Kuukausi: joulukuu 2023

Suomessa monesti tuntuu, että jouluaatto on ikäänkuin joulun huipennus ja hyvin nopeasti sen jälkeen palataan jo takaisin arkeen. Sen jälkeen ei kukaan enää kuuntele joululauluja, moni kerää joulukoristeetkin pois nurkista jo ennen vuodenvaihdetta ja kaupoissa alkavat talven alennusmyynnit. Täällä Espanjassa aatto sen sijaan vasta aloittaa koko jouluhuuman ja sen loppuhuipennus on vasta loppiaisena, jolloin vietetään Dia de los Reyes Magos eli itämaan tietäjien päivää, täällä joulunajan tärkeintä päivää.

Joulun täällä aloittaa virallisesti joululotto eli El Gordo, joka arvotaan juhlallisesti Madridin Teatro Real – teatterissa ja lottonumerot lauletaan lasten toimesta. Kyseessä on varmasti yksi katsotuimmista ohjelmista joulunaikaan.

Muuten joulun viettoon ei täällä Espanjassa liity yhtä paljon perinteitä kuin esim. Suomessa, jokainen perhe viettää joulua omalla tavallaan. Jouluaatto eli Noche buena on vielä aivan tavallinen työpäivä ja juhlinta alkaa vasta illalla kun päästään töistä. Jouluaaton ateria nautitaan tästä syystä vasta myöhään illalla, yleensä lähempänä puolta yötä. 

Jouluaaton ateria ei myöskään ole yhtä perinteinen kuin mitä Suomessa jossa melkeinpä joka perheen pöydästä löytyy samanlaiset jouluruuat. Toki täälläkin on perinteitä ja esim. erilaiset merenelävät sekä laadukkaat leikkeleet kuuluvat jouluajan kattaukseen. Mutta muuten jokainen kattaa pöytään omien perinteidensä mukaisia herkkuja. Esimerkiksi puolison perheen joulupöydässä on aina mukana jotain perulaista koska he asuivat siellä muutaman vuoden puolison lapsuudessa. Erilaiset merenelävät ovat kuitenkin merkittävä osa jouluajan herkuttelua ja tästä syystä niiden hinta nouseekin lähes pilviin mitä lähemmäksi joulua mennään. 

Espanjalaiseen tyyliin jouluruokailu on tietysti pitkä tapahtuma eli ruokia ei vain mätetä vatsaan puolessa tunnissa vaan pöydän ääressä istutaan pitkän kaavan mukaan. Tärkeintä on seurustelu, ei vatsan täyttäminen. Koska jouluaaton juhlinta aloitetaan myöhään niin aaton ainoa ohjelma on nimenomaan illallinen. Monet katsovat illalla televisiosta myös kuninkaan pitämän perinteisen joulupuheen.

Joulupukki on espanjalaisille vielä melko uusi tuttavuus ja lapset eivät juurikaan tee lahjalistoja joulupukille eikä joulupukki käy kotona vierailemassa. Ja jos perheessä jaetaan jotain lahjoja jouluaattona niin ne annetaan vasta jouluaamuna. Monet perheet antavat lapsille jouluna ne tylsät pehmeät paketit ja isommat & tärkeimmät lahjat tulevat vasta loppiaisena itämaan tietäjien toimesta. 

Joulukuusi ei myöskään kuulu perinteisiin joulukorinteisiin Espanjassa vaikka muovikuusia löytyy nykyään yhä useammasta kodista. Mutta esim. puolison perheessä ei koskaan ollut joulukuusta kotona. Jouluseimi ”belen” sen sijaan on tärkeällä paikalla. 

Joululaulut raikaavat täälläkin mutta ne poikkeavat melkoisesti suomalaisista hartaista joululauluista. Täällä joululaulut ”villancicos” ovat melkoisen vauhdikkaita ralleja, jopa ärsyttävän pirteitä. Jos ne kiinnostavat niin youtubeen vaan hakusanaksi mejores villancicos ja voi kuunnella perinteisiä espanjalaisia joululauluja. 

Jouluherkkuja täällä on monenlaisia kuten turron, mantecados, polvorones, marsipaani ja tietysti suklaat kuten Ferrero Rocher tai bolitas de coco eli suklaakuorrutteiset kookospallot. Yhteistä kaikille on se, että ne ovat äärimmäisen makeita.

Joulupäivä on Espanjassa pyhäpäivä ja yksi niitä harvoja päiviä, jolloin suurin osa kaupoista pitää ovensa suljettuina. Silloin lähinnä löhötään kotisohvalla ja katsellaan telkkaria sekä syödään jouluherkkuja.

Joulupäivän jälkeen jatkuu heti normaali arki aina uudenvuoden aattoon, Noche vieja, asti. Tämä on monelle oikeastaan jouluaattoa tärkeämpi päivä, tai paremminkin ilta. Uudenvuoden juhlinta alkaa illalla työpäivän jälkeen ja ohjelma on aika samanlainen kuin jouluna eli nautitaan vähän normaalia laadukkaampi illallinen pitkän kaavan mukaan. Pöydästä löytyvät aika samat elementit kuin jouluaattona. Tärkeintä on jälleen seura – ei syöminen. 

Uudenvuoden aattoon liittyy muutamia tapoja kuten se,että alusvaatteiden tulisi olla punaiset jos haluaa rakkautta tulevalle vuodelle. Uudenvuoden juhlintaan moni ostaa myös uudet vaatteet tai ainakin sitä juhlistetaan normaalia juhlavammissa vaatteissa. Jopa ihan kotioloissa. Uudenvuoden vaihtumista seurataan yleensä kotona television ääressä sillä jokaisella kanavalla on oma uudenvuodenohjelmansa, jotka päättyvät vähän puolen yön jälkeen kun ”campanadas del fin de año” eli puolenyön kellonlyönnit ovat ohitse. Kello lyö 12 kertaa ja samalla nautitaan 12 viinirypälettä, yksi jokaisella kellonlyönnillä. Nämä sitten tuovat onnea tulevalle vuodelle. Tämä on yksi tärkeimmistä perinteistä.

Vuodenvaihtumisen jälkeen arki jatkuu jälleen normaalisti sillä joulun tärkein päivä eli loppiainen, dia de los Reyes Magos, on vasta edessä. Täällä lapset odottavat näitä kolmea Itämaan tietäjää, heille kirjoitetaan lahjalistat ja käydään toimittamassa ne herrojen vastaanotoille, joita löytyy tietysti joka ikisestä ostoskeskuksesta. Tai viimeistään se jätetään loppiaisaaton kulkueessa, joita järjestetään ”yleensä” jokaisessa kaupungissa ja pienemmissäkin kylissä.  

Nämä Itämaan tietäjät ovat siis raamatun kolme viisasta miestä, kolme kuningasta, jotka toivat lahjoja Jeesus-lapselle. Ja tuolta tulee siis se lahjojen antamisen perinne juuri loppiaisena. Koteihin Itämaan tietäjätä eivät kuitenkaan saavu vierailulle eli he jättävät yön aikana lahjat, jotka sitten loppiaispäivän aamulla avataan. Omat kengät pitää jättää jonnekin näkyville, jotta Itämaan tietäjät osaavat jättää lahjat oikean ihmisen kohdalle. 

Ja loppiaisen kruunaa ja joulunajan päättää loppiasaamun erikoisaamupala eli roscon de Reyes – pulla. Sisällä voi olla kermavaahtoa, suklaamoussea, kreemiä – jokainen valitsee oman maun mukaan. Pullan sisälle on piilotettu kuivattu papu sekä pieni keraaminen kuningas-hahmo. Pavun saanut kustantaa pullan ja kuninkaan löytänyt saa puolestaan päähänsä pullan mukana tulevan kruunun. Valtaosa tosiaan ostaa pullansa ihan suoraan kaupasta tai leipomosta, ei sitä juurikaan itse lähdetä leipomaan. Ja rosconin kera nautitaan kuumaa suklaajuomaa, chocolate caliente. Se ei ole siis kaakaota vaan paksumpaa ja tuhdimpaa, ikään kuin lämmintä suklaakastiketta.

Espanjassa joulua vietetään siis iloisin mielin ja pitkän kaavan mukaan, jokainen hieman omalla tavallaan. Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle. Joulu on ennen kaikeka iloinen, äänekäs ja värikäs juhla - kaukana suomalaisesta hartaasta tunnelmasta.

Tällä viikolla julkaistiin taas PISA-tulokset, jotka luonnollisesti ovat päässeet otsikoihin täällä Espanjassa ja myös Suomessa. Eri paikoissa tosin vähän erilaisista syistä. Kun muualla on kauhisteltu huonoja tuloksia niin täällä Madridissa päästiin hehkuttamaan hyviä tuloksia, itse asiassa parempia kuin koskaan aikaisemmin. Tulokset niin matematiikan, lukutaidon kuin luonnontieteiden osalta varsin hyviä ja OECD-maiden keskivertotulosten yläpuolella. Matematiikassa Madridin alueen tulos oli 494 pistettä, lukutaidossa 496 pistettä ja luonnontieteissä 502 pistettä.

Espanja kokonaisuudessaan sijoittuu kuitenkin tuloksissa keskitason alapuolelle ja suunta on laskeva, hyvistä tuloksista on päästy juhlimaan vain muutamassa maakunnassa.

Espanjahan on siitä erikoinen maa, että täällä on yhteensä 17 autonomista maakuntaa ja esim. koulutuksen hallinto on hajautettu valtion, autonomisten alueiden hallitusten ja paikallishallintoelimien kesken. Eli jokaisella alueella on paljon valtaa vaikuttaa asioihin. Myös valtapuolueella on aina näppinsä pelissä ja käytännössä kulloinkin vallassa oleva puolue haluaa aina jättää jälkensä.

Tästä syystä täällä Espanjassa PISA-tuloksia vertaillaan eri autonomisten alueiden kesken, ei pelkästään Espanjan tulosta verrattuna muihin maihin. Nuo alueelliset tulokset kertovat paljon ja sen tosiasian, että maa on jakautunut kahtia. Tietyt alueet pärjäävät varsin hyvin mutta toiset taas erityisen huonosti. Tulokset ovat huolestuttavia esim. kanarialaisten kannalta sillä alue on tulosvertailussa koko maan kolmanneksi heikoin ja vain Espanjan Afrikan puoleiset alueet eli Ceuta ja Melilla ovat Kanarian alapuolella. Kanarialla pisteet matematiikasta olivat 447 (vrt. Madrid 494), lukutaidosta 463 (vrt. Madrid 496) ja luonnontieteistä 473 (vrt. Madrid 502) ja kaikki pisteet ovat laskeneet edellisestä kerrasta. Muutenkin maan eteläosassa tulokset ovat selvästi heikompia kuin maan pohjoisosassa.

Mistä eri alueiden väliset erot johtuvat?

Meillähän on kokemusta sekä Kanarialta että täältä Madridista ja vaikka en olekaan mikään koulutusalan asiantuntija niin ihan näin maallikkonakin on varsin helppo löytää muutamia syitä alueiden erilaisiin tuloksiin.

Merkittävimpiä tekijiötä ovat varmasti ns. sosioekonomiset tekijät sillä tulo- ja elintasoerot maan pohjois- ja eteläosan välillä ovat merkittäviä. Madrid esim. tarjoaa paljon hyviä ja hyvin palkattuja työpaikkoja mutta toisaalta niihin on todella kova kilpailu. Kanarialla sen sijaan matkailu on merkittävin tulonlähde ja ala tarjoaa valtavan määrän työpaikkoja mutta toisaalta työolosuhteet ovat huonot ja palkat alhaiset. On paljon perheitä, joissa koulunkäyntiä ei kauheasti arvosteta eikä siihen panosteta eikä lapsia kannusteta opiskelemaan tai menestymään. Ajatusmaailma on lähinnä se, että kunhan sieltä koulusta jotenkin läpi pääseen niin aina sitä jotain töitä löytyy. Monissa perheissä ei siis ole kauheasti sellaista kunnianhimoa, että haluttaisiin lasten menestyvän vaikkapa paremmin kuin mitä itse on elämässä menestynyt. 

Olen myös nähnyt ja kokenut sen, että opetuksen taso on Kanarialla paljon heikompi kuin mantereella. Syynä varmasti osittain se, että opettajia on yksinkertaisesti vaikeampi houkutella saarille töihin ja monesti sinne päätyvät vain sieltä kotoisin olevat opettajat tai ne, jotka eivät muualta ole saaneet paikkaa. Pääkaupunkina Madrid on paljon vetovoimaisempi kohde kuten myös pohjoisen vauraat maakunnat.

PISA-tulokset eri maakunnissa – mitä tummempi, sitä paremmat tulokset

Madridin etuna on varmasti myös se, että täällä on erittäin paljon yksityiskouluja – itse asiassa lukumääräisesti yksityiskouluja on enemmän kuin julkisia kouluja. Vaatimustaso yksityiskouluissa on merkittävästi korkeampi kuin mitä julkisissa kouluissa ja tämä varmasti selittäneet omalta osaltaan Madridin varsin hyviä tuloksia. Mutta toisaalta yksityiskouluja on paljon myös muualla eli yksistään tuo ei riitä syyksi.

Kuten aina, syitä ja syyllisiä siis lähdetään varmasti hakemaan ja ainakin tekosyitä tullaan varmasti löytämään runsaasti. Eri asia on sitten se, että uskalletaanko katsoa peiliin ja tehdä tarvittavia muutoksia siellä missä ehkä aihetta olisi.

Toki tulokset ovat laskeneet hyvin laajalti koko Euroopassa. Erityisesti Suomen tulokset ovat varsin karua luettavaa – harvassa maassa ovat tulokset laskeneet yhtä paljon lyhyessä ajassa. Eipä tarvitse Suomen mainostaa enää itseään koulutuksen mallimaana – enemmänkin esimerkkinä siitä, että miten hyvät tulokset saadan romutettua nopeasti.

Toki tuota Pisa-koetta voidaan kritisoida ja miettiä, että ovatko nuo kokeet välttämättä se oikea ja paras tapa mitata oppimista ja osaamista mutta varmasti jotain ne kertovat.

Koulushoppailu – julkinen, valtion tukema julkinen vai yksityiskoulu?

Täällä Espanjassahan eroja ei ole pelkästään eri maakuntien kesken vaan alueiden ja koulujen väliset erot ovat paikoittain valtavia. Toki fakta on, että lahjakas oppilas pystyy suoriutumaan koulusta kuin koulusta loistavin arvosanoin mutta keskimäärin tuloksissa on isoja eroja alueiden ja koulujen välillä. Näin on ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan.

Täällähän koko koulujärjestelmä on paljon monimutkaisempi kuin Suomessa sillä julkisten koulujen lisäksi tarjolla on sekä valtion tukemia yksityiskouluja sekä täysin yksityisin varoin pyöriviä yksityiskouluja. Eli sen lisäksi että erot ovat suuria niin valinnanvaraaa on myös paljon. Mutta miten sitten tehdä valinta eri koulujen välillä?

Julkiset koulut ja valtion tukemat yksityiskoulut eivät voi itse valita oppilaitaan vaan paikat jaetaan tiettyjen kriteereiden mukaisti, jossa asuinpaikan lisäksi pisteytetään mm. vanhempien työpaikan sijainti, perheen vuositulot, yksinhuoltajuus, monilapsisuus jne. Monet eri tekijät vaikuttavat pisteisiin joiden perusteella opiskelupaikat sitten jaetaan. Pelkkä asuinpaikka ei siis takaa opiskelupaikkaa lähikoulussa.

Yksityiskoulut sen sijaan valitsevat oppilaansa itse ja aivan omin kriteerein. Monissa koulussa on jopa pääsykoe jonka avulla taataan se että muualta tulevat oppilaat omaavat riittävät tiedot ja taidot eivätkä häiritse näin opetuksen edistymistä. Yleensä myös oppilas ja vanhemmat käyvät koulussa haastattelussa.

Raha tietysti ratkaisee paljon. Julkisissa kouluissa itse opiskelu on maksutonta mutta esim. kirjat ja koulumateriaalit tulee maksaa itse, myös kouluruokailu on maksullinen mikäli sellainen on tarjolla. Valtion tukemissa yksityiskouluissa maksetaan lisäksi kuukausimaksu, joka vaihtelee koulun ja alueen mukaan mutta keskimääräinen maksu on n. 119 € kuukaudessa.

Yksityiskouluissa vanhemmat maksavat merkittävästi suurempia kuukausimaksuja, alueesta ja koulusta riippuen 500- 1000 euroa. Mutta on myös kouluja joissa maksut ovat vielä merkittävästi suuremmat. Ja tuon lisäksi maksettavaksi tulee vielä kirjat sekä kouluruokailu. Maksut nousevat sitä mukaan mitä vanhemmaksi lapsi tulee eli ala-aste on edullisempi kuin yläaste tai lukio.

Yksityiskouluissa vanhemmat maksavat siis valtavia summia lasten opetuksesta joten on ymmärrettävää että näillä kouluilla on isot paineet sen suhteen että opetuksen taso on vastaa perheiden odotuksia. Vaihtoehtoja on tarjolla joten koulu menee helposti vaihtoon jos vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tuloksiin. Vanhemmat odottavat rahalle vastinetta.

Julkinen vai yksityinen, missä erot?

Yksityiskoulut saavat siis itse valita oppilaansa mutta lisäksi se saavat itse valita myös opettajansa. Tämä on merkittävä ero. Julkisissa kouluissa opettajapaikat jaetaan julkisten virkojen oposiciónes-kokeen mukaisesti eikä yksikään julkinen koulu pysty siis itse vaikuttamaan siihen että kuka koulussa työskentelee. Itse koen, että tämä on yksi Espanjan opetusjärjestelmä isoimmista ongelmista. Yksi ainoa kirjallinen koe määrittelee sen, että oletko muka ”hyvä” opettaja ja saatko vakituisen työpaikan.

Tuo koe on siis käytännössä kirjallinen koe, jossa testataan teoreettista osaamista ja tuloksen perusteella jaetaan valtion virkojen työpaikat. Eli kun tuon kokeen läpäisee niin loppuelämän työpaikka on taskussa eikä enää tarvitse huolehtia huomisesta.

Julkisissa kouluissa on varmasti myös paljon hyviä opettajia mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös ihan liian monta sellaista, joiden ei pitäisi edes olla kyseisessä ammatissa. Ja kaiken lisäksi kokeesta parhaiten selvinneet saavat tietysti ensin valita parhaat paikat päältä ja huonoiten menestyneet taas menevät sinne missä paikkoja on jäljellä. Julkisilla kouluilla ei siis ole mitään valtaa siihen, että minkälaisia opettajia heillä on käytössä.

Yksityiskouluissa oppilaiden seuranta on säännöllistä ja tapaamisia luokanvalvojan ja opettajan välillä on useita kertoja vuodessa, jopa vielä yläkoulussa. Koulut myös odottavat sekä edellyttävät, että vanhemmat seuraavat lasten edistymistä ja ovat perillä tuloksista. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että oppilaiden on tuotava kaikki kokeet vanhempien nähtäväksi ja allekirjoitettaviksi, vielä yläkoulussakin. Näin tavallaan sitoutetaan myös vanhemmat mukaan prosessiin. Ja toki valtaosa vanhemmista on myös kiinnostuneita tuloksista koska he sijoittavat ison summan rahaa joka kuukausi.

Yksityiskouluissa luokkakoko on myös yleensä pienempi ja esim. järjestyshäiriöitä, kiusaamista ja muuta ongelmakäyttäytymistä on vähemmän koska sellaiseen puututaan välittömästi. Yksityiskoulut voivat myös tarvittaessa erottaa jonkun oppilaan eli pelkällä rahalla ei opiskelupaikkaa pysty ostamaan.

Yksityiskouluissa pystytään vaikuttamaan myös paljon siihen, että mitä ja miten opiskellaan.

On siis monia syitä miksi vanhemmat ovat valmiita maksamaan isoja summia lasten koulutuksesta. Varmasti suurin osa meistä vanhemmista haluaa parhaat mahdolliset lähtökohda omille lapsilleen ja jos se lähikoulu ei niitä tarjoa niin luonnollisesti silloin varmasti haluaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Omasta puolestani voin vain todeta, että todennäköisesti teimme varsin hyvän päätöksen kun muutimme Kanarialta tänne Madridiin. Jo näiden 1.5 vuoden aikana on käynyt selväksi että opetus ja vaatimustaso ovat aivan toista täällä kuin mitä Kanarialla. Myös opetusmetodit ovat vähän erilaiset mutta niistä voin kirjoitella joskus ihan erikseen.

Emmekä kadu sitä, että tytär käy yksityiskoulua vaikka se viekin ison summan rahaa joka kuukausi. Toki yksityiskoulu vaatii myös paljon oppilailtaan ja töitä pitää tehdä ihan tosissaan mutta tosi asia on, että nykypäivänä parhaista opiskelu- ja työpaikoista käydään ainakin täällä Espanjassa kovaa kilpailua ja jos haluaa menestyä niin sen eteen pitää olla valmis tekemään töitä.

Se on sitten joulukuu ja vähitellen talvi tekee tuloaan myös täällä Espanjassa. Virallisestihan täällä talvi alkaa vasta 22.joulukuuta. Vaikka pakkasia ei ole vielä saatukaan niin muutamana päivänä on ollut jo aika viileää ja öisin lämpötilat laskeneet useampana aamuna tuonne nollan tuntumaan.

Pimeä tulee myös aikaisin, klo 18 on pimeää. Ja samalla kun aurinko laskee niin lämpötilakin laskee nopeasti. Ja koska syksy on ollut sateinen niin kosteus tekee noista alle 10 asteen lämpötiloista helposti paljon kylmemmän tuntuisia.

Kuluneella viikolla vettä saatiin yhtenä yönä taas oikein kunnolla niin että monessa paikoissa oli taas pieniä tulvia. Täällä paikalliset kovasti ihmettelevät, että miten tänä talvena jokainen reippaampi sade aiheuttaa tulvia ja tuo valtavasti mutaa joka paikkaan. Ja monet hiekkatiet ovat lähes käyttökelvottomassa kunnossa jokaisen reippaan sateen jäljiltä. Ei näin ole kuulemma ennen ollut.

Tältä näyttää esim. meidän tallille johtava tie. Vielä syyskuussa tie oli kuin mikä tahansa hiekkatie, hyvässä kynnossa ilman yhtään kiveä. Nyt neljän suuremman sateen jäljiltä tie näyttää tällaiselta…

Itse kiinnitin huomiota siihen, että iso osa lähialueen pelloista on jostain syystä jätetty viljelemättä. Eli kun sataa kunnolla eikä kasvillisuutta mikä sitoisi vettä niin eroosio vie sitten maat mukanaan. Ehkäpä nuo tulvat johtuvat sitten siitä. Ikävää joka tapauksessa. Tuonkin tien varrella asuu nimittäin useita ihmisiä. Ja tietysti tallimme hevoset. Jos vaikkapa jotain sattuisi ja hevosta pitäisi lähteä viemään esim. klinikalle niin traileri ei todellakaan pääsisi tuonne tallin pihaan asti. Saatikka että esim. ambulanssi pääsisi paikalle jos jollekin ihmiselle sattuisi jotain… Kunnalle on tehty ilmoitus jokaisen sateen jälkeen mutta mitään ei ole tapahtunut. Mañana, mañana…

No, perille pääsee kun jättää auton tien varteen ja jatkaa matkaa sitten jalkapatikalla. Tallille kun on päästävä sillä poni ja treenit odottavat.

Ensi viikonloppuna on tyttärellä edessä vuoden viimeinen ratsastuskilpailu, Copa de Madrid. Taso on kova joten näihin kisoihin lähdetään hakemaan vain onnistunutta suoritusta, ei sen kummempaa. Poni on nimittäin ollut vähän villillä tuulella viime aikoina ja viime kisat meni osittain rodeo-tyylillä. Ilmeisesti hän on aina talvella vähän normaalia herkempi kaikelle mutta nyt kun hänet on vielä klipattu (eli talvikarvat poistettu karvaleikkurilla) niin energiaa tuntuu olevan vielä tavallista enemmän. Pieniä haasteita on siis ollut tässä viime aikoina.

Onneksi tulevalla viikolla on koulusta vapaata keskiviikko-sunnuntai niin tytär pääsee ratsastamaan useampana päivänä ennen kisoja päiväaikaan. Tämä vähän helpottaa kun pimeässä elävät möröt eivät pääse meidän herkkää ponipoikaa pelottelemaan 😉

Mutta kokemuksiahan tässä kerätään ja kaikki haasteet vievät aina eteenpäin.

Viime aikoina hevostelut ovat vieneet ison osan vapaa-ajasta. Viime viikonloppuna täällä Madridissa vietettiin Madrid Horse week- tapahtumaa ja totta kai kävimme siellä nauttimassa kansainvälisestä kisatunnelmasta. Meidän valmentajamme Marta oli siellä entisen kisahevosensa kanssa yhtenä päivänä ja näin pääsimme kutsuvieraslipuilla sisään.

Tästä on tullut jo sellainen jokavuotinen perinne eli tämä oli jo kolmas kerta kun kävimme nauttimassa tapahtuman tarjonnasta. Madrid Horse Week on siis kolmipäiväinen tapahtuma, jonka este- ja kouluratsatuskilpailut keräävät paikalle myös kansainvälisiä huippuratsastajia. Lisäksi tarjolla on aina erilaisia luentoja, mm. tänä vuonna esim. eläinlääkärit ja hevosfysioterapeutit olivat näissä vahvasti edustettuina. Lisäksi on oma areena doma vaquera-ratsastukselle joka on täällä Espanjassa erittäin suosittua.

Tulevalla viikolla täällä Espanjassa vietetään siis pitkää viikonloppua koska 6. ja 8. joulukuuta ovat pyhäpäiviä. Tyttärellä on vapaata koulusta keskiviikosta alkaen koko loppuviikko. Tämä ”puente” eli pitkä viikonloppu on yksi suosituimpia loma-ajankohtia täällä Espanajassa mutta me emme ole lähdössä minnekään. Puolisolla ei ole lomaa ja tyttärellä on ne ratsastuskisat. Iso osa tuosta pitkästä viikonlopusta menee siis jälleen ”hevostellen”. Mutta toki vähän jotain muutakin yritämme keksiä. Vähän joulutunnelman viritystä…

Keskiviikkona olemme menossa keskustaan jouluvaloja ihailemaan, tyypillinen jouluajan aktiviteetti täällä Madridissa. Erilaiset kiertoajelubussit vievät pientä pääsymaksua vastaan ajelulle, jossa pääsee ihailemaan noita jouluvaloja. Niitä valojahan on ihan valtava määrä, kymmenien kilometrien verran. Uutisten mukaan tarkalleen 145 km. Reitti ei tietenkään kaikkea kierrä vaan ainoastaan keskustan tärkeimmät kadut.

Muutenhan tuonne keskustaan ei kauheasti enää huvita mennä koska ruuhkaa ja väkeä alkaa olemaan jo liiaksi. Myös ostoskeskukset, etenkin viikonloppuisin, alkavat olla paikka minne ei enää tee mieli. Tästä syystä jouluvalmistelut on meillä aloitettu jo ajoissa – ei tarvitse kerätä joulustressiä ruuhkissa. Iso osa lahjoista on jo ostettu ja eipä niitä muutenkaan enää kauheasti hankita – tyttärelle lähinnä jotain ja puolisolle sitten joku pieni, käytännöllinen lahja. Jouluruokia tuskin edes valmistan sillä tytär ei niistä tykkää ja illalla raskaat suomalaiset jouluruat eivät oikein maistu. Ehkäpä siis improvisoimme jotain juuri meidän perheelle maistuvaa, saatamme tilata jopa jostain ruokaa kotiintuotuna. Eipä olisi ensimmäinen kerta kun meillä syödään jouluaattona sushia 😉

Mutta piparit ja glögi sentään kuuluvat aina meidänkin jouluun. Jopa tytär on oppinut tykkäämään glögistä. Täällähän glögiä myydään esim. Ikeassa ja sieltä saa myös valmista piparitaikinaa – molempia on tietysti kotona jo varastossa. Fazer storesta tilasin normaalien ruisleipien lisäksi myös pari laatikkoa suklaata ja konvehteja. Koska espanjalaiset joulumakeiset eivät oikein maistu.

Eiköhän noista jo joulun saa rakennettua. Tänä vuonnahan vietämme joulua ihan vain kotosalla koska puolisolla ei ole lomaa. Itse asiassa hän on koko joulun töissä – aattona ja joulupäivänä molempina klo 15-22. Joulu tulee siis menemään aika arkisesti, ilman sen kummempia juhlimisia.

Joulun jälkeen suuntaamme sitten tyttären kanssa Suomeen jossa vietämme vuodenvaihteen. Puoliso kun viettää uudenvuoden illan ja yön myös töissä. Loppiaiseksi palaamme takaisin kotiin koska täällä Espanjassa se on joulun tärkein päivä. Vaikka yllätys, yllätys puoliso on silloinkin töissä ja vielä aamuvuorossa. Eli loppiaisaamun perinteet (roscon de reyes-pulla aamupalaksi ja lahjojen avaus) jäävät varmaankin meiltä väliin. Tai ehkäpä syömme tänä vuonna pullaa iltapalaksi, mikä ettei? Voihan niitä perinteitä aina vähän muokata.

Mutta on tässä joulussa kuitenkin jotain spesiaalia – tämä on nimittäin ensimmäinen joulumme täällä Madridissa. Ja kaiken lisäksi saamme viettää sitä meidän kauniiksi remontoidussa kodissa. Onhan siinä jo paljon ilon aihetta. Viime jouluhan meillä meni Suomessa. Ja taas ensi vuonna pääsemme Suomeen joulua viettämään eli nautitaan nyt sitten tästä.

Joulu on tänä vuonna vähän erilainen mutta varmasti myös ihan meidänlainen. Itselle ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että tytär nauttii ajasta koska nämä ovat kuitenkin hänen tulevia joulumuistojaan. Meidän ensimmäinen joulumme Madridissa.