistä. Täältä lähdetään jos paikkoja on tarjolla ja niitä ei välttämättä löydy edes näin normiaikoina ihan tuosta vain. Ja korona-aikana tämä vain korostui kuin lentoja oli tarjolla rajoitetusti. Eli huonot ja jatkuvasti kalliimmat yhteydet mentereelle ovat myös yksi syy muuttohalujen takana.

Meillähän ei ollut Kanarialla perhettä tai sukua – molempien suku asuu kaukana Kanariasta. Ja asuminen tuhansien kilometrien päässä läheisistä ei ole ideaalitilanne, ainakaan meille. Toki tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä joita tilanne ei häiritse pätkääkään mutta meille perhe, suku ja ystävät ovat tärkeitä ja haluamme päästä tapaamaan heitä säännöllisesti. Kanarialla olimme kaukana kaikista.

Ehkä kaikista tärkein tekijä muuton takana oli kuitenkin tytär. Tuntuu pahalta sanoa mutta emme halunneet hänen kasvavan täällä Kanarialla. Ei täällä elämisessä varmasti ole mitään vikaa ja tämä oli lapsuuspaikaksi hyvä paikka elää ja kasvaa. Mutta pidemmän päälle koemme että muualla hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä ihmisenä ja tehdä omista unelmistaan totta.

Tänne Kanarialle hän voi palata sitten aikuisena jos itse haluaa.

Muutosta ei pidä pelätä. Mukavuusalueella on toki helppoa olla mutta jos ei koskaan uskaltaudu sen ulkopuolelle, ei ikinä voi tietää mitä siellä olisi tarjolla.

Meillä on uusi koti ja se löytyi yllättävän helposti ja nopeasti. Kuukauden sisällä olimme myyneet entisen kotimme (ilman etttä se oli edes myynnissä) ja ostaneet uuden asunnon Madridista.

Olimme toki jo pidemmän aikaa seurailleet Madridin asuntomarkkinoita joten tiesimme jo minkälaisia asuntoja, missä ja mihin hintaan on tarjolla. Sivuhuomautuksena voin mainita, että tarjolla oli pääasiassa ylihintaisia ja/tai remonttia kaipaavia asuntoja eli lähtökohdat asunnon etsinnälle eivät olleet mitenkään ruusunpunaiset. 

Alkuvaiheessa etsimme unelmiemme modernia taloa, jossa olisi iso oma piha mutta aika pian huomasimme, että näitä oli tarjolla melkoisen vähän ja hinnat olivat useamman miljoonan luokkaa. Eli valitettavasti täysin meidän budjettimme ulottumattomissa. Tai jos hinta olisikin ollut sopiva niin sijainti oli jotain ihan muuta kuin mitä olimme ajatelleet. 

Yhtenä vaihtoehtona oli myös uuden talon rakentaminen ja katselimme jopa tontteja ”sillä silmällä” mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että tämä ajankohta ei ole paras mahdollinen talon rakentamiselle. Rakentamisen kustannukset ovat nousseet viime aikoina valtavasti eikä ole mitään tietoa paljonko ne vielä nousevat ja onko esim. kaikkea tarvittavaa materiaalia edes tarjolla.

Samoista syistä luovuimme myös aika nopeasti niistä asunnoista, jotka olisivat vaatineet perusteellista remonttia (putket, ikkunat, eristeet, sähköt). Joskus päätöksiä pitää tehdä järjellä, ei vain sydämellä. Tai ehkä enemmänkin lompakolla. 

Oli siis järkevää etsiä sellainen koti, joka ei vaadi suurempia remontteja tässä vaiheessa eli olisi aikalailla muuttovalmis. Kodin ei tarvinnut olla täydellinen vaan enemmänkin sellainen että siihen voisi muuttaa samantien mutta  sen voisi sitten myöhemmin järkevillä kustannuksilla remontoida omanlaiseksi.

Omakotitalojen sijaan siirrymme myös katsomaan lähinnä paritaloja. Koska hinnat ja koska tietynlainen yhteisöllisyys on ihan hyvä asia. Paritalossa omaa pihaa olisi jonkun verran mutta taloyhtiön yhteiset viheralueet ja uima-altaat taas takaisivat sen, että seuraa on tarvittaessa tarjolla ja siellä on helppo tutustua naapureihin. 

Idealista-asuntomyyntipalvelun sivujen kautta etsimme ne asunnot, jotka meitä eniten kiinnostivat ja otimme yhteyttä välittäjiin / omistajiin. Aikaa asuntojen kiertämiseen Madridissa meillä oli ruhtinaalliset 2.5 päivää ja saimme sovittua näytöt seitsemään asuntoon. Täällä Espanjassahan asuntonäytöt ovat aina yksityisiä eli paikalla ei ole muita asunnonostajia. 

Kaikki asunnot olivat vähän eri puolilla kaupunkia mutta pääasiassa Madridin pohjois- tai itäosassa. Yhteistä kaikille oli se, että ne olivat paritaloja ja niissä oli kaikissa vähän omaa pihaa (nurmikkoa),  uima-allas (joko oma tai taloyhtiön) sekä ainakin 3 makuuhuonetta ja oma autotalli. Hinnat vaihtelivat 480 000 – 650 000 euron välillä.

Ensimmäiset viisi asuntoa olivat ihan ok ja yksi jopa sellainen jota harkitisimme hetken aikaa ihan vakavasti vaikkakin se oli asunnoista pienin (vain kolme makuuhuonetta).  Mutta siinä oli kuitenkin kulmatonttina eniten omaa pihaa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä ne asuinneliöt ovat kuitenkin tärkeämmät kuin leikattavan nurmikon määrä. Ja meitä epäilytti myös talon rakennusvuosi (90-luvun lopussa) ja sen myötä tulevat mahdolliset remontit (putket, sähköt, eristys jne). Ekan päivän innostuksen jälkeen kiinnostuksemme tähän taloon laski nopeasti. 

Kahden päivän jälkeen olimme jo valmistautuneet siihen, että sopivaa asuntoa ei löydy ja etsintä jatkuisi joskus syyskuussa kun seuraavaksi ehtisimme Madridiin koko perheen voimin. Viimeiseksi päiväksi olimme sopineet vain yhden näytön ja se oli talo, johon olimme laittaneet kaikista vähiten odotuksia. Kuvien perusteella piha näytti pieneltä ja hintapyyntökin oli sieltä budjetin ylälaidasta.

Mutta niin siinä vain kävi, että se talo valloittikin meidät.

Asunnon sijainti oli meille loistava, taloyhtiö vaikutti kivalta & perhekeskeiseltä ja sieltä löytyi kaksi todella laajaa viheraluetta isoine uima-altaineen ja pelikenttineen. Alue oli kokonaisuudessaan rauhallinen ja vailla läpikulkuliikennettä. Ja toki paljon vaikutti myös se, että talo oli sellaisenaan ihan muuttovalmis. Ei ehkä ihan meidän tyylinen mutta kuitenkin valmis asuttavaksi ja sen voisi sitten myöhemmin remontoida meidän näköiseksi. Talo oli myös kivan valoisa, mikä ei aina Espanjassa ole itsestäänselvyys. 

Mietimme vajaan viikon, teimme tarjouksen ja se hyväksyttiin lähes sellaisenaan. Puoliso kävi vielä katsomassa talon arkkitehti-ystävänsä kanssa jotta saimme varmuuden siitä, ettei mitään suurempia yllätyksiä olisi luvassa. 

Nyt meillä on siis kiva 4-kerroksinen 300 neliöinen paritalon puolikas Cobeña- nimisessä pikkukaupungissa 20 km Madridin keskustasta koilliseen. Matkaa on puolison töihin 20 minuuttia, pikkuneidin kouluun saman verran, puolison äidin kotiin ehtii samassa ajassa ja Madridin keskustaankin pääsee n.40 minuutissa silloin kun sinne on tarvetta mennä. Lähin metropysäkki on n. 15 min ajomatkan päässä. Meidän kannalta sijainti on siis varsin keskeinen koska Madridin minnekään keskustaan emme halunneet asumaan. 

Cobeñaa meille moni suositteli myös etukäteen ja se vaikutti tosi kivalta alueelta. Ympärillä avautuvat viljapellot ja käytännössä täysin maaseutumaisemat vaikka ollaan lähellä Madridia. Vaikka itse kylä on pieni niin kävelymatkan päässä on kuitenkin kaikki tarvittavat peruspalvelut eli pankki, apteekki, muutama ruokakauppa, muutamia ravintoloita jne. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy sitten kaikki mahdollinen Ikeasta elokuvateattereihin.

Myös hintansa puolesta asunto oli meidän budjetin mukainen eli meille jäi vielä vähän pohjakassaa tuleviin remontteihin ja muihin kuluihin. 

Tässä vaiheessa emme tee suurempia remontteja vaan jätämme ne odottamaan ensi kesää. Nyt syksyllä ohjelmassa on lähinnä aurinkopaneelien asennus sekä vesi-ilmalämpöpumpun hankinta jotta pääsemme nykyisestä kaasulämmityksestä eroon. 

Onneksi asunto on muuten muuttokunnossa. Se on valoisa, siisti ja vaalea pinnoiltaan eli sellaisenaan ihan ok. Ei nyt ihan meidän näköinen mutta kuitenkin sellainen, että siinä voi asua. Ja myöhemmin remontoimalla saamme siitä sitten täysin meidänlaisen. 

Olemme tosi innoissamme ja on ihanaa päästä laittamaan uutta kotia! 

Meidän perhe muuttaa Madridiin! Ja samalla muuttaa myös mylifeingc-blogi eli tästä eteenpäin meidän perheen kuulumiset löytyvät tästä blogista. 

Mitäs me Madridis? No, tosiaan kaikki tapahtui vähän yllättäen. Ja todella nopealla aikataululla. Olimme toki puolison kanssa puhuneet siitä, että joskus tulevaisuudessa muuttaisimme Madridiin mutta se tulevaisuus tulikin jo nyt. Mitäpä sitä siis jahkailemaan vaan reippaasti kohtia uusia seikkailuita!

Kesäkuun alussa myimme meidän Kanarian kotimme todellisilla ex-tempore pikakaupoilla (asunto ei ollut edes myynnissä…) ja kun puolisolle avautui samaan aikaan mahdollisuus työpaikan vaihtoon Madridiin niin emme asiaa miettineet sen enempää – Madrid, here we come!

Ei muutto Madridiin kuitenkaan ole mikään hyppy tuntemattomaan sillä se on puolison synnyinkaupunki ja hänen perheensä asuu siellä edelleen (paitsi yksi veli asuu Malagassa). Eli kaupunki on tullut tutuksi tässä vuosien aikana. Siellä meitä odottaa myös iso ystäväjoukko.

Mutta perheenä emme ole asuneet siellä koskaan – meidän perheen koti on tähän asti aina ollut Kanarialla. Ensin Fuerteventuran saarella, myöhemmin Gran Canarialla. Mutta nyt vaihdamme siis letkeän saarielämän suurkaupunki Madridin sykkeeseen. Melkoinen elämänmuutos… 

Moni onkin pyöritellyt päätänsä kun on kuullut meidän nopeista liikkeistä. Miksi ihmeessä haluamme vaihtaa rantamaisemat Espanjan sisämaassa sijaitsevaan suurkaupunkiin, jossa lähin ranta on useamman tunnin ajomatkan päässä. Mutta voitteko uskoa – rantaelämäänkin kyllästyy ja kun saarielämä alkoi muutenkin tuntua jo nähdyltä niin tartuimme tilaisuuteen nähdä ja kokea jotain ihan muuta. Tilaisuuksiin pitää tarttua! 

Meidän omaisuus odottelee nyt siis muuttofirman varastossa syyskuuta jolloin pääsemme muuttamaan meidän Madridin kotiin – siihen asti lomailemme ja nautimme kesästä. 

Tervetuloa mukaan!