Madridin Miia -espanjalais-suomalaisen perheen elämää

Syksy alkoi täällä Espanjassa virallisesti 23.syyskuuta eli pari viikkoa sitten. Sitä ennen täällä saatiin jo esimakua syksystä kun perinteiset syyskuun myrskysateet saapuivat ja viikon verran saatiin vettä monen kuukauden edestä. Paikoitellen vettä tuli aivan liikaa sillä kuiva maasto ei pystynyt imemään kaikkea ja isot vesimassat saivat tulvia aikaiseksi. Tiet tulvivat monissa paikoissa ja paikoitellen vesi tulvi myös koteihin asti. Meillä ei ollut onneksi mitään ongelmia vaikka vettä tulikin muutaman yönä ihan huikea määrä.

Nämä syysmyrskyt sateineen ovat täällä kuitenkin ihan normijuttu ja niitä on aina tähän vuodenaikaan kun lämpimät ja viileät ilmamassat kohtaavat. Tänä vuonna ne kestivät reilun viikon verran ja käytännössä joka yö nousi kunnon ukkosmyrsky.

Syksy ei kuitenkaan saapunut vielä sateiden myötä vaan intinaanikesä eli espanjalaisittain el veranillo de San Miguel. Tämä on myös tyypillinen ilmiö eli syys-lokakuun vaiheessa eli lämpötilat nousevat uudelleen kesäisiin lukemiin ja näistä 30 asteen lämpötiloista onkin saatu nauttia jo kohta pari viikkoa.

Tosin syksyn tulon huoma kyllä siitä että yölämpötilat laskevat jo 15 asteen alapuolelle. Mutta päivällä on kyllä sitten tosi kesäisen lämmintä, ihan aina iltaan asti. Harmi vain että uima-allaskausi loppuu täällä jo koulujen alkaessa syyskuun alussa eli helteistä huolimatta ulkoaltaat on jo kiinni.

Reippaat sateet ja sen jälkeinen lämpöaalto ovat kuitenkin tehneet hyvää luonnolle. Meillä nimittäin vihertää tällä hetkellä pellot kuin keväällä konsaanaan! Itse asiassa en tiedä että miten tämä on vaikuttanut viljelyksiin mutta itse tykkään kyllä kun pellot vihertävät näin syksyllä. Täällä kun yleensä kesän jälkeen maisemat ovat varsin kuivat ja keltaiset.

Näistä upeista keleistä on tietysti pitänyt ottaa kaikki irti ja pitkästä aikaa olen taas tehnyt pitkiä pyörälenkkejä. On kyllä mahtavaa asua täällä luonnon läheisyydessä sillä meillä avautuvat pellot melkeinpä suoraan kotiovelta. Yhdellä pyörälenkillä tuli vastaan monisatapäinen lammaslauma, toisella tuli vastaan peuroja. Mitäköhän seuraavalla kerralla?

Myös meidän nelijalkainen perheenjäsenemme nauttii suuresti näistä vehreistä pelloista. Ei pelkästään syömisen merkeissä vaan maastolenkit pitkin peltoja ovat kivaa vaihtelua näin syksyllä. Ja tytär pääsi myös vihdoin toteuttamaan unelmansa eli laukkaamaan sänkipellolla.

Kesätauon jälkeen täällä on kisakausi taas alkamassa ja ensimmäinen harjoituskisa tyttärellä on ensi viikon torstaina. Ja sen jälkeen on sitten tiedossa kahdet-kolmet aluekisat loka-marraskuun aikana ja joulukuun alussa on sitten Madrid cup-finaali. Eli kiirettä on siis luvassa.

Toistaiseksi koulun ja ratsastustreenien yhdistäminen ei ole tuottanut ongelmia ja toivotaan että samalla rytmillä mennään myös tästä eteenpäin.

Kotona alkaa olemaan jo aika valmista, sisutusta myöten. Viherkasveja olen käynyt ostamassa tällä viikolla tuomaan vähän väriä ja lopulta löysimme myös keittiöön sopivan lampun. Varastokin tuli järjestettyä yhtenä päivänä vähän kuin vahingossa. Piti vain muutama laatikko vanhoja vaatteita käydä läpi mutta päädyinkin sitten käymään kaikki laatikot läpi, turhat meni kierrätykseen ja loput parempaan järjestykseen. Yksi tämän kodin hyviä puolia on kyllä se että säilytystilaa meillä on kerrankin riittävästi.

Miten helppoa olisi siis vain tunkea kaikki varastoon antaa tavaran kertyä. Mutta sitä en halua joten aika ajoin varaston siivous ja läpikäynti on siis ihan must juttu.

Syyskuun ikävin juttu on ollut meidän autojen reistailu. Oma autoni oli jo elokuussa korjaamolla kun öljypaineen merkkivalo syttyi yhtäkkiä ja hinaaja kävi viemässä hakemassa auton korjaamolle. Ja kun auto tuli takaisin, vika oli kyllä korjattu mutta toinen vika tuli tilalle. Joten ei kun auto uudelleen takaisin samaan paikkaan. Toiset 300 euroa remonttiin mutta edelleen sama vika jatkui. Ja kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin autosta meni starttimoottori eli hinaaja kävi jälleen noutamassa auton korjaamolle. Ja vasta tänään, 9 päivän jälkeen, sain auton takaisin. Ja tällä kertaa lasku oli 500 €. No, nyt pitää vain toivoa että auto kestäisi pitkään ennen kuin tulee taas tarvetta uusiin korjauksiin.

Etenkin kun meidän toinenkin auto alkoi reistaamaan ja jätti puolison yhtenä päivänä Madridin keskustaan. Ja taas oli hinaajalle tarvetta. Nyt odottelemme että mikä on korjaamon tuomio – tuleeko siitä vielä auto eli kannattaako korjata vai joudumme hankkimaan toisen kulkupelin tilalle.

Onneksi meidän autovakuutukset sentään kattavat nuo hinausautojen kulut sillä niitä on tosiaan tässä viime aikoina tarvittu ihan kiitettävästi…

Nyt sitten vain odotellaan että mikä on tuomio puolison auton suhteen mutta sitä joudumme vielä odottamaan sillä korjaamolla on sen verran kiirettä että pääsevät auton pariin vasta loppukuusta! Mutta onneksi löysimme todella hyvään hintaan vuokra-auton (150€/3 viikkoa) eli puoliso ajelee sellaisella nyt sitten sitten toistaiseksi.

Ensi viikolla täällä on edessä pitkä viikonloppu sillä torstai ja perjantai ovat vapaapäiviä eli viikonloppu mukaanlukien luvassa on peräti neljän päivän vapaa. Täällä Espanjassa rakastetaan näitä pitkiä viikonloppuja ja aina kun on pyhäpäivän puolesta mahdollisuus (eli osuus esim. to tai ti) niin siitä tehdään tällainen puente eli pitkä viikonloppu.

Seuraava sellainen on vuorossa joulukuun alussa kun 6. ja 8.päivä ovat juhlapyhiä mutta silloin onkin vähän pidempi vapaata on peräti ke-su.

Aika harvoin me pystymme näitä hyödyntämään sillä puolison vuorotyöt eivät juhlapyhiä kunnioita eli hän on aika usein töissä. Ja aika usein myös ratsastuskisat tietysti osuvat juuri noihin pitkiin viikonloppuihin eli mitään reissuja ei taida olla luvassa tässä syksyn aikana.

Nyt jäämme kuitenkin odottelemaan että milloinkahan se syksy saapuu myös säitten puolesta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ehkä loppukuusta voisi olla toivoa helteiden hellittämisestä. Mitään dramaattista muutosta ei kuitenkaan ole vielä luvassa ainakaan tämänhetkisten ennusteiden mukaan.

Mukavaa ja aurinkoista syksyä kaikille – toivottavasti kaikkialla saadaan nauttia upeista syyskeleistä. Etenkin sitä aina toivoo kaunista ja aurinkoista syksyä Suomeen jossa syksyn lyhenevät päivät ja syyssateet ovat vaikeita aikoja monille.

Takana on nyt ensimmäinen vuosi Madridissa. Olemme nähneet syksyn, talven, kevään, kesän ja nauttineet vuodenaikojen vaihtelusta. Jopa etukäteen paljon pelottelua aiheuttanut kesä oli loppujen lopuksi ihan ok. Oli kuuma mutta niinhän täällä Espanjassa tuppaa kesällä olemaan.

Ehkä meillä on ollut tuuria nyt ekana vuonna sillä säät ovat olleet kaikkiaan varsin suotuisat: syksy jatkui pitkään kauniina ja lämpimänä, talvi oli melko leuto ja vähäsateinen, kevät alkoi jo varhain ja lämpötilat olivat kesäiset jo huhtikuussa eikä kesälläkään saatu mitään 3 kk kestävää super-hyperhellettä vaan ainoastaan muutamia lyhyempiä jaksoja, joiden aikana lämpötilat olivat 40 asteen tuntumassa.

Maaliskuussa kirjoittelin meidän puolivuotis-kuulumisia ja niistä voi paremmin lukea täältä: https://wordpress.com/post/madridinmiia.com/1391

Tuolloin ajatukset olivat todella positiviiset ja moni veikkaisi että kyseessä on vain ensi-ihastusvaihe. Että ajatukset kyllä muuttuvat kunhan aika kuluu ja kunhan pääsemme kokemaan Madridin kesän. Monille se on nimittäin aivan kauhistuksen aihe – kuivuus ja 35-40 asteeseen, paikoittain jopa ylikin, nousevat lämpötilat ovat monille liikaa.

Ja sen kyllä huomasi täällä kesällä – etenkin elokuussa Madrid oli todella autio. Iso osa kaupunkilaisista suuntaa lomanviettoon jonnekin ihan muualle (iso osa madridilaisista kun on kotoisin jostain ihan muualta…) ja kotiin palataan vasta elo-syyskuun vaihteessa kun arki taas alkaa. Myös turisteja täällä on elokuussa paljon normaalia vähemmän. Me taas otimme tuosta kaiken irti sillä keskusta on niin ruuhkainen ettei sinne kauheasti huvita lähteä mutta elokuussa oli ihanan rauhallista. Ei ollut ruuhkia eikä tungosta.

Eikä Madridin kuiva kuumuus tunnu yhtä pahalta kuin esim. Välimeren rannikon kostean nihkeä kuumuus, joka tarttuu iholle ja saa vaatteet hiestä nihkeäksi 5 minuuttia suihkun jälkeen. Toki kesällä on kuuma ja kuumimpaan aikaan täytyy yrittä pysytellä varjossa tai sisätiloissa ja hoitaa päivän aktiviteetit aamulla ennen kuin kuumuus iskee kunnolla mutta kesää on kuitenkin vain muutama kuukausi ja sen jälkeen on taas siedettävämmät kelit.

Ja jos välillä pääsee vielä hetkeksi jonnekin kuumuutta pakoon niin jaksaa vielä paremmin. Onneksi täältä Madridista käsin on helppoa matkustaa myös muualle sillä kaupunki sijaitsee strategisesti loistaavalla paikalla, käytännössä keskellä Espanjaa. Täältä voi suunnalta helposti minnepäin tahansa autolla, junalla tai lentäen. Espanja on iso, monipuolinen maa missä on paljon nähtävää ja täältä Madridista käsin kaikki on lähempänä. Autolla olemme käyneet jo useampaan otteeseen pohjoisrannikolla, Galiciassa mutta olemme ajelleet myös Andorraan, Portugaliin sekä Välimeren rannikolle Murciaan. Yksi ehdottomasti positiivinen asia jonka muutto toi mukanaan!

Ja ne vuodenajat – ne ovat tosiaan tuoneet mukavaa vaihtelua. Kanariallahan elämä oli käytännössä ikuista kesää ja pidemmän päälle se alkoi kyllästyttämään. Täällä Madridissa on neljä erilaista vuodenaikaa ja tämä on rikkaus. Täällä on ihan oikea talvi, ei ehkä lunta mutta lämpötilat laskevat etenkin öisin helposti pakkasen puolelle. Talvea kuitenkin ”helpottaa” se että valoisien tuntien määrä on ihan siedettävä eli pimeää talvella tulee vasta joskus kuuden jälkeen. Ja päivällä usein paistaa aurinko siniseltä taivaalta. Eli talvi on talvi mutta siedettävä sellainen ja lumen kaipuuseen voi sitten ajella lähimmille vuorille. Toki jonain vuosina sitä lunta saadaan jopa kaupungissa asti – vielä viime talvena emmä tuota päässee kokemaan.

Kovasti odotamme että jos tänä talvena sataisi vuorilla paljon lunta jotta pääsisimme laskettelemaan ja lumilautailemaan mahdollisimman paljon. Tämä on myös yksi positiivista asioista täällä sillä meidän perhe rakastaa talvea ja talviaktiviteetteja. Jäähalli avattiin syyskuun alussa ja luistelemassa olemme jo ehtineet käydä kahteen otteeseen. Tytär ja puoliso ovat todella innostuneita luistelijoita ja itse entisenä jäälajien harrastajana olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen tästä mahdollisuudesta.

Tärkein ja rakkain harrastus on kuitenkin meillä hevoset ja kun 6 kk sitten vihdoin löysimme hyvän tallin niin sen myötä sekin palanen kolahti paikoilleen. Meillä on tallilla hyvä tiimi, loistava henki ja tytär löysi sieltä välittömästi hyvän ystävän, jonka kanssa jakaa rakas harrastus. Tytöt treenaavat yhdessä ja käyvät yhdessä kisoissa. Etenkin tyttärelle tämän tallin löytyminen oli se viimeisin palanen, joka helpotti sopeutumista uuteen asuinpaikkaan.

Pienen lapsen kanssa muutto on aina helpompaa mutta kun lähestytään teini-ikää niin tällaiset isot muutokset ovat aina isoja juttuja. Toki tytär kaipaa paljon Kanarian ystäviään, etenkin parasta ystävää siellä, mutta onneksi uudesta koulusta on löytynyt valtava määrä uusia ystäviä. Se helpotti myös omaa sopeutumista kun huomasi että tytär viihtyi loistavasti uudessa koulussa ja siellä heti paljon uusia ystäviä.

Mutta ehdottomasti tärkein tekijä kotiutumisessa ja viihtymisessä on ollut koti sekä sen sijainti. Olemme niin onnellisia tässä kodissa, joka nyt juuri remontoituna on juuri meidänlainen. Tämä tuntuu kodilta, täällä on hyvä olla.

Ja kodin sijainti oli nappivalinta. Nautimme siitä että täällä on maaseudun rauhaa ja luontoa mutta jos haluamme keskustaan ja sen huvituksiin niin sinne pääsemme myös puolessa tunnissa. Ihan täydellistä. Yhtään lähemmäksi keskustaa en suostuisi muuttamaan sillä ruuhkat, liikenne ja keskustan saasteet eivät houkuttele ollenkaan.

Ja jos ei vielä käynyt selväksi niin fiilikset ovat siis edelleen loistavat. Muutto Kanarialta Madridiin oli iso muutos ja kynnys tällaiselle muutokselle on aina iso mutta olemme kaikki tyytyväisiä ja onnellisia että se tuli tehtyä.

Kolme kuukautta siihen meni mutta nyt on remontti valmis ja olemme päässeet muuttamaan takaisin kotiin. Päällimmäisenä tunteena on helpotus – remonttirumba on ohi ja kaikki meni paremmin kuin osasimme toivoa. Nyt voimme vain nauttia uudesta kodista – sillä uudelta tämä tuntuu näin mittavan remontin jälkeen.

Remonttihommat ovat aina tietynlaista riskinottoa koska ikinä ei voi tietää miten hommat etenevät. Onko remonttifirma luotettava, tekevätkö he hyvää työtä, pysytäänkö aikataulussa, tulee yllätyksiä matkan varrella jne. Ja jos ei muuten jännitystä ole riittävästi niin voi lähteä hommaan kuten me – aivan liian myöhään ja vailla kaikkia tarvittavia tekijöitä.

Tunnelmia remontin alkuvaiheesta voi lukea mm. täältä: https://madridinmiia.com/2023/06/07/remontti-alkakoon/ ja täältä https://madridinmiia.com/2023/06/13/miten-valmistauduimme-remonttiin/

Etenkin täällä Espanjassa remontit ovat todellista arpapeliä sillä jokaisella on jaettavaksi kauhutarinoita siitä miten remontit ovat menneet pieleen tai miten remonttifirma on rahastanut ja jättänyt sitten työt tekemättä.

Olemme kuitenkin tosi tyytyväisiä siihen miten hyvin kaikki sujui. Remonttifirma oli onneksi luotettava, hommat sujuivat aikataulussa ja budjetin mukaisesti eikä mitään suurempia yllätyksiä tullut matkan varrella vastaan. Paljon päätöksiä tehtiin vasta remontin aikana mutta onneksi remonttifirman työnjohtajalla tuntui olevan kokemusta hommista ja hän rauhallisella asenteellaan fiksasi kaikki haasteet.

Ja mikä tärkeintä niin lopputulos on juuri sellainen kuin mitä halusimme. Koti näyttää meiltä ja tuntuu kodilta. On vaaleutta, skandinaavista selkeyttä, paljon valoa ja toivottavasti lopputulos kestää aikaa. Emme siis halunneet mitään trendijuttuja vaan meidän näköisen kodin, joka olisi ajanmukainen vielä 10 vuodenkin jälkeen.

Tämä on itse asiassa melko hyvä kopio meidän entisestä kodista, josta tykkäsimme todella paljon. Mitä nyt tilaa on vain paljon, paljon enemmän. Mutta samat elementit löytyvät edelleen: harmaat puujäljitelmälattiat, keittiö-olohuone-ruokahuone avointa tilaa, isot lasiset terassinovet tuomassa valoa, keittiössä valkoisen ja tumman puun yhdistelmä sekä iso saareke – jopa tasoiksi valitsimme aivan saman Silestone-sävyn kuin mitä meillä oli edellisessä kodissa.

Olemme siis kaikin puolin tyytyväisiä. Koti on toiminnallinen – onhan se suunniteltu juuri meidän tarpeiden ja toiveiden mukaan. Keittiössä tämä näkyy esim. siinä että astianpesukone on työskentelykorkeudella ja vieressä on tarvittavat kaapit niin että kaikki astiat saa suoraan omille paikoilleen koneesta. Myös keittiön suodattimella varustettu juomavesihana on tärkeä juttu – Madridin hanavesi on täysin juomakelpoista mutta suodattimen avulla siitä saa poistettua epäpuhtauksia ja vesi maistuukin paremmalta. Saarekkeeseen integroitu liesi on myös ihan must sekä saarekkeeseen upotettu pistorasia helpottaa työskentelyä.

Keittiön suunnittelin itse ja naapurikylässä sijaitseva keittiöfirma toteutti sen. Ja myös heidän työhönsä olemme erittäin tyytyväisiä. Keittiöstä tuli juuri sellainen kuin halusin.

Nyt kelpaa laittaa ruokaa kun samalla voi katsella ulos tai seurustella olohuoneessa olevien kanssa.

Ylimmän kerroksen kattoikkuna onnistui myös täydellisesti. Se tuo upean määrän valoa mutta parasta on tietysti maisemat jotka ikkunoista avautuvat. Yhteen suuntaan avautuvat peltomaisemat, toisessa suunnassa siintää Madridin keskusta pilvenpiirtäjineen ja yhdellä suunnalla on näkymä Madridin vuoristoon. Toivottavasti ensi talvena saamme ihailla lumisia vuorenhuippuja!

Onneksi puoliso piti päänsä ja ikkuna asennettiin vaikka itse aluksi olin vähän sitä vastaan. Valon takia ei tuota ikkunaa olisi tarvittu sillä huoneessa oli jo korkea ja iso ikkuna tuomassa valoa. Mutta onhan tuo aika upea lisä ja kaiken lisäksi meidän talo on ainoa, josta sellainen löytyy. Eli jos joskus laitamme kodin myyntiin niin tämä on varmasti yksi myyntivaltti lisää.

Loppujen lopuksi tuosta tilasta tuli niin hieno että tytär halusi sinne asumaan. Alunperin siitä piti tulla vierashuone tai meidän makuuhuone mutta lopulta päätimme antaa huoneen hänen käyttöönsä. Remontin yhteydessä huoneeseen rakennettiin myös oma kylpyhuone.

Tässä näkyy ylimmän kerroksen melkoinen muutos.

Koti remontoitiin siis käytännössä ihan kokonaan. Vain sisääntulon yhteydessä oleva vessa jätettiin entiselleen. Olisihan senkin voinut samalla remontoida mutta toisaalta oli hauskaa jättää myös jotain vanhaa jäljelle. Myös portaat saivat jäädä alkuperäiseen asuunsa – ainakin toistaiseksi. Näin teimme myös edellisessä kodissa – ehkäpä tämä on meidä perinne. Paljon uutta mutta jotain vanhaa.

Tässäpä muutamia ennen ja jälkeen kuvia alakerrasta, jossa meillä on sisäänkäynti, wc, keittiö sekä olohuone-ruokailutila.

Seuraavat kuvat ovat 1.kerroksesta, jossa meillä on kolme makuuhuonetta, kylpyhuone sekä meidän päämakuhuone, jossa oma kylpyhuone. Tässä kerroksessa suurin muutos tapahtui kylpyhuoneissa.

Makuuhuoneessa sekä vieras/työhuoneissa vaihtuivat vain lattiat, kaapistot ja väliovet.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika kiireisiä kun olemme kantaneet huonekaluja takaisin, tyhjentäneet varastossa olleita pahvilaatikoita ja käyneet ostamassa puuttuvia juttuja. Sisustushommia pitää vielä jatkaa tässä lähiviikkojen aikana. Taulut puuttuvat pääasiassa vielä seiniltä, mattoja pitää hankkia sekä myös muutamia huonekaluja. Ja kaikenlaista pientä. Verhot sain sentään jo ikkunoihin vaikka etukäteen reikien poraaminen seinään vähän jännittikin. Mutta ihan suoraan ne verhotangot asettui eikä ylimääräisiä jälkiäkään tullut seiniin.

On mahtavaa olla taas kotona kolmen kuukauden evakon jälkeen. Onneksi lähdimme remonttirumbaan sillä lopputulos on sen arvoinen.

Lukuvuosi on vihdoin saatu täällä Espanjassakin käyntiin. Tytär aloitti koulunsa jo syyskuun 4.päivä eli takana on jo kaksi täyttä kouluviikkoa.

Tyttärellä alkoi nyt uusi vaihe sillä hän siirtyi primariasta secundariaan, tai ESOon kuten täällä puhutaan. Suomalaisittain siis hän siirtyi ala-asteelta yläasteelle. Koulu pysyi kyllä samana mutta rakennus vaihtui ja lisäksi luokat sekoitettiin. Uudelle luokalle tuli kuitenkin kolme hyvää ystävää viime vuodelta. Mitään suuria muutoksia ei siis tapahtunut. Vanhat luokkakaverit ovat edelleen kavereita ja heitä näkee edelleen välitunneilla & ruokailussa sekä tietysti vapaa-ajalla. Osa oppitunneista on myös ns. tasotunteja eli niille tulee oppilaita kaikilta luokilta. Näin on esim. englannin tunneilla, joissa on eri tasoisia ryhmiä ja oppilaita siis kaikilta rinnakkaisluokilta. Secundariassa luokat eivät siis ole enää yhtä tiiviitä yksikköjä kuin mitä oli vielä primarian puolella.

Monissa kouluissa muutos on toki isompi sillä julkisella puolella yleensä primaria ja secundaria ovat täysin erillisiä kouluja eivätkä oppilaat siirry suoraan tiettyyn kouluun vaan koulupaikkoja haetaan ja ne myönnetään tietyin perustein. Esim. tyttären samanikäinen tallikaveri ei saanut luokalleen ketään tuttua vanhasta koulustaan.

Tyttären luokalla on oppilaita yhteensä 20, joista tyttöjä on 7 ja poikia 13. Näin on itse asiassa kaikilla kolmella rinnakkaisluokalla eli tyttöjä on vähemmän kuin poikia. Heillä on oma luokka ja eri aineiden opettajat tulevat sitten luokkaan opettamaan. Vain muutamissa erikoisaineissa kuten kuvaamataidossa, musiikissa ja teknologiassa käytetään erikoisluokkia.

Koulupäivä on pituudeltaan aivan sama kuin primariassa eli koulu alkaa klo 9:30 ja loppuu klo 17. Erona on vain se, että nyt secundarian puolella oppilaat saavat lähteä koulusta ilman että joku aikuinen on heitä hakemassa, primariassa piti olla vielä aikuinen ovella hakemassa. Nyt siis käytännössä voisi kulkea koulumatkat itsenäisesti mutta meillähän tuo on etäisyyden takia ihan mahdoton juttu. Itse asiassa valtaosa koulun oppilaista tulee ihan eri alueelta kuin koulun läheisyydestä eli suurin osa käyttää joko koulukuljetusta taikka vanhemmat hoitavat koulumatkat.

Koulunpäivää jaksottavat kaksi taukoa – ensimmäinen lyhyempi 30 min tauko aamupäivällä klo 12-12:30, jonka aikana on mahdollisuus nauttia pieni välipala (hedelmä tai sämpylä, kuuluu kouluruokailun hintaan) ja pidempi reilu tunnin lounastunti on sitten iltapäivällä klo 14:05-15:20. Ruokailu on maksullinen mutta käytännössä aika pakollinen eli omia eväitä ei pysty koulussa syömään eikä lähistöllä ole mitään ravintoloita, kahviloita, kauppoja tmv.

Edes näillä yläasteikäisillä ei siis ole käytännössä mahdollisuutta poistua koulusta koulupäivän aikana – tämä kummasti helpottaa esim sitä että ei tule kenellekään ylimääräisiä poissaoloja koulusta.

Opiskeltavat aineet ovat muuttuneet sen verran, että primariassa opiskellut social science ja natural science (luonnontieteet sekä yhteiskuntaoppi) jäivät pois ja nyt opiskellaan maantietoa & historiaa sekä biologiaa & geologiaa. Primariassa nämä opetettiin englanniksi, nyt kieli on espanja. Englantia opiskellaan kuitenkin itsenäisenä aineena lukuisia tunteja viikossa.

Tunnit jakautuvat näin: englantia on viikossa peräti 7 tuntia, espanjaa 5 tuntia, matematiikkaa 4 tuntia, maantietoa & historiaa 3 tuntia, biologiaa & geologiaa 3 tuntia, liikuntaa 3 tuntia, teknologiaa 2 tuntia, saksaa 2 tuntia, kuvataidetta 2 tuntia ja musiikkia 1 tunti. Lisäksi viikossa on kaksi tuntia luokanvalvojan kanssa. Kaikissa aineissa on oma opettaja mutta näin koulussa heillä oli jo primarian puolella.

Arvostelut eli ”todistukset” annetaan myös samaan tapaan kuin primariassa eli 3 x vuodessa. Arvostelun muoto kuitenkin muuttuu sillä koulu noudattaa IB middle years- ohjelmaa, joka valmistaa oppilaita kaksivuotiseen, kansainväliseen IB-lukioon ja tutkintoon. Kaikissa aineissa eri osa-alueet pisteytetään ja yhteispisteiden mukaan tulee sitten arvosana, joista korkein mahdollinen arvosana on 7 ja alin 1.

Tämä IB middle years-ohjelma näkyy koulun toiminnassa merkittävästi sillä opetus on huomattavasti moniulotteisempaa, itsenäisempää ja vaativampaa kuin tavallista opetussuunnitelmaa noudattavissa kouluissa. Tämä tuo opiskeluun oman lisänsä mutta toisaalta tätä metodia koulussa hyödynnettiin jo viime vuonna 6.luokalla eli muutos ei ole tullut yhdellä kertaa.

Meillä oli kuluneella viikolla myös ensimmäinen yhteistapaaminen luokanvalvojan kanssa, joissa käytiin läpi kouluarkea ja muita tärkeitä asioita. Koululla on varsin selkeät periaatteet sekä säännöt ja nämä käydään läpi niin oppilaiden kuin vanhempien kanssa heti kouluvuoden alussa. Esim. puhelimien käyttö on kiellettyä koulupäivän aikana. Se saa olla mukana mutta repussa eikä sitä saa pitää päällä eikä ottaa esille. Edes välitunneilla ei saa käyttää puhelimia. Tämä taitaa itse asiassa olla ihan yleinen sääntö kaikissa kouluissa täällä Espanjassa tai en ainakaan ole kuullut yhdeltäkään ystävältä tai tutulta mitään poikkeavaa käytäntöä.

Lukuvuoden aikana henkilökohtaisia tapaamisia on luokanvalvojan kanssa vähintään kolme, kerran joka kurssin aikana. Tosin jos aihetta on niin tapaamisia voi myös olla useampia. Tyttären luokanvalvoja on erikoistunut nimenomaan tähän ikäluokkaan eli hänellä on hyvä käsitys siitä että minkälaisia muutoksia tämä vuosi tuo – niin koulun osalta kuin myös henkisesti ja fyysisesti. Koulun puolelta tuotiin myös heti selville että tämä vuosi tulee varmasti olemaan haastava. Ei pelkästään sen takia että vaatimustaso nousee edelleen vaan alkavan murroiän tuomien muutosten takia. On hieno juttu että koulu osaa myös ymmärtää tämän ikäkauden tuomat haasteet.

Koulu tarjoaa myös tukea esim. matematiikan ja espanjan kielen opintoihin eli ne joilla on haasteita näissä aineissa, eivät tänä vuonna tule opiskelemaan ylimääräistä kieltä eli saksaa/ranskaa vaan näiden tuntien tilalla on tukiopetusta pienryhmissä. Näin varmistetaan se, että kaikki saavat hoidettua pakolliset aineet tietyn vaatimustason mukaisesti. Eikä haittaa jos ylimääräisen kielen opinnot jäävät hetkeksi tauolle koska ensi vuonna näissä kielissä tulee myös olemaan tasoryhmät.

Ensimmäiset kaksi viikkoa on siis takana ja vähitellen koulussa on päästy jo hyvään vauhtiin. Kotiläksyjä on jo tullut ja ensi viikolla on jo ensimmäiset kokeet. Tässä vaiheessa tosin testataan vielä vanhoja eli mitä asioita on jäänyt mieleen viime vuodelta. Näiden perusteella opettajat sitten antavat ns. alkuarvostelut ja niiden mukaan lähdetään sitten taitoja viemään eteenpäin.

Luvassa on pitkä kouluvuosi ja kuten luokanvalvoja totesi niin turha odottaa mitään hyviä arvosanoja ensimmäisessä arvostelussa. Ne ovat kuulemma todella harvinaisia. Mutta tarkoituksena on että oppilaat kehittyvät ja skarppaavat vuoden aikana minkä seurauksena sitten arvosanatkin nousevat loppua kohden.

Luvassa on siis varmasti paljon haasteita tälle vuodelle, satoja tunteja kotitehtäviä, lukuisia projekteja mutta toivottavasti myös mukavia hetkiä ystävien kanssa.

Olemme onnekkaita sillä tyttärellä on koulussa laaja ja hyvä ystäväpiiri. Vaikka kaikki asuvatkin eri puolella Madridia niin siitä huolimatta yhteydenpito on ystävien välillä aktiivista ja satunnaisesti viikonloppuisin järjestyvät myös tapaamiset ystävien kanssa. Juuri eilen tytär vietti iltaa ystäviensä kanssa läheisessä ostoskeskuksessa.

Ja myös koulun puolesta on luvassa kaikenlaista yhteishengen nostatusta kuten marraskuinen muutaman päivän leirikoulu maaseudulla ja tammi-helmikuun vaihteessa koulu lähtee puolestaan perinteiselle laskettelureissulle Andorraan.

Tytär on aloittanut kouluvuoden hyvillä mielin ja varsin hyvällä asenteella. Koulu vaatii paljon mutta vastapainoksi yritämme vapaa-ajan pitää rentona ja mukavana siitäkin huolimatta ratsastamassa pitäisi käydä 3-4 kertaa viikossa ja kisakausikin on alkamassa, kiirettä siis riittää. Mutta ratsastus ja hevosten kanssa touhuaminen on onneksi todella hyvää vastapainoa koululle ja niin kauan kuin intoa, kiinnostusta ja aikaa riittää molempiin niin kaikki on hyvin.

Vietimme viimeisen kesälomaviikon Kreikassa, tarkemmin Mykonoksen saarella. Puoliso ja tytär eivät olleet aikaisemmin käyneet Kreikassa ja kun tytär alkuvuodesta esitti toiveen että haluaisi päästä Kreikkaan niin siitä se idea sitten lähti. Mykonos valikoitui kohteeksi muutamasta syystä: tytär halusi paikkaan, jossa on valkoisia taloja, vaaleita hiekkarantoja ja puhdasta vettä. Madridista löytyi lennot sopivalla aikataululla ja sopivaan hintaan joten päätös oli tehty.

Perillä vietimme viisi täyttä lomapäivää ja tuo oli juuri sopivan verran – viikossa olisi aika käynyt jo pitkäksi sillä aktiviteetit pienellä saarella ovat aika vähissä. Ellei sitten halua viettää päiviä rannalla maaten ja öitä juhlien – nimittäin siinä ovat tärkeimmät tarjolla olevat lomapuuhat.

Toki suurin osa Mykonokselle suuntaavista lomailijoista suuntaa saarelle juurikin ottamaan aurinkoa ja juhlimaan. Pieni saari on täynnä upeita rantoja, joiden vesi on kristallinkirkasta ja rantatuolien vieressä coolereissa viilenevät shappanjapullot ovat vesipulloja yleisempi näky. Etenkin saaren eteläosan rannat ovat varsin kuuluisia clubeistaan ja bileistään, jotka jatkuvat aamuun saakka.

Kannattaa kuitenkin varautua siihen että nämä suositut rannat ovat todella pieniä ja ne on ladattu täyteen aurinkotuoleja. Rauhaa ja yksityisyyttä on turha odottaa. Ja pienellä budjetilla ei kannata näille paikoille edes yrittää sillä pelkästään pari aurinkotuolia ja varjo maksaa vähintään 100 € / päivä. Rantaviivan tuntumassa vielä enemmän.

Mutta onneksi Mykonokselta löytyy myös toisenlaisia rantoja. Toki näille rannoille pääsee vain omalla kulkuneuvolla mutta kaikki rannat ovat käytännössä alle 30 min ajomatkan päässä Mykonoksen kaupungista. Ja näitä ihania rauhallisia rantoja on lukuisia.

Näille ns. ”free” rannoille voi mennä oman eväskassin ja pyyheliina kanssa, tilaa oli jopa elokuussa varsin mainiosti. Me kävimme joka päivä eri rannalla ja meidän suosikkeja olivat pohjoisen Panormos ja Ftelias – molemmat erityisesti paikallisten suosimia rantoja. Näillä rannoilla ei ole mitään palveluita – ei aurinkotuoleja vuokrattavana, ei rantabaareja. Mutta molemmat ovat hyviä ja puhtaita hiekkarantoja, joissa on tilaa ja rauhallisuutta.

Myös itäosan Kalafati oli kiva ranta. Siellä oli myös ainakin yksi rantaravintola sekä aurinkotuoleja vuokrattavana mutta edullisemmatkin maksoivat 30 euroa / päivä.

Eli mukaan kannattaa varata omat rantapyyhkeet, aurinkovarjo, pieneen tilaan menevä kylmäkassi ja ostaa jostakin mukaan hyvät rantaeväät ja riittävästi kylmää juotavaa. Näillä välineillä pystyy viettämään loistavan rantapäivän kohtuubudjetilla.

Mykonos on muuhun Kreikkaan verrattuna kallis lomakohde – siitä ei pääse mihinkään. Mutta ihan normaalillakin lomabudjetilla pärjää mikäli tekee viisaita valintoja. Mikään säästöbudjetilla liikuvan reppureissaajan kohde se ei kuitenkaan ole. Ei vaikka välttelisi suosituimpia turistipaikkoja. Edullisimmillaan gyros-annoksen saa n. 10 eurolla.

Ruokapaikkoja on laidasta laitaan – edullisempia, paikallista ruokaa tarjoavia tavernoita (ruoka-annos n. 12-15 €) sekä fine dining-ravintoloita, joissa maistelumenu maksaa satoja euroja. On tyylikkäitä amiaiskahviloita, jossa kreikkalainen jogurtti hedelmäsalaatilla maksaa 15 € ja kahvi 5 € mutta toisaalta myös paikallisten suosimia leipomo-kahviloita, joissa 5 eurolla saa kahvin ja leivonnaisen.

Eli vaikka Mykonos on keskimääräistä kalliimpi lomakohde niin sielläkin on mahdollista lomailla pitäen lomabudjetista kiinni. Tosin jos juhliminen on tarkoituksena niin silloin rahaa kuluu varmasti sillä mitään edullisia bilepaikkoja ei saarelta löydy.

Bilemaineesta huolimatta Mykonos on myös ihan hyvä lomakohde perheille, etenkin vähän vanhempien lasten kanssa lomailevalle. Meidän 12-vuotias viihtyi ja tykkäsi kovasti. Ehkä aivan pienten lasten kanssa en välttämättä saarelle suuntaisi koska korkeuserot ovat melko suuret, liikenne melko vilkasta eikä jalkakäytäviä ole olemassa.

Mykonoksen sydän on Mykonoksen kaupunki, Chora, joka on käytännössä kokonaan jalankulkualuetta. Alue koostuu kapeista, kiemurtelevista kujista, valkoisista taloista värikkäine ovineen, kahviloista, pienistä putiikeista, ravintoloista jne. Kaikki siistiä ja kuvankaunista. Mykonoksen kaupungin kapeat kujat ovat kuitenkin varsin ruuhkaisia sillä oman lisänsä tuovat lukuisat valtavat risteilyalukset joita kaupungissa vierailee lukuisia joka päivä. Rauhallisin hetki Mykonoksen kaupungissa on aamuvarhain ja se onkin paras aika esim. valokuvaamiseen.

Mykonoksen kaupungin hurmaavin osa on Little Venice, joka sijaitsee rannikolla ja tämä on yksi suosituimmista paikoista, etenkin auringonlaskun aikaan. Vieri vieressä sijaitsevat ravintolat ovat ylihinnoiteltuja mutta jos on valmis kuluttamaan ylimääräistä niin varmasti saa nauttia illallisesta ainutlaatuisissa maisemissa. Ja jos ei halua maksaa merenelävät-spaghetista 45 euroa niin alueen ja sen ravintoloiden läpi voi kulkea ja saada ripauksen alueen hurmoksesta. Mutta varaudu ruuhkaan!

Toinen suosittu auringonlaskun ihailupaikka on tietysti kaupungin laidalla sijaitsevat tuulimyllyt, joista on tullut saaren symboleita. Tänne ihmiset kerääntyvät joka ilta nauttimaan luonnon tarjoamasta ilmaisesta esityksestä, auringonlaskusta. Monilla on mukana omat kuohuvat nostamassa tunnelmaa.

Jos taas haluaa kokea next level- auringonlaskun niin voi varata private-pöydän 180 ° -baarista, jossa minimikulutus on 200 € henkilöä kohden. Edullisimmillaan sisään pääsee 70 eurolla mutta silloin pitää varautua hengailemaan vain baarin puolella.

Mikäli taas haluaa pois kaupungin tungoksesta niin hyvä auringonlaskun bongauspaikka on Armenistis-majakka saaren luoteisosassa, jonne ajaa Mykonoksen kaupugista n. 20 minuutissa.

Auringonlaskun bongaus on ehdottomasti Mykonoksella yksi päivien kohokohdista.

Mykonoksen vahvuus ja toisaalta myös heikkous on sen pieni koko. Liikkuminen on näppärää ja kaikkialle pääsee nopeasti mutta toisaalta saari tarjoaa aika vähän näkemistä ja tekemistä. Saarella on kokoa vaivaiset 10 x 15km. Lentokenttä sijaitsee aivan Mykonoksen kaupungin kupeessa, vain muutaman kilometrin päässä.Näin lyhyttä lentokenttätransferia ei ole kovin monessa paikassa ja uskaliaimmat suorittavat matkan jopa kävellen. Matkalaukkuja en lähtisi raahaamaan koska jalkakäytäviä ei luonnollisestikaan ole tien viereen rakennettu. Niitä ei tosin ole oikeastaan missään ja muutenkin tieverkosto on melko vaatimaton. Ja kun huomioi vilkkaan liikenteen niin varovainen pitää olla – liikkui sitten kävellen, skootterilla, mönkijällä tai vuokra-autolla.

Kävellen pääsee liikkumaan Mykonoksen kaupungissa ja sen ympäristössä – etenkin jos energiaa riittää ja omaa terveet jalat. Korkeuserot ovat nimittäin varsin isot itse Mykonoksen kaupungin ulkopuolella eli liikuntarajoitteisille kohdetta ei voi kyllä suositella. Esim. meidän hotelli sijaitsi alle 10 min kävelymatkan päässä Mykonoksen kaupungin kävelykeskustasta mutta koko matka oli jyrkkää mäkeä – mennssä alas ja kaupungista hotellille ylämäkeä.

Skootterit ja mönkijät ovat ehdottomasti suositumpia liikkumisvälineitä niin paikallisten kuin lomailijoidenkin keskuudessa koska etäisyydet ovat lyhyitä ja parkkipaikat kortilla (nekin kalliita, n. 15-20 € / päivä). Vuokra-autojakin on tarjolla mutta niillä ei tee itse Mykonoksen kaupungin alueella mitään mutta toki kaupungin ulkopuolella vuokra-autolla pääsee hyvin liikumaan.

Me vuokrasimme Budjet-vuokraamon kautta jolla on vuokrauspiste lentokentällä ja se on avoinna ympäri vuorokauden – tärkeä asia yölennolla saapuvalle. Monet hotellit tarjoavat kuitenkin lentokenttäkuljetuksia kohtuuhintaan ja ne kannattaa hyödyntää sillä takseja saarella on niukasti ja ruuhka-aikoina niitä voi joutua odottamaan pitkään.

Mykonoksella ei juurikaan ole mitään isompia hotelleja eikä resortteja. Ja all inclusivea on turha etsiä. Sen sijaan pieniä, boutique-tyylisiä majoituspaikkoja on paljon. Muutama vähän isompi hotelli löytyy mutta ne kaikki sijaitsevat kauempana Mykonoksen kaupungista, rantojen läheisyydessä. Itse Mykonoksen ”keskustassa” eli Choran alueella on vain pieniä majoituspaikkoja.

Majoituspaikan valinta onkin melko tärkeä asia kun lomaa Mykonokselle suunnittelee. Jos majoituksesta maksaa minimihinnan niin saa varautua siihen että majoitus tarjoaa vain välttämättömän. Toki vilkkaimman kesäsesongin ulkopuolella hinnat ovat kohtuullisemmat. Mutta siihen saa varautua että hinnat ovat varmasti keskimäärin korkeammat kuin yleensä Kreikan saarilla.

Majoituspaikkaa kun valitsee niin kannattaa miettiä tarkkaan, että mitä haluaa. Meillä oli esim. viisi vaatimusta: max. 10 min kävelymatka keskustaan, ilmainen pysäköinti, uima-allas, ilmastointi ja rauhallisuus. Löysimmekin todella kivan hotellin, Sofia Village, joka oli itse asiassa ihan täys 10. Huoneen eritys oli niin loistava ettei huoneeseen kuulunut mitään meteliä, siivous oli kaikinpuolin loistavaa ja sijainti mitä parhain eli kävellen pääsi keskustaan. Uima-allas oli melko pieni mutta riitti meille mainiosti koska kävimme siellä vain rantapäivän jälkeen virkistäytymässä ja pari kertaa yöuinnilla (allas oli avoinna klo 24 asti).

Maksoimme 240 € yöltä (3hh) mikä on meille varsin korkea hinta, etenkin huomoiden huoneen varsin perustason mutta toisaalta kohteen hintataso ja kesäsesonki huomioiden se oli varsin ok. Etenkin kun huoneesta oli vielä merinäköala.

Mykonos on ollut jo pitkään trendikäs lomakohde, joka on houkutellut varakkaita juhlimisesta nauttivia lomailijoita ympäri maailmaa. Tämä näkyy etenkin hintatasossa mutta myös siinä että tarjolla on palveluita tätä asiakaskuntaa varten. Saarelta löytyy siis laadukasta majoitusta, hotelleja joissa yö maksaa 500-1000 €. Voit vuokrata oman luksusveneen, jopa helikopterin. Kaupungista löytyy Guccin, Cartiern, Louis Vuittonin, Diorin ja muiden luksusmerkkien myymälät. Myös ravintoloita löytyy vaativaan (ja kalliiseen) makuun.

Mikään kansallisuus ei varsinaisesti nouse esille vaan väkeä on joka puolelta maailmaa. Myös päivittäin vierailevat isot risteilyalukset tuovat oman värikkään lisänsä kapunkikuvaan. Tunnelma saarella on varsin kosmopoliittinen.

Mykonos on varmasti kohde, joka jakaa kävijänsä kahtia – tätä saarta rakastaa tai vihaa. Jos hakee autenttista Kreikka-elämystä niin silloin pettymys on varmasti varsin suuri. Me viihdyimme saarella loistavasti.

Ja jos olisimme olleet muutama päivän pidemmällä lomalla niin silloin olisimme taatusti yhdistäneet Mykonoksen reissuun jonkun naapurisaaren, esim. Naxos tai Paros sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä.

Kesäloman viimeiset viikot ovat menossa – syyskuu häämöttää jo nurkan takana ja se tarkoittaa sitä että on aika palata takaisin arkeen. Kesä on mennyt nopeasti mutta kyllähän tässä on kaikenlaista ehditty tekemään. On käyty Suomessa lomailemassa koko perheen voimin ja tyttären kanssa on tehty kaksi pienemmät reissut Kanarialle ja pohjois-Espanjan Galiciaan. Mutta tämän kesän tärkein saldo on kuitenkin se että koti remontoitiin lattiasta kattoon. Pääsemme siis aloittamaan arjen ja syksyn ikään kuin uudessa kodissa!

Mutta sitä ennen on vielä hommaa edessä. Kunhan remonttifirma on saanut viimeistelytyöt hoidettua niin pääsemme siivoamaan ja sen jälkeen sitten kantamaan huonekaluja takaisin sisälle. Kaikki meidän tavarat ja huonekalut ovat olleet remontin ajan alakerran varastossa ja autotallissa eli sieltä niitä sitten vähitellen pitäisi lähteä kantamaan takaisin ylös. Ja kaikki isommat huonekalut (sohvat, sängyt) pitää kaiken lisäksi kasata uudelleen sillä niitä ei saatu kokonaisina mitenkään siirrettyä. Eli muuttopuuhat tulevat pitämään meidät kiireisinä vielä monen monta viikkoa.

Viime viikot olemme myös juosseet kaiken maailman asioilla. Tässä loppuvaiheessa on lukuisia pieniä juttuja joita on pitänyt päättää. Minkälaiset pistorasiat, minkälaiset valokatkaisijat, minkälaisia lamppuja mihinkin huoneeseen, millaiset peilit kylpyhuoneisiin, mitkä hanat keittiöön ja entäpä kylpyhuoneisiin, millaiset pyyhekoukut ja wc-paperitelineet jne. Tässä vaiheessa iskee aina se remonttiahdistus kun ei jaksaisi enää tehdä yhtään valintaa vaan haluaisi päästä jo muuttamaan. Mutta onhan se kiva että remonttifirma asentaa kaiken valmiiksi niin ei tarvitse niitä sitten alkaa hoitamaan muuttopuuhien lomassa.

Onneksi kesä ei ole ollut pelkkää remontointia vaan olemme ehtineet nauttimaan myös lomasta. Elokuun alussa kävimme tyttären kanssa lomailemassa Kanarialla, entisellä kotisaarella. Tytär on jo pitkään pyytänyt että haluaisi päästä näkemään Kanarian ystäviään joten eihän siinä auttanut kuin varata lennot, hotelli & vuokra-auto ja suunnata Gran Canarialle.

Mehän teimme Madridiin muuton yhteydessä tyttärelle lupauksen että hän pääsee Kanarialle säännöllisesti tapaamaan ystäviään eli aina kun tarvetta tulee niin sinne lähdetään. Ja tästä lupauksesta olemme pitäneet kiinni – kuluneen vuoden aikana olemme käyneet Kanarialla viisi kertaa ja lisäksi yksi ystävä kävi myös täällä Madridissa.

Nyt on myös suunnitteilla Kanarian ystävien vierailu tänne Madridiin kunhan saamme kodin kuntoon. Ystävät siis lentäisivät ihan ilman vanhempiaan ja me olisimme täällä heitä vastassa. Onneksi Kanarian vuosien aikana loimme hyvät välit näiden ystävien vanhempiin joten luottamus on molemminpuolista ja tällaiset vierailut ovat mahdollisia.

Kanarialla kävimme myös vanhalla tallillamme sillä tyttärellä oli myös entistä lempiponia kova ikävä. Luottamus näidenkin välillä tuntui olevan edelleen tallella.

Tämä kesä on muutenkin mennyt vahvasti hevospainotteisesti sillä kotosalla vuokraponimme Cherokee tarvitsee hoitoa ja liikuntaa. Toki olemme hänet jättäneet hyvillä mielin reissujen ajaksi kotiin lomailemaan koska poni on omistajansa tallilla eli hänestä pidetään siellä todella hyvää huolta myös silloin kun emme ole paikalla. Mutta silloin kun olemme olleet Madridissa niin olemme käyneet tallilla joka päivä.

Kesällä toki ratsastelut ovat jääneet vähän harvemmalle tai tuokiot ovat olleet kevyempiä sillä mitään täysmittaista treenausta ei näissä Madridin kesäkeleissä oikein pysty harjoittamaan. Ellei sitten ole valmis treenaamaan aamuvarhaisella tai iltamyöhään – klo 12 ja 20 välillä on yksinkertaisesti liian kuuma mihinkään fyysiseen rasitukseen.

Onneksi kesä on kuitenkin ollut varsin miellyttävä eli yhtään yli 40 asteen päivää ei ole vielä tullut tänä kesänä. Toki +38 asteeseen on päästy lukuisina päivinä mutta viime kesänä nuo yli 40 asteen päivälämpötilat olivat sääntö kuin poikkeus.

Ja näitä Madridin helteitä on myös jaksanut paremmin kun välillä on päässyt ”viilentymään”.

Viime viikolla kävimme tyttären kanssa lomailemassa Espanjan pohjois-rannikolla Galiciassa jossa abuela eli puolison äiti viettää aina kesänsä. Meillä on ollut tapana käydä siellä aina näin kesällä koska Galicia on vallan upea paikka eikä rannoilla ole Välimeren kaltaisia ruuhkia. Ruokakin on siellä parempaa kuin Välimeren kohteissa ja sää huomattavasti miellyttävämpi.

Tälläkin kertaa saimme nauttia upeista keleistä – oli lämmintä mutta ei liian kuumaa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ei ollut ruuhkia, vedet ovat kristallinkirkkaita ja ilma ihanan raikasta. Luonnon vehreys on myös upeaa eikä maisemissa muutenkaan mitään vikaa!

Ainoa ikävä puoli on että ajomatka kestää tauotta 6 tuntia mutta onneksi tiet täällä ovat loistavassa kunnossa ja useampi kaistaiset moottoritiet mukavia ajettavia (ei ruuhkia ja 120 km nopeusrajoitus).

Muuten elokuu onkin sitten menny rennosti – olemme viettäneet aikaa uima-altaalla ja välillä käyneet keskustassa shoppailemassa. Näin elokuussa siellä on mukavampaa käydä kun väkeä on selvästi normaalia vähemmän. Muutenkin tämä kuukausi on hyvä hetki sellaisiin puuhiin joita tulee välteltyä muuten esim. ruuhkien takia. Elokuinen Madrid kun tyhjenee melko hyvin niin asukkaista kuin turisteista.

Koulut alkavat 4.syyskuuta eli vielä ehdimme nauttia lomasta reilut kaksi viikkoa. Edessä on vielä kesäloman viimeinen reissu eli kuun lopussa lähdemme Kreikkaan, Mykonokselle. Ja tällä kertaa ihan koko perheen voimin. Puolisolla kun ei tänä kesänä ole ollut muuta kuin yksi lomaviikko heti alkukesästä ja se meni Suomi-reissuun niin tämän toinen lomajakso tulee kyllä tarpeeseen. Kaiken remonttistressin jälkeen.

Myös tyttärelle kiva päätös kesälomalle ja sieltä kun tulemme niin koulu alkaakin sitten jo heti seuraavana päivänä! Ja edessä on iso muutos – siirtyminen secundariaan eli yläasteelle.

Remonttia on takana kaksi kuukautta ja hommat ovat edenneet aikataulun mukaisesti ja mikä parasta: ilman yllätyksiä! Työmiehet ovat hoitaneet hommansa juuri niin kuin pitää, firman pomo ja työmaan vastaava on hoitanut hommansa paremmin kuin hyvin, matkan varrella ei ole löytynyt yllätyksiä, kosteusvaurioita tai mitään muutakaan ikävää.

Yksi pieni lipsahdus meinasi sattua mutta onneksi olimme tarkkana ja siitäkin selvittiin pienellä lisätyöllä.

Toki budjetti on hieman kasvanut tässä matkan varrella sillä päätimme tehdä muutamia juttuja joita ei alunperin oltu suunniteltu mutta jotka kuitenkin vaikuttavat merkittävästi lopputukseen. Kun kerran tehdään niin tehdään sitten kunnolla. Ettei tarvitse ihan heti lähteä uudelleen tähän urakkaan.

Alakerrassa näkyvät ehkä isoimmat muutokset sillä seiniä kaadettiin niin että koko alakerrasta saatiin avoin tila. Ja samalla terassille avattiin iso aukko johon asennetaan lasinen liukuovi. Lasiselle terassille asennettiin myös ilmalämpöpumppu mikä lisää kummasti käyttömukavuutta kuumilla kesäkeleillä sekä viileinä talvi-iltoina. Lasitettu terassi oli jo aikaisemmin lempipaikkani ja remontin myötä siellä tullaan viettämään vielä enemmän aikaa.

Toki tässä matkan varrella olemme joutuneet miettimään että mitä kannattaa tehdä sillä budjetti on kuitenkin rajallinen emmekä halua ottaa lainaa remonttia varten. Ja sukanvarteenkin on hyvä jäädä vähän pelivaraa tulevaisuuden varalle. Tästä syystä esim. ilmastointilaitteita hankittiin vain 2 kpl ja sitten jos kodin viilennys ei ole riittävä niin ensi kesänä voimme hankkia niitä lisää ja esiasennuksen ansioista niiden käyttöönotto käy helposti ja nopeasti.

Kaikesta huolimatta aikataulussa on pysytty ja näillä näkymin elokuun loppupuolella koti olisi valmiina paluumuuttoon. Nyt vain toivotaan että remontin loppuosakin sujuu suunnitelmien mukaan!

Kaikki isoimmat ja hankalimmat työt on onneksi jo tehty. Näihin sisältyi mm. vesi-, putki- ja sähkötöitä, kylpyhuoneen rakentaminen ylimpään kerrokseen ja kattoikkunan rakentaminen. Sitä varten kattoon tehtiin melkoinen aukko ja tuota varten piti tehdä melkoiset tukirakenteet jotta katto pysyy kasassa.

Näiden tukirakenteiden kanssa meinasikin sattua se ainoa pieni virhe sillä työmiehet olivat käsittäneet arkkitehdin suunnitelmat väärin ja asentaneet tukirakenteet ensin väärinpäin. Mutta onneksi tämä huomattiin ennen kuin kattoa lähdettiin avaamaan ja tukipylväät käännettiin oikeinpäin.

Tämä olikin yksi suurimmista haasteista remontissa mutta oli ehdottomasti vaivan ja rahan arvoinen. Siitä tuli nimittäin aika hieno vaikka itse sanonkin. Tuosta voi sitten ihailla Madridin silhuettia ja auringonlaskua.

Nyt sitten pitäisi päättää että mitä tällä huoneella tehdään – tuleeko sitten tyttären huone, meidän makuuhuone vai vierashuone.

Veikkaisin että lopullinen huonejako selviää vasta sitten kun remontti on saatu kokonaan valmiiksi ja pitäisi huonekaluja alkaa kantamaan takaisin sisälle.

Mutta sitä ennen on vielä edessä loppukiri. Ensi viikolla asennetaan lattiat, perjantaina tulee keittiöfirma asentamaan keittiötä, sen jälkeen laitetaan kaappien ovet ja väliovet, asennetaan samalla kylpyhuonekalusteita, loppumaalaus ja sitten siirrytään ulkohommiin.

Laatoitustyöt on kylpyhuoneissa jo tehty mutta suihkuseinät, vessanpytyt ja allaskaapistot odottavat vielä asennusta.

Emme jaksaneet kauheasti miettiä mitään yksityiskohtia vaan kaikki kolme kylpyhuonetta vedettiin samalla kaavalla 🙂 Tällaisia ne olivat edellisessä kodissa, pidimme niistä joten miksi vaihtaa jotain jos on toimivaksi koettu.

Sitten kun viikon päästä on keittiökin asennettu niin sitten alkaa näyttää jo kodilta. Ja toki lattioiden asennus tulee muuttamaan ulkonäköä melkoisesti. Nyt kun loppusuora häämöttää niin ei jaksaisi enää millään odottaa valmistumista.

Mutta vielä pitää vaan jaksaa odottaa… Toivottavasti kuun lopussa on valmista ja päästään siivoushommiin ja syyskuun alussa sitten taas muuttopuuhiin!

Ja sen jälkeen voimmekin sitten alkaa suunnittelemaan että mitä tuolle pihalle oikein tekisimme…

Yksi asia josta meitä jatkuvasti peloteltiin ennen Madridiin muuttoa oli kesä ja kuumuus. Kaupunki on valtava betoniviidakko jossa kesällä lämpötilat nousevat helposti 40 asteeseen, jopa sen yli. Eivätkä nämä ole mitään satunnaisia lämpötiloja vaan ne voivat kestää viikkokausia. Viime kesänä näitä kelejä oli käytännössä 3 kk putkeen. Kuumuutta täällä ei pääse pakoon kesällä muuta kuin matkustamalla muualle tai viettämällä päivät sisätiloissa ilmastoinnin alla.

Moni karkaakin muualle heti lomakauden alkamisen myötä ja kaupunkiin palataan vasta elokuun lopussa. Myös matkailun suhteen heinä-elokuu ovat rauhallisempia sillä kesän kuumuus ei varsinaisesti houkuttele kaupunkiloman viettoon.

Vaikka nykyään lomakausi alkaa jo kesäkuun lopussa koulujen loputtua niin elokuu on kuitenkin se perinteinen lomakuukausi jolloin monet yritykset pistävät ovensa kiinni ja koko henkilökunta painuu samaan aikaan lomalle. Elokuinen Madridi onkin yleensä melko hiljainen ja rauhallinen.

Madridin sää kesällä

Madridin kesä alkaa suurin piirtein suomalaisen juhannuksen aikoihin ja jatkuu syyskuun puoleen väliin asti. Silloin nimittäin kalenterin mukaan on näillä leveysasteilla kesä. Joskus kesä alkaa säiden puolesta kuitenkin aikaisemmin, kuten viime kesänä jolloin helteet alkoivat jo toukokuun lopussa. Kesällä lämpötilat kohoavat 35-42 asteeseen, yöllä ne laskevat 20 asteen tuntumaan. Ilmasto on myös äärimmäisen kuiva eli vettä ei kesällä sada ja kosteusprosentti on 20-40 luokkaa.

On siis täysin mahdollista ja täysin normaalia että kesäkuusta syyskuulle lämpötilat pyörivät joka päivä 35 asteen paremmalla puolella, kosteus on 30 % luokkaa eikä vettä sada pisaraakaan. Elokuussa lukemat nousevat helposti 40 asteeseen ja jopa yli. Eikä kyse ole mistään ilmastonmuutoksesta vaan näin on täällä ollut aina.

Tämä kesä on kuitenkin tähän asti ollut varsin maltillinen eikä 40 asteen hirmuhelteitä ei ole nähty viime kesän tapaan. Lämpötilat ovat pääasiassa pyörineet 30-35 asteen välissä. Kesäkuun alkuun asti oli varsin sateista ja vielä nyt heinäkuussakin lämpötilat ovat olleet varsin mukavat. Mutta elokuu on toki vielä jäljellä eli varmasti niitä tyypillisiä 40 asteen helteitä on vielä luvassa.

Miltä elämä kesäisessä Madridissa tuntuu?

Etukäteen meitä peloteltiin paljon Madridin kesästä. Kamala, pitkä, kuuma ja kuiva kesä. Tämän tiesimme toki jo etukäteen eli paikalliset sääolot eivät tulleet minään yllätyksenä. Puolisohan on täältä kotoisin ja Kanarian vuosien aikana vierailmme täällä säännöllisesti, myös kesällä. Tiesimme siis etukäteen että mitä on luvassa.

Itseäni ei varsinaisesti häiritse tällainen kuiva kuumuus, koen ikävämpänä jos/kun lämpötilat ovat 35 astetta ja kosteus yli 60 % luokkaa. Noita kelejä on tullut koettua useamman kesän osalta kun töiden puolesta asustelin Balkanilla ja Espanjan etelärannikolla. Se rannikon kuuma kosteus oli jotain aivan kamalaa. Ja moni paikallinen on täysin samaa mieltä – mielummin kuiva ilmasto ja 40 astetta kuin korkea kosteus ja 32 astetta.

Madridin kesä on siis mitä on ja koska se ei tästä mihinkään muutu niin koitamme sopeutua mahdollisimman hyvin.

Olemme tietysti siinä mielessä onnekkaita että meidän koti on ns. maaseudulla jossa on ympärillä luontoa, pihalla on nurmikkoa ja puita. Taloyhtiölla on iso uima-allas jossa voi käydä viilentymässä eikä siellä ole todellakaan mitään ruuhkia. Monena päivänä olemme käytännössä olleet ainoita altaan käyttäjiä. Altaalla emme makaa auringossa vaan varjon alla ja altaassa tulee vietettyä paljon aikaa.

Ilmastointi on kotona tietysti ihan must-juttu sillä vietämme paljon aikaa kotona ja on tärkeää että kotona pystyy olemaan ”mukavasti” eikä tarvitse hikoilla tai viettää aikaa alas laskettujen kaihtimien takana pimeässä asunnossa keskellä päivää. Täällähän on tapana että persianas-kaihtimet vedetään alas päivän ajaksi jotta aurinko ja lämpö ei pääse sisälle. Ainoa keino taistella kuumutta vastaan. Etenkin jos ei ole sitä ilmastointia…

Kesällä elemme myös hieman erilaisessa rytmissä. Madridissa päivän kuumin hetki osuu yleensä alkuiltaan ja lämpö alkaa hellittämään vasta joskus 21 jälkeen. Jos silloinkaan. Päivän viilein hetki on aamuvarhaisella, yleensä 6-7 aikaan. Tuon jälkeen lämpötilat lähtevät nousuun ja yleensä puolen päivän jälkeen alkaa olla jo niin kuuma että ulkoilu ei ole enää järkevää. Tästä syystä esim. liikunnat on syytä hoitaa heti aamuvarhaisella.

Kesällä otan treenailujen suhteen aina vähän iisimmin – pyrin liikkumaan joka päivä mutta treenit ovat normaalia lyhyempiä enkä vedä maksimitehoilla. Myös hevosia liikutamme kesällä huomattavasti iisimmin ja päivän kuumimpia tunteja vältellen. Talli meneekin kiinni aina klo 13-18:30 väliseksi ajaksi.

Itse en juurikaan muina vuodenaikoina vietä mitään siestaa tai ehdi edes lepäämään päivän aikana mutta näin kesällä omakin rytmi on vähän rauhallisempi ja lounaan jälkeen on hyvä hetki rauhoittua hetkeksi. Nukkua en osaa mutta jo puolen tunnin kirjan lukeminen sohvalla tekee ihmeitä. Keskipäivän aikaan paras paikka onkin sisällä ilmastoinnin alla tai jos on ulkona niin ehdottomasti varjopaikka on ihan must.

Illalla voi sitten jatkaa taas ulkoilma-aktiviteetteja ja usein käymmekin esim. puistossa vasta illallisen jälkeen eli klo 22 aikaan. On sopivan viileää ja rauhallista.

Nesteytys on tietysti myös tärkeää ja kylmä juomapullo kulkee mukana koko ajan. Pakkasesta löytyy jäädytettyjä vesipulloja – niitä on kuumalla mukava ottaa mukaan kun lähtee ulos. Kaupungilla kun liikumme niin etsimme aina varjopaikkoja ja välillä piipahdamme johonkin kauppaan viilentymään.

Olen myös onnekas että pystymme reissaamaan. Kun välillä pääsee pois niin sitten jaksaa taas näitä Madridin kesäkelejä. Suomessa kävimme jo viilentymässä ja elokuussa suuntaamme vielä Espanjan pohjois-rannikolle Galiciaan, jossa anopilla on kakkosasunto ja hän viettää siellä kesät paossa Madridin kuumuutta. Monella paikallisella onkin kesäasunto joko rannikolla tai Madridin vuoristossa ja kesäkuukaudet vietetään sitten siellä.

Syyskuun alussa palataan aina sitten takaisin arkirytmiin kun koulut alkavat, tänä vuonna jo 4.syyskuuta. Silloin on vielä täysin kesälämpötilat, ei kuitenkaan yleensä enää mitään 40 asteen lämpötiloja. Ja vaikka kesä virallisesti jatkuukin vielä 23.9 asti niin esim. valtaosa uima-altaista sulkee ovensa koulujen alkaessa.

Vielä on siis kesää jäljellä!

Takana 3 viikon Suomi-loma ja kylläpä oli taas mukavaa. Oli ihanaa nähdä perhettä, ystäviä ja sukulaisia.Oli ihanaa nauttia Suomen luonnosta, mökkielämästä, kesätapahtumista ja kaikista mahdollisista Suomi-jutuista. Oli ihanaa hengitellä raikasta ilmaa. Ja ennen kaikkea oli ihana ”pysähtyä” sillä takana on varsin hektinen vuosi.

Kuten aina, aika meni taas ihan liian nopeasti. Olisi ollut mukavaa jatkaa vielä lomailua, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa sillä tällä kertaa aika tuntui menevän turhan nopeasti eikä aikaa ollut kaikkeen mitä oli mielessä.

Mutta vietetyt kolme viikkoa olivat kuitenkin täyttä kultaa ja olemme kiitollisia tästäkin ajasta.

Ensimmäisen lomaviikon saimme koko perhe lomailla yhdessä eli puoliso oli myös Suomessa. Meillä oli mökki varattuna ensimmäiseksi kuudeksi päiväksi ja juuri tuolle ajalle osuivat mitä parhaimmat kelit. Ei mitään helteitä mutta kuitenkin lämmintä, jopa iltaisin tarkeni loistavasti ilman takkia. Ja mikä parasta niin järvivesi oli todella lämmintä eli 24 asteista. Harvemmin sitä Suomessa pystyy uimaan ilman saunaa ja vielä niin että edes 30 minuutin uinnissa ei tule kylmä. Ihan mahtavaa.

Mökki oli loistava – tilava, hyvin varustettu, saunassa sai loistavat löylyt ja rantakin mitä parhain. Edes naapureita ei ollut lähellä eli saimme nauttia todellisesta luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Tällainen loman aloitus on mitä parhain. Mökki oli myös juuri sopivan matkan päässä niin että ystävät & läheiset pystyivät tulemaan vierailulle. Tämä on hyvä juttu eli meidän ei välttämättä tarvitse joka päivä ajella sinne ja tänne tapaamaan ystäviä ja sukulaisia vaan he voivat tulla käymään mökillä. Onhan grillaaminen, saunominen ja uiminen ja mukavaa kesäpuuhaa!

Tuolle mökille olisi kiva palata myös tulevaisuudessa.

Mökkiviikon jälkeen alkoikin sitten sateinen viikko ja vettä tuli joka päivä enemmän tai vähemmän. Lämpötilatkin laskivat selvästi alle 20 asteen. Tuntui enemmän syksyltä kuin keskikesältä. Mutta me kyllä nautimme noistakin keleistä.

Puoliso palasi viikon lomailun jälkeen takaisin kotiin mutta me jatkoimme tyttären kanssa lomailua vielä parin viikon verran. Teimme kaikenlaisia pieniä retkiä, kävimme ratsastamassa ja vietimme aikaa ystävien & läheisten kanssa. Viimeiselle viikolle säät myös paranivat ja saimme nauttia Suomesta kesästä kauneimmillaan.

Loman lopuksi pääsin vielä nauttimaan Pori Jazz- tunnelmista. Onhan se meille porilaisille sellainen aika must-juttu. Tällä kertaa esiintyjät eivät ehkä olleet itselle niin mieluisia ja kovasti odotettu Robbie Williams oli meidän seurueen mielestä ainakin melkoinen pettymys.

Mutta onneksi säät olivat sentään loistavat ja seura 10/10 – loistava lomanpäätös!

Kaiken kaikkiaan ihana loma. Nautimme läheisten seurasta, Suomen luonnosta, suomalaisista herkuista, valoisista kesäöistä, raikkaasta ilmasta ja vehreästä luonnosta. Olisin vallan mainiosti viihtynyt vielä pidempäänkin. Mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta koska kotona odotti remontti, Cherokee-poni ja tyttärelläkin alkoi jo olla papia ikävä.

Nyt lomailu jatkuu kotipuolessa, jossa on luvassa lämpimiä kesäkelejä. Ei kuitenkaan mitään sellaisia hirmuhelteitä millä Suomen uutisissa peloteltiin. Itse asiassa jopa vuodenaikaan nähden vähän normaalia viileämpää. Mutta en valita.

Kyllä nämä Suomi-lomat ovat aina yksi vuoden kohokohdista!

Alkuvuodesta lähdimme etsimään uutta tallia sillä halusimme löytää enemmän meidän tyylisen paikan. Hakusessa oli pieni, kouluratsastukseen keskittyvä talli jossa olisi mukava tunnelma ja mistä löytyisi omanikäistä seuraa tyttärelle. Ja aivan sattumalta sellainen löytyi ja kaiken lisäksi vielä läheltä kotia.

Madridiin muuton jälkeen testasimme lukuisia talleja lähialueella, löysimmekin muutaman ihan kivan paikan mutta mikään ei kuitenkaan ollut sellainen paikka joka tuntui ns. omalta. Päätimme siis jatkaa etsintöjä sillä talleja alueella riittää.

Jostain syystä tämä lähitalli oli jäänyt väliin sillä kyseessä ei ollut mikään perinteinen tunteja tarjoava ratsastuskoulu vaan yksityistalli. Heillä ei ollut edes nettisivuja. Alkuvuodesta satuimme kuitenkin yksiin kisoihin samaan aikaan tämän tallin tiimin kanssa ja tykästyin kovastin heidän toimintaansa. Porukalla tuntui olevan tosi kiva, kannustava henki ja omistaja-valmentajan tyyli huolehtia oppilaistaan oli esimerkillistä. Ja kun eräs ystävä tiesi vielä kertoa, että tallissa olisi mahdollisuus valmentautua vaikka ei olisi omaa hevosta niin päätin ottaa omistaja Martaan yhteyttä. Hän otti meidät haastattelun jälkeen koeratsastukseen ja sen jälkeen meidät hyväksyttiin oppilaiksi Team Arun dressage-valmennustiimiin.

Tämä talli on itse asiassa meidän kotia lähimpänä oleva talli – autolla ja polkupyörällä pääsemme kotoa tallille 10 minuutissa. Talli sijaitsee myös näppärästi tyttären koulumatkan varrella. Sijainti on siis paras mahdollinen.

Kysessä on pieni talli, jossa on tällä hetkellä omistajan vajaa 20 hevosta/ponia, osa valmentajan/omistajan omia, osa hänellä ylläpidossa ja vuokrattuina hänen valmennettavilleen. Kaikki hevoset asustavat ympäri vuoden ulkotarhoissa mutta toki karsinoitakin löytyy 10 kpl mutta niitä ei oteta käyttöön kuin todella kamalilla keleillä. Tämä on hyvin yleinen käytäntö näillä leveysasteilla sillä kelit ovat varsin siedettävät läpi vuoden. Lisäksi puusto tuo suojaa niin talvella kuin kesällä.

Maneesia ei löydy eli vähän kelien mukaan ratsastellaan. Esim. näin kesähelteillä ratsastus pitää ajoittaa aamuun tai myöhäiseen iltaan sillä päivällä on liian kuumaa niin hevosille kuin ratsastajille. Käytössä on kaksi kenttää – iso ja pienempi, erillinen juoksutusaitaus, laukkarata sekä hevosten kävelykone. Talli sijaitsee keskellä peltoja eli maastossa voi myös käydä ratsastamassa.

Alunperin oli tarkoituksena että kävisimme ihan vain tunneilla 2-3 kertaa viikossa mutta sitten meille tulikin mahdollisuus ponin vuokraamiseen. Tallin omistajalla on kaksi kisaponia joita hän vuokraa valmennettavilleen ja näistä isompi oli sopivasti vapaana. Niinpä sitten koeratsastuksen sekä muutaman päivän harkinnan ja pienen konsultoinnin jälkeen teimme vuokrasopimuksen Cherokee-ponista ainakin tämän vuoden loppuun.

Poni on 15-vuotias kisakonkari ja hänellä on kisattu mm. Espanjan mestaruus-kisoissa eli hänestä saimme hyvän ”opettajan” tyttärelle. Poni on juuri sopivan haastava eli osaa myös vaatia ratsastajalta oikeaa asennetta. Halusimme myös hyödyntää tämän hetken kun tytär on vielä ponikokoinen ja -ikäinen, hevosilla ehtii ratsastamaan ja kisaamaan sitten myöhemminkin.

Cherokee oli alkuvaiheessa melko arka sillä poni on aikaisemman omistajan alaisuudessa joutunut ilmeisesti vähän huonosti kohdelluksi ja tämä on jättänyt jälkensä. Mitään pahaa hän ei kuitenkaan tehnyt – oli vain hirmuisen arka. Äkkinäiset liikkeet saivat hänet pelästymään ja raipan näkeminen sai hänet hermostumaan välittömästi. Mutta on ollut ihanaa nähdä, että näinkin lyhyessä ajassa hän on jo alkanut luottaa meihin ja tallilla onkin ihmetelty että miten paljon hän on muuttunut. Poni on saanut luottamuksen ihmisiin takaisin. Ihanaa. Kun tulemme tallille niin hän hörähtää meille tervehdyksensä.

Vähitellen tytär on myös alkanut luottamaan poniin ja yhteistyö on alkanut tuottamaan tulosta. Muutamat seurakisat ehdittiin käydä tuossa keväällä mutta näin kesällä kisat ovat tauolla koska on liian kuuma. Mutta syyskuusta eteenpäin olisi sitten tarkoitus kisata enemmän.

Ja jos mitään isompaan kasvupyrähdystä tule tyttärelle tässä kesän aikana niin jatkamme ponin vuokraamista varmasti ensi kesään asti. Kisakausi nimittäin alkaa yleensä syksyllä ja jatkuu kesäkuun puoleenväliin asti eli olisi mukavaa että he pääsisivat koko kauden vetämään yhdessä.

Fakta on kuitenkin se, että jossain vaiheessa poni käy liian pieneksi eli pidempiaikaista perheenjäsentä emme hänestä valitettavasti saa. Onneksi poni kuitenkin on tallinomistajan oma poni eikä hän tule sitä ikinä myymään eli poni tulee tulevaisuudessakin asustamaan tuolla tallilla joten emme hänestä joudu kokonaan onneksi luopumaan vaikka vuokraus joskus loppuukin. Sen verran rakkaaksi tuo karvakorvainen perheenjäsen on jo tullut.

Vuokraus maksaa 250 euroa / kk ja se sisältää ponin vuokran sekä hänen ylläpitonsa tallilla. Lisäksi maksamme 30 euroa kuukaudessa vakuutusmaksua, joka sisältää eläinlääkärikulut ja 175 euroa kuukaudessa valmennusmaksua. Tuolla valmennussummalla tytär ratsastaa valmentajan alaisuudessa 3 x viikossa. Ja jos emme pääse paikalle niin tallin puolesta huolehtivat ponin liikutuksesta.

Tämä on kyllä varsin hyvä mahdollisuus kokeilla miltä tuntuu hevosen ”omistaminen”. Nähdä ja kokea, että riittääkö aika ja kiinnostus. Poni on siis vain ja ainoastaan meidän käytössämme ja vastaamme hänestä kuin omastamme. Mutta toisaalta on myös helpottavaa että poni on omistajansa tallilla ja valvovien silmien alla eli aina on apua ja tukea tarjolla.

Tallissa pidetään hevosista hyvää huolta ja tämä oli yksi tärkeä tekijä meille. Esim. nyt kun olemme 3 viikkoa Suomessa niin voimme olla luottavaisin mielin sillä tiedämme että Cherokeesta pidetään hyvää huolta. Ikävä on kova mutta helpottaa kun tiedämme että hänellä on kaikki asiat hyvin.

Myös opetus on hyvätasoista. Omistaja-valmentaja Martalla on pitkä kokemus kouluratsastuksen saralla ja kisaa edelleen itsekin Espanjan mestaruus-tasolla. Koska valmennustiimi on pieni niin opetus on erittäin tasokasta ja yksilöllistä eli tunneilla on yleensä max. 3 hlöä. Kisoissa käydään myös säännöllisesti.

Parasta tallilla on kuitenkin yhteishenki. Meidät otettiin heti porukkaan hienosti mukaan. Tallilla on juuri niin mukava ja kannustava tunnelma kuin mitä silloin kisoissa välittyi. Ja mikä parasta niin tytölle löytyi seuraa eli toisen ponin vuokraajana on samanikäinen tyttö ja heistä tuli heti hyvät ystävät.

Olemme nyt siis löytäneet ”sen” paikan. Pieni, kouluratsastukseen keskittynyt talli jossa on hyvä henki, laadukasta opetusta ja muutenkin hyvä fiilis. Ja tyttärellekin löytyi omanikäistä seuraa.